Bloggaaminen

Et sä mikään soolomatkailija ole – ja muita toteamuksia

19.4.2018

Kun tammikuussa 2016 avasin ikioman matkablogini, en voinut mitenkään arvata, mitä kaikkea intohimoni matkailua kohtaan toisi tullessaan blogini kautta. Erityisen otettu olen ollut siitä valtavan positiivisesta, inspiroivasta ja kannustavasta keskustelusta, jota blogissani ja sen some-kanavissani olen päässyt käymään teidän ihanien kanssa  – olipa kyseessä sitten matka, kokemus tai kasvutarina, joka meitä yhdistää. Viime aikoina olen ollut yhä useammin liikuttunut siitä, miten koskettavia viestejä jätätte ja kuinka välillä kommenttien perusteella tuntuu siltä, että olisimme samassa veneessä tässä suuressa maailmassa.

Mutta koska elämä ei ole koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista, ei myöskään matkablogissa, niin päätin julkaista vähän erityylisen postauksen arjestani matkabloggaajana. Jotkut ihmiset nimittäin edelleenkin ajattelevat, että kuva on enemmän kuin tuhat sanaa ja blogi/some-maailman perusteella saatu mielikuva ihmisestä on toki 100 % sama kuin tosielämässä. Onneksi osaan 10 vuoden blogiuran jälkeen suhtautua näihin joihinkin yleistyksiin ja toteamuksiin lähinnä huumorin kautta, vaikka tietenkään en halua kannustaa some-maailmassa ketään dissaamaan toisiaan minkään oletuksen perusteella. Mutta tässä kootusti parhaimpia paloja seuraajieni suusta sekä omia vastineitani niihin pilke silmäkulmassa.

Et sä mikään soolomatkailija ole

Instagramissa useimmin, mutta myös blogiini säännöllisesti tupsahtava kommentti on, että en oikeasti ole mikään soolomatkailija. Perusteluina kommentoijilla on se, että selvästikin valokuvani matkoilta mitä ihmeellisemmistä paikoista ottaa joku muu. Eihän nyt soolomatkailija ota matkoilta kuvia itsestään? Tai ainakaan mitään muita kuvia kuin perusselfieitä? Koska matkoillani mukana ei kuitenkaan kulje puskissa kameran kanssa lymyävä #instagramboyfriend niin kirjoittelin jo aiemmin tästä dilemmasta oman postauksen valokuvausvinkkeineen. Huolestuttavinta tässä ”et sä mikään soolomatkailija ole” kommentoinnissa mielestäni on se, että suurinosa näitä kommentteja heittelevistä on miehiä. Mitä ihmettä, käykö yksinmatkaileva nainen joidenkin matkailijamiesten egon päälle?

Ja jotenkin tämä kategorisointi sen osalta kuka on oikeasti soolomatkailija tai saa siksi itseään nimittää, on mielestäni hämmentävää ja samalla myös huvittavaa. Onko siihen edes mitään määritelmää? Jos lähden Suomesta yksin matkalle, mutta tapaan matkalla vaikka toisen soolomatkailijan ja vietän hänen kanssaan hetken aikaa, olenko silloin automaattisesti menettänyt soolomatkailijan statukseni? Entä kun sorrun joskus lähtemään yksin seikkailupainotteiselle ryhmämatkalle vaikkapa G-Adventuresin kautta läpi Afrikan, niin olenko sen jälkeen vain ryhmämatkailijaleiman otsaani saanut wannabe-soolomatkailija? Tai jos silloin tällöin matkailen itseni lisäksi jonkun matkakamun seurassa, niin en varmastikaan enää täytää soolomatkailijan kriteereitä koko samana vuonna tai ikinä enää? Toivon nyt salaiselta soolomatkailijoiden herrasmiesklubilta tähän kaiken avaavia vastauksia!

