Panama

Hola Panama City!

16.12.2018

Huomenta Panama Citystä, vihdoinkin! Eilen tulikin reissattua oikein kunnolla, sillä siitä kun suljin kotioven Helsingissä ja olin vihdoin Panama Cityssä hotellissani, kului välissä peräti 20 tuntia, vaikka vain yhdellä välilaskulla Frankfurtin kautta tänne suuntasin. Eilen perille päästyäni olikin vähän höntti olo, ja vaikka kello täällä oli hädin tuskin vielä ilta kahdeksaa, piipahdin vain nopeasti hotellini kattoterassilla ilmaisella tervetulobissellä (muuten aivan mahtava idea hotellilta saada matkasta ryytynyt reissaaja hetkeksi piristymään) ja kevyellä salaattidinnerille vastapainona niille lentokoneen mättöruuille. Illalla kuvittelinkin meneväni aikaisin nukkumaan, mutta toisin kävi.

Olin kyllä lakanoiden välissä jo kahdeksan aikoihin, ja taisin siinä aika pian nukahtaakin, mutta sitten siitä ilta kymmenestä aamu kahteen nukuin varsin katkonaisesti, sillä hotellini ikkunan takaa raikasi sellaiset bileet ettei edes yleensä toimivista korvatulpistani ollut apua. Autot tyyttäilivät kovaäänisesti kuorossa tämän tästä, musiikki raikasi ja ihmiset  hoilottivat ties mitä lattaribiittejä, ja vaikutti siltä kuin terassini alapuolelle olisi pystytetty yökerho. Yövyin Panaman vanhassa kaupungissa Casco Viejossa etukäteen viihtyisältä näyttäneessä pienessä ja persoonallisessa Hotel Casa Panama hotellissa, mutta valitettavasti niin tässä hotellissa kuin monessa muussakin, soolomatkailijaa rankaistaan sinkkuhuoneella, joka usein on se hotellin kämäisin huone ensimmäisessä kerrokseksessa ja meluavien katujen puolella. Yöllä alkoikin vähän pinna kiristyä unen puutteen vuoksi.

Aamulla heräsin sitten aikaeron vuoksi klo 4.41 täyteen hiljaisuuteen. Ironista, että juuri silloin kun kadulla meno hiljeni, oma sisäinen kelloni päättää, ettei nyt enää tarvitse nukkua. No siinä sitten  tapoin aikaa huoneessani vielä vajaan pari tuntia rinkkaani järjestellen ja tietokoneen työpöytää siivoillen, ja kun ikkunan raosta alkoi päivä valkenemaan, pinkaisin hotellin kattoterassille saamaan ensimmäisen kunnon vilkaisun uuden kohdemaani Panaman pääkaupungista. Ja kylläpä yöllinen ankeus kaikkosi hetkessä mielestä, kun kattoterassilla minua tervehti nousevan auringon lempeät säteet, linnut lauleskelivat iloisesti liihotellessaan terassin kulmilla ja edessä avautui palmupuiden ja meren rannan takaa kohoavien Panama Cityn pilvenpiirtäjien maisemat. Casco Viejon naapuruston sympaattisen kauniit pienet rakennukset eivät yöllä päässeet oikeuksiina, mutta nyt nousevan auringon valossa siirtomaahenkisten rakennusten hempeät pastellisävyt ja koristeelliset ikkunanpielet saivat minut hetkessä vakuuttumaan siitä, että täällä yöpyisin Panaman reissuni loppupuolella ehdottomasti uudelleen, bileistä huolimatta. Tosin majapaikan kyllä valitsen nyt jostakin rauhalliselta kadunpätkältä.

Mutta nyt suuntaan aamiaiselle ja heitän sitten hetkiseksi hyvästit Panama Citylle, sillä seuraavat viikot tulen seikkailemaan niin Panaman länsi- kuin itäpuolen rannoilla ja sademetsissä. Lisää kuulumisiani reissusta voit seurata Instagram Storiesien puolella. 🙂

  • Reply
    Tildis
    18.12.2018 at 02:29

    Ihanaa reissua! Itse Panama cityssä on täysin toisenlaista tunnelmaa, suosittelen. Me nähtiin eniten turisteja juurikin vanhassa kaupungissa, vaikka luulisi pilvenpiirtäjien niitä eniten houkuttelevan.

  • Reply
    Susanna
    19.12.2018 at 00:06

    Kohde näyttää hienolta! aiotko käydä myös sademetsässä? myös Barcelonassa oli sama meno kun yritin nukkua hotellin alakerran ravintolassa alkoi bileet. Ja ihmiset puhuivat täysiä huutamalla aamukuuten asti. Ja toisessa kaupungissa Espanjassa vaihdoin kerran huonetta siksi kun naapuriin tuli illalla huutava lapsiperhe, jotka puhuivat täysiä huutamalla. En usko että olisivat hiljentyneet koko yöksi, joten vaihdoin huonetta. Luulin ennen että lattarikohteet olisi se ns.minun juttuni, mutta nyt tuntuu että pidän enemmän rauhallisista kohteista. En ole kaikkein herkkäunisin, mutta vaikeahan se on kenenkään nukkua jos paperinohuen seinän takana puhutaan huutamalla nonstop

Leave a Reply