Botswana Maailmanympärimatka

Botswana – kanoottisafari Okavango Deltalla

19.11.2016

img_5305_cape-to-nairobi img_5311_cape-to-nairobi img_5344_cape-to-nairobiimg_5392_cape-to-nairobiimg_5304_cape-to-nairobi img_5407_cape-to-nairobiimg_5358_cape-to-nairobiimg_5455_cape-to-nairobiimg_5385_cape-to-nairobi

Jos Okavango Deltan alue mykisti yläilmoissa käsin pienkoneella liihoitellen, kannattaa sen pieniin jokiin ottaa tuntumaa myös lähietäisyydeltä. Yhtenä päivänä matkaseurueemme lastautuikin telttoineen ja eväineen pieniin mokoro-kanootteihin sekä suuntasi paikallisen heimon johdattamana pienelle autiolle saarelle keskelle suistoaluetta. Huterassa kanootissa ei voinut muuta kuin ottaa mahdollisimman mukavan asennon kanootin pohjalla puoliksi istuen ja puoliksi maaten, ja vain ihastella ympäröivää vesiluontoa samalla kun mokorokuski tökki pitkällä kepillä kanoottiinsa vauhtia veden pohjasta. Eteneminen olikin varsin leppoisaa: välillä kanootti lipui eteenpäin hiirenhiljaa, välillä kahistellen viereisiä lähes pari metrisiä kaislikoita. Siellä täällä valkoiset ja siniset lumpeet kukkivat ja linnut visersivät serenadejaan.

Isommalle vesiuomalle tullessa vain muutamien metrien päässä kanootista veden alta pinnalle nousivat ensin pyöreät korvat, sitten jättikokoinen turpa ja pienet tyytyväisen näköiset silmät. Ja kohta vierestä toiset mokomat. Virtahepopari oli pulikoimassa tutussa paikassaan, eikä onneksi näyttänyt olevan moksiskaan pienestä mokorokanootista. Onneksi, sillä tämä leppoisalta näyttävä eläin on ulkonäöstään poiketen Afrikan vaarallisin eläin – tuhatkiloiset virtahepoköriläät ovat usein niin reviiritietoisia, etteivät yleensä aikaile hyökätä alueelleen tunkeutuvien paikallisten kimppuun.  Mokorokuski kuitenkin kertoi heidän heimonsa yrittävän elää sulassa sovussa villieläinten kanssa – luonnossa liikkuessa täytyy muistaa olevansa jonkun kotona, ja käyttäytyä sen mukaisesti. Kun jokaisella on tilaa elää, on elämä ihmisten ja eläinten välillä helpompaa.

Rauhallinen vesiympäristö ja kanootin tasainen eteneminen sai minut lopulta antamaan periksi uneliaisuudelleni ja päätin ummistaa silmäni. Hereille säpsähdin kuitenkin pian, kun kuski heitti päälleni muutamat vesipisarat – kaislikon takana olisi elefantti aivan rannassa! Ja kohta kaartaessamme aukiolle näkyi kaislojen varsien yläpuolella jättikokoinen elefantti, joka mutusteli kaikessa rauhassa vedestä kiskomiaan rantakasveja. Kuski antoi veneen lipua lähemmäs elefanttia, joka ei näyttänyt välittävän pienestä paatistamme. Saatoinkin mokorokanootissani loikoillen ihastella lähietäisyydeltä tätä upeaa eläintä ja sen toimia. Jonkin ajan kuluttua elefantti löntysteli kauemmas rannasta, ja kuski kehotti minua nousemaan varoivaisesti seisomaan, jotta näkisin kaislavarsien taa: sieltä löytyi toinenkin elefantti, ja kohta nämä kaksi kaverusta laidunsikin vieri vieressä pitkässä kaislikossa. Vaikutti siltä, että täällä elefanteilla on varsinaiset onnenpäivät: ruokaa ja kylpypaikkoja riittää, eikä vaaroja ole kovin monia.

  • Reply
    Susanna
    19.11.2016 at 19:35

    Kiva kokemus ja hieno kohde!
    virtahevot ovat varmaan rauhallisempia tuolla noin vapaina..
    Olen huomannut kerran kun kävin Roomassa eläintarhassa nuorempana niin siellä oli virtahepoja jotka puhisivat hermostuneina, kyllä eläimiä on parempi nähdä luonnossa vapaina. Toivottavasti luontomatkailu alkaisi kiinnostaa ihmisiä, ainakin nämä sinun kuvat ja jutut voi innostaa ja itsekin aina välillä harkitsen ja joskus on kyllä pakko päästä safarille!

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:20

      Samaa mieltä, että eläimet täytyy nähdä niiden aidossa elinympäristössä eikä vangittuina. Kokemus on tuhat kertaa upeampi niin. 🙂 Ja voi, toivon todella, että pystyn jutuillani kannustamaan myös muita lähtemään matkalle näihin upeisiin luontokohteisiin! <3

  • Reply
    Venla / Breezes from my Atlas
    21.11.2016 at 08:54

    Taas ihan mielettömiä kuvia! Vitsi, mikä seikkailu sulla onkaan siellä meneillään 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:19

      Kiitos, kyllä tuolla keplasi kuvia ottaa ja seikkailla! 🙂

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
    23.11.2016 at 09:08

    Näyttääpä unelmalta! Kelpaisi kyllä tuollainen kanoottisafari heittämällä mullekkin! Botswana kiehtoo kyllä paljon mua – niin kaunista luontoa ja noi safarit. Eikä kyllä kuulosta hullummalta paikalta nauttia pikkupäikkäreitäkään. 😉

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:18

      Tuo oli kyllä yksi sellaisia erilaisia, ja sitä myöten myös unohtumattomia, kokemuksia matkalla. <3 Suosittelen ehdottomasti Botswanaa ja sen lisäksi myös naapurimaa Namibiaa - molemmat tarjoavat ihan mielettömiä matkakokemuksia Afrikassa!

Leave a Reply