Menu
Chile / Maailmanympärimatka

Epäonnen Chile

Niin. Ei minun ja Chilen välille taida samanlaista rakkaustarinaa syntyä kuin Argentiinan kanssa. Olen nyt viettänyt Chilen pääkaupungissa ehkä hieman vastahakoisesti viikon ajan, oikeastaan vain odottaen lentoa seuraavaan kohteeseen. Vastahakoisesti siksi, että olisin mieluummin halunnut viettää enemmän aikaa Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa, mutta en pystynyt enää muuttamaan lentolippujani. Sentään sain viettää 5 tuntisen layoverin Buenos Airesissa matkalla tänne Ushuaiasta. Mutta siihenpä se onni taisi sitten loppuakin.

Lento Santiagoon Buenos Airesista oli myöhässä ja perillä lentokentällä vastassa oli tuskastuttavan pitkät passijonot. Niistä ohi päästyäni rinkkaani ei meinannut löytyä millään, ja asiakaspalvelutiskillä oli tympeääkin tympeämmän oloinen “asiakaspalvelija”. Kentältä ulos päästyäni otin hostellini suositteleman taksiyhtiön, vain todetakseni maksavani siitä todellisen kiskurihinnan. Tiskillä kyytiä maksaessani luottokorttini ei jostakin syystä toiminutkaan, vaikka Buenos Airesin kentällä se oli toiminut normaalisti.

Kello lähtenteli jo kahta aamuyöllä kun väsyneenä raahauduin hostelliini. Hostellissa oli täysi biletys käynnissä, ja työntekijä oli nähtävästi närkästynyt myöhäisestä tulostani (tai siitä, että joutui keskeyttämään biletyksensä vuokseni). Nyrpeästi hän totesi jo antaneensa huonepaikkani jollekin muulle, kun oli ajatellut etten tule ollenkaan. Yritäpä siinä sitten selittää, että olin kyllä pari päivää aikaisemmin laittanut heille viestiä myöhäisestä saapumisajastani, mutta en tietenkään voinut silloin ennustaa lentojen myöhästymistä sun muuta lentokenttäkalabaliikkia. Onneksi sentään hostellista löytyi vuodepaikka, vaikkakin sänkyyn päästessäni olisin ehkä mieluummin jäänyt sohvalle nukkumaan: kerrossängyn yläpedillä makasi isokokoinen kuorsaava mies, ja koko yön pelkäsin sängyn sortuvan hänen allaan tai vähintäänkin kellahtavan kumoon. Hädin tuskin sain muutaman tunnin nukuttua. Kaiken lisäksi aamulla väsyneenä herätessäni karmea kurkkukipu oli päässyt yllättämään.

Aamu kuluikin netistä muita hotelli- ja hostellipaikkoja etsien, mutta koska en halunnut maksaa useampia satasia viikon majoituksesta, päätin hammasta purren jäädä tänne. Onneksi sentään sain seuraaviksi öiksi paremman huoneen naisten dormista, joten sain sentään siellä rauhoituttua – vaikkakin 30 asteen helle ilmastoimattomassa ja ilman tuuletinta varustetussa huoneessa olikin hieman tukalaa. Ja flunssa sen kun vain paheni, ja lopulta päätin lähteä hakemaan lääkäristä helpotusta. Viimeisillä voimillani sönkkäsin google translatorin avustuksella espanjan alkeita sairaalahenkilökunnalle, ja parin yrityksen ja erehdyksen kautta pääsin lopulta englanninkielen taitoisen lääkärin vastaanotolle. Huh! Takaisin hostellille päästessäni lepäilin sisätiloissa pari kokonaista päivää Netflixiä katsellen ja vain nukkuen. Lopulta olin niin kyllästynyt hostellin seinien tuijotteluun, että hurautin Uber-kyydillä Santiagon isoimpaan ostoskeskukseen viettämään päivää. Sentään jotain tekemistä kaupoissa kierrellen ja kahviloissa istuskellen. Ja se ilmastointi tuntui todelliselta luksukselta flunssaisen tukkoiselle ololleni.

Joka ilta nukkumaan mennessä olen toivonut, että seuraavana aamuna olo olisi parempi ja virkeämpi, niin että energiaa riittäisi edes hieman kaupunkiin tutustumiseen. Mutta joka päivä olen huomannut hieman kohentuneesta olostani huolimatta maleksivani hostellilla, ja ainoastaan piipahtavan kierrokselle lähikortteleissa ruokaa hakien. En tiedä voinko tästä saamattomuudestani syyttää enää perusflunssaa, vai vaan omaa asennettani. Ehkä olenkin vain laiska, enkä Buenos Airesin jälkeen halua edes antaa mahdollisuutta Santiagolle. Mene ja tiedä, mikä onkaan perimmäinen syy tähän himmailuun – ehkä välillä pitkällä matkalla ollessa tarvitsee näitä lepotaukoja, ja flunssa on vain merkki siitä, että itselle on annettava aikaa myös lepäämiseen. Ja kieltämättä kaiken kokeman sulattelu, varsinkin Etelämantereen jälkeen, vaatii hieman omaa aikaa.

Oli miten oli, ei minun visiittini Chilessä ole nähtävästi niitä onnistuneimpia. Muistatteko, kun kerroin teille päivästäni San Pedro de Atacaman kaupungissa? Siellä mystinen päänsärkykohtaus pakotti minut viettämään päivän sängyssä ja jättämään autiomaan auringonlaskut väliin. Ja nyt flunssa on vaatinut veronsa täällä Santiagossa. Höh. Nyt olenkin alkanut Santiagon sijaan kallistamaan ajatuksiani kohti seuraavaa matkakohdetta – ehkäpä siellä olo viimeistään piristyy!

