Arki matkojen välillä

Kun matkailu kyllästyttää

5.5.2019

Saako tätä edes sanoa ääneen? Varsinkaan minä, joka esittelen itseni aina maailmanmatkaajana, ikuisesta kaukokaipuusta kärsivänä villinä sieluna, ja alleviivaan nimeni kohdalla sanaa seikkailijar. Olen avoimesti kertonut dilemmastani asettua Suomeen, kun tuntuu, etten vain saa maailman näkemisestä tarpeekseni ja samalla olen haaveillut ääneen haluavani valloittaa elämäni aikana kaikki maailman maat (tähän mennessä niitä on kertynyt 116/196). Ja kun vielä pidän matkablogia, josta saan tuloja reissatessani ympäri maailmaa, voinko myöntää näin julkisesti, että matkailu on alkanut kyllästyttää?

Tähän tilanteeseen en koskaan kuvitellut päätyväni. Vaikkakin salaisesti sitä joskus toivoin, kun mieleni veti aina uudelleen ja uudelleen maailmalle, ja tuntui siltä, etten osaisi koskaan pysähtyä paikoilleni. Mutta toisin kävi, ehkäpä tiettyjen kokemusten kautta.

Viimeiset puoli vuotta olen ollut enemmän toinen jalka maailmalla kuin toinen kotona. Olen yrittänyt tasapainotella kahden hyvin erilaisen ja omalla tavallaan hektisen elämän välillä. Suomessa ollessa olen ylisuorittanut arkea, vetänyt eteenpäin päivätöitteni projekteja ja vastuullisuuksia sekä niiden arjen työtuntien päälle pyörittänyt omaa yhden naisen yritystäni luovien eteenpäin blogikuvioita ja podcastin tuotantoa. Kun toiset ovat olleet viettämässä ansaittuja lomapäiviä työstään, olen minä työskennellyt harva se päivä myös lomallanikin. Nuo päivät ovat olleet kohdallani 100 % pelkkää matkailua ja suurin osa niistä matkapäivistä myös työtä viimeisen puolen vuoden aikana. Matkalla ollessa olenkin tämän tästä ollut kameran varressa zoomailemassa yhä uudempia kuvakulmia sisällöntuotantoa varten sekä aktiivisesti päivittämässä blogiani perusmatkatarinoiden lisäksi yhteistyöjuttujen tiimoilta. Lisäksi olen ollut matkoillani miltei 24/7 läsnä sosiaalisessa mediassa päivittäen reaaliaikaisia kuulumisia Instagram Storiesiin sekä vastaillen kaikkiin tulleisiin viesteihin.

Jos ennen matkat olivat itselleni se tärkeä henkireikä arkeen ja mahdollisuus oman seikkailijasieluni kohtaamiseen erilaisessa ympäristössä, ovat viimeisimmät reissuni maailman eri kolkissa olleet jollakin tavalla erilaisia. En ole saanut sitä kaipaamaani irtiottoa ja nuo matkat ovat tuntuneet ehkä enemmän suorittamiselta kuin lomailulta. Kun siihen päälle lasketaan vielä se, että kahden työn ja matkailun yhteensovittamisen keskellä olen kokenut ajanpuutteen vuoksi lähes kokoajan huonoa omaatuntoa siitä, ettei aikani riitä kaikkeen mitä olen suunnitellut tekeväni yhden vuorokauden aikana, alkaa aikamoinen pahaenteinen kierre olla käynnissä. Mutta sitä en osannut havaita, saati sitten myöntää, ennen kuin oikeasti oli pakko.

Maaliskuussa aloitin reissuni Islannista, matkaten sen jälkeen Qatariin ja Intiaan, josta palasin Suomeen pariksi päiväksi vain matkaten taas Arabiemiraatteihin ja Omaniin. Ja sitten vielä Britteihin. Nuo kaikki matkat olivat yksittäisinä upeita kokemuksia, mutta kun ne tapahtuivat niin peräjälkeen hektisellä aikataululla, tuntui minusta siltä, etten ehtinyt missään vaiheessa sulattelemaan kokemaani ennen kuin jo jouduin hyppäämään seuraavaan kohteeseen ja kokemukseen. Reissussa ollessa heräsin joinakin öinä hotellihuoneessa keskellä yötä stressaantuneena seuraavan päivän ohjelmasta ja silmät avatessani saatoin joskus panikoitua siitä, etten unen rajamailla ollessani muistanut heti missä sillä hetkellä olinkaan – pienen pakokauhun hetken jälkeen mieleeni palautui missä maassa, paikassa ja hotellissa olin, ja ennen kaikkea miksi.

