Arki matkojen välillä Elämänmuutos

Koti kuntoon ja työkuviot uusiksi

4.2.2018

Tätä vuotta ei ole kulunut vasta kuin hassu reilu kuukausi, mutta minusta tuntuu kuin takana olisi pieni ikuisuus. Niin paljon tähän alkuvuoteen on sisältynyt kaikkea! Ja oikeastaan vasta tänä viikonloppuna minulla on ollut vihdoinkin tilaisuus hieman pysähtyä ja viettää aikaa kotona.

Vuoden vaihteesta tein päätöksen, että tämä vuosi tulisi olemaan muutosten vuosi. Haluaisin yhä enemmän kuunnella itseäni kuormittamisen sijaan, ja keskittyä ensisijaisesti asioihin, jotka tuovat hyvää oloa. Listailin tuolloin ylös asioita, joita minun tulisi elämässäni muuttaa ollakseni onnellisempi, osatakseni yhä enemmän nauttia hetkestä, enkä vain kokoajan pyrkiä suorittamaan jotakin tulevaisuutta tai tulevia unelmia silmällä pitäen.

Yksi noista listamistani toiveista oli saada työelämä jollakin tasolla balanssiin, mutta siitä huolimatta kokeilla siipiäni jossakin uudessa. Silloin en tosin vielä tiennyt mitä se voisi olla, ja ajatus uusista tuulista – tai niiden puutteesta – hieman arvelutti, jännittikin. Mutta tammikuun loppupuoliskolla avasin suuni oikealla hetkellä oikealle henkilölle, ja yhtäkkiä palaset loksahtelivat paikoilleen ja ajatukseni saivat uuden käänteen. Yhden viikonlopun vietin pohtien ja stressaten valintojani, sillä näin yksinasuvana työt ja niistä seuraavat tulot ovat ääremmäisen tärkeitä, kun ei ole hätätingassakaan ketään, johon voisi turvautua jos matto lähteekin jalkojen alta.

Mutta tuon viikonlopun aikana tajusin lopulta sen, minkä olin jo pitkään tiennyt. Päivätyön ohella vuosi kausia pyörittämäni blogi ja sen tuomat mahdollisuudet veivät elämästäni niin suuren osan, etten välillä 12 tunnin (tai jopa pidempiä) työpäiviä paahtaessani ole edes tiennyt mitä normaali elämä harrastuksineen ja kavereiden treffailuineen onkaan. Päiväni ovat olleet aikataulutettuja aamusta iltaan, ja pienikin lepohetki viikonloppuna on saanut mieleni stressaantumaan – pitäisi olla tuottelias, eikä vain lepäillä. Eihän kukaan sellaista loputtomiin jaksa, mutta oman jaksamisen rajat helposti hämärtyy kaiken kiireen keskellä. Toki me itse itsellemme kiireen luomme, mutta entä jos vain iskee valinnan vaikeus mistä ajankäyttöä haluaa ja voi karsia?

Mutta lopulta päädyin erään ulkopuolisen henkilön kannustamana ja tukemana tehdä pienen askeleen oman ajankäyttöni, ja sitä kautta hyvinvointini eteen. Pyörät lähtivätkin sillä sekunnilla pyörimään eteenpäin, ja yllättävän kovaa vauhtia, kun uskalsin tehdä päätöksen! Nimittäin nyt helmikuun alusta aloitin tekemään päivätyössäni lyhennettyä viikkoa, mikä mahdollistaa minulle yhden arkipäivän muulle omalle työlle. Kuulostaa ehkä pieneltä jutulta jollekin, mutta itselleni sen myöntäminen, etten kertakaikkiaan voi suoriutua tällä työmäärällä ja käytettävissä olevalla ajalla kaikesta, oli äärimmäisen iso askel minulle. Olen jotenkin aina ajatellut, että suoriudun kyllä kaikesta, mutta maailmanympärimatka ja sitä kautta omaan elämään saatu pieni eteisyys muutti ajattelutapaani sen osalta, että itseä pitää osata kuunnella myös arjessa, ei pelkästään vain lomalla ollessa. Matkalta kotiinpalatessa luiskahdin kuitenkin nopeasti takaisin suoritusmoodiin, mutta aiempaan verrattuna aloin tiedostamaan, etten näin voi enkä edes haluakaan elää.