Postauksen kuvituksena tällä kertaa vain pelkkiä kännykkäräpsyjä – laiskuuteni vuoksi en ole jaksanut ollenkaan kaivaa esiin isoa järkkäriä.

About Author

Seikkailumatkailija ja palkittu matkailuvaikuttaja. Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Käytynä 197/197 maata ja kaikki maanosat.

8 Comments

  • Heli / Heli voyage
    21.1.2017 at 19:18

    Hei Adalmina, onpa harmi kuulla ettei Chile / Santiago näytä sulle nyt parastaan. Mutta älä anna sen lannistaa. Säkin olet jo ollut useamman kuukauden matkalla, matkaohjelmasi on kuitenkin aika tiivis ja takana huikeita elämyksiä. On varmaan ihan luonnollista että väliin tulee päiviä kun ei pysty vastaanottamaan uutta samalla tavalla. Silloin parasta vaan ottaa taukoa. Tsemppiä ja hyvää matkan jatkoa!

    Reply
    • Anna-Katri
      29.1.2017 at 23:50

      Kiitos sanoistasi Heli! Santiagon koettelemuksista selvittiin, ja seuraavassa kohteessa Pääsiäissaarille elämä taas hymyili. 🙂 Välillä vain pakko myös pysähtyä ja ottaa omaa aikaa ja olla tekemättä mitään. Sen jälkeen osaa taas nauttia ihan uudella energialla matkasta ja uusista paikoista. 🙂

      Reply
  • Ninka
    21.1.2017 at 23:40

    Välillä on hyvä levätä, vaikka flunssa tuntuun aina tulevan “väärään aikaan”. Pitkällä matkalla voi välillä tulla myös reissuähky, kun uusia kokemuksia tulee koko ajan. On ollut mahtava seurata sinun matkaa maailman äärissä.

    Reply
    • Anna-Katri
      29.1.2017 at 23:49

      Kieltämättä matkalla ollessa sitä ei haluaisi tuhlata yhtään päivää sairastelulle, mutta niin vain sitä joskus täytyy pysähtyä. 🙂 Ja kiva kuulla, että näitä matkatarinoitani on kiinnostavaa seurata – lisää on luvassa vielä useamman kuukauden ajan. 🙂

      Reply
  • Susanna
    23.1.2017 at 00:13

    Aika ikäviä kokemuksia! toi mieleeni pari omaa kokemustani viime kesältä Pohjois-Italiasta, jossa siis oli muka aina kaikki huoneet varattu ja kuitenkin paikallisille oli aina tilaa ja siivoaja lähetettiin heti aikaisin aamulla ajamaan huoneesta ulos ennenaikoja.. No mutta nämä huonot kokemukset ainakin opettaa sen mihin kannattaa mennä jatkossa, sitten tulevaisuudessa.
    Noh lääkettä sentään onnistuit saamaan?
    minulle oli tosi hankalaa viime keväänä saada mitään lääkettä apteekista Mestressä Venetsian lähellä, sai oikein taistella että onnistui saamaan lääkkeen ja ensin piti käydä lääkärissä. En koskaan menisi turhaa lääkäriin tai edes apteekkiin. Vielä senkin jälkeen ilkeä apteekkari kysyi toiselta apteekkarilta täytyykö hänen nyt antaa jotain lääkettä minulle, vaikka hän näki reseptin. Kun taas Saksan Bavariasta on sairaalasta semmonen kokemus että lääkäri unohti/ei halunnut antaa reseptiä antibiootti silmätippoihin, joten ne jäi saamatta. Lääkäri (ei paikallinen) myös kovasti kyseli varallisuutta maksaa, mikä tuntui aika oudolta käytökseltä

    Reply
    • Anna-Katri
      29.1.2017 at 23:31

      Jep, matkalla aina sattuu ja tapahtuu, ja välillä näitä nurjempiakin puolia joutuu kokemaan. Lääkettä onneksi onnistuin saamaan ja Pääsiäissaarelle suunnatessa olo oli jo normaali. 🙂
      Onpas sinullakin kyllä ollut kokemus tuolla!

      Reply
  • Sisko
    23.1.2017 at 23:35

    Pikaisia paranemisia sinne!
    Pakko sanoa miten ihailtavaa rehellisyyttä kirjoituksessasi on. Matkaasi on ollut ilo seurata. 🙂
    Toivottavasti kohta helpottaa ja pääset edes vähän nauttimaan Chilestä ennen seuraavaa etappia. Tosin, kaikki paikat ei vaan sovi kaikille vaikka kuinka yrittäisi antaa mahdollisuuksia.

    Reply
    • Anna-Katri
      29.1.2017 at 23:25

      Kiitos paljon! Ja ihana kuulla, että nämä rehelliset kirjoitukset ja koko reissu ylipäätään on ollut seuraamisen arvoinen. Välillä täällä matkalla ollessa en niinkään ajattele kirjoittavani juttuja muille, vaan yritän aidosti tallentaa omat kokemukset ja tuntemukset muistiin ennen kaikkea itselleni.
      Olo onneksi helpotti heti kun pääsin seuraavaan kohteeseen Pääsiäissaarelle! 🙂

      Reply

Leave a Reply