Filippiinit Maailmanympärimatka

Aina ei kaikki mene ihan putkeen…

Jos Port Bartonin paratiisi hurmasi mennen tullen, oli seuraavaksi matkalla edessä hieman toisenlaisia kokemuksia. El Nidosta olin kuullut etukäteen paljon kehuja, mutta yritin olla lataamatta paikalle sen kummempia ennakko-odotuksia.

Tuskien taival tricyclellä

Port Bartonista hyppäsimme matkaystäväni Jonnan kanssa täyteen ahdetun mini-bussin kyytiin, johon saatiin vielä meidän jälkeenkin ahdettua pari paikallista itsetehdyille ekstrapenkeille lapsi sylissään. Kiemurtelevalla ja pompuisella pikkutiellä sai todella pitää selkänojista kiinni. Viiden tunnin ajomatka tuntui ikuisuudelta, ja kun vihdoin olimme päätepysäkillä El Nidossa, oli paikat jo aika puutuneet autosta ulos hypätessä. Mutta ei matkanteko siihen loppunut, vaikka näin jo uskoimme. Agodan kautta etukäteen varaamani beach bungalow paljastui olevan aivan muulla mitä osoite alunperin antoi ymmärtää. Jopa paikalliset tricycle-kuskit kieltäytyivät ottamasta meitä kyytiin – kuulema liian kaukana. Kohta onneksi yksi vanhempi mies sanoi tarjoavansa meille kyydin, sillä asui itse aivan majapaikan lähistöllä. Hinnan tinkaaminen ei kuitenkaan tuottanut paljoa tulosta, ja lopulta väsyneinä tyydyimme maksamaan tästä El Nidon sisäisestä matkasta enemmän kuin 5 tunnin minibussiajosta samana päivänä.

Saimme takapuolemme juuri ja juuri mahtumaan rinnakkain tricyclen sivuvaunun metalliselle penkille, ja lähdimme hitaasti köröttelemään kohti majapaikkaa. Parin kymmenen minuutin ajon jälkeen ajattelimme kohta jo olevamme perillä, mutta ei, kuski vain huitoi etäämmäksi. Puolentunnin ja 45 minuutin kohdalla sama juttu. Kohta kaivoimme google mapsit esille vain todetaksemme, että kuski oli lähtenyt ajamaan El Nidon saarta ympäri tielle, jota ei edes kartassa näkynyt. Tunti vaihtui puoleentoista ja aloimme jo epäilemään koko kyydin olevan majapaikan lisäksi huijausta. Mutta juuri kun aloimme olla kypsiä taklaamaan kuskin pois moottoripyörän selästä ja kaappaamaan kulkupelin itsellemme, tuli vastaan majapaikan kotikutoinen kyltti. No se sentään oli olemassa!

Tervetuloa kauhulinnaan, eikun beach bungalowiin

Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa! Päätieltä askelsimme rinkat selässä vielä hyvän tovin hiekkapolkua pitkin ennen kuin pääsimme perille majapaikkaan. Paikka näytti kaikessa keskeneräisyydessään ja kotikutoisuudessaan aivan erilaiselta kuin hotellivuokraussivuston kuvissa, ja viimeistään siinä vaiheessa kun näimme ”beach bungalowimme”, josta ei todellakaan ollut mitään avaria merinäkymiä, olimme valmiita lähtemään ajamaan takaisin kylille saman 1 h 45 min matkan kuin mitä tänne jumalan selän taakse matkasimme. Bamburiuista rakennetun hökkelin ovista, ikkunoista ja jopa seinistä näki läpi, eikä tarvinnut olla järjenjättiläinen älytessään, että bungalow oli täydellinen paikka moskiittojen yöllisille bileille. Muovimatto repsotti sieltä täältä ja parvekkeella oli epäilyttävän näköisiä ruskeita papanoita. Emme kuitenkaan arvanneet millaiseksi kauhujen taloksi tämä vielä pimeän tullen muuttuikaan…

Yhteistuumin päätimme, että tänne emme jäisi kuin korkeintaan yhdeksi yöksi vaikka majapaikka veloittaisikin meiltä käyttämättömistä öistä. Olimme sentään lomalla, jolloin olisi lupa vähän nauttia, eikä vain tyytyä kurjaan kohtaloon. Nettijumalatkaan eivät olleet puolellamme kun yritimme metsästään uutta majapaikkaa seuraaviksi öiksi, ja vaikuttikin siltä että koko El Nido oli jo täyteen bookattu. Jostakin saimme kuitenkin kaivettua vapaan huoneen aivan El Nidon päärannoilta, ennen kuin yhteydet katkesivat kokonaan ja jouduimme vetäytymään bungalowiimme.