Miten sulla voi muka olla varaa matkustaa

Oh lord, se rahajuttu! Se jos mikä on varsinkin maailmanympärimatkani osalta herättänyt kommentointia ja keskustelua. Yleisin toteamus on, ettei tuollaisella tyttösellä voi olla mitenkään itsellään varaa matkustaa noin paljon. Takana täytyy olla vähintään miljoonaperintö, rikas poikaystävä,  pappa betalar tai lottovoitto!  Tällainen keskustelu on mielestäni ollut jopa pöyristyttävää 2000-luvun Suomessa, sillä meillä naisilla täällä jos kenelläkään maailmassa on mahdollisuudet menestyä elämässään ihan omin avuin. Ja käyttää tienaamansa rahat juuri siihen mihin haluaa, elämä kun lopulta on pelkkiä valintoja. Postauksessani Miten mulla on muka varaa matkustaa – viisi paljastusta rahankäytöstä avaan omaa taustaani siihen, kuinka pystyin toteuttamaan lähes 50 000 € maksaneen maailmanympärimatkan, joka huom. oli toteutettu täysin omakustanteisesti.

Toinen yleistys maailmanympärimatkaani liittyen onkin ollut, että varmasti matkablogisi kautta se on ollut sinulle ilmainen tai ainakin suurin osa matkasta on sponsoroitu. Noup. Maailmanympärimatka oli minulle pitkäaikainen unelma, jonka eteen tein töitä sillä ajatuksella, että matkallani minun ei tarvitsisi käyttää päivääkään työskentelyyn. Ja näin tein. Ennen matkaani  jäin virkavapaalle päivätyöstäni ja irtisanoin matkan ajalle varman tulonlähteeni, lifestyle-blogini Adalmina’s Secretin Anna-lehden sivuilta, sillä halusin vain ja ainoastaan keskittyä reissuelämään ilman työstressiä. Yhden ainoan blogiyhteistyön tein matkani ajalta, ja sen voit lukea täältä. Jokainen muu noista 10 kk matkapäivistä oli siis omakustanteista ja koko rahan edestä nautittua.

Helppohan sun on sinkkuna mennä ja tulla

Silloin tällöin saan kommentteja, että helppohan minun on nyt sinkkuna mennä ja tulla, valloittaa maailmaa. Jatkona tähän kommenttiin saattaa kuitenkin olla, että odotapa vain kun joudut asettumaan aloillesi ja sinulla on lapsia huolehdittavana. Tai että kyllä meidän kaikkien tulisi unelmoida suomalaisesta standardielämästä sisältäen avioliiton, asuntolainan, lapset, lemmikin, pari farmariautoa ja mökkeilyn. Eihän mikään muu voi antaa elämään niin paljoa sisältöä kuin tämä kombo – sen tulisin vielä kantapään kautta oppimaan! Tästä perhekeskeisen elämän hehkutuksesta mielestäni hieman kyseenalaisen tekee ensinnäkin se, että oletetaan kaikkien elämän johtavan jossakin vaiheessa aloilleen asettumiseen ja lapsien hankintaan – eikö sekin ole nykymaailmassa ja Suomessa jokaisen naisen omaehtoinen valinta, ei niinkään tilanne, johon vain ajaudutaan kun niin pitää tehdä tai kun kaikki niin tekee?

Ehkä osassa näistä kommenteista on taustalla tietynlaisen sinkkuelämän vapauden ihannointi, joka tottakai on sen osalta totta, että voin yksinelävänä päättää itse tasan tarkkaan kaikesta enkä ole tilivelvollinen kenellekään. Tässä kuitenkin helposti unohdetaan se sinkkujen yksinäinen vastuu ja paine, kun kaikesta todellakin joutuu huolehtimaan yksin ja seisomaan omilla jaloillaan ilman toisen ihmisen tuomaa tukea ja turvaa. Onpa sitten matkoilla tai arkielämässä. Mutta senkään uhalla en ole valmis tyytymään siihen standardielämään ja koppaamaan kainalooni ensimmäisen vastaantulijan. Ehkäpä minun unelmaelämä on vain vähän erilainen kuin se perinteinen.

Etkö sä ymmärrä että tuhoat maailman

Lentomatkustamisen päästöt nousevat tämän tästä otsikoihin, ja tähän aiheeseen liittyen olen saanut joitakin kommentteja siitä, että en varmastikaan tajua, kuinka paljon maailmaa tuhoan matkustamisellani. Niin, en olekaan tainnut kertoa, että olen viimeiset kymmenen vuotta niin laskenut hiilijalanjälkiä matkailualan eri toiminnoille kuin tehnyt erilaisia tarkasteluja muiden sektoreiden kasvihuonekaasupäästöistä. Se mitä matkablogissani näkyy, ei välttämättä siis ole koko totuus kaikesta, mitä maailman menosta tiedän tai mitä valintoja elämässäni teen ympäristön tai ylipäätään vastuullisuuden eteen.

