Helsinki Maailmanympärimatka

Huomioita Helsingistä 10 kk matkan jälkeen

7.8.2017

Ensimmäisenä iltana takaisin Helsingissä yritin sinnitellä valveilla ainakin kymmeneen saakka jetlagia ja pitkän lentomatkan väsymystä uhmaten. Illan aikana huomasin kuitenkin monia yllättäviä asioita vanhasta kotikaupungistani. Kymmenen kuukautta maailmalla ei ole aika eikä mikään, mutta silti sitä jotenkin katsoo vanhaa kotikaupunkiaan uusin silmin tänne palatessaan. Päätinkin rustailla ylös muutamia sekalaisia hämmästyneitä huomioita Helsinkiin paluusta – nämä tuntuvat erilaisilta 10 kuukautta poissa olleena:

  • Lentokoneessa tuntuu hassulta puhua Suomea lentoemännille. Välillä unohdan, että osaan puhua Suomea. Nolottaa, kun tajuan tilanneeni valkoviiniä englanniksi.
  • Helsinki-Vantaan lentokenttä tuntuu aiempaan verrattuna jotenkin pieneltä ja kotikutoiselta, varsinkin tuloaula. Missä ovat kiskurihintaisia taksikyytejä tarjoavat myyntimiehet? Entä epäilyttävät laukunkantajat?
  • Erehdyn lentokentällä luulemaan hetken ensimmäistä vastaan tullutta blondia ystäväkseni, kun kauempaa tihrustan tuloaulaan lennolla kuivuneilla piilareillani. Muistutan itseäni, että Suomessa useampi kuin yksi on blondi.
  • Kehäkolmosella oleva liikenneruuhka näyttää itsestäni normaalilta liikenteeltä. Kunnes sumpusta pois päästyämme tajuan, ettei muuta liikennettä oikeasti ole juuri ollenkaan. Kukaan ei myöskään tööttää torvea, vaan kaikki odottavat kiltisti vuoroaan.
  • Hotellin edessä pälyilen hetken aikaa epäilevästi ympärilleni ennen kuin nousen autosta ulos. Ystäväni ihmettelee käytöstäni, ja totean vain tsekkaavani, että autosta ulos on turvallista nousta. Samaan hengenvetoon tajuan olevani nyt lintukoto-Suomessa.
  • Hotellivirkailijat juttelivat niitä näitä asiakkaiden kanssa sisäänkirjautumisen lomassa niin säästä, lemmikkieläimistä kuin kesäloman kestosta, ja siinä sivussa ehtivät kertoilemaan myös hotellin peruskäytännöt. Tulee jotenkin tuttavallinen fiilis.
  • Hotellin suihkusta tulee heti ekalla yrittämällä kuumaa vettä. Kun nostan käsisuihkun ylös, vettä tulee silti tasaisella paineella.
  • Myhäilen tyytyväisenä huomatessani hotellihuoneessa olevan kaksi ilmaista vesipulloa, kunnes tajuan sitä saatavan Suomessa myös suoraan hanasta.
  • Tuoreet pensasmustikat ja mansikat maistuvat hämmästyttävän makeilta. Ymmärrän, ettei niihin suinkaan ole lisätty sokeria vaan muualla maailmassa (varsinkin Aasiassa) maku on vetisempi ja keinotekoisempi.
  • Auringonvalo tuntuu todella kirkkaalta. Aurinkolasienkin kanssa tuntuu, että joudun siristelemään silmiäni ulkona ja päädyn käyttämään niitä myös sisätiloissa, jonne auringonvalo yltää. Ehkä silmäni pian tottuvat tähän?
  • Kadulla ihmiset kävelevät väärällä puolella vastaan. Kunnes tajuan ihmisvirran keskellä, etten ole enää Aasiassa ja olen itse ryhmittyneenä vastaantulijoiden kaistalle. Lisäsi kaikki odottavat kiltisti liikennevalojen vaihtumista vihreäksi – ja liikennevaloja tuntuu olevan joka kulmassa!
  • Suomessa mäccärin juustohampurilaisessa sipuli maistuu todella voimakkaalle verrattuna muutamaan aiempaan kokeiluuni maailmalla.
  • Hotellihuoneen käytävällä hymyilen vastaantulijoille ja moikkaan. Minua katsotaan oudosti ja päät painuvat alas tai kääntyvät sivuun.
  • Taivas on ihan älyttömän vaaleansininen. Sellainen pastellisen pehmeä. Vai asettiko joku pastellifiltterin silmilleni?!
  • Ulos narinkatorille katsoessani luulen kokoajan kyseessä olevan jonkinsortin kansallinen pyhäpäivä, kun ihmisiä on vain kourallinen ja kaikki kävelevät verkkaisesti eteenpäin. Missä on kaaottisesti vyöryvät ihmismassat?
  • Sanovat, että täällä on kesä. Itse kaipaisin kevytuntuvatakkia päälle vaikka ulkona aurinko paistaakin. Jotkut hullut ovat liikkeellä minishortseissa ja topeissa.
  • Parkkeeraan skumppalasi tanassa hotellihuoneen ikkunan eteen kuuden aikoihin odottamaan auringonlaskua. Kunnes tajuan, että Suomessa aurinko ei taida laskea vielä aikoihin. Joudun ehkä turvautumaan hotellin pimennysverhoihin.
  • Narinkatorin laidalla on iso kyltti, jossa lukee ”Helsingistä on tullut suurkaupunki”. En tiedä uskonko. Itsestäni Helsinki vaikuttaa nyt sellaiselta maalaiskaupungilta, miltä esimerkiksi Mikkeli tuntui aiemmin.

