Etelä-Afrikka Maailmanympärimatka

Kapkaupunki – pöytävuoren näköaloja

img_4338_cape-townimg_4269_cape-town_bEn tiedä saisiko matkaaja näin sanoa, mutta Etelä-Afrikan suurin nähtävyys, pöytävuori, oli lopulta pettymys. Ja samaan hengenvetoon voin paljastaa, että valitettavasti näin taitaa usein käydä suurimpien turistinähtävyyksien kohdalla. Jollakin tavalla ne tuntuvat paikan päällä ehkä jo liian nähdyiltä, jonottaminen turhalta ja toisiaan tuuppivat turistit tyhmyyden huipentumalta. Älkää käsittäkö väärin, toki eri paikkoihin matkustaessani haluan myös nähdä ne suurimmat nähtävyydet, eikä pöytävuorta ole varmasti suotta nimetty yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Mutta näiden huikeiden paikkojen upeutta valitettavasti vain laimentaa se, että paikalla on yleensä tuhansia muita turisteja ihmettelemässä samaa näkymää. Eikä aina kovin hyväkäytöksisesti.

img_4253_cape-townimg_4258_cape-town img_4273_cape-town_bx_cape-town_b

Alunperin minun oli tarkoitus patikoida pöytävuoren huipulle, mutta pienen sairastelun vuoksi ajattelin hieman säästellä energiaa ja patikoida mieluummin pöytävuoren huipulla kuin sen rinnettä ylös. Ylös onneksi pääsee kätevästi cable carilla, mutta sen kääntöpuoli on pitkät jonot. Onneksi etukäteen ostettu lippu pelasti yhdeltä ekstrajonolta, mutta siitäkin huolimatta odotusaika tuntui pitkästyttävältä. Vielä tuossa vaiheessa saatoin tsempata itseäni, että ylhäällä odotus palkittaisiin ja pöytävuoren luonnonpuiston näkymät hurmaisivat kertaheitolla.

Mutta kun pääsin huipulle ja paikallistin pöytävuorta ympäri kulkevan polun, alkoi hikikarpalot nousta ohimoille, ei kolmeakymmentä astetta lähentelevän lämpötilan vuoksi, vaan sinne tänne ryntäilevien turistien takia. Joka kalliokielekkeellä ja pikkukiven poukamassa ihmiset olivat ottamassa itsestään ties millaisilla poseerauksilla varustettuja valokuvia. Osalle ihmisistä suurinta hupia oli karjaista kovaan ääneen ilmaan ”AHOY”, jotta kaiku huutaisi kallioseinämistä takaisin. Eikä vain kerran, vaan tätä täytyi toki kokeilla useamminkin. Osa ihmisistä taas oli päättänyt, että heillä oli etuoikeus kävellä minne vain, vaikka muiden ihmisten yli, jos niin vain haluaa. Yritäpä siinä sitten nauttia luonnonpuiston seesteisistä maisemista, kun ympärillä on täysi sirkus käynnissä.

img_4310_cape-townimg_4335_cape-townimg_4301_cape-town

Yritinkin askeltaa kokoajan yhä kauemmaksi ihmispaljoudesta, etsien sitä omaa rauhallista kohtaani, jossa voisin katsella maisemia ja oikeasti ymmärtää paikan erikoislaatuisuuden. Pöytävuoren kansallispuiston luonto on ainutlaatuinen, sillä osa siellä kasvavista kasveista ei esiinny missään muualla. Sieltä täältä kivien välistä kasvaa varvikoita ja pensastuppoja, joiden takaa eteen kivikkoiselle polulle saattaa lyllertää kalliotamaani – joka marsumaisesta olemuksestaan huolimatta on enemmän lähisukua afrikannorsulle kun jyrsijäystäville. Mutta lajien lisäksi myös Pöytävuoren näkymät ovat ainutlaatuisia. Laakean, noin kolme kilometriä leveän tasanteen maisemaa hallitsevat kivikkoiset kalliosolat ja niiden välissä hiljalleen, lähes unenomaisesti eteenpäin lipuvat pilviverhot. Yhdeltä puolelta näkymät avautuvat Atlantin valtamerelle, toiselta puolelta yli Kapkaupungin ja kolmannelta kumpuilevien vuorenrinteiden taa.

