Indonesia

Indonesia – kauniita maisemia ja komodonvaraaneja

13.8.2018

*Purjehdusristeily toteutettu yhteistyössä Star Clipper -laivayhtiön kanssa.

Seison laivan etukannella ja katselen lumoutuneena horisonttiin painuvaa auringonlaskua. Auringonlasku on kaunis, todellinen värien ilotulitus, siitä ei pääse minnekään, mutta vieläkin lumoavamman hetkestä tekee ympäröivät maisemat. Olemme juuri irroittaneet ankkurit Gili Kondon lähistöltä ja lähteneet seilamaan kohti Komodon saarta, jonne meidän pitäisi saapua ennen seuraavaa aamua. Komodo on tunnettu harvinaisista asukkaistaan, komodovaraaneista, noista vaarallisista nykyajan lohikäärmeistään, mutta maisemat jo nyt vaikuttavat siltä kuin olisin seilaamassa vanhan tutkimusaluksen kyydissä entisaikojen löytöretkellä – vaikka olisi seilannut maailman seitsemällä merellä, ei missään muualla tule varmastikaan vastaan mitään tällaista maisemaa. Edessä kohoilee tulivuoriperäisiä, puuttomia kumpareita, nuo pienet ja vähän suuremmat saaret näyttävät ottavan oman paikkansa tummanpuhuvan turkoosin meren keskeltä. Ja niitä jatkuu silmänkantamattomiin. Ne näyttävät siltä, kuin ne olisivat pullahtaneet esiin vuosituhansia sitten, mutta elämän rakentaminen noille autioille saarille ei olisi vielä edes alkanut. Tai alkaisiko se koskaan. Vasta kun viimeinen auringonkajo häviää maisemasta ja tilalle tulee vain täysipimeys, luovutan vastahakoisesti maisemien ihailun.

…There will come an age in the far-off years, when the Indian Ocean will lose its chains, and the whole broad of the East shall be revealed – and Indian no longer be the farthest point on earth, when all seas will be ours… – Vasco da Gama

Kohtaaminen Komodon luonnonpuiston asukkaiden kanssa

Aamulla herään laivan kaiuttimista kantautuvaan kuulutukseen ja hetken joudun miettimään, miksi ihmeessä joudumme heräämään näin aikaisin. Mutta sitten muistan, että aikaiseen rantautumiseen on syynsä – olisimme tänään ensimmäisenä Komodon luonnonpuistossa ja pääsisimme tutustumaan sen erikoisiin, vaarallisuudestaan kuuluisiin komodonvaraaneihin ennen kuin iltapäivällä purjehtisimme rentoutumaan kauniisiin rantamaisemiin Pink Beachille. Joten ei muuta kuin lenkkaria toisen eteen ja valmiina parin tunnin vaellukseen kohtaamaan nämä nykyajan dinosaurukset!

Näillä Komodon luonnonpuiston vaelluspoluilla ei kuitenkaan kuljeta ihan noin vain tennarit tömisten, sillä mukaan retkelle täytyy ottaa ehdottomasti varaaneihin perehtynyt luonnonpuiston opas – joka samalla toimii turvana, jos varaani päättää tehdä turistista sen kuukauden barbeque-annoksensa. Varaanin purema tietää nimittäin lähes varmasti kuolemaa, ellei hoitoon pääsee ajoissa: varaanin myrkkyrauhasista erittyvä aine estää veren hyytymisen, joten pureman jälkeen uhria uhkaa verenhukka (aiemmin on tosin luultu, että uhrin kuoleman aiheuttaa varaanin syljessä oleva bakteerikanta). Normaalisti varaani ruokailee kerran kuukaudessa saarelta löytyvillä peuroilla, villisioilla tai jopa vesipuhveleilla, mutta joskus ne ovat myös näykkäilleet liian lähelle tulevia turistejakin jopa kuolettavasti.

Kävelykierrokseni aluksi saan kuulla, että varaani ruokailee normaalisti tosiaan kerran kuukaudessa. Se odottaa kärsivällisesti uhrin saapuvan lähietäisyydelle, ennen kuin iskee hampaansa siihen. Tämän jälkeen se jatkaa odottelua, ennen kuin parin päivän päästä uhri on kykenemätön enää liikkumaan. Tällöin varaani paikallistaa kuolevan uhrinsa tarkan hajuaistinsa perusteella, jonka jälkeen ruokailee pitkään ja hartaasti, jättäen kuulema vain puhveleiden isoimmat sarvet muistutukseksi muille omasta vaarallisuudestaan. Tämän pääsemmekin näkemään vaelluspolun ympäristössä, kun maastosta erottuu pääkallon palanen ja siitä törröttävät sarvet. Puiden takana peuraperhe laiduntaa silmät suurina tietämättä saarella piilevästä vaarasta.

