Elämänmuutos

Kohtaaminen, joka melkein muutti elämäni

9.4.2018

Tasan vuosi sitten tähän aikaan olin maailmanympärimatkallani Balilla ja suuntaamassa jännittyneenä elämäni ensimmäiselle surffileirille. Enpä tuolloin surffitalon porteista sisään astuessani osannut aavistaakaan, mitä tuo viikko toisi tullessaan. Ja varsinkaan en osannut kuvitella sitä, kuinka tuolla viikolla kokemani kohtaaminen vaikuttaisi vielä pitkälle niistä hetkistä eteenpäin. Ja jos olen nyt itselleni rehellinen, niin se kohtaaminen vaikuttaa omalla tavalla minuun vielä tänäkin päivänä.

Tuolloin vuosi sitten pidin tunteet sisälläni ja elin Balilla hetkestä nauttien, kuin huomista ei olisikaan. Vasta pari kuukautta noiden koettujen hetkien jälkeen olin valmis avaamaan tarinani täällä blogissani. Liittyihän se koko kuvio niin vahvasti maailmanympärimatkani loppupätkään ja sen aikaisiin fiiliksiini, joten lopulta kirjoitin ehkä elämäni rehellisimmän ja avoimimman blogipostauksen: Mitä matka opetti – olen valmis rakastumaan. Tuota tekstiä kirjoittaessani olin jotenkin niin auki, aivan kuin yhtäkkiä joku olisi repäissyt ympäriltäni yhden itseni rakentaman suojakuoren pois ja kaikki ne sisällä vuosikausia pidetyt tukahdetut tunteet pääsivät irti menneisyyden kahleistaan. Vieläkin, nyt vuoden päästä tuota tekstiä uudelleen lukiessani, jokin outo tunne kouraisee vatsaani ja saa kyyneleet silmiini. Voin niin hyvin muistaa sen, mitä sillä hetkellä kävinkään läpi ja kuinka kamalalta, mutta samalla niin helpottavalta, asioiden toteaminen tuntuikaan. Yritin hyväksyä ja ymmärtää. Mutta silti, kuten me kaikki ihmissuhteissa jotenkin epäonnistuneet usein tunnemme – tunsin itseni pettyneeksi, ehkä itseeni, ehkä siihen toiseen henkilöön, ehkä tähän koko maailmaan, kun vieläkään eivät tähdet osuneet oikeille paikoille elämässäni tämän rakkaustarinan myötä.

Tuolla samalla hetkellä huomasin kuitenkin, että jotain mullistavaa oli tapahtunut elämässäni tämän kokemuksen seurauksena:

Huomasin, että nyt vihdoinkin olin ollut valmis avaamaan sydämeni jollekin uudelle, siitäkin huolimatta, että se voi satuttaa. Ei siinä ole mitään tyhmää, että laittaa itsensä likoon ja on valmis rakastumaan. Päinvastoin. Jos ei muuta, niin tämä matka ja ihmissuhdekokemus sen minulle opetti. Vihdoinkin olen valmis – vaikka ne lentoliput Australiaan jäivät tältä erää varaamatta.

Ja vaikka tavallaan oli tuolloin huojentava tunne hyväksyä tämä kaikki, tuntui silti siltä, että jätin jonkinlaisen takaportin vielä kaikelle raolleen. Eikä ajatus Australiasta ja siitä henkilöstä hävinnyt nappia painamalla mielestäni, vaan vanhat haaveet palasivat välillä kummittelemaan mieleeni, varsinkin niinä yksinäisinä hetkinä takaisin jo Suomessa ollessani. Vaikka en ole halunnut jossitella päätökseni kanssa, en kuitenkaan ole voinut estää ajatuksiani karkaamasta silloin tällöin pohtimaan, millaista olisikaan matkata nyt vuoden jälkeen Australiaan ja kohdata tämä elämäni hetkellisesti muuttanut henkilö uudelleen.

Joitakin viikkoja sitten puhelimeeni kilahti viesti Australiasta ja sain tietää myös hänen käyvän mielessään silloin tällöin läpi samoja asioita. Aivan kuin minäkin, hän on muistellut vuoden takaisia hetkiämme. Aivan kuin minä, hän on todennut ajoituksen olleen silloin vain kaikin tavoin väärä. Ja aivan kuin minäkin, hän on huomannut miettivänsä, voisimmeko joskus kohdata uudelleen. Ehkä Australiassa, ehkä Suomessa. Mutta en tiedä kumpi meistä osaisi koskaan tehdä sitä ratkaisevaa päätöstä ja matkata toisen luo tilanteen toteamaan. Mitä jos.

Kun tuon viestin jälkeen sain kuulla Momondon järjestävän matkakilpailun siitä, miten kohtaaminen matkalla muutti maailmani, arvatte varmaankin mikä kohtaaminen minulle nousi ensimmäisenä mieleen. Samalla mietin, että jos voittaisin, voisin ehkä palkinnon turvin reissata Australiaan selvittämään tämän jutun loppuun ilman, että ajattelisin panostavani turhaan toisella puolella maailmaa asuvaan ihmiseen. Ehkä uuden tapaamisen kautta saisin lopullisen päätöksen tälle tarinalle ja omalle sekä myös toisen jahkailulle. Tai ehkä se matka avaisikin ovet taas aivan jollekin uudelle. Mene ja tiedä.

