Maailmanympärimatka Papua Uusi-Guinea

Ja takaisin Port Moresbyyn…

29.3.2017

Jep, täällä ollaan taas. Nimittäin Port Moresbyssä. Ei sen näin pitänyt tälläkään kertaa mennä, mutta näköjään Papua-Uudessa-Guineassa sisäiset lennot eivät ole ihan niin justiinsa.

Paratiisilintua bongaamaan

Tänä aamuna heräsin 4.45 sademetsäbungalowistani herätyskellon soittoon, nimittäin viimeisenä matkapäivänä edessä olisi vielä sademetsäkävely ennen lentokentälle suuntaamista. Aamuauringon noustessa Papua-Uuden-Guinean metsissä voisi nimittäin hyvällä tuurilla nähdä yhden sademetsän upeimmista ilmestyksista: värikkään paratiisilinnun. Vieläkin parempi todennäköisyys linnun näkemiseen olisi niiden parittelukaudella – silloin koiraat esittävät morsianehdokkailleen upeita tanssiliikkeitä sulkiaan pörhistellen. Mutta kyllä lintu on muulloinkin näkemisen arvoinen ilmestys kaikessa väriloistossaan.

Sademetsäluonto sykki jo täyttä elämää kun aamun ensimmäisten auringonsäteiden valossa hiivin Warrenin perässä sademetsän pikkupolulle. Jokapuolelta kuuluu jännittäviä ääniä, mutta niiden seasta Warren pystyy helposti paikallistamaan toivomamme ääneen. Paratiisilintu-uroksen heleä viserrys. Warren huitoo seuraamaan perässään ja säntää äänettömästi polulta syvemmälle sademetsään. Yritän ottaa Warrenin liikkeista mallia, mutta tämän tästä lenkkareitteni alla oksan naksahdun päästää ikävän ääneen. Warren paikallistaa linnun isosta puusta, mutta ehdin nähdä siitä vain pyrstösulat kun se jo lehahtaa tiehensä. Seuraavan puun äärellä meillä on enemmän tuuria: näemme useamman naaraan puun oksilla, mutta vain vilaukselta uroksen. Warren kertookin uroksien olevan yllättävän ujoja, mitä ei uskoisi niiden parittelutanssin näkiessään.

Noin tunnin kävelyretken jälkeen joudumme luovuttamaan ja palaamaan autolle, jotta ehtisimme ajoissa lentokentälle. Lisäksi moskiittoparvet ovat löytäneet meidät ja pörräävät ympärillä mustana pilvenä, joten huojentuneena istahdankin jeepin kyytiin, vaikka mielelläni olisin jatkanut paratiisilinnun bongaamista.

Metsästä repäistynä luksushotelliin

Lentokentälle päästessäni saan kuitenkin kuulla, että ensimmäinen lentoni olisi myöhässä. Pian uutinen vaihtuu vieläkin huonommaksi: en millään ehtisi jatkolennolleni Port Moresbystä Brisbaneen. Odottelen lentokenttätiskillä reilun tunnin verran ennen kuin saan vahvistuksen peloilleni. Kyllä, joutuisin yöpymään jälleen yön Port Moresbyssä. Sentään tällä kertaa Air Niugini tarjosi minulle yön lentokenttähotellista (toisin kuin maahan tullessa). Aamupäivän lento vaihtuikin siis pitkään odotukseen Alotaun pienellä lentokentällä, ja vasta myöhään iltapäivällä olin perillä Port Moresbyssä.

Port Moresbyssä lentokentän vieressä sijaitsevalle Airways hotellille päästessäni huomasin kyseessä olevan neljän tähden loistelias hotelli. Hotellin aula kiilteli ylellisyyttä, hulppea spa-osasto kutsui rentoutumaan. Lounge-tiloissa istuskeli bisnesmiehiä tummissa puvuissa, ja ohitseni kulkiessa nenääni tunki arvokkaan partaveden tuoksu. Kun vilkaisin kuvaani peilimäisesti kiiltävästä lasipinnasta, kauhistuin: olin kirjaimellisesti kuin metsästä repäistyn näköinen! Lenkkareitteni pohjassa oli edelleenkin sademetsän mutaa aamun lintubongausmatkalta, ja vaatteissani oli siellä täällä likatahroja. Yritin nypätä huomaamattomasti hiuksistani pienen oksanpalasen ennen kuin siirryin tekemään sisäänkirjautumista. Korkean tiskin takana peittelin hyttysten puremia käsivarsiltani. Lopulta livahdin nopeasti laukun kantajan perässä huoneeseeni.

Viikon aikana sademetsässä olin hädin tuskin vilkaissutkaan itseäni peilistä, mutta tänne tultaessa tulin nopeasti hyvin tietoiseksi omasta olemuksestani. Päätinkin leiriytyä loppuillaksi isoon huoneeseeni lepäilemään. Vaikka ympärillä oli kaikki luksukseksi luokiteltavat mukavuudet, en kuitenkaan tuntenut oloani kotoisaksi. Pyörin pitkälle yöhön isossa sängyssä, uni ei tullut vaikka kuinka yritin. Kaipasin pientä bungalowiani, huoletonta elämää sademetsän siimeksessä. Illallisia tähtitaivasta katsellen. Yöllistä sirkkojen siritystä. Kuun kirkasta valoa. Polttavaa kuumuutta. Tuulettimen rauhoittavaa ääntä. Lopulta kuitenkin nukahdin nähden unta pyrstöään pörhistelevästä paratiisilinnusta, joka söi siemeniä kädestäni Warrenin nauraessa taustalla.

  • Reply
    Emilia
    30.3.2017 at 13:03

    Moikka! Ihana ja kiinnostava blogi! Mielenkiinnolla aina odottaa uutta postausta.. 🙂 Mitä kameraa käytät matkallasi?

    • Reply
      Anna-Katri
      30.3.2017 at 14:00

      Kiitos, ihana kuulla tänne reissun päälle että nämä jutut kiinnostavat! 🙂 Matkalla suurimman osan kuvistani otan Canonin 6D -järkkärillä sekä silloin tällöin GoPro Hero4 – action kameralla.

  • Reply
    Lia
    1.4.2017 at 14:11

    Minua kiinnostaisi kuulla miten se ensimmäinen yö Port Moresbyssä meni 🙂 Onko paikka niin pelottava kuin sen kerrotaan olevan?

    • Reply
      Anna-Katri
      4.4.2017 at 06:28

      Paikka on kyllä niin pelottava kuin kerrotaan, paikallisten sanaan on siis uskominen. Ulkona ei oikeastaan voi liikkua ollenkaan muuten kuin autolla, ja länsimaisena autoilua on syytä välttää pimeän tultua. En lähtenyt tätä uhmaamaan, joten ilta tuli vietettyä asunnolla rauhallisissa merkeissä, itseasiassa suomalaisen naisen kanssa matkajuttuja vaihtaen viiniä siemaillen. 🙂

Leave a Reply