Täytyy myöntää, että olen mielenkiinnolla lukenut viimeaikojen blogipostauksia lentomatkailun hiilijalanjäljestä. Mielestäni on hienoa, että eri matkustusmuotojen ja elämäntapavalintojen ilmastovaikutuksista puhutaan ja mietitään, mitä omassa elämässä voisi tehdä toisin. Mutta valitettavan useasta näistä postauksista puuttui todellinen fakta siitä, paljonko on oikeasti paljon ja mikä vaikutus milläkin valinnalla tai päätöksellä lopulta on. Puhumattakaan siitä kaikesta muusta, mitä maapallon eteen voi tehdä tällä hetkellä taas niin trendikkään hiilijalanjäljen pienentämisen lisäksi. Katsotaan, jos tarttuisin tähän aiheeseen vielä tavalla tai toisella, vaikka linjaukseni onkin ollut pitää blogi ja muut työkuviot erillään toisistaan.

Taas sillä adalminalla on viinilasi kädessä

Joitakin ihmisiä taitaa matkojeni sijaan kiinnostaa enemmän viinit, ainakin mitä tulee ”nyt sillä on taas vinilasi kädessä” kommentointiin. Hienoa, jos olen voinut tuoda viinikulttuuria tutummaksi, mutta hieman hämmentynyt olen kuitenkin suomalaiseen tapaan ajatella viinilasin tarkoittavan aina automaattisesti pelkkää pämppäämistä. Siinä missä vaikkapa italialaiselle on luonnollista nauttia viinilasillinen lounaan kanssa, suomalaiselle taas valoisan aikaan lounaan yhteydessä vilautettu viinilasi on jonkinlainen paheellisuuden ja rappion merkki. Tai siinä missä ranskalainen kippistelee tämän tästä kuohuvalla, kaivaa suomalainen mieluummin kerran viikossa jättibägin olutta, lonkeroita ja ties mitä juomia kehiin.

Nykyisin en niinkään panosta juhlimiseen suomalaiseen tyyliin, mutta silloin tällöin sallin itselleni pienen viininautiskelun. Viini edustaa minulle ennen kaikkea kulinaristisia elämyksiä ja toki myös elämästä nauttimista, ja missä tahansa päin maailmaa reissaankaan, en välttämättä sano ei paikalliselle viinikulttuurille jos maasta viininviljelyä löytyy – minut onkin voinut löytää niin perinteiseltä samppanjatilalta Champagnessa kuin vaikka eksoottiselta viinitarhalta Myanmarista. Mielenkiintoista on opetella tunnistamaan eri viineissä käytettyjä rypälelajeja, löytämään erilaisia vivahde-eroja eri viinialueilla tuotettujen viinien välillä sekä tietämään mikä viini sopii millaiselle ruokalajille. Joten kyllä, matkakuvissani tai vaikka Instagram Storiesissa saattaa, hui kamala, joskus viinilasi vilahtaa. Ehkä lanseeraan seuraavalle matkalle viinibingon kaikille niille, jotka suurella intohimolla haluavat seurata näitä viinilasi kädessä -kertoja?

Pitäiskö tän naisen kuontalolle tehdä jotai

Ja oi, ikuisuusaihe, nimittäin hiukseni. Ne jos mitkä ovat saaneet huutoa puolesta ja vastaan blogini alkuajoilta 10 vuotta sitten lähtien. Hiukseni ovat nimittäin äärettömän luonnonkiharat, jotka Suomen kylmissä ja kuivissa oloissa sojottavat sinne sun tänne, mutta tropiikissa taipuvat täydellisille surffikiharoille ilman mitään huoltoa. Aiemmin suoristin hiuksiani Suomi-oloissa maanisesti, mutta maailmanympärimatkalta palattuani olen antanut hiuksieni olla mahdollisimman luonnolliset, niillä kun on selvästi oma tahto.