Suihkua avatessani huomasin viemäristä hyppäävän esiin jättikokoisen hämähäkin ja sitä flipflopillani huitoessani matkaystäväni huusi minua katsomaan mitä olikaan nähnyt. Kipitin sängyn viereen todistamaan, että seinän raosta retkotti oranssiraidallinen matelijan häntä. Oliko se gekko, vai käärme? Taskulampun turvin tiirailimme seinän rakoon ja havaitsimme hännän olevan niin pitkä, ettei se voinnut liskolle kuulua. Tökkäsin häntää pari kertaa selfietikulla ja kohta se onneksi katosi näkyvistä seinän rakojen väliin. Hiljaa toivoin ettei se pimeän tullen ilmestyisi takaisin… Kun olimme kömpimässä sänkyyn kiljaisi matkaystäväni: sängyn viereisellä seinällä meitä tuijotti jättiläismäinen lisko notredamen hirviöiden kaltaisine ulos pullistuvine silmineen. Voi taivas mihin Noan arkkiin olimme joutuneetkaan tuumin, kun hätistelimme liskoa seinässä olevista aukoista ulos.

Mutta kun olimme hämähäkistä, käärmeestä ja liskosta päässet eroon, löytyi sängyltä vielä jättikokoinen punainen mato sekä peiton välistä kopsahti esiin pari kuollutta hyönteistä. Peittoa ei siis tänä yönä käytettäisi totesimme, kun kiristimme hyttysverkkoa yhä tiukemmalle ympärillemme. Kohta kuitenkin bambuseinien raoista alkoi kuulua rapinaa. Oli kuin pienet käpälät olisivat juosseet edestakaisin aivan sänkymme vieressä. Kun kuulin rapinan lisäksi vikinää ja tuhinaa, tajusin seinän vieressä temmeltävän joko hiiri- tai rottaperheen. Hädissämme yritimme tyhjillä olutpulloilla täyttää seinien isoimpia rakoja – ei olisi yöllä kiva herätä siihen, että rotat vilistävät ympärillämme. Lopulta päädyimme nukkumaan kauhujen bungalowissamme valot päällä ja selfietikku välissämme kättäpidempänä turvana yöllisiä vieraita varten. Tästä kauhukoplasta taisi vain puuttua enää torakkainvaasio, jota sentään emme päässeet todistamaan.

Etiäpäin, sanoi mummo lumessa

Sanomattakin selvää, että yö oli hyvin katkonainen ja aamulla heräsimme ennen kukonlaulua poimimaan rinkat selkään ja suuntasimme heti ensimmäisellä mahdollisella kyydillä takaisin El Nidoon. Molemmat meistä on yöpyneet ties missä paikoissa Amazonin sademetsistä eriskummallisiin telttaleireihin, mutta tämä majapaikka sai kyllä kokeneemmankin matkailijan kavahtamaan. Takaisin El Nidon kaupunkiin ja sen rannoille päästessämme sadesääkään ei enää haitannut, eikä roskaiset rannat, pääasia taisi molemmille olla, että olimme sentään takaisin ihmisten ilmoilla. Nämä kuvat onkin napattu juuri tuolloin, kun vietimme sadepäivää yhdessä Corong Corong -rannan ravintolassa. Syötiin, juotiin ja juteltiin, täydellinen apukeino unohtaa edellinen yö ja kääntää ajatukset jälleen rentoon lomamoodiin! Huh!

You Might Also Like

20 kommenttia

  • Reply
    veehoo
    21.5.2017 at 08:06

    Mukava lukea myös matkoilla sattuneista kommelluksista. Välillä saattaa olla vähemmän hohdokasta. Vaikka toisaalta tällaiset vaikeuksien-kautta-voittoon -jutut varmaan jää mieleen parhaiten. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 16:00

      Oli ihan pakko kirjoittaa tästä ei niin hehkeästä kokemuksesta, kun jäi mieleen pyörimään. Nyt asiaan voi jo huumorilla suhtautua, mutta tuona yönä ei kyllä tullut kovin montaa tuntia nukuttua. 🙂

  • Reply
    Susannastravels
    21.5.2017 at 23:35

    Aikamoinen kokemus, joo hyönteiset ovat todella yleisiä myös Euroopassa, mutta liskot ei paitsi sisiliskot. Olen törmännyt suuriin hämähäkkeihin lähes joka maassa, yksi asui ilmastointilaitteessa. Viime kesänä näin skorppioonin Sardiniassa hotellin rappusissa, tosin se oli pieni ja piti oikein pysähtyä sitä katsomaan. Suuren (ilmeisesti tarantella) hämähäkin näin Belgiassa suihkussa, laskeutui verhotankoa pitkin alaspäin. Oli ilmeisesti tullut jostain tuuletusaukosta. Torakoita olen nähnyt tähän mennessä eniten Kanarialla jossa ne paistattelivat päivää

