Matkaunelmia

Köyhyyden kohtaamista, jotta arvostaisit elämääsi enemmän?

19.12.2017

Lentokentällä odotellessani lentoa Amsterdamiin siivoilin blogini postausluonnoksia, ja löysin niiden kätköistä tämän vajaa 2 vuotta sitten kirjoittamani jutun. Joskus, kun joku aihe kolahtaa ja kovaa, saatan siitä kirjoittaa ajatuksia ylös, mutta sitten välillä joku ihmeellinen mielen sensuuri iskee, enkä lopulta uskallakaan julkaista juttuani. Nyt kuitenkin tämän postauksen uudeelleen lukiessani ajattelin, että voisin vihdoinkin uskaltautua julkaisemaan jutun. Tiedän, että mielipiteitä on ja monia, ja omani edustaa vain yhtä niistä. Olisikin kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä te olette tästä aiheesta?

Guinea-Bissaun ja Senegalin koulu- ja kylävierailusta kirjoittaessani jäin pohtimaan aiemmin kuuntelemaani podcastiä, jossa lifestyle-bloggaajat Noora ja Noora keskustelevat matkailusta ja köyhyyden näkemisestä matkoilla. Keskustelussaan he pohtivat, että tarvitseeko matkoilla nähdä köyhyyttä, jotta osaisi arvostaa omaa elämäänsä enemmän. (valitettavasti podcast ei näyttänyt olevan enää kuunneltavissa).

Vaikka itse olen kertonutkin kasvaneeni ihmisenä paljon juuri matkojeni myötä, en kuitenkaan koe äärimmäisen köyhyyden kohtaamisen olevan palkkio sille, että osaisin arvostaa omaa elämääni Suomessa enemmän. Päinvastoin, joka ikisin kohtaamisen myötä arvostan kohtaamiani ihmisiä ja heidän elämäänsä enemmän kuin omaani. On kyseessä sitten ollut maaseutukoti Sri Lankassa, kyläkoulu Guinea-Bissaussa tai kyläyhteisön juhlat Nicaraguassa, on hämmästyttävintä kaikissa kohtaamisissani usein ollut ihmisten ilo ja kyky nauttia hetkestä, vaikka heidän elämänsä vaikuttaisi meidän länsimaisten mittapuulla alkeelliselta. Kaiken lisäksi he ovat ottaneet minut avosylin vastaan – kokeilepa samaa vaikka suomalaisessa kerrostaloyhteisössä, ja todennäköisesti kukaan ei avaa sinulle ovea. 

Afrikka

Arman Alizad sanoikin mielestäni hyvin osuvasti ja tunteellisesti slummivierailullaan Bangladeshissä: ”Nämä ovat ympäristöjä, joissa on otettu pois kaikki materiaan liittyvät elementit, ja jäljelle jää lähimmäisen rakkaus, ystävyys ja perhe. Täällä perhe, naapurit ja ystävät ovat kaikki kaikessa. Täällä on mielettömän lämmin yhteisöllinen henki. Kaiken tämän kurjuuden keskellä täällä on jotakin kaunista. Täällä on niin paljon sellaista rakkautta, jota en nää normaalissa suomalaisessa arjessa. Yhteisöllisyyttä, rakkautta ja lämpöä, jolla nää ihmiset kohtelee toisiaan, pitäisi tuoda Suomeen.”

Syy, miksi olen matkustanut maihin, joiden tulotaso on Suomea huonompi (niitä löytyy muuten aika monta maailman 193 maasta), ei ole köyhien olosuhteuden pällistely, vaan mielenkiinto uusia maita, erilaista kulttuureita ja elämää kohtaan. Ainakin itse koen, että minne tahansa matkustan, on sääli jäädä viettämään päiviä vain hotellialueen sisäpuolelle, jos sen ulkopuolella voi päästä edes hetkiseksi kohtaamaan jotakin aidompaa. Haluan omien matkakokemuksieni koostuvan ennen kaikkea kohtaamisista, ja siitä, että tutustun maahan, sen kulttuuriin, luontoon ja ihmisiin edes hetkisen ajan matkani kestosta riippumatta. Välillä kohtaamiseni ovat olleet lyhyitä, välillä pidempiä. Välillä olen kohdannut köyhyyttä, välillä rikkautta. Siitä huolimatta jokainen niistä hetkistä on muodostanut minulle kuvaa kyseistä maasta, jossa olen vieraillut. Ja uskallan väittää, että jos olisin pysynyt vain hotellissa, voisi mielikuvani maasta olla aivan toisenlainen.