Jännää kuitenkin on, että sekä huoliteltu hiuslookini että luonnollinen surffitukka saavat aina välillä kommentteja ties missä kanavissa. Ymmärrän ulkonäköseikkojen olevan makuasioita, mutta silti jaksan ihmetellä ihmisten mielenkiintoa hiuksiani kohtaan. Ehkä seuraavalla surffilomalla lähden tekemään analyysiä surffareiden hiustenhoidosta ja alan pullottamaan täydellisen suolakoostumuksen omaavaa merivettä kotikäyttötarpeisiin…

  • Reply
    Travelloverin Annika
    19.4.2018 at 20:15

    Kommentoijat, ne bloggaajan suola ja sokeri. 😀

  • Reply
    Jani
    19.4.2018 at 20:36

    Mun kaveripiirini kävi Facebookissa sinusta hyvinkin törkeän keskustelun, kun Hesarin juttu sinusta ilmestyi. Lähinnä tyyliin ”eikö ihmisillä ole oikeita ongelmia” ja lisänä muutama jo mainitsemistasi kommenteista.

    Olin siitä kuitenkin tyytyvälinen, koska se lisäsi kiinnostustani ja sai minut ihastumaan blogiisi 🙂

    Anna-Katri, jatka samaan hyvään malliin <3

  • Reply
    Noora
    19.4.2018 at 20:52

    Hauska postaus!
    Aiemmin ajattelin, että loanheitto on suomalaisten ja ruotsalaisten huvi. Sitten eksyin jenkkiläisten palstoille, ja voi huhuh,
    isompaa oli se niin kuin muukin Jenkkilässä🤪 mutta ihminen on pienissä laumoissa viihtyvä eläin ja haluaa hierarkioita.

    • Reply
      Sunna
      24.4.2018 at 14:15

      Tää on muuten ihan totta! Suomalaiset dissaajakommenttien heittelijät ovat joo ilkeitä ja katkeria, mutta ainakaan ei vedota Raamattuun tai toivota kenenkään kuolemaa matkablogien kommenteissa. Mulle tuli jollain tavalla tästä Nooran huomiosta parempi mieli 🙂

      Sulle Anna-Katri vaan isosti tsemppiä ja jatka samaan malliin, kateelliset uliskoon.

  • Reply
    Sami
    19.4.2018 at 21:04

    Heips! Hyvin kirjoitat. Sanoisin, että suurin osa kommenteista varmaankin tulee ensivaikutelman kautta? Kommentit kuulostavat nimenomaan sellaisilta. Kieltämättä itsekin syyllistyin yhteen näistä mainitsemistasi ja samalla tajusin, kuinka ensivaikutelma ja luomasi kuva oli vaikuttanut siihen.
    Ja tuosta ”muottiin ustumisesta” toteaisin, että aina tulee olemaan reissaajia, jotka eivät sinäänsä istu muottiin ja aina tulee olemaan niitä jotka eivät ymmärrä muotin ulkopuolelle. Silloin helposti kommentit ja näkemykset ovat sen mukaisia. Ja olet varmasti jo bloggausta aloittaessasi tiennyt, että kaikenlaista kommenttia tulee, jos lukijoitakin tulee.
    Törmäsin blogiisi vasta hetki sitten, kun suunnittelin tätä Vietnamin matkaa, joten kiitos että kirjoitat ja terkkuja Hoi Anista!
    Keep on Bloggin’

  • Reply
    Kirsi
    19.4.2018 at 22:07

    Hei,
    vasta vähän aikaa blogiasi lukeneena, voin vain todeta, että olet mieletön! Toteuta unelmiasi ja nauti!
    -Kirsi

  • Reply
    Nicola
    19.4.2018 at 22:07

    Hyvä postaus.! 🙂 Itse ainakin olen aina tykännyt teksteistäsi, niin kauan kun olen blogiasi lukenut. 🙂 Ja kommentit blogeissa tosiaan pistävät itseni toisinaan miettimään kommentin todellista tarkoitusta.
    Itse ainakin tykkään tyylistäsi kirjoittaa, ja blogisi kautta olen päässyt omalta sohvaltani matkailemaan pitkin maailmaa. 🙂