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 15:58

      Maailmalla reisssatessa sitä kyllä tulee vastaan vaikka mitä örkkimörkkiä, mutta harvoin näkee näin eriskummallisen kokoonpanon saman katon alla. 😀

  • Reply
    Susannastravels
    21.5.2017 at 23:45

    uimistakin pitää nykyään vähän katsoa, kun välillä näkyy meduusoita ja rapuja etenkin luonnonrannoilla. Kerran kuulin yhdellä rannalla kovaa huutoa kun meduusa osui lapsiin. Turistirannoissa on ainakin se hyvä puoli että uimavalvojat siivoaa meduusat, ravut ym. pois 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 15:57

      Meduusat ovat kyllä ikäviä, pari kertaa sellainen on itseänikin polttanut – onneksi olivat pieniä, eikä kipu jatkunut pitkään.

  • Reply
    Susannastravels
    21.5.2017 at 23:47

    Aika hauskaa muuten että selfietikku voisi toimia myös ötökän ja matelijoiden häätämisessä! välillä on tarvinnut ötökän häätämiseen siivousvälineitä ja yleensä niitä ei hotellihuoneessa ole

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 15:56

      Kyllä siinä vähän itseäkin hymyilytti ruveta nukkumaan selfietikku vieressä 😀 Mutta jotain kättä pidempää oli pakko olla yöllisiä vieraita varten!

  • Reply
    Veera Bianca
    22.5.2017 at 05:52

    Apua miten kamalan kuuloista :O Mä en varmaan olis oikeasti selvinnyt tuolla edes sitä yhtä yötä, apua 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 15:56

      Hahha, tää oli kyllä kieltämättä aika ikimuistoinen yö. Ja vähäiselle käytölle jääneelle selfietikulle tuli vihdoin todellista käyttöä! 😀

  • Reply
    Tiina
    22.5.2017 at 11:23

    Luoja paratkoon. En voi kuin ihailla rohkeuttanne. Itse en olisi enää tullut sisään sen viemäristä ilmestyneen hämähäkin jälkeen.

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 15:55

      Onneksi oltiin kahdestaan, yksin tuolla ollessa olisi saattanut jäädä yöunet väliin. 😀

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    22.5.2017 at 12:18

    Siis apua mikä kokemus! Niin eläinrakas kuin olenkin, niin käärmeet, madot, ötökät sekä hiiret ja rotat näen mielelläni ihan jossain muualla kuin majoituspaikassa sisällä! :O Laitoitte varmaan kunnon palautteet Agodan kautta? Mitä majapaikka sanoi, kun poistuitte paikalta?

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 15:54

      Kieltämättä tuota koplaa ei halua nähdä majoituspaikan sisällä vaikka kuinka eläinystävä onkin. Selfietikulle tuli kyllä aivan uudenlaista käyttöä tuolla! 😀 En ole laittanut vielä palautetta, kun matka kokoajan jatkuu, on vanhoihin juttuihin palaamisessa aina se oma kynnys. Majapaikassa hieman ihmettelivät kun lähdimme, ja olimme siis maksaneet vielä seuraavat 4 yötä, mutta eivät he sen enempää asiaa kommentoineet.

  • Reply
    Nomadi
    22.5.2017 at 17:23

    Huh, kuulostaa karmivalta! Meilläkin on joskus ollut aika surkeita majoituskokemuksia, mutta ei sentään ihan noin rajua! Hyvin kuitenkin pärjäsitte ongelmien edessä, nostan teille kyllä hattua 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 15:52

      Jälkikäteen kyllä jo voi nauraa tälle kokemuksille – vain torakat puuttuivat kauhukoplasta 😀

  • Reply
    Lissukka
    22.5.2017 at 17:26

    Hyi, tarkistittehan rinkkanne siltä varalta, ettei sinne pujahtanut vaikka RUSSAKOITA!
    Tuollaiset eliöt viihtyvät kuulemma likaisissa sekä epäsiisteissä paikoissa.

    • Reply
      Anna-Katri
      23.5.2017 at 15:51

      Onneksi sentään mitään tälläisia kavereita ei ollut bungalowissa :O

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    26.5.2017 at 20:27

    Yyh, nää tällaiset kokemukset on aina sarjassa ”jos mulle kävisi noin, varmaan kuolisin”, mutta sitten kun ne tapahtuu itselle, pystyy jotenkin selvitytymään kaikesta, niin kuin te supernaiset! 😀 Mä olin jo ihan kauhuissani tuosta viemärihämppiksestä, mutta melkein pahempaa oli luvassa…

    • Reply
      Anna-Katri
      11.6.2017 at 08:31

      Hahha, matkojen myötä olen kyllä itse karaistunut aika paljon näiden kaikkien örkkimörkkien suhteen 😀

    Jätä kommentti