Kun tuohon hektiseen suorittamiseen vielä lisätään päälle se tosiasia, että sekä Intiasta että Arabiemiraateista palatessani takaisin Suomeen vastustuskykyni oli heikennyt niin että sairastuin, olisi voinut kuvitella, että olisin vähän jarruttanut. Mutta ei, tunnolliseen tyyliini yritin puskea arkea eteenpäin sovitusti, vain lopulta huomaten, että pääsiäislomani aloittaessa kaaduin sängynpohjalle parin eri sairauden tainnuttamana. Toinen oli tavallinen flunssa, ja toinen viidellä eri lääkärillä selvittämättömäksi jäänyt epämääräinen trooppinen tauti. Ja silloinkin harmittelin ensimmäisenä sitä, että vietin neljä arvokasta lomapäivää Suomessa sängynpohjalla enkä maailmalla reissaamassa. Alkuperäinen suunnitelmani oli tuolloin nimittäin suunnata Barcelonaan ja Andorraan roadtripille, mutta tuleva Pietarin matka oli vienyt passini viisumijonoon, joten olin sen vuoksi päättänyt lopulta jättää Espanjan lentoliput hankkimatta ja jäädä Suomeen ennen kuin sairaus kaatoi sängynpohjalle.

Tuon sairastamisviikon aikana tunsin itseni fyysisesti väsyneemmäksi kuin pitkiin aikoihin, ja vietin päiväni lähestulkoon kokonaan sängynpohjalla. Mutta niinä hetkinä kun kuume ei kohonnut, alkoi mieleni puskea ilmaan ajatuksia siitä, että minun tulisi oikeasti nyt tehdä jotain elämälleni. Ei vain suoriutua päivästä toiseen äärirajoilla vaan oikeasti priorisoida asioita. Loputtomiin kukaan ei jaksa tälläistä hektistä elämää. Mitkä ovat minulle tärkeitä asioita elämässä? Mitä haluan edelleenkin tehdä tällä hetkellä, ja mitä haluan pidemmän päälle saavuttaa? Mitkä asiat tuovat elämääni onnea, iloa, tyytyväisyyttä, sitä balanssia, ettei kokoajan tarvitsisi olla jollakin määrittelemättömällä tavalla levoton?

Ja yhtäkkiä tuon sairausviikon aikana ymmärsin elämästäni enemmän kuin moneen vuoteen. Ne kaikki reissut joita olin tehnyt, olivat auttaneet minua näkemään maailmaa valtavasti sekä tutustumaan itseeni ihan eri tavalla, mutta nyt koti-Suomessa sängynpohjalla ollessani näin myös arkielämäni Suomessa uudessa valossa. Huomasin haluavani saada nämä kaksi hyvin erillistä elämää paremmin balanssiin ja yhteen, siten että voisin nauttia täysillä molemmista. Haluaisin elää arkeani niin, ettei minulla olisi kokoajan kamalaa kaipuuta paeta sitä maailmalle, ja matkalla ollessa haluaisin olla se uusista asioista innostunut seikkailijatar, jonka mielessä ei paina arkielämän stressi. Silti tiedostaen, ettei se varmasti koskaan tule olemaan helppoa kohdallani kun ottaa huomioon itselleni tärkeiden kahden hyvin erilaisen uran yhteensovittamisen sekä valtavan kaukokaipuuni nähdä maailmaa loputtomasti. Mutta ainakin nyt vihdoinkin havahduin siihen tosiasiaan, etten voi jatkaa enää eteenpäin näin, miten olen viimeiset vuodet tehnyt, tai lopulta vien energiavarantoni aivan nolliin tai jopa miinukselle. Päinvastoin, haluan että elämäni on niin mallillaan, että jään enemmän plussan puolella mitä tulee siihen, mitä elämä ottaa tai antaa.

Joten tiedättekö mitä tein tuon sairausviikon jälkeen, kun olin palautunut elävien kirjoihin? Hämmentäviä isoja päätöksiä ja muutoksia elämääni, sellaisia, jotka lopulta tuntuivat juuri niin helpoilta ja luonnollisilta kuin pitääkin. Sellaisia, että päätöksen tehdessäsi huomasin huokaisevani helpotuksesta – tämä oli tähän hetkeen juuri oikea valinta. Ja ehkäpä tein niitä oikeita valintoja myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Mutta koska kyseessä on isoja elämän suuntaviivoja, en halua paljastaa vielä etukäteen kuin yhden niistä. Ja se liittyy tämän postauksen otsikkoon. Kun matkailu alkoi toden totta kyllästyttämään, totesin ettei minun tarvitse sitä väkisin suorittaa. Jos minua ahdistaa ajatus reissuun lähdöstä, on varmasti parempi ottaa aikalisä, ja lähteä sitten seikkailuun kun siltä tuntuu. Tämän tajuamisen seurauksena peruin lopulta kauan odottamani tulevan kesän seikkailumatkan Keski-Aasiaan useisiin eri Stan-valtioihin. Vaikka hetkellisesti koin huonoa omaatuntoa ja jonkinlaista haikeuden tunnetta siitä, etten suunnitelmistani huolimatta lähtenyt kohti haaveilemiani suuria seikkailuja, en voisi tällä hetkellä olla tyytyväisempi siihen, että nyt tuleva kesä on osaltani avoinna kaikelle uudelle. Ehkä pysyn Suomessa, ehkä lähden seikkailuun. Paras tunne kuitenkin pitkään aikaan on se, että kaikki on avoinna. ♥