  • Reply
    Mira
    19.4.2018 at 22:25

    Nämä ovat useasti vain tätä suomalaisten kateutta…toisten onnistuminen tai onni harmittaa😉

  • Reply
    Aino
    20.4.2018 at 10:26

    Hahah hauska postaus! 😀

  • Reply
    Niina
    20.4.2018 at 10:32

    Tää oli tavallaan mielenkiintoinen postaus! Mun mielestä suurin osa noista kommenteista on huvittavia 😀 Tuo raha kysymys on varmasti monelle bloggajalle ja reissaajalle tuttu kysymys. Miten on varaa? Se on oikeesti vaan yksinkertaisesti siitä kiinni paljon tienaa ja tekee töitä sekä mihin ne rahat laittaa 😀

  • Reply
    Tuuli
    20.4.2018 at 12:16

    Mä olen aina ihmetellyt, mistä ihmisille tulee se kuvitelma (joku suuruudenhulluus kenties?), että juuri heidän (rajoittunut) tapansa katsoa maailmaa on se ainoa oikea, ja kaikkea siitä poikkeavaa sitten enemmän ja vähemmän kärkevästi arvostellaan. Ehkä se tuo epävarmoille ihmisille jotain turvaa tässä muuttuvassa maailmassa ajatella, että edes joidenkin asioiden ”kuuluu” olla määrätyllä tavalla. Vaikka oikeasti…jos joku muu tekee asiat eri tavalla kuin minä…so f….ing what? Ehkä voisin vaikka oppia siitä jotain.

    Varmaan tuohon liittyy sekin, että kommentoijat kaipaavat elämäänsä jotain sellaista, mitä sulla on ja heiltä ikäänkuin puuttuu. Ei ole vaikea kuvitella, että jossain tarharumbassa elävä tuntee enemmän tai vähemmän kateutta katsellessaan kuvia, jossa ainokainen huoli näyttää olevan varoa, ettei kookospähkinä putoa päähän😁 Vaikkei se tietysti ole todellisuutta, vaan mielikuva.

    Mutta kuten sanoit, elämä on valintoja. Kaikkea ei voi saada, eikä normityypillä riitä kaikkeen rahat. Lapset taas rajoittavat matkailua ja ehkä matkakohteita ainakin jossain määrin aikansa, ja sitten he eivät enää rajoita. Tietenkin sitä vähemmän mitä paksumpi lompakko😁 mutta kyllä myös kulutukseen liittyvillä valinnoilla pystyy tuohonkin vaikuttamaan. En oikein ymmärrä katkeransävyisiä kommentteja – jos omaa elämää haluaa enemmän samanlaiseksi kuin vaikkapa sulla, voi pyrkiä tekemään valintoja, joilla se onnistuu, asettaa tavoitteet. Työtähän se kyllä vaatii. Ei sullekaan tuo ole ilmaiseksi syliin tipahtanut.

    Tulipas pitkä kommentti, jotenkin vaan aihe inspiroi. Lopuksi vielä: musta sun surffikiharat on ihanat. Ja on ymmärrettävää, että haluat pitää päivätyösi erillään blogista, mutta on silti herkullinen ajatus, että kirjoittaisit tuosta hiilijalanjäljestä. Vähän huvitti tuo amatöörit neuvomassa asiantuntijaa mutu-pohjalta. Aika noloa neuvojille, jos tietäisivät.

  • Reply
    Lilja
    20.4.2018 at 13:34

    Oi, mä olen aina ajatellut kuinka mukavaa että käsittelet asioita eri kanteilta, kerrot raha-asioista ja muistakin asioita nykyään suoremmin, näytät aina hyvältä ja johan se nyt olisi kumma jos ei viiniä saisi juoda. Uskoisin että suurin osa lukijoistasi pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet. Ja ymmärtää että kerrot siitä mistä haluat, niin paljon kuin haluat ja niinhän sen kuuluukin mennä.