Mutta jos haluaisit kuulla tälle tarinalle jatko-osan, olisin aivan äärettömän otettu, jos antaisit äänesi tarinalleni ja tuuppaisisit minut askeleen lähemmäs niitä lentolippuja Australiaan. Tarinaani voi äänestää tämän linkin kautta. 

  • Reply
    Nicola
    9.4.2018 at 20:27

    Teksti oli niin upea ja romanttinen, että kävin antamassa äänen. Toivon parasta, että saisimme jatkoa tekstillesi.! <3

  • Reply
    Jani
    9.4.2018 at 20:39

    Ohoh, hyvällä tavalla ällöromanttista <3

  • Reply
    Lora
    9.4.2018 at 21:48

    Tämän aussin sydän suli jo silloin ensimmäisen kerran, kun kerroit tästä Balin kohtaamisesta joten ei tarvinnut miettiä kenelle ääneni annan. <3 Elämässä katuu niitä tekemättömiä asioita joten toivottavasti kohtaatte vielä uudelleen.

  • Reply
    T
    9.4.2018 at 22:17

    Ihana tarina. Äänestin 🙂

  • Reply
    Susanna
    9.4.2018 at 22:43

    Äänestin. Lähde ihmeessä, jos siltä tuntuu. Onhan se asia niin että aito rakkaus (tai ystävyys) ei unohdu ja säilyy mielessä. Ehkäpä näette vielä molemmissa maissa

  • Reply
    Mary
    9.4.2018 at 23:20

    Coucou Anna-Katri,

    Ihana tarina jonka toivoisin niin kovasti jatkuvan! Siskoni löysi rakkauden Australiasta, sille tielleen jäi eikä ole päivääkään katunut. Toivon että tarinasi saa yhtä romanttisen lopun. Anna elämän viedä mukanaan…. Bisous, Mary

  • Reply
    Mary
    9.4.2018 at 23:21

    PS Äänestin tietenkin 🙂

  • Reply
    xod
    10.4.2018 at 18:09

    Menet joka tapauksessa ehdottomasti Ausseihin! <3 Ei sitä tiedä jos ei kokeile

  • Reply
    Johanna / Fin Nomads
    16.4.2018 at 03:22

    Kuulostaa kyllä siltä, että teidän pitää antaa toisillenne vielä toinen tilaisuus. Kyllä ne tiet jossain vaiheessa kohtaa, jos niin on tarkoitettu 🙂 <3 Jatko-osa tarinaan kiinnostaa ehdottomasti!

  • Reply
    Nora
    16.4.2018 at 11:46

    It’s not over until the fat lady sings! Toiv. Saisimme jatkoa talle stoorille ! 🙂

  • Reply
    Merja | Matkan Tuntua
    17.4.2018 at 09:59

    Elämä kulkee kokoajan eteenpäin ja on kuitenkin kohtuullisen lyhyt. Jossitellessa yleensä menee se mahdollisuus, joka kuitenkin on jäänyt vaivaamaan, vaikka uusiakin sitten tulee. Mitä jos yhdistäisit matkan johonkin muuhun, mitä haluat kokea ja samalla hoidatte tapaamisen alta pois? Jos ei tuosta tulekaan sitä juttua, on kuitenkin matkalla muuta tarkoitusta eikä tunnu, että meni jotenkin pieleen tai hukkaan, niinkuin ihmismielellä joskus on tapana.

  • Reply
    Travelloverin Annika
    18.4.2018 at 22:15

    Miesminuutti. <3 On jännä, miten jotkut ihmiset jäävät mieleen kutkuttamaan, mutta sitten kuitenkaan esimerkiksi tekään ette kumpikaan tee ratkaisevaa askelta asian selvittämiseksi. Kuinka helppo on laittaa viesti, että ajattelen sinua, ja sillä saa kaksi sydäntä pamppailemaan taas pitkäksi aikaa. Kuinka helppo olisi sanoa, että move on, eikö tämä jo nähty. Mutta kun tunteet. Tavatkaa nyt hyvät ihmiset vaikka puolimatkassa! <3

  • Reply
    Janika / Matkamuistoja
    19.4.2018 at 15:56

    Voi miten kauniisti ja hauraasti kirjoitettu, tulisipa tarinalle jatkoa! 🙂

  • Reply
    Leena-Mari laukkanen
    20.4.2018 at 15:15

    Tämä tarina! Mä jotenkin täällä ruudun takana toivon että se saa jatkoa. Kerrothan sitten, miten meni. <3

  • Reply
    Heta | Hetamentaries
    21.4.2018 at 10:12

    Ihana tarina! Kirjoitit niin kauniisti <3

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    22.4.2018 at 07:55

    Kaunis tarina Anna-Katri <3 Tsemppiä kisaan, olisihan se hienoa kuulla, miten tää tarina jatkuu. Ja eiköhän ne tähdet vielä joskus kohdalleen osu, jos niin haluat! 🙂 …Ja tuu sitten vasta Australiaan, kun oon itsekin siellä 🙂

Leave a Reply