IMG_2281_gambia

Esimerkiksi Intiaan matkustin oikeastaan siitä syystä, että vaikka halusin ennen kaikkea nähdä Taj Mahalin, olin kuullut Intiasta niin paljon huonoa, että minun oli pakko päästä muodostamaan maasta kuva omiin kokemuksiini pohjautuen. Perillä hämmästyin siitä, että vastassa ei ollutkaan sitä kaikkea kauheutta mistä minua oli etukäteen varoiteltu, vaan Intiasta, niin kuin muistakin maista, löytyi myös toinen, kauniimpi puoli. Jos olisin jättänyt matkani tekemättä perustuen muiden mielipiteisiin (jopa niiden, jotka eivät edes olleet maassa käyneet), olisin yhtä isoa kokemusta köyhempi. Toki on totta, että toinen matkailija kiinnittää huomiota toisenlaisiin asioihin kuin toinen, ja toinen kokee jotkin asiat järkyttävämpinä kuin toinen. Mutta jos jättää matkan tekemättä vain muilta kuulemaan perustuen, voi jäädä paljosta paitsi.

Intia

Toki ymmärrän, että jos ei ole matkaillut köyhempiin maihin, voi ensimmäiset kerrat niissä tuntua tukahduttavilta ja mielellään sen jälkeen haluaa pysytellä hotellin uima-altaalla hömppäkirjan äärellä. Niin minäkin olen tehnyt. Mutta mitä enemmän olen eri maissa ja oloissa matkaillut, sitä tutummaksi myös omasta elämästä poikkeavat elämisen olosuhteet ovat tulleet, eivätkä ne enää tunnu niin vierailta ja ehkä pelottavilta kuin ensimmäisillä kerroilla. Se, että näillä kokemuksilla jotenkin pönkittäisin oman Suomi-elämäni paremmuutta itseni silmissä, tuntuu jotenkin vieraalta ajatukselta. Jos matkalla ollessa viihdyn paikallisen perheen pienessä majapaikassa, hauskutan kylän asukkaita maistamalla heidän tarjoamaa banaaniviiniä tai viivyn matkan varrelle sattuneessa kyläkoulussa pidemmän tovin kuin aikataulu olisi antanut myöten, en todellakaan tee sitä siitä syystä, että vain näiden kokemusten kauta kokisin jotain outoa paremmuutta paikallisiin verrattuna. 

Ja edelleenkin tiedostan, että oma tapani matkailla on vain itselleni sopiva – se miten muut matkailevat, ei ole minun asiani kritisoida, ellei toisten matkailutavat ole tunnistettavasti epäeettisiä. Meistä matkailijoista on moneksi, ja se millainen matkustustapa sopii toiselle, ei välttämättä ole toisen mukavuusalueella. Mutta silti toivoisin, että matkaillessamme olisimme kaikki edes hieman kotioloja avarakatseisempia ja rohkenisimme kurkistamaan sinne hotellin aitojen ulkopuolelle. Ehkä sen perusteella oman elämän arvostamisen sijaan oppisimme ennen kaikkea arvostamaan matkakohteita muutenkin kuin vain täydellisinä lomaparatiiseinä. Ja ehkä sen perusteella voisimme matkaillessamme myös jakaa edes ripauksen hyvää ympärillemme sen sijaan, että matkaillessa toimintamme perustuu vain siihen, mitä itse saamme.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei missään nimessä ole kritisoida Noorien tai muidenkaan ajatuksia, vaan enemminkin herättää ajattelemaan, mikä matkaillessa onkaan oikein tai väärin: nähdä paikallisten elämää vai ei? Mitä ajatuksia teillä on tästä aiheesta?

  • Reply
    Tuuli
    19.12.2017 at 21:02

    Antaa tietenkin ihan erilaisen kuvan maasta, jos on mahdollisuus päästä tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Eihän maa ole vaan joukko nähtävyyksiä, vaan ennenkaikkea siellä asuvia ihmisiä ja heidän tapaansa elää. Pitäisi oikeastaan rohkeammin valita sellaisia majoitusvaihtoehtoja, joiden kautta tämä onnistuu – kuten sinä olet tehnyt, ja hyvin tuonut esiin meille lukijoillesi, millaisia muita mahdollisuuksia kuin perinteinen hotelli on tarjolla. Ihmisten kohtaamisen vaan pitäisi olla aitoa, ja tapahtua kunnioittavasti – vierastan todellakin kaikenlaista köyhyyden pällistelyä, on järkyttävä ajatus tehdä joku sightseeing slummiin katsomaan, miten siellä eletään. Sinun kohdallasi tuo aito kiinnostus ihmisiin kyllä välittyy jutuistasi ja kuvistasi.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.12.2017 at 12:44