Olen palkannut ystäväni kanssa oman privaattioppaan kierrokselle. Pieni hentoinen indonesialainen nainen tulee luoksemme ison kepin kanssa ja hetken mietin, millä ilveellä hän voi meitä suojella jos lähes 3 metriseksi kasvava muskelivaraani päättää hyökätä. Ajatukseni katkaisee oppaan sormen osoitus – esiin löntystelee tylsistyneen näköinen varaani, joka sivuuttaa turisteille tarkoitetun lähtöpisteen nyrpeän näköinen ilme naamallaan. Kun jatkamme matkaa eteenpäin, huomaan että oppaasta on kuitenkin jo ensiminuuteilla selvästi hyötyä, sillä aivan vaelluspolun vieressä, kuivakkaan kasvillisuuteen täydellisesti maastoutuneena löhöilee keskikokoinen varaani. Sen näyttää kauempaa säyseältä, vähän kuin muovailuvahasta tehdyltä lelulta, ennen kuin lähempi tarkastelu paljastaa sen tarkkaavaisten silmien olevan puoliksi auki ja havannoivan ympäristöä lähes pirullinen ilme naamalla.

Kuin Jurassic Park -leffasta

Pidemmälle metsään kulkiessa jännitys alkaa kuitenkin tiivistyä hetki hetkeltä. Rapisevalla polulla kuljemme vain me: minä, ystäväni ja pieni opasnainen. Tämän tästä hätkähdämme jokainen viereisistä puskista kuuluvaa rapinaa. Onneksi ne osoittautuvat lähes poikkeuksetta linnuiksi, kunnes yhtäkkiä edestämme ravaa iso varaani pää pystyssä. En tiennytkään, että ne voivat liikkua niin nopeasti. Näky on kuin Jurassic Park -leffasta, kun kuivuuteen lähes kuolleessa maastossa varaani kääntyy katsomaan meitä. Opas pysäyttää meidät kuin seinään ja ottaa keppinsä pystyyn, minä ja ystäväni painaudumme toisiimme, ja voin vain kuvitella varaanin haistavan pelkomme. Jos se hyökkäisi, mitähän pieni opas sille mahtaisi? Kohta varaani kuitenkin häviää maisemaan, mikä tekee tilanteesta ehkä vieläkin jännittävämmän. Opaskin näyttää selvästi pelkäävän, kun hän ottaa varovaisia askelia eteenpäin ja koputtelee kepillään maata. Ehkä varaani on jäänyt kytikselle polun varteen. Naurahdan jännittyneenä ystävälleni, että tuskin varaani on niin älykäs. Mutta kun vieressämme yhtäkkiä rasahtaa oksa kovaäänisesti, hyppäämme ystäväni kanssa oppaaseen kiinni ja kiljahdamme. Puskassa ei näy ketään, joten ehkä se oli varaanin jekkuja. Pystyin todellakin kuvittelemaan varaanin piirroselokuvamaisen käheän hekottelun, kun se naureskelee piilopaikastaan turistien kustannuksella lipoen kaksihaaraista kieltään tulevan aterian merkiksi.

Rantaelämää ihan varaanina

Lopulta pari tuntinen vaellus on ohi ennen kuin huomaammekaan, ja palaamme luonnonpuiston vartijoiden pisteelle odottamaan lähtöä takaisin laivalle. Kohta kuitenkin huomaamme liikehdintää rannalla ja opas johdattaa meidät vielä sinne. Kauniilla luonnonpuiston hiekkarannalla varaani on ehkäpä aamulenkillään – sen vatsa pullottaa tyytyväisenä edellisestä ateriasta, joten miksipä ei lähteä vähän sulattelemaan sitä tällaisiin maisemiin turkoosien aaltojen osuessa korallien muodostamalle hiekkarannalle. Tämä näky jos mikä on juuri se, miksi olin haaveillut pääsystä Komodolle – nähdä tämä harvinainen eläin sen luonnollisessa elinympäristössä.

