Borneo – paratiisi kilpikonnien saarella

Borneon sademetsäseikkailujen jälkeen päätin suunnata seuraavaksi paratiisirannalle. Mutta mikä tahansa rantakohde minulle ei tällä kertaa kelvannut, sillä vain yksi saari Borneossa oli ylitse muiden: Turtle Island, joka nimensä mukaisesti on kilpikonnien valtakuntaa. Turtle Islands National Park koostuu kolmesta pienestä eristyneestä saaresta Borneon ja Filippiinien välissä. Uhanalaiset merikilpikonnat (niin liemikilpikonnat kuin karettikilpikonnat) käyttävät näiden saarten rantoja pesimispaikkoinaan. Vaikka pesintäpuuhat onnistuisivatkin, tarvitaan silti ihmisten apua, jotta näiden lajien kannat saataisiin nousuun. Selingan saarelle on perustettu jo vuonna 1966 kilpikonnien suojelukeskus, joka käsittää useita munanhautomoita tarkkailuasemineen. Turisteilla on mahdollisuus vierailun aikana tutustua suojelutyöhön ja retkensä kustannuksilla tukea keskuksen toimintaa.

Täydellinen paratiisiranta

Aallokkoisen merimatkan jälkeen vene kaartaa parkkiin pienen Selingan saaren valkoiselle hiekkarannalle. Veneestä hypätessäni aurinko tuntuu heti paahtavalta iholla, niinpä suuntaan suoraan keskuksen ravintolan katoksen alle varjoon. Samalla kuuntelen ohjeita saarella oleskeluun, täällä nimittäin vallitsee tiukat rajoitukset sille, mitä saamme tehdä ja missä mihinkin aikaan liikkua, jotta kilpikonnilla olisi parhaat mahdolliset olosuhteet pesintäpuuhilleen. Olen onnekas, sillä kanssani tällä saarella yöpyy vain kymmenisen turistia. Majoituspaikkoja on yhteensä noin 50:lle.

Infotilaisuuden jälkeen alkaa odottelu: kilpikonnat saapuisivat pesintäpuuhiin vasta illalla, joten sitä ennen voisimme vapaasti loikoilla rannoilla ja vain nauttia elämästä paratiisisaarella. Kävelen avojaloin rantaviivaa pitkin eteenpäin ja huomaan Selingan saaren olevan varsin pienikokoinen. Joka puolelta saarta reunustavat valkoiset hiekkarannat, johon turkoosiakin turkoosimpi meri iskee keveitä aaltoja. Keskellä saarta on vehreitä pensaita, ja jostakin niiden suojista eteeni pujahtaa isokokoinen lisko. Lämmin hiekka tuntuu ihanan pehmeältä vapaiden alla, kun askellan saarta ympäri ja yritän parhaani mukaan olla astumatta rantarapujen päälle. Osa niistä on ottanut kodikseen kauniit simpukankuoret.

Istahdan rantaan ajautuneen harmaantuneen uppotukin päälle ja katselen ympärilleni. Näkymä on todellakin kuin jostakin autiolta paratiisisaarelta. Muita ihmisiä ei näy missään. Vain silmänkantamattomiin turkoosia merta ja valkoista hiekkaa, jossa näkyy merikilpikonnien edellisenä yönä jättämiä hassuja kraatterimaisia jälkiä. Huomaan miettiväni, että millaistahan olisi olla töissä tällaisessa paikassa, kaukana kaikesta hälystä pienellä paratiisisaarella. Upeiden puitteiden lisäksi täällä voisi tehdä työtä, jolla on oikeasti merkitystä ja työn lopputuloksen pääsisi huomaamaan konkreettisesti joka päivä, kun vasta kuoriutuneita pikkukilpikonnia lasketaan mereen.

Kosketus kilpikonnien suojelutyöhön

Laskeva aurinko on merkki siitä, että rannoilta täytyy poistua, sillä hämärän tultua kilpikonnanaarat nousevat rannoille munimaan ja heille täytyy antaa täydellinen työrauha. Siirryn keskuksen ravintolaan illalliselle ja samalla opas kertoo tarkemmin iltaohjelmasta: puistonvartijat tarkkailevat rannalle nousevia kilpikonnia, ja pääsisimme lähietäisyydeltä seuraamaan yhden kilpikonnanaaraan toimia. Kun muninta on suoritettu loppuun ja naaras hävinnyt takaisin mereen, otetaan munat varovaisesti talteen ja siirretään hautomoon odottamaan pikkukilpikonnien kuoritumista. Hautomossa munat ovat turvassa niin liskoilta kuin linnuiltakin, jolloin suurempi osa kilpikonnista selviää mereen saakka. Tänään olemme onnekkaita, sillä samana päivänä hautomossa on kuoriutunut useita pikkukilpikonnia ja pääsemme laskemaan ne takaisin mereen. Kilpikonnat hyppivät innoissaan kantokorinsa reunoja vasten, ja maahan päästyään lähtevät kipittämään kilpaa kohti merta. Muutama konna hieman epäröi, mutta pienellä avustuksella nekin saadaan lopulta mereen. Vilkutan pimeässä hyvästit pikkukilpikonnille ja mielessäni toivon niiden selviytyvän tulevista koittelemuksistaan. Ehkä jonakin päivä näistä edes muutama naaras selviytyy takaisin tälle samalle rannalle munimaan ja jatkamaan lajiaan. Kävellessäni taskulampun valossa takaisin mökkiini, kuuluu rannan pensaikkojen läheltä kuopsutusta. Nähtävästi tänä yönä rannalla munii useampi kilpikonna.

Aamulla on aika laskea edellisen yön saldo. Ilman keskuksen ilmoitustaulukin tilanteeseen pääsee helposti kärryille kurkkaamalla rantahietikolle: siellä vieri vieressä on kilpikonnien yöllisiä jälkiä ja isoja kuoppia, joihin munat on munittu. Yön aikana Selingan rannoilla on käynyt yhteensä 14 merikilpikonnaa ja munien kokonaissaldo oli tällä kertaa yli 500. Kiertelen vielä hautomoalueella kurkkimassa minne edellisenä yönä poimimamme munat onkaan sijoitettu ennen kuin on aika palata takaisin Sandakaniin.

Lisätietoja Turtle Islandista ja reissun varauksesta voit lukea mm. täältä ja täältä.