Bolivia Maailmanympärimatka

Bolivia – Sucren kauniissa kaupungissa

18.12.2016

Enpä olisi uskonut ennen matkaani, että Boliviasta löytyy näin kaunis kaupunki!

Matkustin Sucreen La Pazista yöbussilla, joka taittoi mutkittelevia vuoristoteitä ja kapeita solia pitkin hitaasti mutta varmasti lähes 14 tunnin ajan. Onneksi bussin penkit sai lähes kokonaan makuuasentoon, joten matka-aika ei tuntunut lopulta niin pitkältä kun suurimman osan ajasta saattoi nukkua – mitä nyt välillä bussin ikkunasta vuorten huippujen takaa kimmeltävä täysikuu herätti kirkkaan valon osuessa silmiin.

Sucreen saavuin aamupäivällä, ja hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen päätin lähteä pienelle tutustumiskierrokselle kaupunkiin. Jo heti ensisilmäyksellä huomasin, että Sucren kaupunkikuvaa hallitsivat kauniit valkoiset kolonialaistyyliset rakennukset. Sainkin kuulla, että tämä UNESCOn maailmanperintölistalta löytyvä historiallinen kaupunki on aikanaan ollut Bolivian siirtomaa-ajan keskus, mistä juurensa juontaa kaupungin espanjalaishenkisyys. Sucre toimi myös Bolivian pääkaupunkina jopa 300 vuotta ennen kuin 1898 La Pazista tuli maan hallinnollinen pääkaupunki. Kaupunkien välillä on vieläkin kitkaa noilta vahhoilta ajoilta…

Kaupungin entisajan loistoa pääsi ihastelemaan erityisesti Plaza 25 de Mayon aukiolta, jonka puistoa koristivat niin patsaat kuin muistomerkit sekä puiston ympärillä olevat useat historialliset rakennukset. Puiston penkeillä istuskellessa saattoi myös hyvin tarkkailla paikallisten elämää – puisto on kuulema kuin kaupungin sydän, jonne paikalliset tulevat mielellään nauttimaan vapaa-ajastaan. Ja näin joulun alla puisto oli saanut ylleen upeat joulukoristeet, joita varsinkin pimeän tultua paikalliset perheet kokoontuivat ihastelemaan sulassa sovussa muutamien turistien kanssa. Ja satuinpa muuten puistoon juuri oikealla hetkellä eräänä iltana, nimittäin siellä oli käynnissä paikallisen koulun tanssiharjoitukset joulukarnevaalia varten. Rytmiä, vauhtia ja machoilua esityksessä kyllä riitti!

Keskityin Sucressa enimmäkseen kävelemään päämäärättömästi sen historiallisen keskustan pieniä katuja rakennuksia ihastellen, pikkuputiikeissa piipahtaen ja paikallisia eroavaisuuksia ihmetellen. Turistikojujen sijaan eksyin myös Sucren markkinahalliin, jossa kaupan oli lähes mitä vain hevosenturvista terveyssmoothieisiin. Parasta ajanvietettä olikin istahtaa markkina-aukion smoothiebaariin siemailemaan tuorettakin tuoreempaa smoothieta ja samalla tarkkailla paikallisten markkinahuumaa. Vaikken espanjaa osaakaan, tuli muutamalta hedelmäkojulta onnistuttua ostamaan paikallisia herkkuja.

Viimeisenä matkapäivänä Sucressa kipusin vielä San Felipe Nerin kirkon katolle ihastelemaan kaupunkinäkymää yläilmoista käsin. Ja jo heti ensisilmäyksellä vakuutuin viimeistään siitä, että Sucre todentotta on yksi Bolivia, ellei jopa koko Etelä-Amerikan, kauneimpia kaupunkeja. Kattojen yläpuolella saattoi hetkisen tuntea olevansa kuin jossakin eurooppalaisessa historiallisessa kaupungissa, ehkä espanjassa, ehkä italiassa – näkymä ei todellakaan vastannut sitä, mikä mielikuva minulla aiemmin oli ollut Bolivian köyhistä kaupungeista. Valkoiset koristeelliset rakennukset punatiilikattoineen oli jäsennelty symmetriseen ruudukkomalliin ja sieltä täältä rakennusten keskeltä pilkisteli kirkkojen tai katedraalien kauniita torneja sekä vehreitä puistoalueita.

Parin matkapäivän jälkeen olin vakuuttunut siitä, että Sucressa jos missä viihtyisi helposti useammankin päivän. Sen lisäksi, että kaunis kaupunki tarjosi paljon historiallista nähtävää, tarjosi se myös eurooppalaishenkistä kahvilakulttuuria – paikallisten ystävällisyyttä unohtamatta!

  • Reply
    Susanna
    21.12.2016 at 01:04

    Kuulostaa kivalta, joo kuvauksestasi ainakin tulee hieman mieleeni etelä-Italia ja Espanja. Arkkitehtuuri näyttäisi myös samankaltaiselta kuin Espanjassa. Tuli muuten ikävä piazzoita ja tuollaisia heldemäkojuja

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 01:38

      Matkaillessa välillä on hassua huomata joistakin paikoista tulevan mieleen jokin aiemmin vierailtu paikka – joskus niillä on historiassa yhtymäkohtaa, joskus taas ei. Ehkä siinä fiiliksessäkin on sitten jotain arkkitehtuurin lisäksi, mikä saattaa saada tämän aikaan. Ja voi, nuo hedelmäkojut oli ihania! <3

Leave a Reply