Jossakin vaiheessa olin tullut sen verran kauemmaksi suosituimmista turistipoluista, että uskalsin istahtaa hetkeksi kallion reunalle ihailemaan maisemia. Hetkisen sainkin hengähtää ihan ypöyksin maisemista nauttien, ja tuona aikana mielessäni kävi häivähdys paikan upeudesta. Mutta kun kohta korviin kantautui tuttu Ahoy-huudahdus kymmenettä kertaa, ja maisemasta eteen tupsahti tusina selfie-keppien kanssa keikkuvia turistia, jatkoin vähin äänin matkaani. On totta, ettei näitä maailman suosituimpia nähtävyyksiä voi koskaan saada kokonaan itselleen, enkä sellaista missään nimessä tavoittelekaan, mutta välillä sitä väistämättä toivoisi, että voisi nauttia näistä maailman ihmeistä omassa rauhassaan, omaan tahtiin. Kuulostellen, katsellen, aistien ilman turhia häiriöitä.

img_4305_cape-townimg_4347_cape-town img_4351_cape-town

Vinkit Pöytävuorelle:

  • Suosi patikointia huipulle cable carin sijaan. Näin saat autenttisemman kokemuksen, kun olet vaeltanut maisemien saavuttamiseksi ensimmäiset pari tuntia. Maisemat vaellusreitilläkin ovat kuulema upeat. Huomio kuitenkin, että huipulle johtaa useampia vaelluspolkuja – aina helpoimmasta kalliokiipeilyä lähentelevään suoritukseen.
  • Alaspäin voit hyvin ottaa cable carin ja näin säästää aikaa ja vaivaa.
  • Liput pöytävuorelle kannattaa ostaa netistä etukäteen, jolloin välttää yhden ylimääräisen jonotuskerran lippuluukulle.
  • Parhaimmat hetket pöytävuorella ovat heti aamulla ja juuri ennen auringonlaskua. Tällöin upean valon lisäksi paikalla on usein vähiten turisteja.
  • Ota omat eväät sekä runsaasti vettä mukaan, jotta sinun ei tarvitse jumittua Pöytävuoren ruuhkaiseen ravintolaan. Huomio kuitenkin, että olet luonnonpuistossa, joten poistuessasi vie mukanasi kaikki mitä toitkin.
  • Älä jää pyörimään palvelualueen ympärille vaan lähde rohkeasti kauemmaksi. Tasanteen ympäri kulkeva Klipspringer walk antaa paremman kokemuksen kuin perinteiset näköalatasanteet.
  • Vaikka paikka olisi kuinka ruuhkainen tahansa, yritä löytä oma rauhallinen kohtasi tasanteelta. Mitä kauemmaksi kuljet, sitä varmemmin sen löydät.
  • Ennen pöytävuorelle suuntaamista kannattaa tsekata netistä, että paikka on auki. Kapkaupungin kovan tuulen vuoksi hissit ovat usein suljettuja tietyn hetken tai jopa koko päivän.

You Might Also Like

6 kommenttia

  • Reply
    Katju
    30.10.2016 at 19:02

    Wow, mitkä maisemat. Itse patikoin huipulle, mikä oli upea kokemus, mutta itse huipulta ei näkynytkään sitten mitään pilviverhon vuoksi, eli siinä mielessä olit onnekas.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 03:01

      Höh, onpas harmi että sinulla oli huono tuuri sään suhteen!

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    30.10.2016 at 20:20

    Onpa kurjaa, että kohdallesi osui kamala ruuhka ja huonosti käyttäytyviä turisteja. 🙁 Meillä taisi käydä mahtava tuuri, kun päästiin tosi pienellä jonottamisella, eikä ylhäälläkään ollut ruuhkaa. Vähän kyllä kauhistutti katsella kuinka reunalla porukka keikkui selfieiden perässä. Ei Pöytävuori minunkaan mielestä mikään kovin erikoinen ollut, mutta kyllähän siellä mielellään maisemia ihasteli sekä juurikin noita suloisia dassieita. <3

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:56

      En tiedä onko sitten vuodenajalla merkitystä turistimääriin, tai sitten vain on tuuristakin kiinni! Ja joo, monessa nähtävyyskohteessahan on taidettu nykyisin kieltää selfiekepit sun muut, kun ihmiset epähuomiossaan loukkaavat itsensä niiden kanssa heiluess (tai vielä pahempaa)…

  • Reply
    Eevi / Rento matkablogi
    1.11.2016 at 21:16

    Voin hyvin kuvitella tuon turistimäärän 🙁 Kurjaa tuuria.
    Me sihdattiin paikalle juurikin parahiksi ennen auringonlaskua, joten vaikka väkeä olikin jonkin verran, jono ei ollut mikään mahdoton. Ja vuoren huipulla löysi ihan rauhallisia paikkoja kivasti myös. Me istuskeltiin tovin aikaa rauhassa auringonlaskua katsellen ja ainoa väkirypäs oli paikallinen hääseurue, joka hyppeli ohi laulaen.
    Eli allekirjoitan sun vinkin ajankohdasta.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:52

      Auringonlaskun aikaan tuolla oli kyllä varmasti melkeinpä parasta olla, en tiedä olisinko kestänyt keskipäivän pahimpia turistilaumoja kun jo nyt teki tiukkaa. 😀

    Jätä kommentti