Helsinki

Helsinki-loma ystävän kanssa

8.10.2017

Ainakaan vielä matkani maailmalla eivät ole kasvattaneet kotikaupunkirakkauttani Helsinkiä kohtaan. Matkojen ja uusien paikkojen näkemisen jälkeen Helsinki on tuntunut jotenkin liian tutulta, liian pieneltä, liian valjulta. Sellaiselta, jossa on ihan kiva toki asua, mutta mitään sen suurempia sykäyksiä kaupunki ei sydämessäni saa aikaan. Maailmanympärimatkalta palattuani päätin kuitenkin antaa Helsingille uuden mahdollisuuden ja yrittää löytää kotikaupungistani niitä samoja elementtejä mitä matkoillakin kaupunkikohteista haen – kiinnostavia kortteleita, kauniita näköaloja, historian havinaa, uusia makuja, kävelyretkiä, fiilistelyä. Ja juuri sopivasti ystäväni New Yorkista tuli vierailulle Suomeen, joten pääsinkin heti leikkimään turistia Helsingissä hänen kanssaan. Täytyy kyllä sanoa, että oli yllättävän hauskaa miettiä, mitä kotikaupungistani haluaisin hänelle näyttää parissa päivässä – kiitos myös kaikille omia Helsinki-vinkkejä antaneille, niitä yhdistelemällä omiin suosikkipaikkoihini, sain meille varsin mukavan päiväohjelman, vai mitä sanot:

  • Tervetuliaisdrinkeille suuntasimme Tornin näköalabaariin, jossa viinilasien kilistelyn ja kuulumisien vaihdon lisäksi pääsimme ihastelemaan upeita maisemia Helsingin ylle. Vasta yläilmoista käsin huomaa kaupungin pienuuden – vertaapa vaikka ystäväni kotikaupunkiin New Yorkiin!
  • Helsingissä oli juuri tuolloin menossa Taiteiden yö, joten olin hieman etukäteen vilkaissut missä mitäkin tapahtuu. Kävimmekin kävelykierroksella niin Senaatintorilla, torikortteleissa kuin Esplanadin puistossa, ja ystäväni piti erityisesti puistossa esiintyneistä Suomi-räppäreistä, joilta sai muistoksi vielä cd:n mukaan. Helsinki-lomaa suunnitellessa kannattaakin siis ehdottomasti kurkata mitä tapahtumia kaupungissa on juuri silloin meneillään!
  • Illalliselle suuntasimme Holiday-ravintolaan, jonka terassilla lämpölamppujen alla viltteihin kääriytyneenä tuntui ihan siltä kuin olisi oikeasti ollut matkoilla jossakin. Ja nuo merimaisemat vanhoine laivoineen ja kanavarannan punatiiliset rakennukset ovat kyllä todella tunnelmallinen näky. Holidayn lisäksi Kanavarannasta löytyy muitakin kiinnostavia uusia ravintoloita ja kahviloita – illallisen jälkeen tosin jatkoimme vielä kurkistamaan suosittua Wallis karaokebaaria, koska oltiinhan nyt kuitenkin Suomessa!
  • Seuraava päivä valkeni sateisen harmaana, mutta sen ei annettu tunnelmaa latistaa vaan sukelsimme heti aamutuimaan Pohjoisesplanadilta löytyvän Kankurintuvan joulumaailmaan! Ystävä sai mukaansa etsimänsä postikortit ja minä pääsin samalla kertoilemaan enemmän suomalaisesta joulusta sekä putiikin joka nurkasta löytyvistä muumeista.
  • Ei Helsinki-lomaa ilman Kauppatoria! Kiertelimme kojuja ympäriinsä katsellen mitä kaikkea suomalaisilla markkinoilla onkaan myynnissä. Lakkahillo oli varmastikin eksoottisin, ja niin suomalainen juttu, mitä löysimme, joten ystäväni osti lakkahilloa mukaansa myös tuliaiseksi. Torikahveille valitsin meille tietenkin karjalanpiirakat munavoilla, mikä muodostuikin ystäväni lempiherkuksi!
  • Ruokaretkelle jatkoimme seuraavaksi Kauppahalliin, jonka viihtyisän tunnelman takia palaan sinne aina uudelleen ja uudelleen. Pysähtelimme kaikilla kojuilla ihmetellen suomalaisia erikoisuuksia. Jos päivä olisi ollut aurinkoisempi, olisimme ehdottomasti ostaneet täältä picnic-herkut mukaan ja siirtyneet johonkin puistoon maistelemaan suomalaisia herkkuja.
  • Helsinki-vierailuun täytyi saada myös historian havinaa idästä, niinpä suuntasimme blinilounaalle venäläisiä herkkuja tarjoavaan Bystroon. Ja voi taivas miten hyvältä blinit mädin, smetanan ja sipulisilpun kera maistuivatkaan, samppanjaa unohtamatta! Ulkona satoi kaatamalla, mutta tunnelmallisessa ravintolassa oli ihanan lämmin tunnelma. Ystäväni sai myös samalla kuulla, miksi olen ollut treffeillä blinipannu käsilaukussa – en vain kerran vaan kahdesti! 😀 Blinit ovat siis ehdottomasti suosikkejani, ja harmittelinkin tätä postausta kirjoittaessani, kun huomasin Bystron sulkeneen ovensa.
  • Sitten vain Alepa-pyörät alle ja menoksi! Alkuperäinen ajatus oli pyöräillä Seurasaareen, mutta sään vuoksi teimmekin vain pikkuretken Kaivopuistossa ensin suurlähetystön rakennuksia ihastellen ja sitten rantaviivaa pitkin ajellen, pysähdellen tämän tästä ihastelemaan kaunista merimaisemaa.
  • Ja koska olimmehan toki pyöräillessä kuluttaneet jo kalorin jos toisenkin, päätin viedä ystäväni Liuskaluotoon Skifferiin maistamaan suosikkipizzaani – vuohenjuustolla ja mansikoilla maustettua Soignonia. Ripauksen eksottiikkaa Skifferiin antaa myös sen sijainti saaressa, jonne täytyy matkata pieni venematka. Ystäväni piti tästä kombosta kovasti!
  • Alkuillaksi vetäydyimme sisätiloihin laittautumaan, ja tässä yhteydessä täytyy kyllä vinkata The Yard Consept Hostellista, jossa ystäväni majoittui. Todella tyylikäs ja viihtyisä paikka!
  • Illalla suuntasimme Kallio-kierrokselle, ensin syömään Sandroon (yksi ehdottomia lemppareitani Helsingissä) ja sitten piipahtamaan Kallio-Sörnäinen -akselin baareissa, joista erityisesti listallani oli Kaiku, Siltanen ja Tenho Restobar. Lopulta kuitenkin päädyimme Sandron läheltä löytyvään Om’puun, ja sen jälkeen houkutus nukkumaanmenosta kävi liian suureksi, ja jätimme kierroksen kesken. Täytyy kyllä sanoa että tuonne akselille nousee kokoajan uusia ja erityisen kiinnostavia ravintoloita, kahviloita ja baareja – pitäisi ehdottomasti käydä tutustumassa useamminkin näihin hoodeihin!

