Bolivia

Bolivian ohueen ilmanalaan totuttelua

Tänään sain vihdoinkin itseni ylös, ulos ja lenkille. Nimittäin viimeiset pari päivää kun täällä La Pazissa ovat kuluneet lähinnä nukkuen (12 tunnin yöunetkaan eivät tunnu riittäviltä), köpötellen lähikortteleissa täydellisiä avocadoja metsästämässä ja muuten vain hotellilla hengaillessa sekä hengitystä tasaillessa. Tänä aamuna kuitenkin heräsin vihdoin virkeänä, valmiina tekemään jotain muutakin tässä suurkaupungissa. Edellisenä iltana tapaamani aussitytöt huikkasivat hotellin aamiaisella olevansa lähdössä tutustumaan Valle de la Lunan kuulaaksoon, ja kun he pyysivät minut mukaansa, en aikaillut. Ei kun vain vaelluskengät jalkaan ja menoksi.

Paikallinen taksikuski huristeli La Pazin kapeilla ja ruuhkaisilla teillä paikoitellen jopa röyhkeästi, ja tämän tästä otin tukea etupenkin selkänojasta pysyäkseni mutkissa penkissäni kiinni. Noin puolen tunnin ajomatkan aikana pääsin näkemään kumpuilevan La Pazin eri kaupunginosia, niistä hyvätuloisista paikoista vähän alkeellisempiin olosuhteisiin. Mitä lähemmäs kuulaaksoa saavuimme, sitä upeammiksi maisemat muuttuivat – jos vain mahdollista. Taustalla taivasta kohti kurottelevat jyhkeän harmaat jyrkkäreunaiset vuorenhuiput olivat paikoitellen lumen peitossa, kun taas tien vierellä kohoilivat punertavapintaiset eroosion kuluttamat savitörmäät. Koko kuulaakso onkin eroosion tuloksena syntynyt kallio- ja savimuodostelma, joka paikoitellen näyttää kuin väärinpäin olevalta tippukiviluolan katolta. Kuulaaksossa kävellessä ei voinut kuin ihmetellä sen omituisen mallisia kivimuodostelmia ja miniatyyrikanjoneita. Oman erityisleimansa tähän uskomattomaan maisemaan toivat siellä täällä kuivaakin kuivemmista kallionraoista esiin kasvaneet vihreät kaktukset  – olipa muutama kaktuspensas myös puskenut esiin kauniit pinkit kukkaset.

Vaikka paikka kovin kaunis olikin, ei poluilla kiertelyyn onneksi täytynyt kuluttaa kuin vajaa tunti. Sanon onneksi siinä mielessä, että toisaalta ohuttakin ohuempi ilmanala sai meidät puuskuttamaan muutamia porrasaskeleita ylöspäin ottaessamme, ja toisaalta ylhäällä vuoristossa aurinko paistoi polttavasti. Pienen kävelykierroksen jälkeen tuntuikin siltä, kuin olisimme tehneet raskaammankin urheilusuorituksen. Kuulaaksosta olisi voinut tehdä myös retken läheiselle Chacaltaya-vuoren huipulle, mutta jo täällä 4000 metrissä tuntuu ilma niin ohuelta, että peräti 5430 metrin huipun valloitukseen ei tehnyt mieli lähteä. Sen sijaan palasimme takaisin hotellille pakkailemaan tavaroita kasaan, illalla nimittäin hyppäisimme yöbussin kyytiin kohti Sucrea!

 

You Might Also Like

8 kommenttia

  • Reply
    Susanna
    18.12.2016 at 00:12

    Erikoinen kohde

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 01:52

      Bolivia pääsi kyllä kieltämättä yllättämään positiivisesti!

  • Reply
    katja
    18.12.2016 at 01:25

    Laitaan tämä viestiin ennen joulua, ihanaa joulua sinnepääin ja onnea nyt ja vuodelle 2017. <3 ihanaa matkaa myös siellä.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 01:51

      <3

  • Reply
    Tuuli
    18.12.2016 at 09:03

    Hei, olen seurannut matkaasi alusta pitäen ja lukenut innokkaasti kaikki postaukset. Mielettömiä kokemuksia ja upeita kuvia – havittelisin julisteeksi tms. joitakin ihania kuvia norsusta auringonlaskun aikaan- et ole suunitellut sattumoisiin sellaista bisnestä? Varmaa aivan mahtavaa, kun voi käyttää 10 kuukautta intohimonsa toteuttamiseen. Toivottavasti pääset joku kerta tekemään jotain matkaohjelmaa. Jossain kohdassa mainitsit, että pieni matkaväsymyskin välillä painaa – eikä ihme, hengästyttävä vauhti tuossa matkanteossa. Oletko missään välissä vähän pidempää aikaa ihan lepäilemässä jossain
    paikassa?

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 01:51

      Voi miten kiva kuulla, että nämä reissujuttuni maailmanympärimatkalta ovat vieneet mukanaan. 🙂 On kyllä ollut aivan huikeita seikkailuja, ja siltikin hankala uskoa, että niitä on vielä edessä vaikka kuinka monta. 🙂
      Ja toki voisinkin kotiin palattua miettiä tuota valokuvapuolta tarkemmin – muistutahan minua sitten, jos en muista palata asiaan! Ja oma matkaohjelma olisi kyllä itselleni unelmien täyttymys. <3
      Olen yrittänyt suunnitella matkani siten, että välillä on myös niitä kaivattuja hengähdystaukoja ja viivyn pidempään samassa kohteessa. Ihan tarkoituksella ensimmäiset kuukaudet ovat olleet vilkkaampia, kun silloin energiaakin riittää, ja loppua kohden sitten on enemmän löysää - itseasiassa viimeiset 4 kuukautta ovat ihan ilman suunnitelmia, joten silloin voi viettää pidempäänkin samassa kohteessa jos siltä tuntuu.

  • Reply
    Maarit
    18.12.2016 at 10:42

    Hei A-K!
    Mahtavaa seurata matkaasi! Kaikki jutut on luettu ja innolla odotan seuraavia, vaikka en kommentteja ole jättänytkään.
    Jälleen, kaikkea hyvää, täällä ruudun takana eletään mukana 😀❤️

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 01:46

      Heippa Maarit ja terveisiä sinne Suomeen! Kevättä kohti sielläkin taidetaan mennä… 🙂 Minulla näihin kommentteihin vastaaminen on ihan jäänyt reissuvauhdissa, mutta kaikki kyllä olen lukenut!

    Jätä kommentti