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    22.4.2018 at 13:03

    Hahhah jeee viinibingolle!! 😀 Kaikenlaista. En oo ikinä oikein ymmärtänyt mikä ihmisiä ajaa kritisoimaan tuolla tavalla toisia netissä… Onko se sitten just tuo edellä mainittu tunne siitä, että sinulla on jotain mitä heiltä puuttuu tms epävarmuuden tai tyytymättömyyden tunne omaan elämään. Itse oon aika hyvin näiltä säästynyt, viimeksi kutsuttiin kukkahattutädiksi mut siitäkin on jo aikaa. 😀

  • Reply
    Ritu
    22.4.2018 at 14:33

    Hei ja kiitos aivan mielettömästä kirjoituksesta. Olen ensimmäistä kertaa lukemassa blogiasi ja ihastuin heti. Vaikka olen sinua muutama kymmenen vuotta vanhempi, tuntui kuin olisin lukenut omia ajatuksiani. Tuo toisten ihmisten rahankäyttö tuntuu olevan monelle suuri ongelma. On tullut huomattua myös omassa elämässä. Minä olen eläkkeellä, eikä eläkkeeni ole suuren suuri, kun jouduin jäämään työkyvyttömyys eläkkeelle useita vuosia ennen varsinaista eläkeikääni. Silti laitan säästöön joka kuukausi rahaa, että pääsen matkustamaan. Jokaisella on mahdollisuus säästää, se on kiinni omista valinnoista. Olen tosi mielissäni kun löysin blogiisi. Rakastan lukea matkakertomuksia.

  • Reply
    Susanna
    22.4.2018 at 22:30

    Sinulla on sellainen hiustyyli jonka varmasti moni haluaisi. Luononkiharoissa hiuksissa on tosiaan se hyvä puoli ettei koskaan tarvitse krepata hiuksia tai mennä kampaajalle pyytämään kiharoita. Minuakin ihmetytti ne et ole soolomatkailija -kommentit, olisikohan niin että sellaista voisi jättää joku tyyppi joka ei oikeastaan seuraa matkablogeja muuta kun katsoo kuvat ja päättelee asioita, voi olla. Minun oudoin kommentti jota sain oli se että joku luuli minun matkani olleen ilmaisia, olisi kiva lähettää sellaiselle vaikka kuvat matkalipuista kaikista kulkuneuvoista alkaen 😀 ja tuon kommentin sain yhden risteilyn jälkeen, joka oli vielä ihmeen halpa noin 500e. Nykyäänhän risteilyt ovat jo kallistuneet ja maksavat lähes tuhat euroa yhdeltä

  • Reply
    Merja | Matkan Tuntua
    23.4.2018 at 14:12

    Oli jotenkin surullista, kun muutama suosittu amerikkalainen nomadimatkaaja joutui perustelemaan burn outilla sen, että hankki kodin vuosien jälkeen ja matkustaa nyt vain sieltä kodista käsin, ei paikasta suoraan toiseen. Tietysti ihmiset myös brändäytyvät itse vahvasti soolomatkailijoiksi tai diginomadeiksi ja se vaikuttaa muiden reaktioihin, mutta niihin kirjoitettuihin juttuihin ei ole oikeastaan varmastikaan vaikutusta, matkustatko sinä yksin tai jos nomadic Matt ei olekaan enää niin nomadi. Kiva kirjoitus, joka sivuaa vakavaa aihetta: miten ihmiset eivät aina pysähdy ajattelemaan, kuinka paljon etenkin toistuvat negatiiviset kommentit voivat vaikuttaa.

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
    23.4.2018 at 17:03

    Mahtava postaus ja hyvin ”laitoit luun kurkkuun” kommentoijille, ei se elämä ole niin yksiselitteistä mitä jotkut saattavata ajatella. 🙂 Kiva oli saada raotusta sun työelämään, sillä oon montaa kertaa ajatellut eri vaihtoehtoja millä alalla oot töissä. Ainakaan ennen tätä ei ole pistänyt silmään, hienon asian parissa teet töitä Anna-Katri.