Jos aamupäivä sisälsi jännitystä vähän turhankin paljon (okei, ehkä osuutta asiaan oli myös edellisen illan pitkäksi venyneillä juhlinnoilla laivalla), oli iltapäivä sitäkin rauhallisempi. Parin tunnin seilaamisen jälkeen purjehdimme Komodolla sijaitsevalle Pink Beachille rentoutumaan. Rannalla oli tosin mukana luonnonpuiston vartija tarkkailemassa myös uimisesta pitävien varaanien liikehdintää, joten rannalla saattoi kauniiden maisemien ja aallossa pulikoimisen rinnalla myös ottaa rentouttavat iltapäivän päiväunet ilman pelkoa kohtaamisesta varaanin kanssa silmästä silmään. Vaikkakin rannalla nautitusta päiväunesta heräsin yhtäkkiä pelkoon, että ystäväni paikalla viereisellä rantapyyhkeellä makoileekin tyytyväisen näköinen varaani.


Risteily toteutettu yhteistyössä Star Clippers -laivayhtiön kanssa, jonka matkoja Suomessa voi varata Risteilykeskuksen kautta.

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    13.8.2018 at 20:08

    Komodo oli ihan mieletön! Pitäis itsekin pikkuhiljaa alkaa kokoamaan sieltä juttuja. Tosin meidän varaanikohtaamiset ei olleet ihan yhtä jännittäviä, me nähtiin niitä muutama Rinca -saarella paikallaan möllöttämässä. Jos ei olisi paremmin tiennyt, olisi voinut luulla, että ne on kesyjä..

    • Reply
      Anna-Katri
      13.8.2018 at 20:13

      Hahha, niin mäkin luulin kun näin ensimmäisen paikoillaan lötköttävän yksilön, mutta noi liikkeessä olevat oli vähän jännittäviä. Plus tieto siitä, että ne juoksee nopeampaa kuin ihmiset ja kiipeävät jopa puuhun ketterämmin.

  • Reply
    Sini
    17.8.2018 at 21:41

    Samoilla mestoilla 6kk päästä. Se tuntuu olevan ikuisuuden päässä, mutta onneksi tässä välissä on matkoja, jotka tauottavat arkea 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      19.8.2018 at 10:27

      Oi, tuonne kyllä mieli vetää takaisin! <3 Reissaatko missä kaikkialla Indonesiassa?

  • Reply
    Sini
    19.8.2018 at 14:11

    Menopaluu on Balille. Toivutaan Ubudissa aikaerosta 3 yötä. Balilta lennetään Floresin saaren itäosaan, Maumereen. Flores on meidän pääkohde. Maumeresta tehdään roadtrip Labuan Bajoon. Matkan varrella yövytään pienissä kylissä, trekataan tulivuorelle, snorklaillaan ja Labuan Bajosta mennään luonnollisesti moikkaamaan komodonvaraaneja. Sieltä sitten Balille lentokenttähotelliin ja paluu kotiin 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:25

      Kuulostaa ihan huikealta tuo reissu, jään odottamaan juttuja siitä – ja ehkä varmasti tässä taas nähdään Reissaajien porukalla niin voidaan jutella lisää. 🙂

  • Reply
    Aron / Ja sitten matkaan...
    19.8.2018 at 17:30

    Olen joskus nähnyt jonkin luontodokumentin noista komodonvaraaneista. Ovat kyllä melkoisen ilkeitä saalistajia. Voin hyvin kuvitella itseni myös säikähtelemässä jokaista rasahdusta tuolla saarella. Paljon pienemmätkin liskot ovat hienoja luonnossa nähtyinä, joten nämä isot ovat varmasti todella upeita. Kunhan siis ei tarvitse katsoa ihan liian läheltä. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:24

      Nämä varaanit ovat kyllä outoja otuksia, näyttävät tavallaan harmittomilta, mutta sitten kun tietää mitä niiden puremasta voi seurata, alkaa sitä kummasti vähän jännittämään. 🙂

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    19.8.2018 at 17:35

    Ooh! Minäkin olisin ensinäkemältä ajatellut noiden olevan leppoisia kavereita. Ei ilmeisesti sittenkään. Voin niin kuvitella itsekin säikkyvän joka rasahdusta 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:23