      Tuosta olen niin samaa mieltä, että juuri sellaiset sightseeing kierrokset slummeihin, orpokoteihin tai muihin vastaaviin paikkoihin ovat kyseenalaisia vaikka toki ehkä sekin on parempi kuin vain maata siellä hotellin uima-altaalla muurien sisäpuolella, jotta oma maailmankuva edes hieman avartuisi. Ja kiitos paljon sanoistasi, ihanaa jos olen pystynyt teksteistä välittämään tuota aitoutta, mitä matkoillani koen ja haen. <3

  • Reply
    Niina
    20.12.2017 at 11:45

    Löysin hetki sitten sun blogin ja ihastuin täysin! <3 Sulla on upeita kuvia ja sun tapasi kirjoittaa on myöskin mun mieleen! 🙂 Ja tästä blogista saan kyllä hurjasti inspiraatiota. Mäkin haluaisin joskus oikeesti lähteä tutustumaan ihan paikallisten elämään ja ehkä myös auttamaan? 🙂 Hyvä postaus!

    • Reply
      Anna-Katri
      30.12.2017 at 12:42

      Kiitos paljon kommentistasi, mukavaa että olet löytänyt blogiini! 🙂 Ja suosittelen ehdottomasti lähtemään rohkeasti tutustumaan matkoilla paikalliseen elämään, esimerkiksi yöpymällä pienessä perheen pyörittämässä majapaikassa pääsee jo suhteellisen helposti näkemään hieman toisenlaista elämää. Ja maailmalta löytyy myös useita järjestöjä joiden kautta tehty työ paikallisten hyväksi antaa itselle varmasti paljon enemmän kuin ottaa. Puhumattakaan sen merkityksestä avustuksen kohteena olevaan paikkaan.

  • Reply
    Katja/jumalainenseikkailu
    20.12.2017 at 11:50

    Vierailin Intiassa muutamissa kylissä ihan järjestetyillä retkillä. Toisen kerran olin kaksin liikkellä intialaisen autonkuljettajan kanssa, toisen kerran minä ja poikaystäväni liikuimme yhden kylän asukkaan kanssa. En kokenut sitä pällistelynä, ennemminkin me olimme katseiden ja uteliaisuuden kohteena. Toisessa kylässä asui lukutaidottomia ihmisiä ja he tutustuivat minuun koskettamalla. Vaikka se olikin ahdistavaa, ymmärsin, että se on heidän tapansa – miten muuten he voisivat ottaa selvää oudon näköisestä muukalaisesta, kun eivät tiedä todennäköisesti mitään siitä, mitä on oman kylän ulkopuolella? Intia on muuten yksi maailman helpoimmista paikoista tutustua paikallisiin, se on väistämätöntä siellä. Kannatan kyllä muutenkin paikalliseen elämäänmenoon soluttautumista.
    Mutta mitä tulee uima-altaalla loikoiluun, Intiassa nimenomaan koin suurimmat tunnontuskani siitä 🙂 Tuntui hirveältä maata allasalueella lipittämässä drinkkejä, kun hotellin muurin takana aukeni aivan toisenlainen maailma. Kulttuurishokki olikin lamaannuttava ja kesti reilun viikon. Sama show oli edessä Suomeen palatessa 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      30.12.2017 at 12:40

      Kieltämättä useissa paikoissa kyläläiset ovat niitä uteliaimpia kohtaamaan matkailijan oli kyseessä sitten lapset tai aikuiset. Ja esimerkiksi Afrikassa koin myös itse sen että lapset tykkäsivät koskettaa/nipistää vaaleaa ihoani, ihan kuin tarkistaakseen, että onko se aito. 🙂 Ja mitä enemmän matkailee, sitä luontevammin näissä erilaisemmissakin kohtaamisissa osaa varmaankin olla vaikka se olisi hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella. Ja ero on kyllä aikamoinen tuon todellisen elämän ja hotellinmuurien sisäpuolisen elämän välillä, että ei ihme että kulttuurishokki iskee.

