Valdobbiadene

Valdobbiadene – proseccon alkulähteillä

img_2452_valdobbiadene img_2398_valdobbiadeneimg_2521_valdobbiadeneimg_2305_valdobbiadeneimg_2435_valdobbiadene-2 img_2310_valdobbiadene img_2413_valdobbiadeneimg_2377_valdobbiadeneimg_2356_valdobbiadeneimg_2362_valdobbiadene img_2492_valdobbiadeneimg_2327_valdobbiadene-3img_2280_valdobbiadeneimg_2342_valdobbiadeneimg_2486_valdobbiadeneimg_2295_valdobbiadene

Valdobbiadenen pienen kukkulan laelta, viiniköynnösten tarjoaman varjopaikan alta, tähystän edessä näkyvää maisemaa. Tumman vihreästä kultaisen sävyihin taittava peltomaisema kohoilee kumpareelta toiselle, tarjoten auringonpuoleisille rinteilleen oivallisen kasvupaikan kallisarvoisille viinipensaille. Joita tässä maisemassa riittää silmänkantamattomiin. Ei ihme, että jo vuosisatoja sitten nämä Valdobbiadenen kukkulat tuottivat alueen parhaat viinit, ja vielä tänäkin päivänä noita vanhoja perinteisiä alueita halutaan vaalia. Vehreiden peltomaisemien keskellä nököttää muutamien yksittäisten maalaistalojen lisäksi pieni sympaattisen näköinen kylä kirkontorneineen. Kun keskipäivän kunniaksi kirkonkello kajauttaa ympärilleen mahtipontiset sävelet, ei tarvitse edes sulkea silmiään kuvitellakseen itsensä menneiden vuosisatojen maalaiselämään.

Proseccon maistelua viinipeltomaisemien keskellä

Kädessäni oleva kevyesti kupliva prosecco kuitenkin muistuttaa nykyhetkestä, kun viiniköynnösten takaa pilkistelevä aurinko saa viinilasin kyljen välkehtimään kuplien tahtiin. Maistan suullisen kuohujuomaa, ja huomaan sen keveän raikkaan olemuksen sopivan täydellisesti maaseutumaisemien helteeseen. Askellan hieman eteenpäin viinipeltojen keskellä ja kertaan mielessäni äskettäin kuulemaani: Näiden peltojen laitamilla Valdobbiadenessä Mionetton perheen pää Francesco Mionetto alkoi tuottaa viinejä jo vuonna 1887. Siitä lähtien tämän pienen maalaiskylän rinteisillä pelloilla on viljelty pioteetillä viiniä, ja vaikka viinintuotantotekniikka on vuosikymmenissä ottanut huimia kehitysharppauksia, on tällä alueella perinteiset taidot vielä tänäkin päivänä arvossaan. Valdobbiadenen kuuluisin viinilaji on tietenkin prosecco, tuo italialainen kuohujuoma, joka sopii paikallisten sanojen mukaan päivän jokaiseen hetkeen.

En kuitenkaan ennätä pitkään kurkistella viiniköynnöspensasrivien väleistä avautuvia maisemia, kun minut kutsutaan lounaalle. Trattoria Alla Cima ravintola sijaitsee kauniilla paikalla, korkealla viinipeltokukkuloiden laella, ja sen teranssin avonaisista oviluukuista avautuu todelliset postikorttimaisemat. Mutta maisemien lisäksi tämä Michelin Guidesta löytyvä ravintola peittoaa mennen tullen monet ravintolat herkullisilla annoksillaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun eteeni kannetaan 5 ruokalajin lounas yhdistellen perinteisiä italialaisia makuja ja kokeilevampaa keittiötä, olen vakuuttunut siitä, että Valdobbiadene tulisi olla jokaisen kulinaristin matkakohdelistalla. Lounasannoksia kyydittää Mionetton prosecco-viinit: Oranssilla etiketillä varustettu Prosecco DOC Treviso Brut sopii seurustelujuomaksi sekä keveiden alkupalojen kaveriksi, kun taas sarjan Spumante Rose Extra Dry -vaihtoehto täydentää miltei mitä vain kesäisiä ruoka-annoksia lihasta kalaan, ja tyylikäs Cartizze DOCG tasapainottaa suussasulavasti makeampia jälkiruokaherkkuja.

