Etelämanner Maailmanympärimatka

Etelämanner – jäätynyt meri ja muutos suunnitelmiin

20.1.2017

Laivan kaiuttimista kantautuva kuulutus herättää minut lounaan jälkeisiltä päiväunilta. Kömmin hytistäni ulos kiskaisten paksun parkatakkini päälle ja suuntaan hyiselle etukannelle. Kyseessä ei suinkaan ole pelastusharjoitus tai muukaan varotoimi, vaan meille matkailijoille ilmoitettiin ystävällisesti, että nyt jos koskaan kannattaisi siirtyä ulkoilmaan maisemia ihastelemaan. Expedition-alus nimittäin puski eteenpäin yhä kapenevaa kanavaa pitkin, jota reunustivat teräväpiirteiset jäävuoret. Valkoiset maisemat olivat kuin jostakin fantasia-elokuvasta, ja todellista toiminnan tuntua seikkailuun toivat kannella jäävuoria tarkkailevat henkilökunnan jäsenet. Olimme nimittäin etenemässä yhdellä hankalimmista pätkistä matkallamme, eikä takeita ollut, pääsisimmekö kanavan läpi seuraavaan kohteeseen. Etelämantereella nimittäin jääolosuhteet muuttuvat hetkessä, ja miehistö joutuu tämän perusteella tekemään muutoksia reittiin ja päiväohjelmaan.

Kohta laivan vauhti hidastui hidastumistaan ja ennen kapeaan kanavaan suuntaamista laiva pysähtyi. Kaiuttimista kantautui epätodellinen kuulutus: kanava oli jäätynyt umpeen, joten tänä päivänä emme pystyisi siitä kulkeamaan läpi. Ympärillä vellovat suuret jäälaatat kolahtelivat laivan reunoihin, ja joku kannella olevista heitti huonon Titanic-vitsin. Kun laivan nokkaa alettiin kääntää ympäri, ilmestyi kannelle meille matkalaisille ikään kuin lohdutuksena tarjoilupöytä, josta sai hakea lämmikseeksi kuumaa kaakaota. Sitä hörppiessäni en voinut kuin todeta, että Etelämantereella ei tosiaankaan tiedä mitä seuraavaksi matkalla edessä onkaan.

Ja ei kulunut pitkään, kun kaijuttimista kajahti uusi kuulutus: kohta kapteeni ohjaisi laivan nokan jo jäätyneelle vesialueelle ja kokeilisimme, josko pääsisimme kävelylle jään päälle. Ei kun vain taas etukannelle ihmettelemään valkoiseksi muuttunutta merta, johon laivan keula mursi hitaasti edeten railoja. Railot muodistivat kauniita mosaiikkimaisia kuvioita jään lohkeillessa. Jostakin murtuneelle jäälautalle hyppäsi isokokoinen hylje paistattelemaan päivää. Hain uuden mukillisen kaakaota sormieni lämmikkeeksi ja kurkin alaspäin laivan kannelta. Olimme tosiaankin puskeneet läpi jään ja laivan keulaa reunusti nyt meren sijaan paksu jää.

Pian kaiuttimista kantautui kuulutus, että todentotta pääsisimme tänään seikkailemaan jään pinnalle, sillä alueen yhdellä kohtaa jää olisi tarpeeksi paksu vierailullemme. Mielessäni käväisi nopeasti Suomen hukkumistilastot keväisillä heikoilla jäillä, mutta en halunnut vaimentaa matkaystävien intoa tästä heille eksoottisesta kokemuksesta, joten pysyttelin hiljaa. Kohta lastauduimme kumiveneisiin ja pienen maisemamatkan jälkeen kumivene ajettiin merestä vauhdilla parkkiin jään päälle. Kun joku kysyi kuskiltamme viime hetken ohjeita, hän totesi hekotellen ainoa vinkki olevan, että älkää hukkuko! Pian askelsimme peräkanaa varovaisesti jäällä, ja välillä jäältä kantautuvat kirkaisut meinasivat saada monet pinkaisemaan takaisin kumiveneeseen. Mutta jää kyllä kantoi, ainoastaan sen pinnalla oleva sohjolumi sai kokemattomemmat lumikävelijät säikähtämään veteen vajoamista. Ja voi sitä ilon ja hihkumisen määrää, kun temmelsimme lumessa hassutellen ja kaverikuvia ottaen.

Samalla en kuitenkaan voinut olla miettimättä, kuinka hurjan nopeasti risteilymatkan loppu lähestyikään… Ei, en vielä olisi valmis sanomaan hyvästejä uusille ystävilleni, joista tämän lyhyen tutkimusmatkan aikana oli ehtinyt tulla minulle jo niin läheisiä!

  • Reply
    Rhino
    20.1.2017 at 14:23

    Olipa kiva törmätä blogiisi. Olen tämän kuun loppupuolella lähdössä Etelämantereen risteilylle Ushuaiasta, matkakuume on jo huippulukemissaan eikä noiden sinun upeiden kuvien katselu helpottanut tilannetta yhtään! Millään en malttaisi enää odottaa…

    Kuvista päätellen teidän risteilyllä taisi olla ihan ok kelit? Itselläni on pakattuna vedenkestävät toppavarusteet ja villakerrasto alle, onkohan tuo liikaa? Onko siellä täysin yötön yö, vai pimeneekö yhtään yöksi? Olisi nimittäin mahtavaa nähdä etelän revontulet.

    Ollaan näemmä aikamoisia ”samiksia” matkailun suhteen, bongasin reitiltäsi monia kohteita missä itsekin aion vielä käydä ja sellaisia missä olen jo käynyt. Esim. Pääsiäissaari on jo nähty ja Madagaskarille aion ehdottomasti mennä vielä lähiaikoina.

    Mahtavalle matkalle olet lähtenyt, aion seurata blogiasi tiiviisti tästä eteenpäin (lukuunottamatta sen ajan kun olen itse Antarktiksella).

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 00:01

      Kiva kuulla, että olet löytänyt blogini pariin! Ja vielä hienompaa kuulla, että siellä ruudun toisella puolella on samis-matkailija, joka innostuu näistä erikoisista kohteista. 🙂
      Risteilyllä oli ihan hyvät kelit, tosin Drake Passage oli toki aikamoista höykkyytystä ja muutamana päivänä satoi räntää tuulen kanssa, mutta muuten oikein jees. LÄmpötila oli päivisin muutamasta plus-asteesta muutamaan pakkasasteeseen, eli varsin sopiva. Sää kuitenkin saattoi hetkessä muuttua, joten suosituksena olikin kerrospukeutua – välillä saattoi sitten ottaa pois jonkun kerroksen jos tuli liian lämmin. Itselläni oli cashmere-kerrasto, fleece-kerrasto ja sitten housuina sateen ja tuulen pitävät housut (ei toppa) sekä takkina risteilyltä saamani paksu parka. Noilla pärjäsi hyvin, muutamana päivänä oli jopa niin kuuma että riisuin fleecekerroksen pois ja saatoin pitää takkia auki maissa ollessa.
      Oikein ihanaa matkaa sinulle sinne, tulee varmasti olemaan aivan mieletön kokemus! Nauti! Ja tulehan kertoilemaan kokemuksistasi matkan jälkeen!

Leave a Reply