Jep. Ehkä se sopeutuminen takaisin Suomeen tästä alkaa. Vinkkejä otetaan vastaan.

  • Reply
    Mia
    7.8.2017 at 18:58

    🙂 tervetuloa kotiin! Omalla kohdallani sopeutuminen vei 7 vuoden jälkeen pitkään ja se oli vaikeaa, mutta samalla kuitenkin fiilistelin paljon niitä asioita joita olin Suomesta kaivannut, kuten ruisleipää, Fazerin sinistä ja tietty saunaa 🙂 Ajatus siitä, että täältä pääsee takaisin maailmalle vaikka viikonlopuksi helpotti oloa!

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 12:53

      Kiitos <3 Voin vain kuvitella millaista onkaan palata takaisin Suomeen noin pitkän poissaolon jälkeen, jos se omalla kohdallani oli hieman hankalaa näin lyhyemmän matkan jälkeen. Ja oikeassa olet tuossa, että ajatus siitä, että matkoille pääsee uudelleenkin, helpottaa pahinta kotiinpaluuahdistusta. 🙂

  • Reply
    Nanna
    7.8.2017 at 22:06

    Oi toi eka kuva! Kaikki oli vasta alussa silloin! Tuo on ehkä yksi parhaimmista paikoista Suomessa 🙂 en osaa sanoa muuta kuin että kannattaa antaa itselleen aikaa..itse tosin olen antanut jo kolme vuotta eikä ole juuri helpottanut 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 12:53

      No älä, sitä samaa itse katselin ja mietin että voiko siitä muka olla jo 10 kk kun lähdin! <3 Ja kiitos, eiköhän tämä tästä vaikka veikkaankin että jotkut meistä kärsivät vain ikuisesta kaukokaipuusta. 🙂

  • Reply
    -Karoliina
    8.8.2017 at 07:10

    Tervetuloa takaisin 😊 Itse olen tuon auringon kirkkauden ja taivaan sinisyyden huomannut myös. Aina ulkomailla hämmentää kun tuntuu että aurinko ei pääse täyteen terään ollenkaan. Kiva kuulla etten ole ainoa ketä sen on huomannut.

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 12:55

      Kiitos, täällä sitä ollaan takaisin Suomessa. Ja tuota kirkkautta ja taivaan sinisyyttä en ollut aiemmilta reissuilta palatessa niin huomannut, mutta nyt kyllä korostui!