Seuraavaksi pääsen onneksi perehtymään proseccon saloihin paremmin. Ja vaikka olinkin aiemmin viininmaistelukursseja käynyt, oli proseccon parissa silti uutta opeteltavaa. Jo ennen maistelua tiesin, että olen pitänyt proseccon pehmeän kevysesti kuplivan koostumuksen olevan miellyttävämpi kuin vaikkapa pirskahteleva, usein jopa agressiivisilla kuplilla varustettu kuivaakin kuivempi cava. Mutta sitä en tiennyt, että siinä missä tietyt samppanjat, myös eräät proseccot sopivat erinomaisesti läpi aterian. Kiitos vain Mionetto, nyt tiedän, ettei minun tarvitse mieltymyksistäni tinkiä, vaan voin hyvin suunnitella rennon illallisen ja sille proseccot läpi aterian!

Pienen maaseutukylän tunnelmaa

Yli parin tunnin lounashetki ja siihen päälle toteutetun useamman proseccon maistelusession jälkeen meistä kutsuvieraista kukaan ei varmastikaan laittanut pahakseen pientä sulatteluhetkeä Vecchio Municipio hotellilla. Jaksan varmasti aina uudelleen ja uudelleen intoilla Italian maalaismaisemista – niin tälläkin kertaa, sillä suoraan hotellihuoneeni ikkunasta avautui mitä kauneimmat peltomaisemat viiniviljelmineen ja vanhoine kivitaloineen. Kukapa ei jaksaisi katsella näiden maisemien taa laskevaa aurinkoa! Kun pimeys verhosi Valdobbiadenen ympäristön, oli aika seuraavan nautisteluhetkeen. Italiassa kun ollaan, osaa illallista jo odottaa vesi kielellä, vaikka oikeasti ei nälkä edes olisikaan. Kävelimme seuruumme kanssa lähes pilkkopimeän kylän kujilla Antica Osteria il Borgo ravintolaan, jossa alueen tunnetut lihavartaat jo paistattelivat ison uunin kyljessä. Ja kun lopulta eteen tuotiin lautasella täydellisesti paistettu ulkofileepihvi, olin jopa häkeltynyt siitä, miten hyvältä pala lihaa voikaan maistua ilman mitään lisukkeita. Toki niitäkin oli tarjolla monessa eri muodossa, mutta jos Valdobbiadeneen suuntaa, on todellinen piomontese steak ehdottomasti tilaamisen arvoinen (vaikka eteen kannetaankin miehinen annos lihaa).

Kello oli jo reippaasti puolen yön, kun lopulta kampesin itseni ylös lähes neljän tunnin sessioksi venyneeltä illalliselta. Muutama seurueestamme lähti samaa matkaa takaisin hotellille, ja kun ihailimme pienen kylän yöllistä silhuettia ja valopylväiden edessä liihoittelevia lepakoita, askelsimme vahingossa aivan väärälle kadulle ohi hotellin. Onneksi valaisemattomien viinipeltojen keskellä havahduimme reittivalintamme virheellisyyteen ja paikallistimme tien takaisin hotellille. Kun vihdoinkin pitkän päivän jälkeen sain painaa pääni hotellisängyn tyynyyn, tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että olin päässyt kokemaan tämän kaiken. Jo ennen tätä matkaa Italian maaseutu oli tehnyt minuun vaikutuksen, mutta tämän matkan jälkeen tuo vaikutus on varmasti lähtemätön. Tänne tulen palaamaan yhä uudelleen, mutta sillä välin voin onneksi palauttaa mieleeni kaiken kokemani katselemalla valokuvia (tai videoita) prosecco-lasillista siemaillen. Kiitos Italia, Valdobbiadene ja Mionetto!

Info

Valdobbiadeneen pääsee kätevästi esimerkiksi Venetsiasta. Junalla matka taittuu parissa tunnissa Venetsian päärautatieasemalta Alano-Fener-Valdobbiadene -reittiä noin 6 eurolla per suuntaa. Autonvuokraukselle vaihtoehtona on myös privaattikuljetus (esim. Suntransfers), jonka voi bookata edullisimmillaan muutamalla kymmenellä eurolla per henkilö.

Mionetton viinitila, -kauppa ja -museo sijaitsee osoitteessa Via Colderove 2, 31049 Valdobbiadene (TV). Paikan päällä voi piipahtaa maistelemassa viinejä sekä viiniostoksilla maanantaista perjantaihin klo 9.00-12.30 ja 14.00-18.30 sekä lauantaisin 9.00-13.00; 14.00-18.00 (paitsi kesä-, heinä- ja elokuussa klo 9.00-13.00). Lisätietoja vierailuista voi kysyä esim. sähköpostitse wineshop@mionetto.it


Yhteistyössä: Henkell & Co ja Mionetto

Huom. Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista.