Menu
Matkainspiraatio

Erikoisimmat matkakohteeni

Matkailuun liittyen varmasti eniten kuulemani kysymys on ollut: “Mitkä ovat olleet parhaat matkakohteet?”. Koska maita ei vain mitenkään voi laittaa paremmuusjärjestykseen, olenkin kirjoitellut liudan postauksia parhaista matkakohteista eri teemoilla sekä muun muassa listannut Top 10 kokemukset maailmanympärimatkalta, jossa vilahtelee useita eri matkakohteita. Mutta mitä jos tämä eniten kysytty kysymys käännettäisiinkin päälaelleen, osaisinko vastata siihen, että mitkä ovat olleetkaan surkeimmat matkakohteet? En todellakaan osaisi. Nimittäin jokainen matkakohde on ollut elämys ja kokemus itsessään, eikä ainakaan vielä ole kertaakaan matkalla ollessa iskenyt tunne, että tänne ei kyllä kannata matkustaa. Mutta jotta saisin esiteltyä myös niitä kohteita, jotka eivät ehkä maailman parhaat -listoille muuten päätyisi, päätin kirjoitella ylös viisi erikoisinta matkakohdetta, missä olen vieraillut. Lähtisitkö sinä matkalle näihin maihin?

Guinea-Bissau

The Most Travelled People -listan tuloskorttini mukaan Guinea-Bissau on kaikista niistä 107 vierailemastani maasta yksi harvinaisimmista paikoista, jonne kukaan ylipäätään matkustaa. No miksi minä sitten sinne päädyin? Olin pari vuotta sitten lomamatkalla Gambiassa, ja kun naapurimaa Senegal oli jo nähty, päätin lähteä vieläkin edemmäs yhä köyhempään maahan Guinea-Bissauhun viemään pientä lahjoitusta paikalliselle koululle. No eihän se reissu ihan putkeen mennyt, sillä ensinnäkin Senegalin puolella olin sivustaseuraajana moottoripyöräonnettomuudessa ja Guinea-Bissaun rajalle päästyä kuskini ei saanutkaan lupaa ajaa autoa rajan yli. Joten ei kun vain jalkaa toisen eteen ja rajan yli taksikyytiä tinkimään.

Senegalin puolelta Guinea-Bissauhun tullessa maa yllätti vehreydellään. Banaanipuiden jättikokoiset lehdet kurkottelivat pientareelta tielle auringonvalon perässä ja runsasvartiset puut loivat kaivattuja varjopaikkoja asuintalojen pihapiiriin. Vehreyden keskeltä paistoi kuitenkin maan köyhyys. Vieraillessani pienessä maaseutukyläkeskittymässä, sain kuulla päivien olevan täynnä työtä, jotta ruokaa saadaan pelloilta pöytään, eikä tästä syystä kaikkia lapsia voida todellakaan lähettää koulunpenkille. Mutta pihamaalla lasten kanssa telmiessä ja kananpoikasia väistellessä ei heidän olemuksestaan kuitenkaan huomannut huolestuneisuutta, päinvastoin: kyläläisistä välittyi hetkestä nauttiminen sekä lämpö ja toisista huolehtiminen. Elämän surkuttelun sijaan tämän kylän väki osasi ottaa ilon irti – pihapiiriin oli puunoksilla verhoiltu alue baarille, jossa tarjoiltiin kylän erikoisuutta, cashew-pähkinöistä tehtyä viinaa. Ja voi sitä naurun määrää, kun minut istutettiin muovijakkaralle ja urhoollisesti siemailin tätä juomaa kyläläisten katsellessa ympärillä.

Madagaskar

Madagaskar oli ollut haaveenani pitkään, ei vähiten sen erikoisten luontokohteiden vuoksi. Vaikka ennen Madagaskarille tuloa olin jo aiemmin matkaillut useissa Afrikan maissa sekä maailman mitä köyhimmissä kolkissa, olivat viikot Madagaskarilla silti jollakin tapaa pysäyttäviä. Mitä pidemmälle kohti maan länsiosaa matka kulki, sitä kuivemmiksi ja karuimmiksi maisemat muuttuivat. Elämän alkeellisuus ja jonkinlainen epätoivo iski vasten kasvoja. Maaseudulla ihmiset asuvat pienissä riuista kyhätyissä majoissa, auringon porottamilla pihamailla ei kasvanut kasvin kasvia, läheiset joenuomat olivat kuivuneet pieniksi noroiksi, jos niissä edes hädin tuskin vettä virtaa, ja joka puolella roihuavat kulottamiset tekevät maisemasta sellaisen kuin olisi saapumassa helvetin porteille.

Mutta tämän vastapainoksi Madagaskarilta löytyi mitä ihmeellisempiä ja upeampia luontokohteita. Ensinnäkin kiipeily Thingyn luonnonpuiston rosokivikallioilla oli pelkoa ja adrenaliiniryöppyjä täynnä, mutta huipulle päästessa maisemat olivat kaiken sen vaivan arvoiset: Tummanpuhuvat piikkihuippuiset kalliot kohoilivat mystisesti ympäriltäni ja niiden välissä olevat jyrkät syvänteet näyttivät pohjattomilta. Vaikutti siltä kuin olisin astunut tarujen maahan, sellaiseen josta kuvia näkee vain joissakin fantasia-elokuvissa. Tsingyn lisäksi Madagaskarin toinen UNESCO-kohde Baobab Avenue oli myös kertakaikkiaan unohtumaton. Morondavan lähistöltä löytyvän hiekkatien molemmin puolin kasvaa useita satoja vuosia vanhoja Baobab-puita. Erityisesti auringonlaskun aikaan baobab-puiden mustat ääriviivat näyttivät kuin joiltakin mystisten satujen hahmoilta, jotka dramaattisesti kurkottelivat käsiltä näyttäviä latvaoksiaan kohti korkeuksien väriloistoa.

Ja entäs ne Madagaskarin erikoiset pienet kylät tuktuk-kuskeineen tai metsäpalstat omituisine eläimineen? Yllätys myös oli, että Madagaskarilta Morondavasta löytyi kilometreittäin pitkää valkoista hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Rannalla ei todellakaan ollut turistin turistia, vaan ainoastaan muutama hassu kalastajavene, muuten rannat olivat tyhjää täynnä.

Papua-Uusi-Guinea

Papua-Uusi-Guinea on ollut yksi jännittävimmistä matkakohteista mitä olen kokenut! Ennen matkaani olin kuullut useita varoituksia maan vaarallisuudesta ja kaiken kukkuraksi maahan päästyäni pääsin jo heti kättelyssä kokemaan jännitysmomentteja paikallisbussin kyydissä ennen kuin pääsin majapaikkaani sademetsän keskelle. Mutta ne Papua-Uuden-Guinean sademetsät olivat vertaansa vailla! En ole missään nähnyt niin vehreän runsasta trooppista metsikköä kuin täällä, eikä todellakaan ole ihme, että Papua-Uuden-Guinean metsistä on vielä lähiaikoinakin bongattu uusia lajeja.

Paras tapa kokea metsien lumo on tietenkin yöpyä keskellä sademetsää ja sen lisäksi tehdä tutustumisretkiä yhä syvemmälle metsikköön kanootilla jokiuomia pitkin. En tiedä olenko koskaan kokenut yhtä mieleenpainuvaa elämystä, kuin lipua pitkin jokea paikallisen mamman ohjaamalla kiikkerällä puusta kaiverretulla kanootilla! Rantareunamien taustoilla kohosivat vuortenkumpareet, joita päällysti runsas sademetsäpuusto ja niiden yllä leijaili utuisia sumupilviä. Minne tahansa katsoikaan, näkyi ympärillä vain tiheää metsää. Jokiuomaa pitkin vastaan tuli silloin tällöin muiden kylien asukkaita. Ymmärsin pian tiheää sademetsää tuijotellessani, että joki oli näiden kylien ainoa kulkuväylä ja auton virkaa täällä tiheässä metsikössä toimittavat nämä pienet puukanootit. Mutta metsien lisäksi Papua-Uusi-Guinea tarjosi yllätyksen pinnan alla – Maan sanotaan tarjoavan maailman upeimmat koskemattomat koralliriutat, joita pääsin itse todistamaan kylän lapsien opastamana!

Pääsiäissaari

Pääsiäissaari oli aina kummitellut mielessäni yhtenä erikoisimmista paikoista, mitä maailmasta löytyykään. Niin kaukaiselta, eristäytyneeltä ja jollakin tapaa saavuttamattomalta. Kuka sinne nyt muka matkaisi? Mutta onneksi maailmanympärimatkani lentolippupaketti mahdollisti minulle piipahduksen Pääsiäissaarella, sillä tuo piskuinen, mystinen saari hurmasi minut täysin.

Keskellä Tyyntä valtamerta sijaitseva Pääsiäissaari on kooltaan superpieni, vain noin 20 kilometriä. Saaren pääkaupunki Hanga Roa on piskuinen kylä, jolta löytyi yksi pääraitti. Sillä vastaan saattoi kävellä surffareiden lisäksi perinneasuisia paikallisia. Myyntikojuissa myytiin pikkuananaksia ja niiden takana nakuteltiin perinteisiä polynesialaisia tatuointeja. Saaren pieneen kokoon kätkeytyy kuitenkin jotakin suurta ja vaikuttavaa: Saaren joka kolkassa voi nähdä lukuisia erikoisia Moia-kivipatsaita, noita entisaikojen mystisiä kivimiehiä, joilla on omat tarinansa kerrottavanaan. Erityisesti Ahu Tongarikin 15 jättipatsaan rivistö meren rannalla oli niin vakuuttavan lumoava, että niitä tuijotellessa paatuneempikin matkailija herkistyi saaren historian vilistessä silmissä. Pääsiäissaarten luonnonpuistot tarjosivat omalaatuista rauhaa, ja noita kumpuilevia maisemia ei voinut muuta kuin ihailla miettien omaa pienuuttaan tässä upeassa maailmassa.

Itä-Timor

Ennen Itä-Timoriin matkaamista en tiennyt tuosta pienestä maasta oikeastaan mitään muuta kuin sen raa’an sotahistorian ja vasta lähiaikoina saadun itsenäisyyden. Jännittyneenä suuntasinkin pääkaupunki Diliin, jonka pieni koko yllätti. Lisäksi vaikka pääkaupunkia on viimeisten vuosien aikana rakennettu isolla kädellä, pystyi katukuvasta silti näkemään sodan runtelemia rakennuksia. Mitä pidempään vietin aikaa Dilissä ja tein retkiä lähiympäristöön, sitä enemmän vakuutuin maan rujosta kauneudesta ja paikallisten ystävällisyydestä sekä kiinnostuksesta niitä harvoja matkalaisia kohtaan, jotka maahan eksyvät. Mutta silti maan rankkaa historiaa ei voinut unohtaa, se oli vieläkin läsnä. Jos ei katukuvassa, niin ihmisten mielissä, niissä tarinoissa, joita kuulin.

Itä-Timorista löytyy hyvin erilaisia kolkkia, mutta maan huono tieverkosto tekee maan tutkimisesta hankalaa. Rankkasateet saattavat huuhtoa yhdessä yössä jopa kokonaisen tiepätkän mennessään. Mutta meri on Itä-Timorissa läsnä, erityisesti Dilissä. Paikallislautalla pääsee parissa tunnissa hurauttamaan läheiselle Atauron saarelle, jonka pehmeän rantahiekan täyttämän kylänraitin meno oli kuin tuulahdus menneestä ajasta. Bambuista kyhätyissä kaislakattoisissa markkinakojuissa myytiin lähinnä merenantimia ja muuta välttämätöntä käyttötavaraa, ja sunnuntaimarkkinoille kerääntyi koko saaren väki. Lapset telmivät meressä ilkosillaan, aikuiset istuskelivat varjokatoksien alla markkinaherkkuja maistellen ja kiikkerien puukanoottien kyytiin lastattiin milloin mitäkin ostoksia.

Atauron saaren rannoilla ei paikallisten veneiden lisäksi ollut tungosta. Aamupäivällä laskuveden aikaan rantahietikko kasvoi kasvamistaan, jolloin meren alta paljastuva pehmeä hietikko oli kuin tehty kävelyretkiä tai rantaviivalla loikoilua varten. Iltapäivällä nousuveden myötä oli aika lähteä rannan edessä oleville koralliriutoille, jossa vedenalainen maailma tarjosi viihdettä koko päivän löhöilyn edestä häikäisevän upealla väriloistollaan ja lajirikkaudellaan – oli kuin olisi uinut keskellä Avara luonnon -dokumenttia.

About Author

Seikkailumatkailija ja palkittu matkailuvaikuttaja. Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Käytynä 197/197 maata ja kaikki maanosat.

28 Comments

  • Sisko
    31.1.2018 at 19:00

    Hei tulipa mieleeni oletko koskaan käynyt jossain maassa tai paikassa mistä et pitänyt? Paikassa jonne et haluaisi uudestaan mennä?
    Tuleeko tälläistä kirjoitusta joskus?

    Reply
    • Anna-Katri
      4.3.2018 at 14:51

      Niitä ei kyllä taida ainakaan kovin montaa olla, sillä useimmiten löydän aina jokaisesta kohteesta enemmän hyvää kuin huonoa. 🙂 Mutta voisin miettiä tätä postausaihetta tarkemmin saisinko juttua aikaan.