Helsinki-loman jälkeen jatkoimme ystäväni kanssa lomaa seuraavaksi Tallinnassa – mikä olisikaan helpompi yhdistää yhteen Helsingin kanssa kuin lyhyen merimatkan päästä löytyvä Tallinnan vanhakaupunki. Tallinna-postaus löytyy täältä. 

  • Reply
    Nicola
    8.10.2017 at 20:37

    Ihanat kuvat ja postaus muutenkin. Jälleen Helsinki aukeni uusin silmin itsellenikin. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      10.10.2017 at 07:49

      Kiitos paljon! Oli kyllä ihanaa näyttää kotikaupunkia ystävälleni. Siinä pääsi itsekin näkemään Helsinkiä hieman uudella tavalla. 🙂

  • Reply
    Alva
    9.10.2017 at 16:21

    Sain heti tärpin tuosta Skifferistä! Sinne siis käymään!

    Mulla Helsinki-rakkaus kasvoi ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Onhan se aika pieni, arki-iltaisin keskustaa myöten hiljainen ja ydinkeskustasta (rautatieaseman seutu erityisesti) tullut entistäkin epäviihtyisämpi, mutta kun löytää omat suosikkijutut, Helsingissä on todella kivaa. Ainakin mulla. 🙂

    Mun suosikkejani on vanhat korttelit kantakaupungissa, jugendtalot, Kaivopuisto, Seurasaari, vanhat puistot (monia), Hietaniemen hautasmaa, Töölön kirjasto pianolla ja kaikki ilahduttava kulttuuritarjonta (Sibeliusakatemian oppilaskonsertit, Kansallisooppera, Kansallisbaletti yms.)

    Mutta sen olen huomannut, että Helsingissä viihtymiseen vaikuttaa paljon asuinpaikka ja elämäntilanne ihmissuhderintamalla.

    Kun olin sinkku ja pienituloinen opiskelija vailla ystäviä, koti Itä-Helsingissä (naapuriasunnossa riehuttiin, riideltiin ja paiskottiin huonekaluja), työpaikka Kluuvissa ja kotiin metrolla rautatieaseman kautta iltapimeällä loskasäässä ja etenkin Kaisaniemessä ja Sörnäisissä narkkeja mukana metron kyydissä ja välillä ahdistelemassa, niin fiilis ei todellakaan ollut ”I love Helsinki.” 😂. Kun oikein repäisin, metron sijaan kävelin 10 km matkan Itäväylää pitkin ja välillä ohi mennyt bussi roiskaisi vedet päälleni. Aargh.

    Tuolloin tein välillä keikkatyötä lastenvahtina kantakaupungin alueella ja huomasin, kuinka paljon enemmän tykkäsin ja viihdyin kantakaupungissa.

    Opintojen loppuvaiheessa tapasin mieheni ja muutin hänen työnsä perässä toiselle puolelle maapalloa. Asuimme vuosia 15 milj asukkaan kaupungissa.