  • Reply
    Meri
    8.8.2017 at 08:20

    Juuri 1,5kk sitten 10pv lomalta Suomesta palanneena voin samaistua tosi moneen noista 😊! Onko se taivas aina ollut niin sininen? Se mäkin juustohampparin sipuli, se että kaikki oikeasti odottavat liikennevaloissa ja autot hidastavat jo kaukaa nähdessään sinun ylittävän tietä (ei tapahtuisi täällä Kuala Lumpurissa koskaan – Suomessa taas huitoivat mulle monta kertaa ihan ihmeissään, että ”mene nyt hyvä ihminen yli vaan, siinä on suojatie ja se ihan oikeasti tarkoittaa täällä jotain” 😂). Myös se, että on kauniin aurinkoista ja silti kylmä, on hämäävää, enkä osannut aluksi pukeutua mihinkään – loppulomasta vedinkin sitten jo tottuneesti villakangastakissa, vaikka oli kesäkuun vika viikko.

    Vähän kyllä hihitytti, kun jengi puhui siellä ihan tosissaan ruuhkista, tai että ”joo siellä keskustassa oli ihan hirveästi ihmisiä”, kun itse en näe kuuri ketään missään ja lääniä on vaikka muille jakaa, kun kävelytiet on leveät ja kaikki kulkevat niin järjestelmällisesti.

    On myös ihanaa juoda suoraan hanasta raikkaan kylmää vettä ja hyllyissä oli kaikkia ihania ruokia. Tosin se, mikä kiinnitti huomiota oli aivan tajuton valmisruoka ja karkkihyllyvalikoima kaikkialla – ne kun täältä Malesiasta puuttuvat tai ovat ainakin valtavasti pienempiä (hedelmiä ja kunnon raaka-aineita, kuten erilaisia lihoja ja mereneläviä on sitten sitäkin enemmän).

    Kotiin lähtiessä katseltiin, kun Helsinki-Vantaan kenttä on niin pieni ja söpö (tosin epätyypillisesti porteille jonottaminen on kyllä siellä ihan pielessä, kun jonot muodostetaan keskelle kulkuväyliä, joka ei mun mielestä edusta yhtään suomalaista järjestelmällisyyttä tai ennakkosuunnittelukykyä, josta olen maailmalla niin ylpeä).

    Mä en myöskään osannut olla oikealla puolella liukuportaissa Ja tunnistin myös ton kaikille moikkailun ja hymyilen, johon porukka vastas joko oudoksuen tai ei ollenkaan. Huvittavinta oli hississä, kun kaikki pidättivät tyyliin hengitystä ja bussissa, kun se on sen ”Finnish nightmares”-sarjakuvan tyylisesti täynnä, jos kahdenistuttavalla penkillä toinen puoli on täynnä. Istuttuani yhden naisen viereen hän alkoi jo Espoon puolella räplätä hermostuneesti laukkunsa kahvaa ja tajusin tämän johtuvan lopulta siitä, että hän jännitti tuntemattomalle puhumista siinä määrin, että kurotti ylitseni painamaan STOP-nappulaa jäädäkseen Ruoholahdessa pois. Vain Suomessa 😁

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 12:55

      Kiitos että jaoit omat hauskat huomiosi, voin niin samaistua noihin kaikkiin. 🙂

  • Reply
    Jenna Claudia
    8.8.2017 at 19:12

    Samaistun niin moneen kohtaan.. 🙂 Mä en meinaa mitenkään enää tottua tuohon, ettei esimerkiksi muita hotellin asukkaita tervehditä, ja aina Suomessa käydessäni saan outoja katseita kun moikkaan tullesani pukuhuoneeseen sisään kuntosalilla.. Mutta puhdas hanavesi ja suomalainen suihku, asioita joita oppii arvostamaan vasta ulkomailla asuessa! ❤️

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 12:56

      Kieltämättä nämä huomiot kertovat niin niistä hyvistä asioista Suomessa mutta myös niistä vähän oudoimmista tavoista. 🙂

  • Reply
    Susanna
    8.8.2017 at 22:00

    Tämä toi vähän mieleeni sen kun olin kerran talvella aurinkoisessa Sisiliassa ja tulin sitten talviseen, lumiseen Suomeen takaisin Tampere-Pirkkalan kautta. Kaikki tuntui aluksi jotenkin niin etäiseltä, oudolta ja sää kylmältä. Jos olisin käynyt vaikkapa Keski-Euroopassa, en usko että vastaavaa tunnetta olisi tullut ollenkaan. Tosin myöhemmin tuollaiset vastaavat tunteet on laimenneet

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 12:57

      Keskellä talvea takaisin Suomeen paluu olisi kyllä varmasti ollut tuhat kertaa vaikeampaa kuin nyt elokuussa!

