Maailmanympärimatka Madagaskar

Huomioita maailmanympärimatkan alkutaipaleelta

10.10.2017

Vuosi sitten lähdin -postauksessa vähän aavistelin, että tulen elämään joitakin hetkiä maailmanympärimatkalta uudestaan nyt kotiin palatessani. Enpä kuitenkaan arvannut, että jo ensimmäisenä viikkona tuosta matkalle lähdön vuosipäivästä saisin muistutuksia siitä, missä olinkaan ja mitä tekemässä tasan vuosi sitten. Facebookissa nimittäin minulle on tarjoiltu arjen syysaamujen piristykseksi (or not!) kuvia Madagaskarilta, ja voi taivas miten noiden kuvien näkeminen saa minut palaamaan juuri siihen hetkeen ja silmissäni kuvat lähtevät elämään ihan uudella tavalla. Tänään illalla töistä kotiin vesisateen läpi rämpiessäni mieleeni muistui ensimmäisiltä matkaviikoiltani kirjoittama tekstipätkä, jota en sitten jostakin syystä koskaan julkaissut blogissani. Onneksi se vielä löytyi postausluonnosten uumenista, joten tässäpä olisi muutamia huomioitani maailmanympärimatkani alkutaipaleelta Madagaskarilla:

Vaikka ennen Madagaskarille tuloa olin jo aiemmin matkaillut useissa Afrikan maissa sekä maailman mitä köyhimmissä kolkissa, ovat viikot Madagaskarilla silti olleet jollakin tapaa pysäyttäviä. Silmät avaavia. Mitä pidemmälle kohti maan länsiosaa matka on kulkenut, sitä kuivemmiksi ja karuimmiksi maisemat ovat muuttuneet. Elämän alkeellisuus ja jonkinlainen epätoivo on iskenyt vasten kasvoja. Maaseudulla ihmiset asuvat pienissä riuista kyhätyissä majoissa, auringon porottamilla pihamailla ei kasva kasvin kasvia, läheiset joenuomat ovat kuivuneet pieniksi noroiksi, jos niissä edes hädin tuskin vettä virtaa, ja joka puolella roihuavat kulottamiset tekevät maisemasta sellaisen kuin olisin saapumassa helvetin porteille.

Vaikka ennen tänne tuloa kuvittelin, etten vähästä hätkähdä, olen näiden viikkojen aikana Madakaskarilla joutunut nieleskelemään kyyneleitäni ja pohtimaan tarkemmin, mitkä asiat elämässä ovatkaan tärkeitä. Kaduttaa jo nyt, miten olenkaan valittanut Suomessa olessani kaikesta vähäpätöisestä, stressannut turhasta kaiken yltäkylläisyyden keskellä. Madagaskarilla jo muutamassa päivässä omaan elämään on saanut kyllä roppakaupalla perspektiiviä. Miten sitä huomaakaan, kuinka meille itsestäänselvyydet voivat olla selviytymiskamppailua jossakin muualla. En tietenkään osaa tai pystykään asettumaan paikallisten ihmisten asemaan täällä, mutta ainakin omaan matkaelämääni olen peilannut joitakin juttuja. Tässä muutamia huomioita Madagaskarilta:

  1. Peseytyminen viereisestä joesta ämpäreillä kannetuilla vedellä on ok, sentään on jotakin millä peseytyä. Juokseva vesi kylpyhuoneessa on asia, josta on kiitollinen. Lämmin juokseva vesi on taas silkkaa luksusta, jota huomaa käyttävänsä joka kerta yhä säästeliäämmin.
  2. Kanna aina mukana vessapaperia ja käsidesiä. Äläkä nirsoile puskaparkista, se on useimmiten paras vaihtoehto mitä tarjolla onkaan.
  3. Säästä valittaminen, varsinkin sateesta on turhaa. Jossakin toisella puolella maailmaa sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa.
  4. Ravintolassa ruuasta valittamista pitäisi miettiä kaksi kertaa. Vaikka annos ei olisi omaan makuusi vaikkapa tarpeeksi mausteinen, on sinulla kuitenkin ruokaa edessä etkä joudu sitä itse viljelemään olemattomilla pelloilla.
  5. Joka päivä ei todellakaan tarvitse laittaa päälle uusia vaatteita, puhtaimmista puhumattakaan. Parasta on, jos olet osannut käyttää edellisen päivän vaatekerran likaantumatta, niin että voit käyttää sitä seuraavanakin päivänä – tai jopa sen jälkeenkin.
  6. Pankki- tai luottokortti on luksusmaksuväline, jonka sijaan matkalla ollessa täytyy oppia pelaamaan käteisellä. Ja ymmärtää ero turistihinnoissa ja paikallisten hinnoissa. Miksi tinkisit muutamasta sentistä tai eurosta, jolla ei oikeasti omassa palkkapussissasi ole mitään merkitystä? Paikallisille se voi olla elinehto.
  7. Matkaillessa kärsivällisyyttä tarvitaan. Eri paikat toimivat eri tavoin, eikä todellakaan ole itsestään selvää, että kaikki menisi aikataulun ja käsikirjoituksen mukaan. Hermostumisen sijaan täytyy vain luottaa, että asiat järjestyvät ennemmin tai myöhemmin.
  8. Auto on todellinen luksuskulkuväline. Juuri ja juuri voit hyödyntää paikallista tuktukia, joka ei todellakaan toimi moottorilla vaan ihan polkupyörällä. Huomaat kuitenkin, ettet vain omantuntosi vuoksi pysty käyttämään ihmisarvoa ehkä eniten alentavaa kulkupeliä – hevosen tai härän tilalla kärryjä vetää ihminen. Paljainjaloin. Tekee mieli alkaa itse vetämään kärryä ja laittaa miespolo hetkeksi lepäämään.
  9. Jos luulit, että posti kulkee paikassa kuin paikassa, erehdyit. Jopa turistialueilla yhden postikortin lähettäminen voi olla mahdotonta. Ja me kun valitetaan, miten postimatkat vain kasvavat omassa korttelissa.
  10. Perusinfrastruktuuri, kuten edes jonkinnäköiset tiet (ja niiden kunnossapito) ei kaikkialla ole valtion asia. Kun bussikuski heittää ikkunasta seteleitä tienpintaa kaapiville paikallisille, tiedät todella, että teiden kunnostusta arvostetaan ja tarvitaan näillä alueilla. Muutenhan täällä ei pääsisi liikkumaan muuta kuin kulotettuja peltoja pitkin (sitäkin kokeiltiin kyllä).
  11. Ota jokainen päivä sellaisena kuin saat, iloitse pienistä hetkistä. Turha valittaminen ei kannata, sillä huominen tuo mukanaan aina jotain uutta.

Herättikö tämä sinussa joitakin ajatuksia? Puolesta tai vastaan? 

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
    10.10.2017 at 22:55

    Upean näköistä tuolla Madagaskarilla! Hyviä huomioita ja pointteja oot kirjoittanut ylös – kaikki tuntuu välillä täällä hyvinvointivaltiossa Suomessa niin itsestään selvyydeltä. Toit asioita hyvin esiin toisesta näkökulmasta.

    • Reply
      Anna-Katri
      12.10.2017 at 07:28

      Madagaskar oli kyllä unohtumaton matkakohde, kauneutta sieltä toki löytyi, mutta sen vastapainoksi myös karuutta. Ehkä omaan kameraani ikuistui enemmän niitä pieniä kauniita hetkiä. 🙂 Varsinkin nyt pitkältä matkalta Suomeen palatessa on silmät jotenkin liiankin auki kaikesta, ja ihan ärsyttää tämä valituskulttuuri. Vaikka tosin olen huomannut itsekin valittavani täällä säästä jatkuvasti. 😀

  • Reply
    TerhiKoo
    11.10.2017 at 09:11

    Ihana teksti! Tuli mieleen kun ensimmäisen kerran matkustin Afrikkaan työmatkalle. Näin sellaista köyhyyttä, jota sitä ennen olin nähnyt vain uutisissa. Se konkretisoitui silmiäavaavalla tavalla, että kuinka yltäkylläisyydessä me täällä Euroopassa elämme. Sanoinkin silloiselle pomolleni että tämä on kokemus jota en koskaan ikinä tule unohtamaan. Ehkä ole unohtanut. Toki arjessa sitä nurisee yhäkin monista mitättömyyksistä mutta kyllä se perspektiiviä antaa kun ymmärtää että joillakin ihmisillä täällä maapallolla eloonjääminen on päivittäistä kamppailua ja kuinka niin monet ihmiset joutuvat pärjäämään käytännössä katsoen ei-yhtään-millään.

    • Reply
      Anna-Katri
      12.10.2017 at 07:30

      Kiitos, mukavaa että tällainen vähän erilainen postaus on otettu hyvin vastaan. Ja voih, voin niin palata itsekin takaisin noihin ensimmäisen Afrikan matkan tuntemuksiin! Se oli niin silmiäavaava kokemus, etten sen jälkeen ole enää ollut entiseni. Mutta hyvällä tavalla siis! Ja on kyllä upeaa huomata, miten matkailu voikaan antaa meille aivan uutta perspektiiviä myös omaan elämään. Tuo sinun kokemus kuulostaa kyllä pysäyttävältä.