    Mies sai sitten siirron Pohjois-Eurooppaan ja asuinmaaksi valikoitui Suomi, vaikka toimisto toisessa maassa. Työt kun onnistui etänä.

    Kulttuurishokki lävähti päin naamaa. Suomi tuntui niin pieneltä, hiljaiselta, henkiseltä ilmapiiriltään ankealta ja porukka pikkusieluisilta kyttääjiltä, että halusin vain pois. Naapurikin oli ketjupolttaja ja savut tuli meille kotiin sisälle. Ekat 6 kk kaduin Suomeen paluuta. Ahdisti ja masensi. Suunnittelin aktiivisesti, mihin maahan muuttaisimme pois Suomesta.

    Vähitellen fiilis helpottui ja sopeuduin paremmin. Nykyään en haluaisi enää muuttaa Suomesta pois. Helsinki on sydäntä lähellä. Asuimmme aiemmin Etu-Töölössä ja nyt etsimme rauhallisempaa asuinaluetta kantakaupungin alueelta.

    Päivät menee viuhahtaen ohi pienten lasten kotiäitinä. Arvostan suht turvallista ja toimivaa arkea; juomakelpoista hanavettä; lämmintä asuntoa kolminkertaisilla ikkunoilla; kirjastoja; hoidettuja leikkipuistoja; toimivaa joukkoliikennettä jne.

    Mutta silti ymmärrän niitä, jotka haaveilevat jostakin muusta. Elämä on ainutkertaista. Vuodet menee nopeasti. Ei kaikessa tarvitse ”tyytyä”, vaikka se usein on se kätevin suhtautumistapa realiteettien vuoksi. On myös asioita, joita voi muuttaa. Unelmia toteutettavaksi. Seikkailuja kuljettavaksi.

    Toivon sinulle elämää, josta iloitset ja nautit. Haasteilta ei välty kukaan ja helppous ei aina ole synonyymi hyvälle. Mutta antoisa elämä on sellaista, että voi tuntea elävänsä joka solulla. Ja että ikävien asioiden vastapainona on paljon iloa tuovia asioita.

    Tämä blogisi on muuten mulle yksi iloa tuovista asioista. Kiitos siitä! 😘

    • Reply
      Anna-Katri
      10.10.2017 at 07:44

      Kiitos paljon kauniista kommentistasi – oli ihana lukea elämäntarinasi, ja vaikka elämämme on hieman eri polkuja mennytkin, pystyin moneen kohtaan samaistumaan oikein hyvin. Juuri nämä tällaiset kommentit antavat minulle hurjasti energiaa jatkaa tätä hommaa – blogin kautta ei vain jaa paloja itsestään, vaan oppii aina uutta myös teistä siellä ruudun toisella puolella. Kiitos siis, että olet täällä matkassa mukana! <3

  • Reply
    Susanna
    11.10.2017 at 23:13

    Kivalta kuulostaa. Samanlaisia tuntemuksia minullakin Helsingistä mutta etenkin talvella, kun taas kesällä Helsinki on tosi vihreä tai raikas kaupunki aika usein. Ennen ajattelin että on tylsää jos on paljon metsää, mutta silloin on terveellisempi ilma ja helpompi hengittää. Esimerkiksi Englannissa ja Belgiassa on tosi huonot lämmitykset talvella, niitä en yhtään kaipaa

    • Reply
      Anna-Katri
      12.10.2017 at 07:17

      Itse en ole yhtään talvi-ihminen, joten kesä on ehdottomasti parasta aikaa Helsingissä. Ja tuo on kyllä totta, että täällä on luonto koko ajan lähellä, kun kaupunki on niin pieni ja puistoalueita ja merenrantaa löytyy lähes kaikkialta.

  • Reply
    Emilia/Matkan varrella
    14.10.2017 at 16:51

    Mä rakastan Helsinkiä ja hehkutan sitä välillä ehkä vähän liiaksikin. Olin niin innoissani, kun espanjalaisten kaverieni piti tulla tänne visiitille kesällä, joka sitten kuitenkin harmillisesta syystä peruuntui. Ehdin jo suunnitella vastaavaa rundia ja listata ravintoloita, joihin heidät olisin vienyt. Paljon oli samoja kuin sulla, esim Liuskaluodon Skiffer. Toi mansikkavuohenjuustopizza on niiiin hyvää.

  • Reply
    Tiia(ntai)
    14.10.2017 at 23:19

    Minä olen kyllä fiiliksissä Helsingistä, mutta jotenkin en silti osaa suhtautua kotikaupunkiin samalla uteliaisuudella kuin matkakohteisiin – täällä sitä taas vietetään lauantaita neljän seinän sisällä. 😀 Siksi onkin kiva, kun välillä joutuu ja pääsee esittelemään kaupunkia jollekulle ulkopuoliselle. Tuo Skiffer on kyllä mainio, kun se pieni lauttamatkakin on jo elämys! Ja ne mansikat pizzassa on niin hyvä keksintö 🙂

Leave a Reply