Tällä hetkellä olen vieläkin hieman häkeltynyt siitä, kuinka nopeasti asiat menivät eteenpäin kun sain päätöksen tehtyä. Jo huomenna nimittäin aloittelen ensimmäisiä oman työpäivän mahdollistamia uusia tehtäviä, enkä voisi olla innostuneempi siitä, mitä kaikkea edessä sillä saralla voikaan olla! Jännittävää myös ajatella, että 10 vuotta sitten perustamani blogi on näiden vuosien myötä tuonut minulle uuden osaamisalueen, ja sitä kautta myös aivan uudenlaisia työmahdollisuuksia, kun vain itse osaan ja uskallan niitä hyödyntää.

Eilen yritinkin pitkästä aikaa vain rentoutua, viettää kunnollista vapaapäivää ilman ajatustakaan työjutuille. Hyvällä omatunnolla en avannut läppäriä kertaakaan, vaan nautin vapaapäivästä. Laiskottelin koko aamupäivän kotosalla, joka muuten pikkuhiljaa alkaa sentään näyttää jo kodilta, vaikkakin makuuhuoneen yhdessä nurkassa lymyilee vielä pino muuttolaatikoita. Iltapäivästä taas suuntasin tapaamaan ystävääni, jonka kanssa sain istua aikaisella dinnerillä tuntitolkulla kuulumisia vaihtaen ja typerille insinöörivitseille mahat kippurassa nauraen. Illalla taas kotiin tullessa leiriydyin vielä hetkiseksi sohvan kulmaan hömppää nettitv:stä katsomaan ennen kuin kelloa vilkaisematta vaivuin unten maille. Tänä aamuna heräsinkin virkeänä auringonpaisteeseen ja aivan uudella energialla kävin tehtävien kimppuun. Yksikin kunnollinen vapaapäivä näköjään saa ihmeitä aikaan!

Kunhan tässä pääsen vähän pidemmälle omaan työhön totuttelun kanssa, kertoilen varmasti enemmänkin uusista työkuvioista, sillä osa tulee ulottumaan tänne bloginkin puolelle. Sitä ennen haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia oman jaksamisen rajoista – kuunnelkaa itseänne. Elämän ei todellakaan pidä olla pelkkää suorittamista tai suoriutumista!


Arki matkojen välillä on postaussarja, jossa kurkistetaan maailmanmatkaajan elämään Helsingissä. Lifestylepainotteisessa sarjassa jaetaan maailmalta poimittuja vinkkejä arkielämään sovellettuina. Kotikeittiössä testaillaan maailmanmakuja, kotona yritetään viihtyä siinä missä hotellihuoneissa maailmalla ja kotikaupungissa Helsingissä metsästetään kiinnostavia kokemisen arvoisia paikkoja.

  • Reply
    Sanna Inspired by love
    4.2.2018 at 18:35

    Ihana uusi koti <3 Juurikin näin, täytyy kuunnella omaa jaksamista. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      4.2.2018 at 19:20

      Vähän täällä kyllä on keskeneräistä, mutta suorittamisen (ja muuttolaatikoiden purkamisen) sijaan olen yrittänyt myös keskittyä kotihengailuun. 😀 Tuu joku ilta käymään teellä, niin parannetaan maailmaa. <3

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    4.2.2018 at 19:06

    OOh, nelipäiväinen työviikko olisi munkin unelma! <3 Mä vietän nykyään suhteellisen ankarasti aikataulutettua arkea aina maanantaista torstaihin, jolloin töiden jälkeen harrastan aina liikuntaa ja sen jälkeen alan editoida (muuten kaatuisin vaan sohvalle katsomaan tv:tä kuten niin monena vuonna on tehnyt). Kuulostaa ehkä suorituskeskeiseltä ja ehkä vähän onkin, mutta esimerkiksi liikuntaa harrastamalla saa lisäenergiaa loppuiltaan ja romaani ei edisty, jos ei ole tiukka sen kanssa. Ja tosiaan perjantaista sunnuntaihin otan todella rennosti, nukun melkein puoleen päivään ja katselen komediasarjoja, kirjoittelen blogia ja niin edelleen. Eli onnea uusiin työkuviohin, kuulostaa ihan mahtavalta! 🙂 Ja sun kämppä näyttää ihanan valoisalta!