      Kyllä ne taitaa suurimman osan ajastaan olla leppoisia, kuulema ruokaa tarvitsee saalistaa vain kerran kuukaudessa joten muun ajan voi vain lepäillä. 🙂

  • Reply
    Elsa/Hakunamalife
    19.8.2018 at 17:49

    Mä olin vuosi sitten noilla samoilla saarilla muutaman päivän veneilemäsaä, täytyy kyllä sanoa, että ihan uskomaton paikka😍 meillä ei kyllä ihan noin jännää varaanien kanssa tullut haha😂

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:22

      Nuo maisemat tuolla on kyllä todella kauniita! Ja hehhe, varaani juoksemassa keskellä metsää oli kyllä aikamoinen kokemus. 😀

  • Reply
    Heli / Heli voyage
    19.8.2018 at 19:59

    Hui kamala. En taida olla ihan yhtä seikkailunhaluinen kuin sinä. Mulla ois jäänyt tämä vaellus varmaan tekemättä…

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:21

      Onneksi puistossa turistit eivät saa omintoimin kulkea, vaan opas täytyy olla aina mukana, joten siinä mielessä ei pitäisi olla mitenkään vaarallista puuhaa ellei sitten ala sooloilemaan. 🙂

  • Reply
    Eve, Jetlaggies
    21.8.2018 at 15:40

    Ooh, ihanat komodot! Niin vaarallisia, mutta samalla niin leppoisia lököilijöitä – ja ennen kaikkea komeita elukoita. On hämmentävä, miten voimallinen ja nopea eläin voi noinkin suuri lisko olla – ja se, että vuodesta toiseen oppaat suojelevat Komodolla matkaajia pelkillä kepeillä:D Komodo on jäänyt jännittävyydessään kultaisimpiin matkamuistoihin, vaikka itselleni saman reissun huomattavaksi pahemmaksi horror-hetkeksi jäikin liskojen sijaan Labuan Bajon majatalon vessassa silmästä silmään kohdattu lintuhämähäkki:D Nyt naurattaa, silloin ei.

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:14

      Nuo näyttävät kyllä makoilleessaan leppoisilta kavereilta, mutta kun tietää millaisia seurauksia niiden puremalla voi olla, ei tee mieli mennä kovin lähelle ihmettelemään. 😀

  • Reply
    Travelloverin Annika
    23.8.2018 at 15:05

    Sana varaani on ollut minulle tuttu. Uskoin ötökät suuriksi, mutta että ne ovat tuommoisia jättimötkäleitä! Uutta tietoa myös vaarallisuus. Yleensä kun liskot ihan leppoisia ja viattomia. Joskus pieni jännitys kai tekee matkalla ihan hyvää? En kyllä tahtoisi silmästä silmään tuommoista petoa katsella.

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:04

      Aikamoisia mötkäleitä olivat, ja tuolla saarella tosiaan asustelee myös lähemmäs 3 metrinen kaveri. Leppoisilta nuo tosiaan näyttivät makoillessaan, mutta liikkeellä ollessa ainakin se yksi kaveri juoksi tosi kovaa. Plus sain kuulla, ettei puuhunkaan niitä oikein voi paeta, sillä kiipeävät tarvittaessa perässä. 😀

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    23.8.2018 at 22:10

    Apua, vaikka kaikenlaista hullua on tullut tehtyä, en tiedä olisinko uskaltanut tuolle seikkailulle lähteä. Tykkään liskoista, varsinkin ne pienet (gekot) on sympaattisia. Mutta komodovaraani on aikas pelottavan näköinen..

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:02

      Tuolla saarella kuulema asustelee myös lähemmäs kolmemetrinen mötikkä, sen kohdalla saattaisi kyllä jo vähän hirvittää. Tuolla luonnonpuistossa tosiaan on oppaat kokoajan mukana, joten periaatteessa ei kyllä tarvitse niin paljoa jännittää kuin jos siellä joutuisi yksin liikkumaan. 🙂

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    24.8.2018 at 21:08

    Tuo on kyllä ihan mieletön paikka. Tämä suunta Indonesian risteilylle olisi itseasiassa kiinnostanut meitäkin enemmän silloin, kun Star Clippersillä purjehdimme, mutta ei siinä toisessakaan valittamista ollut. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      26.8.2018 at 11:00

      Indonesiasta löytyy kyllä paljon kauniita paikkoja, tekisi mieli tutkia noita eri saaria enemmänkin. 🙂

Leave a Reply