Maailman parhaat Majapaikat

Erikoisia majapaikkoja maailmalla

7.9.2018

Maailmalla reissatessa olen huomannyt yhä useammin suosivani pieniä ja persoonallisia majapaikkoja, on kyseessä sitten hostelli, hotelli tai mikä tahansa muu majapaikka. Aiemmin olen listaillut muun muassa mielestäni Kauneimpia majapaikkoja maailmalla, mutta tiedättekö, millaiset majapaikat jäävät useimmiten parhaiten mieleen? No ne kaikista erikoisimmat majapaikat, joissa ei ehkä aiemmin ollut kuvitellutkaan yöpyvänsä. On se sitten paikan omanlaiset puitteet tai majapaikan tarjoavat ihmiset, niin jokin näissä seuraavissa paikoissa on jäänyt mieleeni:

Bolivia: Suolahotelli vuorten ja aavikon keskellä

Bolivian Salar de Uyuni suola-aavikolla vietin pari yötä aavikon keskeltä löytyvissä erikoisissa suolahotelleissa. Hotellien rakenteet oli tehty aavikolta kerätystä suolasta, ja jopa osa hotellien sisällä olevista huonekaluista pöydistä sängyn runkoihin saattoi olla koottu suolaharkoista. Kauempaa katsottuna tätä ei olisi voinut arvatakaan, mutta lähempi tarkastelu paljasti kyseessä todentotta olevan kiteisen suolan. Aika erikoinen rakennusmateriaali, mutta kuulema myös äärettömän terveellinen vaihtoehto varsinkin hengitystieoireista kärsiville. Tosin toisessa suolahotellissa yövyin syntymäpäivänäni 4000 metrin korkeudessa, joten siinä vaiheessa ei enää ollut kyse niinkään rakennusmateriaalista kulkiko hengitys yöllä vaiko ei…

Brasilia: Overwater bungalow Amazonin sademetsässä

Joku toinen nainen saattaisi haaveilla overwater bungalowista ökyluksuskohteissa, mutta meitsin haave oli vastaava Amazonin sademetsässä. Keskeltä Amazonin sademetsää kiemurtelevan Rio Negro -joen sivuhaaralta löysin tähän tarkoitukseen täydellisesti sopivan majapaikan: pieni ecolodge, jonka kaislakattoiseen bungalowiin käveltiin useamman metrin korkeuteen sijoitettuja pitkospuita pitkin, sillä tulvakaudella mökki sijaitsi joen vedenpinnan päällä. Terassilta avautui näkymät leveälle joenuomalle, jonka ympärillä oli tiheää sademetsää. Terassin riippukeinussa saattoi kuunnella sademetsän villejä ääniä ja ihmetellä vedessä polskuttelevia jokidelfiinejä.

Telttaleiri halki Afrikan

Yksi isoimpia elämyksiä matkailuhistoriani aikana on ollut retki Etelä-Afrikan Kapkaupungista Kenian Nairobiin overland truckilla. Ei pelkästään kulkuneuvonsa vaan myös majapaikan vuoksi. Nimittäin tuon koko 40 päivän retken ajan yövyin samassa alkeellisessa armeijahenkisessä vihreässä teltassa, jonka joka ilta pystytin itse uusiin maisemiin ja joka aamu sen purin ja pakkasin rekan kyytiin. Teltassa itsessään ei välttämättä ole niinkään se houkutus, vaan ennen kaikkea paikat joihin telttaleiri pystytettiin: miten olisi yö Namibian erämaassa tähtitaivaan alla, paikallisen heimon pienellä saarella Okavango Deltalla Botswanassa tai keskellä Ngorongoron tulivuorikraaterin luonnonpuistoa. Afrikan eläimiä pystyi välillä bongailemaan suoraan teltan ovelta, oman jännityksensä yöllisiin vessakäynteihin toivat ympärillä laiduntavat virtahevot tai roskia väijyvät hyeenat… Siitä leijonasta puhumattakaan!