      Reply
  • Anni
    31.1.2018 at 19:08

    Ihana kirjoitus! Olisi upea päästä vierailemaan näissä kohteissa <3

    Reply
    • Anna-Katri
      4.3.2018 at 14:49

      Ihana kuulla! Nuo on kyllä kaikki erikoisia mutta vierailemisen arvoisia kohteita seikkailijalle. 🙂

      Reply
  • Ves
    31.1.2018 at 23:55

    Kiitos hienoista matkakertomuksista, niin sujuvaa kerrontaa, että lukija “näkee” ympäristön ja tunnelman, missä olet. Ja ne kuvat, huikaisevan upeita! Kertoisitko, miten selvität eri kohteiden terveysriskit ja miten niihin varaudut?

    Reply
    • Anna-Katri
      4.2.2018 at 19:35

      Kiitos, kiva kuulla, että tähän juttuun pääsi hyppäämään mukaan! Terveysriskit selvitän useimmiten ensin esim. rokote.fi sivustolta ja Ulkoministeriön tiedotteista, sitten marssin lääkäriin kyselemään lisää jos jokin mietityttää. 🙂

      Reply
  • Jonna
    1.2.2018 at 07:54

    Miten ihmeessä otat kaikki upeat valokuvat? Vai oletko jonkun kanssa reissun päällä? ? Esim. jokikuvat tai hetket riippusillalla.

    Reply
  • Guineau-Bissau on niin erikoinen, etten oo koskaan kuullutkaan koko paikasta. :’DD Mulla taitaa olla kyllä aukko maantiedossa nyt!

    Reply
    • Anna-Katri
      4.2.2018 at 19:33

      Se on kyllä niin pieni valtio, ja ei todellakaan mikään matkailijoiden ykköskohde Afrikassa, joten en ihmettele yhtään ettei nimi sano mitään. 🙂

      Reply
  • Terhi | VAGABONDA
    1.2.2018 at 23:00

    Ennen kuin klikkasin tämän postauksen auki mietin mitkä ovat minun erikoisimmat matkakohteet. No ne eivät kovin erikoisia taida olla – ainakaan verrattuna näihin sinun huikeisiin paikkoihin! Ihan kuten Veerapiritalla, on minullakin Guineau-Bissaun kokoinen aukko sivistyksessä. Taidankin avata Googlen… 😀

    Reply
    • Anna-Katri
      4.2.2018 at 19:32

      Hehhe, kieltämättä täytyi itsenikin ennen tämän postauksen kirjoitustyötä aloittaessa hieman läpikäydä kohteita missä olenkaan reissannut. Mutta nopeasti sieltä valikoitui listalle nämä eksoottiset kohteet. 🙂

      Reply
  • Susanna
    4.2.2018 at 16:30

    Pääsiäissaari näyttää kyllä käymisen arvoiselta, hassua että niillä patsailla on myös jalat maan alla! minulle ehkä erikoisin kohde voisi olla Sisilia, jossa voi katsella aktiivisia tulivuoria etnaa ja strombolia. Sademetsässä haluaisin kyllä käydä jossain, nyt tuo Karibianmatka jonka olisin halunnut loppuunmyytiin

    Reply
    • Anna-Katri
      4.2.2018 at 19:21

      Pääsiäissaari oli kyllä eksoottinen mutta ihastuttava kohde. Sitä voin todellakin suositella!

      Reply
  • Stacy
    4.2.2018 at 17:36

    Kyllä, joo, minulle nuo kohteet kelpaavat. Ehkä minulla kaikkein jännimmät kohteet ovat olleet huomattavasti vähemmän jänniä. Kalifornian Jupiter, joka oli saanut nimensä siitä, että “on kauempana kuin Mars” ja jonne saman piirikunnan asukkaat eivät edes uskaltaneet mennä, kun pelkäsivät Syvä Joki-tyyppistä kokemusta. Sitten on Amazon Conservatory of Tropical Studies keskellä viidakkoa. Ehkä vielä ottaisin Euroopasta Szczecinin ja Maramuresin, kummassakaan paikassa ei tunnettu tietävän turakaisista yhtään mitään.

    Reply
    • Anna-Katri
      4.2.2018 at 19:21

      Huh, kuulostaa kyllä erikoisilta nuo sinun kohteet! En ole tainnutkaan niistä ennen kuulla yhtään mitään! :O

      Reply
  • Sandra
    5.2.2018 at 14:52

    Omat paikat eivät ole mitenkään erikoisia näiden rinnalla! Olet kokenut niin paljon! Itseäni kiehtoisi erityisesti Pääsiäissaaret. Nuo kivipaasit ja saaren eristäytyneisyys ovat valtavan kiehtovia!