  • Reply
    Maria
    9.8.2017 at 04:04

    Suomen-lomilla unohdan punnita lähes aina vihannekset ja hedelmät kaupassa itse, vaikka kuinka yritän tsempata ja samoin en tajua aina itse alkaa pakata ostoksiani.
    Vessoissa ovet aukeavat kummallisesti ja wc-paperin saa laittaa pyttyyn – outoa.
    Suomen kesäsää tuntuu lämpimimmilläänkin jotenkin syksyiseltä, ihan kuin aurinko ei lämmittäisi vaikka paistaakin täydeltä terältä. Myös tuuli tuntuu aina kylmältä.
    Sisällä taloissa on ihanan hiljaista kun ilmastointilaitteet eivät hurise kaiken aikaa. Ja vaikka ukkostaisi, niin sähkökatkot ovat silti harvinaisia.

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 12:58

      Hih, hauska kyllä lukea näitä muiden omakohtaisia huomioita. Kiitos jakamisesta! 🙂

  • Reply
    Jaska Samojedi
    9.8.2017 at 04:06

    Siis joku oli 10 pv Kula lumpurissa ja sen jälkeen oli noin sekaisin? 😀 Parempi pysyä kotonaan…

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 21:27

      Hehhe, kurkkaapa vaikka postauksen otsikko tarkemmin tai selaa hieman vanhoja postauksiani ja heitä kommenttia sen jälkeen uudelleen. 🙂

    • Reply
      Tiia S
      12.9.2017 at 19:47

      Taidat viitata tässä Merin aikaisempaan kommenttiin? Itse ymmärsin hänen kommentistaan, että hän asuu Kuala Lumpurissa ja oli Suomessa 10 päivän lomalla. Ei toisin päin.

  • Reply
    Alvariini
    10.8.2017 at 00:00

    Asuimme vuosia Etelä-Amerikassa miljoonakaupungissa.

    Kun palasimme Suomeen, mut yllätti syvä, lähes pohjaton hiljaisuus. Talvi oli ennätyskylmä ja ennätysluminen -lähdimme +30 asteesta ja saavuimme -24 asteeseen pimeyden ja lumipyryn keskelle.

    Lapsuuden kotikaupunki tuntui aluksi niin pieneltä ja hiljaiselta, että tuntui kuin kurkkuani tökittäisiin heinäseivällä.

    Ainoa paikka, jota pystyimme edes harkitsemaan perheellemme, oli Helsingin keskusta. Siellä pystyi hengittää. 😉

    Vuoden jälkeen olimme sen verran tottuneita taas hiljaisuuteen ja pienempiin paikkakuntiin, että siirryimme kehyskuntaan pientaloalueelle oman pihan perässä.

    Toinen shokki oli suomalainen sääntöyhteiskunta. Etelä-Amerikassa lapsiperheet kävivät syömässä illallisen ravintoloissa. Suomessa naapuri uhkasi tehdä lastensuojeluilmoituksen, koska oli kuulemma kuullut lastemme ääniä iltaisin klo 22 jälkeen.

    Etelä-Amerikassa lapsia kehuttiin ja ihasteltiin kaikkialla. Kertaakaan en nähnyt kenenkään ärsyyntyvän lapsista julkisella paikalla.

    Suomessa tuli kylmä rätti päin naamaa, kun kävin kirjastossa 2-vuotiaan kanssa, joka rattaissa istuen lauloi hennolla äänellä (=just ja just erotin melodian) jotakin lastenlaulua. Joku vanhempi mies kääntyi katsomaan meitä kuin inhoten ja sanoi: ”Vie pentusi muualle meluamaan.”

