Kypros Kypros 2015 Nikosia

Kypros – Nikosian helteessä

14.9.2015

Kypros KyprosPafoksen rannoilta matka kulki vuokra-autolla ensin kohti jylhiä Troodos-vuoria ja sen pieniä vuoristokyliä ennen kuin edessä oli matkan yksi matkan odotetuimpia kohteita. Kyproksen keskiosassa sijaitseva Nikosia on kiinnostava jo siitäkin syystä, että sen vanhan kaupungin keskeltä kulkee Kyproksen kahteen osaan jakava raja-aita. Pohjoispuolella sijaitsee Kyproksen turkkilainen puoli ja etelässä Kreikan puoli, mutta onneksi rajan yli pääsee helposti jalkaisin kulkemaan Nikosiassa ja näin kokemaan kaupungin molemmat osat ja erilaiset kulttuurivivahteet.

Kypros KyprosMerkityksellinen Nikosia oli kuitenkin meidän matkalle siitä syystä, että YK:n rauhanturvaajat olivat jo 40-vuotta sitten täällä rauhoittamassa saaren pohjois- ja eteläosien välisiä kahinoita, ja näissä maisemissa isäni vietti silloin lähemmäs pari vuotta YK:n tehtävissä. Nyt matkamme tarkoitus olikin löytää Nikosiasta, niin kaupungin Kreikan kuin Turkinkin puoleiselta alueelta vanhoja kujia, tuttuja rakennuksia sekä muistoissa olevia maisemia. Onneksi mukanamme oli muutamia vanhoja valokuvia, joiden avulla aluksi löytämättömiltä tuntuneet paikat löytyivät vanhojen paikallisten ihmisten opastamina . Voin vain kuvitella miltä isästäni tuntui seisoa tismalleen samalla paikalla kuin 40-vuotta sitten, ja katsella millainen Nikosia nykyään onkaan.

Kypros KyprosMinun silmin kreikan puoleinen Nikosia, ja varsinkin sen vanha kaupunki, vaikutti alkuillasta varsin eläväiseltä paikalta, jossa vanhojen, jo aikansa nähneiden, rakennusten charmi yhdistyi nuorekkaisiin ostoskatuihin ravintoloineen. Syrjemmällä, lähempänä vanhan kaupungin muureja sijaitsevilla pikkukaduilla oli selvästi paikallisten herrojen kantapaikkoja, jossa he istuivat myöhään iltaan pelaamassa seurapelejä ja siemailemassa olutta puiden tai terassivarjojen katveessa. Pikkukujilta pääkadulle Lidrakselle astuessa edessä olikin modernimpi elämänmeno, kun ostoskadun molemmin puolin oleviin ravintoloihin ja baareihin alkoi auringonlaskiessa kerääntyä yhä enemmän ihmisiä nauttimaan pimeyden tuomasta viileydestä muuten paahteisen kaupunkipäivän päätteeksi. Lidras oli ennen kaupungin tärkein läpikulkuväylä, ja nykyisin sen päästä pääsee raja-aseman kautta kävelemään kaupungin turkkilaiselle puolelle.

Kypros

KyprosTurkkilainen puoli vaikutti selvästi uneliaammalta kaupungilta, jonka päivää rytmitti vanhan kaupungin moskeijoiden rukouskutsut. Sokkeloisten pikkikatujen varrella oli hieman rappioituneita rakennuksia, joista osa oli ollut samassa ulkoasussa 40-vuotta sittenkin. Valokuvien perusteella löysimme täsmälleen saman kadunkulman, jossa isäni oli aikanaan useasti kulkenut ja vaikka kauppakujan myymälät olivat vaihtuneet nykyaikaisemmiksi, oli rakennukset muilta osin pysyneet ennallaan. Turkkilaisen puolen kaduilla olikin selvästi kreikkalaista puolta enemmän pieniä merkittömiä liikkeitä, joissa oli myynnissä kaikkea mahdollista matoista piraattipuseroihin ja hopeatarjottimista eksoottisiin hedelmiin. Jollakin tapaa koin, että turkkilainen puoli oli mielenkiintoisempi juuri sen rosoisuuden ja tietynlaisen vanhanaikaisuuden vuoksi. Sen kaduilla olisi voinut helposti vaellella päämäärättömästi vaikka koko päivän, ellei 40 asteen helle olisi pakottanut välillä istahtamaan vilvoittelemaan kotitekoisella limonaadilla ravintoloiden viilentimien alle.

Kypros KyprosIllalla auringon laskiessa, kun tähystelin näköalatornista yli Nikosian molempien puolien, jäin miettimään, kuinka ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollinen Kyproksen yhdistyminen vaikuttaisi näihin kahteen kaupunginosaan. Varmasti paikallisten elämää se helpottaisi, kun raja-aidat poistettaisiin ja paikasta toiseen pääsisi vapaasti kulkemaan – muiden esteiden poistumisesta puhumattakaan – mutta kuinka mahtaakaan käydä näiden kahden varsin erityylisen kaupungin kulttuurille. Seuraisiko turkkilainen puoli Kreikan puoleista esimerkkiä ja kohta sympaattiset pikkupuodit olisi korvattu diskojytkeitä pauhaavilla baareilla ja kansainvälisillä ketjuliikkeillä? Se jää nähtäväksi, ja varmasti vielä joskus tulevaisuudessa tulen katsomaan mitä Nikosialle silloin kuuluukaan.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    16.9.2015 at 14:56

    Ihana tämä tarina siitä miten isäsi kanssa olette hakeneet isällesi tärkeitä paikkoja vuosien takaa.
    Minä en päässyt ihan siihen, mutta keväällä kiersimme USA:n länsiosien kansallispuistoja, samoja joita vanhempani olivat kiertäneet 60 vuotta aikaisemmin. Isäni, josta minulla sattui olemaan iso valokuva sopivasti käsillä lähtömme hetkellä ”kiersi” kanssamme kuvana ja jokaisesta puistoista otimme myös yhden kuvan siten, että isäni oli ”mukana”.

    Minulla oli myös kopio isäni päiväkirjoista noilta vuosilta ja yritin aina lukea, että mitä reittiä vanhempani olivat kulkeneet sillä tarkkuudella kun se oli mahdollista.
    Olin jo aikaisemmin kirjoittanut aikoinaan blogissamme hyvinkin suositun jutun vanhempiemme roadtripistä tuolloin 1955, aikana, jolloin tuollaiset eivät todellakaan olleet, ainakaan suomalaisille vielä kovin tavallisia.

    Nikosiakin oli kyllä ihan kiva ja tutustumisen arvoinen, maailman ainoana jaettuna pääkaupunkina. Sen rajan pääsee kyllä monella tapaa kaupungissa kokemaan!

    • Reply
      Anna-Katri
      18.9.2015 at 20:35

      Isäni oli jo kauan haaveillut pääsystä samoihin maisemiin ja nähdä vielä kerran samat paikat, joten otinkin tehtäväkseni selvittää kaikin tavoin nämä paikat. Onneksi paikallisten avustuksella löysimmekin lähes kaikki listalla olleet kohteet. 🙂
      Ja sinun reissusi kuulostaa myös todella ihanalta ja ajatuksella toteutetulta – ja tavallaanhan isäsi kulki nyt mukanasi ajatuksissa. Hieno ele!

Leave a Reply