    Reply
    • Anna-Katri
      6.2.2018 at 21:03

      Näissä kohteissa on kyllä oma viehätyksensä, ja täytyy kyllä hehkuttaa Pääsiäissaarte – ihan huippu paikka, joten jos vain matkalle Etel-Amerikkaan mielit, niin suosittelen ehdottomasti piipahdusta myös Pääsiäissaarella!

      Reply
    • Anna-Katri
      4.3.2018 at 14:43

      Hehhe, tullut kyllä lähdettyä välillä vähän erikoisempiin kohteisiin. 🙂 Ja Pääsiäissaaret oli upea, suosittelen ehdottomasti!

      Reply
  • Joanna Sormunen
    5.2.2018 at 23:03

    Upeita valokuvia ja matkakohteita! Itsekin nautin kun saan käydä paikoissa joihin kaikki ihmiset eivät niin vaan lähdekään.

    Reply
    • Anna-Katri
      6.2.2018 at 21:02

      Erikoisissa paikoissa on se etu, ettei niitä kohtaan ole ainakaan rakentanut mitään ennakko-odotuksia pilvilinnoineen kun ei ole kuullut matkajuttuja keneltäkään. 😀

      Reply
    • Anna-Katri
      4.3.2018 at 14:43

      Kiitos Johanna! Näissä vähän erikoisemmissa paikoissa on kyllä omanlaista vetovoimaa! 🙂

      Reply
  • Mira
    8.2.2018 at 13:21

    Kivasti kirjoitettu postaus – ja kieltämättä harvinaisia kohteita. Pääsiäissaarella olen ollut; yksi parhaista matkakohteistani ikinä. Todella vaikuttava paikka – varsinkin saaren rauha. Afrikka on minulle mystisen tuntematon maanosa. Siitä on kiva lukea. ☺

    Reply
    • Anna-Katri
      4.3.2018 at 14:36

      Kiitos Mira, kiva kuulla!

      Reply
  • Sanna I Seven Seas
    10.2.2018 at 14:06

    Jälleen kerran hämmentää kyllä sun seikkailun nälkä ja että missä kaikkialla olet käynytkään! 🙂 Vaikka reissaan itsekin paljon, niin mun kohteet ei ole lainkaan näin eksoottisia. Varmaan ihan omasta tahdostani. Siksi onkin kiva päästä kurkkaamaan toisten kautta vähemmän tuttuja kohteita. Pääsiäissaaret toki houkuttelee ja moni muukin Tyynenmeren saari.
    Ps. ootko kiinnostanut postausta rokotteista joita otat aina tai miten pidät ne ajantasalla?

    Reply
    • Anna-Katri
      4.3.2018 at 14:29

      Hahha, et arvaakaan minne mun seikkailunälkä nyt haluaisikaan mua johdattaa. 😀 Mulla on jokin mieltymys näihin erikoisiin kohteisiin, ja mitä enemmän olen matkaillut, niin sitä enemmän yhä eksoottisemmat kohteet kiinnostaa. 🙂 Rokotteista löytyy täältä postaus, josta tulikin mielen että pitäisi vissiin taas tarkistaa mitä rokotteita pitäisi uusia:
      https://adalminasadventures.com/matkailijan-rokotteet/

      Reply
  • Travelloverin Annika
    10.2.2018 at 19:32

    Madagaskar taitaa olla aika erilainen riippuen saaren osasta. Olen itse ollut vain itäpuolella, ja toki oli köyhää, mutta ei muistaakseni ollenkaan noin kuivaa. Sademetsiähän siellä ainakin oli. Kuvistasi päätellen länsipuolella kuitenkin on myös ne kauneimmat kohteet. Saareen liittyy kyllä valtavia ristiriitaisuuksia. Se on kaunis, mutta paikoitellen kamalan ruma. Sillä on paljonkin annettavaa, mutta toisaalta mihin kaikki turismin rahat valuvat, koska jengi on ihan hurjan köyhää. Minulle jäi olo, että tuo saarivaltio on nyt nähty, vaikka viikossa siitä ehti nähdä vain häviävän pienen osan.

    Reply
    • Anna-Katri
      4.3.2018 at 14:26

      Lännessä oli tosiaan tuolloin juuri kuivan kauden loppu menossa – ja kuiva kausi tuolla on ainut oikea ajankohta matkustaa, jos haluaa Tsingyn luonnonpuistoon. Sadekaudella sinne ei nimittäin ole teitä. 🙂

      Reply

Leave a Reply