    Ekat 6 kk taisin itkeä joka päivä, että haluan pois Suomesta. En kuulunut enää edelliseen asuinmaahan, mutten tuntenut kuuluvani Suomeenkaan. Tuntui kuin henkisesti leijuisin puolivälissä, eli jossakin Atlantin valtameren yläpuolella ei kenenkään maassa.

    Nykyään olen jo täysin sopeutunut ja rakastan Suomessa asumista. Arki on tehty täällä mahdollisimman helpoksi: kevyt byrokratia, luotettavat viranomaiset, sopimuksista pidetään kiinni, vesi on juomakelpoista, luonto puhdas, asunnot lämpimiä yms.

    Suosikkiasia Suomessa on turvallisuus. Se on todellista ylellisyyttä. Aiemmin olin kuin säikky kani ja koko ajan piti tarkkailla ympäristöä, ohikulkijoita ja välillä juosta karkuun vauva sylissäni. Pippurisuihke oli aina taskussani.

    Tervetuloa Suomeen! Voimahalaus kohtalotoverilta. Alku tekee kipeää ja sopeutumiseen menee aikaa. Jos ei vain tunnu hyvältä, niin sitten työnhakuun ulkomaille. Elämä on ainutkertainen, toteuta unelmiasi. ❤

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:00

      Huh, voin vain kuvitella millaista onkaan ollut paluu Suomeen keskelle talvea Etelä-Amerikan vuosien jälkeen! Varmasti ollut monelta kantilta pienoinen shokki sopeutua tänne takaisin. Kiitos näiden jakamisesta, erityisesti tuo turvallisuus Suomessa on kyllä kieltämättä niin erilaisella tasolla kuin Etelä-Amerikan suurkaupungeissa.

      Ja eiköhän tämä oma kotiinpaluuni tästä pikkuhiljaa ala sujumaan, ja jos ei muuten, niin ainakin uusien matkojen suunnittelu auttaa kummasti. 🙂

  • Reply
    Suunnaton
    13.8.2017 at 19:33

    Tulipa kotoisa olo. Juuri näitä hiljaisia, järjestelmällisiä ja toimivia asioita tajuaa kaipaavansa ulkomailla.

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:01

      Nämä oli näitä havaintoja, joita ei varmastikaan niin osaa arvostaa Suomessa asuessa, mutta pitkältä reissulta palatessa niihin kiinnittää eri tavalla huomiota. 🙂

  • Reply
    Stacy Siivonen
    13.8.2017 at 22:30

    Samanlaisia huomioita itselläni, kun tulin USA:sta. Maisemat ovat pehmeitä, ikään kuin vesivärein maalattuja kiinalaisia maalauksia. Se johtuu siitä, että ilmassa on paljon kosteutta. Kesällä palaa, en ikinä palanut Kaliforniassa. Järkevä selitys tälle on, ettei Suomessa saa tarpeeksi auringolta suojaavaa D-vitamiinia talvella. Suomessa ei ole koskaan kunnolla liikennettä ja kaupunkialueet ovat pieniä. Kovin turvallisena en tätä maata pidä, vaan täällä on liian usein joku hörhö tarttumassa kiinni.
    Mun amerikkalainen puolisoni piti Suomea erittäin militaristisena, koskapa täällä oli koko ajan varusmiehiä katukuvassa. Hän kysyi hätääntyneenä, onko jokin poikkeustila. Hän myös ihmetteli, että Euroopassa on muurahaiskekoja.
    Joka paikka on lähellä. Yhdysvalloissa välimatkat olivat valtavia.

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:02

      Kiitos Stacy että jaoit omat havaintosi – näitä on kiinnostava lukea, että millaisiin asioihin muut ovat kiinnittäneet Suomeen palatessa huomiota! 🙂

  • Reply
    Sisko
    14.8.2017 at 07:06

    Kiva lukea myös kokemuksia Suomesta pitkän poissaolon jälkeen. 🙂
    Joillekin jutuille saatoin vähän naurahtaakin ja osaan pystyin samaistumaan.
    Nyt ei muuta kun nauttimaan Suomesta, kesästä ja siitä että olet kotona! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:02

      Kyllä nämä itseänikin hieman huvittivat kun ne postaukseen ylös kirjoittelin. 🙂 Ja kiitos, eiköhän tämä Suomessa oleilu tästä ala taas sujumaan.