  • Reply
    inspirations
    20.12.2017 at 12:34

    Olen ihan samaa mieltä. On kiinnostavaa päästä tutustumaan matkakohteiden erilaisiin puoliin ja aina avartavaa nähdä kohteen paikallisten ihmisten aitoa elämää. Jaan myös mielipiteesi erilaisten olosuhteiden, mm. meitä taloudellisesti varattomampien ihmisten olosuhteiden kohtaamisesta. Usein niissä olosuhteissa muut arvot ja ominaisuudet ovat meidän tottumiamme kauniimpia ja aidompia ja ihmisten inhimillisyys, iloisuus ja välittäminen huomioitavasti läsnä. Silloin jotenkin kiinnittää huomiota siihenkin, kuinka paljon turhia asioita ja stressiä saattaa liittyä kaiken materian pyörittämiseen ja siitä kiinni pitämiseen. Toisaalta myös monissa varakkaammissa olosuhteissakaan ei voi sanoa asioiden olevan päinvastoin, vaan niissäkin kohtaa usein suurta välittämistä, ystävällisyyttä, hyväntekeväisyyttä ja sosiaalisuutta. Eikä näitäkään asioita voi tietenkään yleistää. Se kai yksi matkustamisen rikkauksia onkin, erilaisuuksien kohtaaminen ja niistä oppiminenkin.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.12.2017 at 12:35

      Tämä on kyllä niin totta ja matkailun rikkaus onkin varmasti tuo mainitsemasi erilaisuuksien kohtaaminen ja niistä oppiminen. Hienoa onkin, että matkailun kautta voimme avartaa omaa mailmankuvaamme sekä suhtautumistamme erilaiseen elämään niin kotimaassa kuin muissakin maissa.

  • Reply
    - One with Alpenglow
    20.12.2017 at 17:24

    […] itsekkyys. Tervetuloa kriittisyys ja solidaarisuus. Anna-Katri kirjoitti hienosti kehittyvissä maissa matkustelusta, ja samat ajatukset voi minusta soveltaa […]

  • Reply
    Sunna
    20.12.2017 at 17:40

    Kiitos tästä, hienoa lukea siitä, miten kaunis maailmankuva sinulla on. Voi kun olisi useammallakin, ja voi kun sen voisi saavuttaa myös muuten kuin reissaamalla, koska sitä eivät kaikki päädy syystä tai toisesta tekemään. Itse asiassa linkkasin tämän tekstin uusimpaan postauksena, kehuna tietty 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      30.12.2017 at 12:21

      Kiitos paljon kauniista sanoistasi ja maininnasta blogissasi. 🙂

  • Reply
    Susanna
    20.12.2017 at 23:04

    Hyvästä aiheesta kirjoitit. Suomessa on aika hyvät tulotasot rikkailla ihmisillä, mutta muissa maissa esim. toiset Pohjoismaat ja Sveitsi vielä runsaasti korkeammat. On kyllä joskus ihmetyttänyt joidenkin suomalaisten turistien asenne ohikulkiessa Italiassa. Kerran yksi turisti valitti kauheasti Rooman ränsistyneistä taloista. No ne ovatkin toki tuhansia vuosia vanhoja ja on myös keisarien aikaisia rakennuksia, joten toki on köyhää ja ränsistynyttä sehän kuuluu Roomassa asiaan. Meillä on Suomessa hyvin vähän jäljellä historiallisia nähtävyyksiä: muutamia linnoja on jäljellä ja siksi joillekin voi olla vaikea ymmärtää miksi muualla on ränsistynyttä. Myös Sisiliassa on runsaasti ränsistyneitä rakennuksia, ei kaikilla ole varaa korjauksiin. Jos vielä valtion rahat valuu aivan muualle minne oli tarkoitus, voi jäädä katujakin korjaamatta maassa kuin maassa. Kerran näin Milanossa suomalaisturistin joka kovaan ääneen haukkui kerjäläistä kadulla. Se oli kamalaa, mies oli niin vihainen. Tuskin kukaan haluaa (jos saisi valita) syntyä köyhäksi ja kaikiksi päiviksi kadulle kerjäämään. Usein kerjäläisillä on pomo, joka määrää missä ovat kuinka kauan ja vievät suurimman osan kerjäyspalkoistakin. Olen myös matkalla nähnyt Itävallassa raskaana olleen naisen joka kerjäsi kadulla +40C helteessä. Vein hänelle syötävää ja oli kamalaa kuinka moni paikallinen vain käveli ohitse täysin piittaamatta ja näkemättä. Nainen oli luultavasti Syyriasta tullut, hän pääsi jatkamaan matkaansa. Mielestäni suomalaiset kuitenkin välittävät enemmän, sillä onhan täällä kaikenlaisia eläintenauttajia ja joulukeräyksiä. Joissain maissa vastaavat keräykset ajetaan pois kaduilta. Tykkään jättää ylimääräistä syötävää sun muita kerjäläisille. Viime kesänä huomasinkin että Italiassa myös jotkut italialaisturistit kävivät kaupassa ostamatta vettä ja koiranruokaa kerjäläiselle jolla oli koira

