Itä-Afrikka 2013 Kenia Masai Mara

Kenia – vierailulla Masai-heimon luona

30.7.2016

IMG_6158_Kenia_Masai Mara IMG_6243_keniaIMG_6221_Kenia_Masai Mara IMG_6146_keniaIMG_6142_Kenia_Masai Mara IMG_6195_Kenia_Masai Mara IMG_6235_Kenia_Masai Mara IMG_6255_keniaIMG_6233_kenia IMG_6217_Kenia_Masai MaraIMG_6169_Kenia_Masai MaraIMG_6274_kenia IMG_6260_keniaIMG_6293_Kenia_Masai Mara IMG_6322_Kenia_Masai MaraIMG_6312_KeniaIMG_6326_Kenia_Masai Mara-2

Aamulla pakkaan telttani kasaan kuin vanha tekijä, ja aamiaisen jälkeen hyppään jo tutuksi tulleen overland truckin kyytiin jännityksen vallassa. Seuraavana suunta olisi nimittäin kohti Masai Maraa – Itä-Afrikan kuuluisaa luonnonpuistoa, jonka maisemia olin pienestä tytöstä saakka ihastellut Avaran luonnon tv-jaksoissa. Matkapäivän aikana rekan ikkunoista näkyvät maisemat alkoivat käydä jo tutuiksi: isoja ruusutarhoja, aukeita peltoalueita, karjapaimenia laumoineen, vaeltavia seeproja, pölyisiä kyliä, ihmisiä lepäilemässä katujen varsilla. Huomasinkin ajattelevani, kuinka olinkaan jo ehtinyt tottunut näihin maisemiin, jos vertaa hämmästykseeni, kun ensimmäisen kerran näin tällä matkalla palan Afrikkaa Ugandan Kampalassa.

Vihdoin saavumme perille leirintäalueelle ja seuraavien päivien aikana pääsen kokemaan Afrikan villin luonnon aivan uudella tavalla game drive – kierroksilla Masai Maran luonnonpuistossa. Vaikka safarit ovatkin Masai Maran ehdoton päänähtävyys, uteliaisuuteni myös paikallista elämää kohtaa voittaa, ja päätän viimeisenä iltana suunnata muutaman muun ryhmäläisemme kanssa oppaan johdolla läheiseen Masai-heimon kylään. Kylässä meitä vastassa on pelottavan näköisten heimomiesten ryhmä: lähes kaksimetrisillä masaisotureilla on yllään värikkäät perinneasut pääkoristeineen sekä käsissään pitkät kepit. Tuimat ilmeet vaihtuvat kuitenkin pian leveisiin hymyihin, kun heimolaiset hyppäävät tanssin pyörteisiin. Ja millaisesta tanssista kyse onkaan – pitkäjalkaiset miehet pomppivat ilmaan vuorotellen kepeästi kuin gasellit samalla kun laulavat lähes hypnoottisia säveleitä. Kohta minutkin kiskaistaan mukaan tanssin pyörteisiin, ja vaikka en sentään hyppyjä joudukaan esittämään, hengästyn todenteolla askeltaessani ympäri pihamaata heimomiesten askeleiden perässä.

Seuraavaksi pääsin onneksi vetämään henkeä, kun meidät ohjataan kylän sisäpihalle seuraamaan kyläläisten iltapuuhasteluja. Pienten savimajojen keskellä oleva kuivuneen lehmänlannan ja saven muodostama pihamaa pöllyää, kun paimenet ohjaavat lehmiä laitumilta yöksi talojen suojiin samalla kun kauniisiin perinneasuihin pukeutuneet naiset esittävät pihamaalla mukaansatempaavan laulun. Lapset telmivät pihalla eläinten keskellä, ja innostuvat imitoimaan masaisotureiden tanssia, ja pomppivat hassusti ilmaan pikkukeppien kanssa. Lasten perässä pääsen myös tutustumaan missä he asuvat: perheen isä avaa pienen savimajan peltioven, ja räpyttelen hetken silmiäni, ennen kuin katseeni tottuu totaalipimeyteen. Aivan majan ovensuussa on pieni karsina vastasyntyneelle vasikalle. Majan perällä lattialla on muutama patja ja vilttikasa nukkumista varten. Keskellä huonetta lattiassa on kuoppa nuotiolle, jonka äärellä ruoka valmistetaan joka ilta. Rintaani pistää, kun ajattelen, että nämä lapset oikeasti asuvat näissä olosuhteissa. Vaikkakin he itse vaikuttavat ilmeistä ja eleistään päätellen varsin tyytyväisiltä elämäänsä. Ei silti ihme, että yhä useammat kylän nuoret muuttavat paremman toivossa suurkaupunkeihin. Sen myötä heimoperinteet ovat alkaneet pikkuhiljaa hiipumaan.

Kun aurinko alkaa painumaan tasankojen taakse, jättää se jälkeensä yhden upeimmista auringonlaskuista mitä olen vielä matkani aikana päässyt näkemään. Sen viimeisten vaaleanpunaisen ja pinkin sävyisten säteiden valossa muutama kylän koululainen tekee vielä läksyjä pihamaalla, kun hyvästelen heimon ja suuntaan takaisin omaan leiriini.

  • Reply
    Inka
    31.7.2016 at 15:07

    Wau! Sinulla on kyllä ollut matkoillasi aivan unohtumattomia kokemuksia! 🙂 Oletko koskaan miettinyt, että tekisit tuosta jonkinmoisen bisneksen? Alkaisit räätälöimään ja toteuttamaan suomalaisille upeita matkoja lähelle ja kauas..:) täällä olisi ainakin yksi varteenotettava asiakas! 😉

    • Reply
      Anna-Katri
      31.7.2016 at 16:32

      En ainakaan toistaiseksi ole harkinnut mitään matkailualaan liittyvä, mutta ei varmasti pidä sanoa ei koskaan – eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin olen kovasti nauttinut matkablogin pitämisestä ja siitä, että voin tarinoillani ja kokemuksillani kannustaa muitakin matkailemaan enemmän – ja vaikka juuri tällaisiin erikoisempiin paikkoihin, kuten Masai-heimon luokse. Monelle lukijalle olen vuosien mittaan antanut matkavinkkejä niin täällä matkablogissani kuin lifestyle-bloginikin puolella, esimerkiksi eräs pariskunta matkusti Ugandaan samoihin maisemiin missä olin itse ollut sähköpostiviestittelymme päätteeksi. Joten pidän siis mielessä tämän ideasi, ei yhtään hullumpi ajatus! 🙂

Leave a Reply