Guatemala: Pökerryttävä kotimajoitus

Guatemalan Atitlan-järven upeista tulivuorimaisemista löytyy pieni San Juan La Lagunan kylä, jonka 3000 asukkaasta suurin osa on maya-alkuperää. Pittoreski pikkukylä onkin säilyttänyt maya-perinteen kielen ja erilaiset traditiot. Värikkäiden rakennusten täyttämässä kylässä matkalaiset voivat majoittua paikallisen perheen luona Posadas Mayas -homestayn kautta ja samalla perheet, joilla muuten ei alueella olisi paljoa ansaintamahdollisuuksia, saavat taloudellista tukea projektin kautta. Löysinkin itseni valmistamasta tortilla-lettuja majapaikkani perheen maman kanssa, ja vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan, pyörittelimme yhdessä letun jos toisenkin. Illallisen jälkeen vetäydyin pieneen vierashuoneeseen, ja enpä ole tainnut koskaan nukkua niin sikeästi kuin täällä – lähes 12 tunnin yöunet putkeen. Liekö unikoomallani ollut jotakin tekemistä huoneen sisään tupruttelevalla lämmityspömpelillä…

Papua-Uusi-Guinea: Alkuperäisheimon war house

Läheltä Waka-Wakan kylää, keskeltä sen sademetsien siimeksen, löysin pienen eco lodgen, jonka perinteinen war house toimi nykyisin majapaikkana, mutta oli aiemmin palvellut alkuperäiskansan sotureita. Pienessä huoneessani sademetsän kostea kuumuus oli ottanut vallan, mutta  terassilta avautuvia näkymiä ihaillessa saattoi sentään tuntea pienen tuulenvireen. Eikä näkymistä vain saanut tarpeekseen – hyvällä tuurilla saattoi nähdä sademetsän puiden latvojen yli aina Milne Bayn merenrantaan asti, jos Papua-Uudelle-Guinealle ominaisten vihreiden vuorennyppylöiden huipuilla kiertelevät sumupilvet vain sallivat. Majapaikan pihapiirissä kukoisti trooppinen puutarha hedelmäpuineen ja värikkäine kukkineen, joissa jättikokoiset perhoset lentelivät sinne tänne. Ympäriltä ei kuulunut mitään muuta kuin sademetsän erikoisia luontoääniä.

Ruanda: Mökki Virungan tulivuorten laaksossa

Tulivuorten reunustamassa laaksossa Ruandassa löysin itseni etsimässä hengitystä pidättäen reittiä tiheän piikkipensaikon keskellä kököttävään majapaikkaani. Savesta ja kivenpaloista tehty lodge-maja kuitenkin hämäsi alkeellisella ulkonäöllään, sillä kun sisään astui, huomasi sen hulppeankokoiseksi – jopa liiankin isoksi yksin matkalla olevalle. Majapaikka jäi kuitenkin mieleen ensimmäisellä Afrikan matkallaan olevalle: Illalla jännitti mennä nukkumaan yksin, kun mielessäni pyörivät kammottavat kuvat uutisten värittämistä Ruandan sisällisodista ja sademetsästä kuuluvat äänet saivat mielikuvituksen laukkaamaan. Onneksi aamun sarastaessa huomasin pelkoni aivan pöhköksi, ja kun siirryin päärakennukseen aamiaiselle, pääsin tuolla edellisenä iltana pelottavalta tuntuneella viidakkopolulla todistamaan yhden elämäni upeimmista näyistä: Aamuaurinko alkoi nousta tulivuorten huippujen takaa ja sieltä pilkistellessään värjäsi usvaiset laaksot kellertävän kultaisen pehmeillä sävyillään.

Kambodza: Kotimajoitus kylän reunalla

Monessa Homestay-paikassa olen yöpynyt, mutta yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia oli kotimajoitus Siem Reapin lähistön pikkukylän laidalla. Kambodzalaisen Jamesin kotitalon yläkertaan on kunnostettu matkailijoille neljä huonetta pari vuotta sitten. Mutta sen sijaan, että hänellä vilkkuisi vain turistidollareiden kuvat silmissä, hän haluaa vaalia kyläyhteisön hyvää ja jakaa omasta pussistaan muille apua tarvitseville. Monet kyläläiset ovatkin Jamesin palkkalistoilla, osa tuktuk-kuskeina turisteille, osa apuna majatalon pyörittämisessä ja milloin missäkin hommassa. Sen lisäksi Jamesin yksi kunnia-asioita on auttaa lähikylän lapsia pääsemään koulunpenkille: hän on osittain adoptoinut kylän lapsia, jotka ovat menettäneet yhden tai molemmat vanhempansa, ja tarjoaa heille taloudellista tukea. Kun katselen ikkunasta ulos lähipellolla jalkapallon perässä kirmaavia lapsia, tunnen piston sydämessäni, kun ajattelen, miten suuria summia monet ovat valmiita käyttämään kalliisiin luksusresortteihin matkaillessaan, ja mitä niilläkin summilla voisi saada aikaan tällaisissa pikkukylissä.