  • Reply
    Susanna
    20.12.2017 at 23:14

    Suomi on yksi hyvätuloisista maista, mutta vielä parempituloisia ovat muut Pohjoismaat ja Sveitsi. Myös Euroopassa voi nähdä köyhyyttä alueesta riippuen esim. Espanjassa on alueita joissa nukkuu ihmisiä kaduilla aika paljonkin. Kerran näin Itävallassa naisen (ilmeisesti Syyriasta tullut) joka nukkui ja kerjäsi kadulla, ilmeisesti siksi että pääsisi jatkamaan matkaansa. Siitä huolimatta hän jaksoi olla iloinen. Oli aika kamalaa katseltavaa kuinka monet itävaltalaiset vain marssivat ohi näkemättä naista. Mutta lopulta nainen pääsi kuitenkin jatkamaan matkaansa, onneksi. Minulla on tapana viedä ylimääräistä tavaraa ja syötävää kodittomille. Myös muutama matkalaukku on tullut jätettyä ja aina ovat kelvanneet vaikka olisi vikoja ollut. Kerran näin lentokentällä naisen joka selvästi etsi roskiksista syötävää, vein hänelle leipäni. Lisää välittämistä tarvittaisiin. Joskus ihmiset ovat myös niin köyhiä että joutuvat luopumaan lemmikeistään, kuten Kreikan kulkukoirat. Matkailu on silmät avaava kokemus monilla tavoin

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 14:42

      Näinhän se on, että jo ihan täällä meillä, Euroopan kaupungeista puhumattakaan, kohtaa eriarvoisuutta. Hieman eriasia on tosiaan sitten matkata ihan näissä köyhimmissä maissa, jossa tilanne lähes kauttaaltaan koko maassa on samanlainen, ja vain pienen pieni osa väestöstä on rikasta yläluokkaa. Mutta missä tahansa eriarvoisuutta kohtaa, voi siitä varmasti jotakin oppia, ja kuten sanoit, olla silmiä avaava kokemus monella tapaa.

  • Reply
    Travelloverin Annika
    29.12.2017 at 23:24

    On vaikea sanoa, mikä omasta maailmankuvastani on matkustamisen seurausta. Luultavasti aika suuri osa kuitenkin. Sillä, että näkee toisenlaista elämää, erilaisia tapoja olla tällä pallolla, on paljon merkitystä siihen, miten ajattelen omasta elämästäni Suomessa. Minulla se on lisännyt arvostusta ja kiitollisuutta, vaikka osaan olla turhankin kiittämätön liiankin usein. Mutta ei se kuitenkaan äärimmäisen köyhyyden näkemisestä tule. Oikeastaan parhaani mukaan välttelen sen näkemistä. Katsomalla uutisia tulee riittävän tietoiseksi, että maailma ei ole reilu.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.12.2017 at 12:17

      Matkailu kyllä varmasti avartaa tavalla tai toisella, ainakin se tuo perspektiiviä siihen, että on hyvin monenlaisia tapoja elää, eikä onnellisuus kaikkialla ole kiinni niistä asioista, joita omassa kotimaassa arvostetaan – omasta elämästä puhumattakaan.

  • Reply
    Christa
    1.1.2018 at 21:53

    Olin Tansaniassa kaupungissa nimeltä Morogoro vuonna 2005. Pääsin näkemään paikallisten elämää avustustyöntekijän kautta. Ihmiset asuivat savimajoissa ja myivät talonsa edessä sitä, mitä sattui olemaan myytävänä. Morogoro teki minuun syvän vaikutuksen. Ei siksi, että olisin tuntenut itseni etuoikeutetuksi, vaan siksi, että tunsin siellä olevani lähempänä oikeaa elämää länsimaiden kapitalistisen elämäntavan sijaan. Matkan jälkeen tunsin jonkin aikaa länsimaisen elämäntyylin todella turhamaiseksi ja tyhjäksi. Toki siellä monille elämä oli yhtä selviytymistä, mutta silti monet vaikuttivat kovin onnellisilta. Joskus tuntuu, että länsimaissa tehdään asioista ihan liian monimutkaisia ja ihmiset stressaantuvat vaatimusten tuvassa. Täällä pitäisi koko ajan olla joku ja jotain.

Leave a Reply