  • Reply
    Susanna
    11.10.2017 at 22:59

    Hyvä aihe tämäkin. Teiden kunnostus ei ole myöskään Euroopassa itsestäänselvää, esim. Italiassa törmää aika usein huonokuntoisiin kävelyteihin joita ei valtio maksa ja korjauta. Välillä ihmetyttää mikseivät hotellien pitäjät puutu asiaan esim. Gardalla, jossa yksityisyrittäjät saavat erittäin runsaita summia turisteilta niin voisivat parantaa palveluitaan ja kävelyteiden kuntoa. Joissain Riminin kohteissa on teitä korjattu kävelijöille, mutta ei kaikissa. Sisiliassa on aika paljon huonokuntoisia katuja ja taloja, mutta ei ihme sillä paikallisilla joilla ei ole työtä ei ole ymmärrettävästi varaa niitä korjata ja täytyy tyytyä siihen mitä on. Silti ihmetyttää tuo Garda, siellä kun hotelli+ravintolayrittäjät kuitenkin saa sen verran suuria summia etenkin kesällä että voisivat kävelyteitä korjauttaa. Kreikassa myös yllätti Mykonoksen satamn huonokuntoinen tie, jolla meinasin kaatua ja sataman henk.kunta varoitti kadusta. Kreikassa harmitti myös se että näkyi hieman hylättyjä eläimiä, omistajilla ei ilmeisesti ollut varaa pitää niitä. Joissain kohteissa kuten Sisiliassa on tavallista että paikallisetkin käy viileässä rantasuihkussa, kun jos ei kotonakaan lämmin vesi riitä kun sen 5-15 minuuttia, tosin siihen näyttää voivan tottua

    • Reply
      Anna-Katri
      12.10.2017 at 07:36

      Toki ongelmia löytyy myös lähempääkin kuin Madagaskarilta, ihan Suomessakin on varmasti osa asioista vinksallaan. Mutta kyllä matkailu, varsinkin Afrikassa avaa silti silmiä hieman enemmän sille todellisuudelle, että kyllähän meillä varsinkin Suomessa asiat ovat aika hyvin. Italiassa en tosin ole koskaan asunut, joten sen osalta en osaakaan kommentoida. 🙂

  • Reply
    Emma / Mutkia Matkassa
    16.10.2017 at 09:04

    Kertakaikkiaan hyvä muistutus etuoikeuksistamme. Ja kiva lukea miten ja minkälaisilla ajatuksilla palaat nyt reissun jälkeen noinkin pitkän ajan päähän sen hetkisiin tunnelmiin. Tästä tulee mieleen myös, että pitäisi koittaa joskus pitää ihan vaan itseä varten reissupäiväkirjaa!

    • Reply
      Anna-Katri
      19.10.2017 at 08:55

      Itselläni oli ennen matkablogia matkoilla aina mukana paperiset matkapäiväkirjat, mutta nyt blogin myötä olen yrittänyt suoltaa ajatuksiani tänne talteen. Olikin hauska löytää tämä arkistojen kätköistä, kun en ollut sitä sitten silloin julkaissutkaan. 🙂

  • Reply
    Mira
    18.10.2017 at 16:43

    Ihania kuvia ja kivasti kirjoitettu, paljon hyviä ajatuksia sisältävä teksti. 😊

    • Reply
      Anna-Katri
      19.10.2017 at 08:45

      Kiitos Mira, näitä ajatuksia tulee välillä pohdittua, varsinkin kun reissaa vähän erikoisemmissa kohteissa.

  • Reply
    Johanna / Fin Nomads
    21.10.2017 at 00:12

    Kiva että et ollut hävittänyt tekstiä 🙂 välillä on mukava palata lukemaan, mitä sitä onkaan vuosi sitten pohtinut. Tuollaisten ääriolosuhteiden näkeminen antaa varmasti perspektiiviä elämään, eikä tuon jälkeen tee mieli valittaa pikkujutuista.

    • Reply
      Anna-Katri
      1.11.2017 at 18:21

      Aiemmin oli tosiaan matkalla mukana matkapäiväkirjat, joiden virkaa nykyisin blogi hoitaa. Pitäisi vain enemmän kirjoittaa näitä juttuja myös vain arkistojen syövereihin ja sitten joskus palata niihin. 🙂

Leave a Reply