Filippiinit: Beach bungalow vai Nooan arkki

Tämän majoituskokemuksen olisin kyllä mielelläni pyyhkinyt samantien mielestäni – mutta ei auta: tämä on jäänyt kaikessa kauheudessaan pysyvästi mieleen. Miltä tuntuukaan jakaa bungalow jättiläishämähäkin, oranssin käärmeen, punaisten matojen, rottaperheen ja Notre Damen kellonsoittajalta näyttävän liskon kanssa? Se selviää Aina ei kaikki mene ihan putkeen -postauksesta…

  • Reply
    Anni
    8.9.2018 at 11:26

    Ihana postaus, nämä sun kuvat on kyllä jotain aivan upeaa. Niistä huokuu nuo sinun kokemuksesi!

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:12

      Voi kiitos Anni, ihana kuulla! <3

  • Reply
    Sunna
    8.9.2018 at 12:12

    Vau, mitä kuvia, jälleen kerran! Olisinpa tajunnut Atitlánilla tuollaisen mahdollisuuden – tosin pääsimme 10 dollarilla hotelliin, jossa huone maksoi tavallisesti 80, sillä ystäväni tunsi hotellin omistajan 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:13

      Kiitos Sunna, ihana kuulla, että kuvista välittyy jotakin! 🙂 Tuo Atitlan oli kyllä kiinnostava kokemus, tosin veikkaan että sinullakin on ollut siellä mieleenpainuva kokemus. 🙂

  • Reply
    EiMi
    8.9.2018 at 17:51

    Olet taitava valokuvaaja!

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:14

      Kiitos paljon kommentista, ihana kuulla!

  • Reply
    Marttiina / Onioni.fi
    9.9.2018 at 08:59

    Vau, ihan mielettömiä kuvia ja niin eksoottisia paikkoja.❤️ ☺️ Vaikea edes valita missä majoittuisi, jos pitäisi valita yksi..

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:14

      Tämä on kyllä taas niitä ihania kommentteja, jonka takia tätä bloggaamista haluaa jatkaa entistä enemmän ja paremmin. Kiitos! <3

  • Reply
    Soile / Aidan Takana
    10.9.2018 at 12:02

    Kiva postaus! Mulle jäänyt parhaiten mieleen erikoisimmista, mutta mahtavista, sähkötön bungalowi syvällä Amazonin sademetsässä Ecuadorissa ja beduiiniteltta Wadi Rumin aavikolla Jordaniassa.

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:15

      Kiitti, kiva kuulla! <3 Tuo Wadi rRm kuulostaa kyllä huikealta, samoin bungalow amazinilla on varmasti elämys jo itsessään!

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    11.9.2018 at 10:18

    Vähän särähti korvaan tuo ökybungalow meren päällä … se kun on minulle jäänyt vielä sellaiseksi, että jos vaikka kerran. Idea syntyi Moorealla ollessamme, sillä majoituimme resorttiin, jossa oli myös niitä, mutta paikan päällä upgrade ei sitten enää onnistunut ja ne vaikuttivat tosi symppiksiltä. Laitureilla saattoi kävellä, muutkin kuin niissä majoittuvat, joten näimme miten bungalowien alapohjan ikkunoista olisi saattanut katsella kaloja vaikka koko päivän! Jos tämän joskus onnistun muutaman yön verran tekemään kerran elämässä niin en pitäisi sitä paheksuttavana ökyilynä 🙂
    Itse kirjoitin samanlaisen yhteenvedon joitakin vuosia sitten – eikä niitä kovin erikoisia ole sen jälkeen tainnut tulla lisää. Vaatimustaso on tainnut iän myötä nousta … Luolassa Makedonian rajalla melkein vietetty yö taitaa mennä oudoimmaksi kokemukseksi!
    https://meriharakka.net/2015/06/10/erikoisimmat/

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:18

      Niin, joillekinhan se ökybungalow meren päällä on se ultimate travel goal, varsinkin häämatkalla. 🙂 Mutta meille, jotka olemme nähneet majoituspaikkojen ja matkakohteiden kirjon, ei se luksus välttämättä ole aina se itseisarvo – toki kukapa nyt ei paria yötä viettäisi paratiisisaarella siinä overwater villassa, mutta esimerkiksi sademetsän siimeksessä se voisi tuntua vain turhalta ökyilyltä. Ja kommentistasi tuli muuten mieleen, että olen viettänyt yön myös luolahotellissa Montenegrossa. 🙂