    Mä oon edelleenkin vaan niin super vaikuttunut susta, miten oot saanut säästettyä omaan unelmaan. Mulla on vasta kaksinumeroinen luku säästössä unelmeni matkaan, mutta perässä tullaan! 🙂

  • Reply
    Veera K
    24.4.2018 at 11:55

    Oon varmaan kuullut kaikki samat kommentit, jopa päin naamaa kun en oo edes bloggaaja. Kaikista kypsyttävimpiä on ehkä juurikin rahautelut ja nuo ”sitten kun sulla on perhe”. Vastaukseksi ei kelpaa niska limassa töiden paiskiminen ja tiukka säästäminen, eikä sekään että olen jo aikaa sitten päätökseni tehnyt perheen perustamisen suhteen. Eikä noiden asioiden pitäisi muille kuuluakaan, en edes ymmärrä miksi sorrun joka kerta niitä selittämään… Hyvä postaus, kiitos ja jatka samaan malliin! Olen varma että joku vielä tulee kommentteihinkin pätemään kuinka kaikki nämäkin kommentit on nieltävä tai että väärässä olet. 😀

    Niin ja hajosin kyllä tolle, että sun hiukset on jollekulle noin sydämen asia. Ei ihmekään että noilla tyypeillä ei oo varaa matkustaa kun on kuitenkin noin paljon aikaa väijyä sun blogia ja hiustyylejä eikä esimerkiksi paiskia muutamaa ylimääräistä työtuntia. Sanonpahan vaan.

  • Reply
    Stacy Siivonen
    25.4.2018 at 16:17

    Myönnän, että itselleni noista tuo viini on se asia, jonka ensimmäisenä huomaan, tai mikä tahansa lasi missä tahansa kädessä. Siitä puhe, mistä puute. En kuitenkaan toivoisi blogin olevan yhtään viinipainotteinen. Olen saanut yliannoksen viinimatkailua ja ehkä viiniäkin. Viini on pahaa, suurimman osan ajasta.

  • Reply
    Sanna I Seven Seas
    25.4.2018 at 21:42

    Voih apua…mitä palautetta sä saat! :DDD Sehän vaan toki kertoo siitä, että olet menestynyt ja suosittu. Oot kyllä niin upea, rohkea, elämän janoinen ja huikee nainen, että mitäpä noista kommenteista. Jokainenhan saa elää omaa unelmaelämäänsä, eikä luulisi kenelläkään olevan siihen mitään sanomista. Ihmiset on ihmeellisiä ;)))
    Ps. Sun surffitukkahan on aivan ihana! me like!

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    26.4.2018 at 18:26

    Ihanaa palautetta. 😀 Näistä omalle kohdalle on eniten kolahtanut tuo olettamus siitä, että kohta koko homma loppuu, kun perustetaan perhe ja sitten heti seuraavassa kommentissa, että lentomatkustus tuhoaa maapallon. Olisiko nyt kuitenkin niin, että se lasten tekeminen tuottaa melko paljon enemmän sitä hiilijalanjälkeä… Eipä noista kannata välittää, mutta on se nyt kumma, jos pitää jo hiuksiakin mennä halkomaan, ei kun siis arvostelemaan. 😉

  • Reply
    Martta / Martan Matkassa
    27.4.2018 at 08:30

    Olen vasta hetki sitten eksynyt blogiisi ja koko ajan olen ihastellut noita sinun kuvia, myönnän että olen myös ihmetellyt miten saat niitä otettua? Kun itse pyydän jotakin toista henkilöä ottamaan kuvan, niin se on usein vähän sinnepäin. Luin juuri tuon postauksen missä kerrot miten otat kuvia sekä kuvaus vinkkejä, siitä huomaa että käytät paljon aikaa kuvien ottamiseen, toisin kuin minä joka räpsin sieltä täältä. Älä koskaan anna muiden kommenttien määritellä sinun tekemisiä! 😉 Itse toivon aina että saisin blogiini enemmän kommentteja, mutta tämän postauksen jälkeen mietin että ehkä yksi asiallinen kommentti silloin tällöin lämmittää enemmän mieltä kuin monta urpoa! Hyvä kirjoitus! Zemppiä!

  • Reply
    Elina Marjaana Travel Blog
    27.4.2018 at 20:00

    Tosi hyvä kirjoitus ja loistavia vastauksia toteamuksiin! Tuleeko suurin osa tämän tyyppisestä palautteesta anonyymina vai ihan nimillä? Mä en ole ennen omaa blogiani juurikaan lukenut kommenttiosioita tai muita missään yhteydessä, mutta nyt olen joskus selannut esim. Hesarin jutun alalaitaan. Olen aidosti todella järkyttynyt siitä, mitä kaikkea niissä kirjoitetaan. Rakentava keskustelu olisi ihan mahtavaa, mutta usein kommentit ovat pelkkiä heittoja. Sun blogi on aivan mahtava, tykkään ihan mielettömästi!