    • Reply
      Sonja | FIFTYFIFTY
      4.2.2018 at 19:08

      Uups, aiemmasta kommentista tippui pois se mitä olen editoimassa elikä romaania. 😀

      • Reply
        Anna-Katri
        4.2.2018 at 19:18

        Tsemppiä editointiprojektiin, kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      4.2.2018 at 19:19

      Kuulostaa siltä, että sinä olet onnistunut löytämään sopivan balanssin ja oman rytmin tekemisen ja rentoutumisen välillä. Hyvä niin! Toki välillä jaksaa paahtaa enemmän, mutta sen vastapainoksi on hyvä myös muistaa ottaa omaa aikaa.
      Ja kiitos kiva kuulla – koti tosiaan on ihanan valoisa kun sijaitsee niin korkealla, että auringonvaloa pääsee mukavasti sisään ikkunoista. 🙂

  • Reply
    Anna-Maria K
    4.2.2018 at 20:38

    Hei mä niin ymmärrän. Mä olen pahimman luokan suorittaja. Tehnyt sitä samaan tapaan, eli niin että just kun pitäisi levätä, iskee syyllisyys kaikesta mitä pitäisi tehdä. Se on aika jäätävää. Mä olen opetellut uudenlaista elmäntyyliä jo jonkun aikaa. Joskus menee hyvin, joskun syyllisyys hiipii. Mut parempaan päin 🙂 Ihanaa että sullakin!

    Ja hei sun koti! Miten kaunis!

    • Reply
      Anna-Katri
      6.2.2018 at 21:06

      Kiitos Anna-Maria, sinun kommentit on aina niin ihania ja ajattelevaisia! <3 Kiva kuulla vertaistukea, sinunkin elämänmuutos kannustaa jatkamaan omalla polulla. 🙂

  • Reply
    Jani
    4.2.2018 at 23:34

    Onnea valkoiseen taloon!

    Oman itsensä kuunteleminen on tärkeintä tässä elämässä. Itse en siihen oppinut kuin vaikeimman kautta. Onneksi olet viisaampi <3

    • Reply
      Anna-Katri
      6.2.2018 at 21:05

      Kiitos paljon! Ja tuo on kyllä niin totta, että itseä pitää kuunnella, mutta yleensä siihen oppii vasta kantapään kautta.

  • Reply
    Tuuli
    5.2.2018 at 10:31

    Ihana koti sinulla! Niin kaunista. Hyvä, että sait työkuviot järjestymään ja aikaa muihin projekteihin. Onnea niihin, reilua, että kova työ blogin kanssa palkitaan.

    Ja se tarve suorittamiseen – siitä on kyllä vaikea päästä eroon. Ehkä pienin askelin?

    • Reply
      Anna-Katri
      6.2.2018 at 21:04

      Kiitos, kyllähän täällä kodissa varsin hyvin viihtyy. 🙂 Suorittamisen osalta parasta on varmasti huomata ja myöntää se itselle, sitten pystyy myös tekemään muutoksia asian osalta.

  • Reply
    Katriina
    6.2.2018 at 17:12

    Ihana kirjoitus. Tämä ”Arki matkojen välillä” on todella mukava sarja, toivottavasti näitä tulee useammin 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.2.2018 at 20:59

      Kiva kuulla, täytyy laittaa näitä aina silloin tällöin tulemaan kun kotosalla tulee kuitenkin aikaa taas nyt keväällä vietettyä. 🙂

  • Reply
    Christa
    7.2.2018 at 19:58

    Onnea uusista kuvioista! Hienoa, että uskalsit heittäytyä ja kuuntelit itseäsi. Kokemuksesta tiedän, ettei se ole ihan helppoa. Itse jäin vuoden alusta opintovapaalle, kun oravanpyörä alkoi pyöriä liian kovaa. Kuinka ihanaa onkaan saada vähän hengähtää, vaikka otinkin opintojen oheen opetushommia. Silti tällä hetkellä tuntuu olo paljon vapaammalta ja yhtäkkiä koen arkisetkin asiat voimakkaammin, kun kerrankin ehdin vähän pysähtyä.

    Kotisi on tosi kaunis ja seesteinen. Jotenkin kevyt ja hengittävä.

Leave a Reply