  • Reply
    Travelloverin Annika
    12.9.2018 at 09:01

    Monia vuosia ajattelin, että kerrostalot, nuo tasalaatuiset Sheratonit ja Hiltonit, olisivat se, mistä pidän. Ja toki olen niistä pitänytkin, mutta nykyään hakeudun, jos mahdollista, toisenlaisiin. Siksi harva paikka on ollut erikoinen. Olen aika laiska käyttämään paljon aikaa etsimiseen. Pitäisi muutenkin kyllä enemmän yöpyä vaikkapa homestay-paikoissa – ihan jo kulttuurikokemuksena. Eilen vietin aikaa selailemalla Airbnb:stä puumajoja. Ei ne kyllä suurin osa olleet edes puussa tai edes korkealla. :O

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:19

      Jokainen matkailee tyylillään, ja mielestäni on kyllä vain hyvä että löytää sen oman tapansa reissata niin ei majapaikkojen suhteen tule niin paljon pettymyksiä. Vaikkakin välillä on varmasti hyvä haastaa itsensä. 🙂

  • Reply
    VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa
    12.9.2018 at 16:33

    Vautsi vautsi vautssi mitä paikkoja! Eniten omaan makuuni olisi tuo Amazonin bungalowi, on kyllä upea. Okei, mielellään lähtisin myös telttaretkelle Afrikan halki. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:20

      Mä veikkaan että sä lähtisit oikeastaan minne vain, kun tuollainen seikkailijatar olet. 🙂 Varmasti tulet siis vielä itsesi noista paikoista joskus löytämään.

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    13.9.2018 at 23:33

    Mielenkiintoisia paikkoja yöpyä ja moni jo pelkästään harvinaisempi maakin tavalliselle tallaajalle. Itsellä ehkä erikoisin yö on ollut Kemin Lumihotellissa, jossa huonekaverina pari Helsingin rautatieaseman kivimiestä lumiversiona.

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:21

      N0 lumihotelli olisi kyllä itsellenikin eksoottinen versio! 🙂

  • Reply
    Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
    15.9.2018 at 10:32

    Kuulostaa kyllä jokainen yö erikoiselta 🙂 hienoja kokemuksia ja ihanasti olet kirjoittanut niistä. Teksti sai lukijaan seikkailufiiliksen luotua 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:21

      Mahtista kuulla, että postaus vei mukaan noihin majapaikkoihin ja seikkailuihin. 🙂

  • Reply
    Eve, Jetlaggies
    15.9.2018 at 20:01

    Upeita paikkoja! Hauska listaus:) Meidän jännimmät paikat ovat varmasti olleet Intian rannikon monivärinen mökkeröinen, jonka alta juoksenteli pikkusikoja päivät alvariinsa ja minikokoisella terassilla pystyi ihailemaan rannan aaltoja aamun ensimmäisestä illan viimeiseen. Tunnelmallisin oli varmasti kerrossängyllinen 2 neliön indonesialaislaivan hytti, jossa kahden sängyn patjat eivät edes mahtuneet vierekkäin lattialle (kokeilimme tätä ratkaisua hurjan myrskyn saapuessa). Hytin ovi auki siltä varalta, että jos laiva olisi kaatunut kamalassa aallokossa. Klaustrofobisia fiiliksiä yhä:D

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:22

      Hahha, tuo Intian majapaikka kuulostaa kyllä myös aika eksoottiselta paikalta. Ja voin vain kuvitellan tunnelman tuolla laivalla – ja ne Indonesian auringonlaskut on kyllä upeita laivalta ihasteltuna. Mutta myrky?! Oh no! 😀

  • Reply
    Anna | Tämä matka-blogi
    16.9.2018 at 09:21

    Heti ensimmäiseksi pitää kertoa, kuin minä Guatemalassa pyörittelin myös tortilla-lettuja. Mielessä oli perinteinen Tex-Mex. Voi sitä pettymyksen määrää, kun söin suolattomia lättyjä papumuhennoksen kanssa 😀 😀

    Mutta joo. Hienon näköisiä paikkoja on kertynyt sulle. Tässä mietin mikä olisi minun erikoisin kokemus. Kyllä ne taitaa olla jostain loistohotelleista, missä palvelija hiipii takana koko ajan…

    • Reply
      Anna-Katri
      9.10.2018 at 22:23

      Hahha, kuulostat kyllä hieman minulta kun ihmettelin miten ihmeessä olin saanut näin mustan letun aikaan. 😀
      Ja nuo erikoiset kokemuksethan on niin henkilökohtaisia, ja mielestäni on vain hienoa että ihmiset löytävät oman tapansa matkustaa ja nauttia matkoista. 🙂

Leave a Reply