  • Reply
    Sandra
    28.4.2018 at 09:15

    Ohhoh hoh! En tiedä, kateusko vai epäusko mikä paistaa kommenteista. Erityisesti en ymmärrä, miten ei vieläkään voida uskoa, että kolmekymppinen nainen voi ihan itse tienata rahaa, jonka käyttää muuhunkin kuin satunnaiseen kynsilakkaan ja kampaajaan. Että ei tässä olla mitään lompakkoloisia, vaan ihan omia kukkaron herroja – tai rouvia!

    Itse asuin opiskeluaikoihin kohtuullisen mukavassa asunnossa (jonka satuin edullisesti löytämään) ja tein töitä koko kesän ja opintojen ohella, jotta pystyin elättämään itseni. Parhaimmillaan tuli silti vihjailuja, että jollain opiskelijaprostituutiolla tässä rahoitetaan oma eläminen :D. Välillä olen kanssa saanut blogiin kommentteja, että hyvähän mun on puhua reissuelämästä, kun en ole kahden lapsen yksinhuoltaja. Aina en tiedä, mikä näiden kommenttien tarkoitus on, mutta ehkä ihmiset haluavat vain päästää irti omaa pahaa oloaan.

  • Reply
    Outi / Maa Quzuu
    28.4.2018 at 23:23

    Jos jotain olen oppinut niin sen, että kaikkeen ja kaikelle löytyy aina kritisoijansa. Se on aivan sama millä tyylillä sitä tekee tai on tekemättä, mutta siinä vaiheessa kun laittaa itsensä julkisesti likoon blogin, somen tai minkä muun väylän kautta tahansa, on kritiikki väistämätöntä. Kateus ja tietämättömyyshän tuollaisista kommenteista paistaa eniten. Ei kukaan järkevä itsekunnioitusta omistava henkilö lähde arvostelemaan toisen hiuksia tai muitakaan valintoja julkisesti.

    Ihan loistava postaus ja just oikein että uskallat puhua näistä asioista ääneen. Sä vaikutat kyllä ihan huipputyypiltä ja on ollut vaan ilo seurata sun määrätietoista tekemistä matkailun saralla!

  • Reply
    Ulkosuomalainen
    2.5.2018 at 16:59

    Olisi tosiaan huippua jos kirjoittaisit matkustamisen ympäristövaikutuksista. Täällä Ruotsissa on monia, jotka ovat itse lopettaneet lentämisen ja kannustavat muitakin luopumaan ruotsalaisille niin rakkaista aurinkolomista – tai ainakin matkustamaan paljon harvemmin. Paljon matkustavista puhutaan tietyissä piireissä kuin pahimmista ympäristörikollisista. Tietysti ymmärrän huolen maailman tilasta ja lasten tulevaisuudesta, ja itsekin mietin oman elämäntapani vaikutusta kokonaisuuteen. Minulla ei ole lapsia (eikä tule), olen kasvissyöjä, ostan käytettyjä vaatteita ja ekologisia tuotteita mahdollisuuksien mukaan, säästän sähköä ja vettä, vältän muovia, en hanki tarpeettomia tavaroita, vuokraan harvoin tarvittuja, lahjaksi annan elämyksiä, korjaan/korjautan uuden ostamisen sijaan, uusiokäytän, kierrätän, käytän julkista liikennettä ja junaa lentämisen sijaan aina kun mahdollista, perheessä on sähköauto, kompostikäymälä ja suunnitelmissa aurinkopaneelien hankkiminen. Toisaalta kaikki ylimääräinen raha menee matkustamiseen, olemme viime vuosina tehneet useita Euroopan matkoja ja yhden pitemmän matkan vuodessa. Lisäksi matkustan kotimaassa työn puolesta, joten lopputulos lienee kaikesta huolimatta miinuksella… Mutta näin mutu-tuntumalla on vaikea uskoa, että maailma pelastuisi, jos vain lentomatkailu loppuisi. Olisi mahtavaa saada lukea ammattilaisen ajatuksia asiasta.

Leave a Reply