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    14.8.2017 at 21:08

    Heh 😀 Ei mene aikaakaan, kun kaikki tuntuu taas normaalilta. Nyt onkin aika nauttia kaikesta outoudesta. Itse muistan palatessani puolen vuoden reissusta Väli-Amerikasta keskellä talvea, että kaikki näyttivät ihan kuolleilta, kun olivat niin kalpeita ihonväriltään 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:03

      Nopeasti tänne taas varmasti takaisin tottuu – toinen asia on sitten järkyttävä reissukuume, joka ei ottanut tälläkään matkalla laantuakseen. 🙂 Ja heh, tuo on muuten myös hyvä ja samalla hauska havainto Suomen talvesta 😀

  • Reply
    Terhi/Fammomatkalla.fi
    14.8.2017 at 22:54

    Juomakelpoinen hanavesi on kyllä iso asia, sitä ei osaa arvostaa ennenkuin on joutunut raahaamaan isolle perheelle juomaveden kaupasta.

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:03

      Tämä on kyllä niin totta!

  • Reply
    Sofia
    15.8.2017 at 13:44

    Nauraa räkätin makeasti monelle näistä kohdista! 🙂 Sitä ei tosiaan osaa nähdä tiettyjä asioita ennenkuin kuulee matkailijan/ulkomaalaisen perspektiivistä. Itsellä pisin matka on tähän mennessä vasta pariviikkoinen, ja siinä ajassa ei vielä oikein ehdi unohtaa näitä suomalaisia juttuja 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:04

      Hehhe, itseänikin hieman huvitti näitä kirjoitellessani että kylläpä sitä jo 10 kuukauden jälkeenkin näkee jotkut asiat erilailla tai niihin reagoi ensimmäisellä kerralla hieman eri tavoin. 🙂

  • Reply
    Emma / Mutkia Matkassa
    15.8.2017 at 15:21

    Ai miten ihana kirjoitus! Jo lyhyemmältäkin reissulta palatessa huomaan melkein aina ihmetellä pastellinsinistä taivasta (paitsi silloin kun se on lyijynharmaa) ja arvostaa toimivaa suihkua. Ja Helsinki-Vantaa on niin kertakaikkiaan ihana lentokenttä, niin pieni ja kotikutoinen ja silti niin tehokas, selkeä ja toimiva!

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 20:55

      Hih, onneksi kirjoitin nämä heti ekana iltana ylös – jo muutamassa päivässä kaikkeen alkaa taas turtumaan ja tottumaan. 🙂

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    17.8.2017 at 21:49

    Hauskoja huomioita! Samoja huomioita tulee tehneeksi, vaikka olisi vain kaksi viikkoa pois. Ainakin toi englannin puhuminen lentoemännille 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:06

      Hehhe, miten suomenkieli voikaan kuulostaa itse puhuttuna niin hassulta kun on jonkinaikaa käyttänyt pelkästään englantia! 🙂

  • Reply
    Virpi/Täynnä tie on tarinoita
    19.8.2017 at 09:58

    Hyviä huomioita ja tuosta listasta löytää kyllä monta sellaistakin kohtaa, että jää miettimään kyllä meillä Suomessa moni asia on todella hyvin. Mutta harmittaa tuo ihmisten jurous, päiden alaspainuminen, kun ventovieras hymyilee ja tervehtii. Siinä meillä on opittavaa maailmalta.

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:07

      Todellakin, Suomessa meillä on monta ihanaa asiaa kunnossa verrattuna moniin muihin paikkoihin, mutta toki näitä outojakin juttuja sitten mukaan mahtuu 🙂

  • Reply
    Jenni
    19.8.2017 at 16:49

    Hauskoja juttuja! Mulla tulee usein isona asiana se, että kaikki tosiaan puhuu sitä suomea eikä voi enää itse ajatella kaikkea hölmöä ääneen kuten ulkomailla 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 13:07

      Hahha, tuo on niin totta! 😀

Leave a Reply