  • Reply
    Mira
    5.5.2019 at 20:52

    Mä olen välillä vähän suorittaja. Lomaa on vähän. Viime Aasian matkalla tuli 3 viikossa käytyä 7 paikassa ja 5 maassa. Mutta toisaalta mä pääsen harvoin reissuun. Lomaa on vähän, omaa lomaa ei saa niin paljon kun haluaa. Lapset, etenkään teini, ei tykkää olla pitkään reissussa. Lapsilla on harrastukset, turnaukset. Mä sitten päätin, että mä jaksan seuraavat 5 vuotta matkustella vähän vähemmän. Noin kolme uutta maata vuodessa. Tein itselleni kehyksiin 10 vuoden listan maissa joihin haluan mennä. Ilmaston kannalta kun ehkä parempi. Että lentelee vähemmän. Sillä yritän sitä selitellä itselleni.

  • Reply
    Annamari
    5.5.2019 at 21:02

    Ihanan rehellinen postaus ja rohkea päätös! Parempi matkustaa niin, että matkasta nauttii täysillä kuin puoliväkisin. Matkustaminen on kuitenkin omalla tavallaan raskasta.

  • Reply
    Anna-Maria K
    5.5.2019 at 23:07

    Ihana kuulla että osasit pysähtyä ja mikä tärkeintä, toimia ja valita ❤️ Niin ne asiat vaan järjestyvät sitten ja tulee lisää tilaa 🙂

  • Reply
    Ninni
    5.5.2019 at 23:24

    Sanon ensin, että tykkään nykyisestä blogistasi ja instakuvistasi: niistä välittyy aito matkailu ja kulttuurien kokeminen, toisin kuin monen muun liian muokatuista kuvista. Mutta olen pidemmän aikaa jo ihmetellyt, miksi et juurikaan kirjoita Suomessa matkailusta. Etkö matkaile täällä vai oletko jo matkaillut koko Suomen läpi? Nyt kirjoitit, että ”pysynkö Suomessa vai lähdenkö seikkailuun” niin minusta tässä unohtuu se valtavan tärkeä pointti, että myös Suomi on mahtava matkailumaa ja myös täällä voi seikkailla, todellakin. Lännen upeat rannikot, itä-Suomen mahtavat järvet, puhumattakaan nyt Lapista. Itse käyn ulkomailla noin 6-8 kertaa vuodessa, mutta pyrin kuitenkin aina siihen, että myös Lappiin pääsisin kerran vuodessa (MIKÄÄN ei voita hiihtoa tuntureissa kun aurinko paistaa ja on aivan hiljaista) ja heinä+elokuun pyrin yleensä matkailemaan Suomessa. Halusin vain siis sanoa, että älä unohda Suomea, meillä on todella kaunis kotimaa, jossa matkailu on myös mahtavaa (sekä tietysti myös taloudellisesti että ekologisesti järkevää)!

    • Reply
      K
      6.5.2019 at 07:46

      Et selvästi ole kuunnellut Jetlagissa-podcastia, siinä on ollut juttua tästä aiheesta 🙂 Mua itseäni kiinnostaisi kotimaanmatkailu, mutta ymmärrän täysin, jos jotain ei kiinnosta. Ja vaikka muakin kiinnostaa, ei sitä juurikaan tule tehtyä. Miksi? Mulla on ”normaalit” määrät lomaa, eli muutama hassu viikko vuodessa ja niitä en halua käyttää Suomen säiden armoilla. Tykkään tosi paljon Suomen kesästä, mutta todettu on, että kesälläkin saattaa joutua olemaan takki päällä ja taivaalta voi tulla mitä vaan. Tuntuu myös, että matkailu Suomessa vaatii auton ja paksumman kukkaron. En ole ikinä käynyt Lapissa ja se kyllä harmittaa, mutta en kyllä ole käynyt kovin monella ulkomaanmatkallakaan. Itse matkailen mielummin niin, että olen vähintään muutaman viikon samassa maassa.

      Pakko myöntää, että odotin innolla tulevia matkajuttujasi, mutta on hienoa, että osaat myös pysähtyä ja hengähtää! Itseään on tärkeä kuunnella ja siinä vaiheessa, kun matkailu alkaa tuntua pakkopullalta, on hyvä hidastaa.

  • Reply
    Stacy Siivonen
    5.5.2019 at 23:34

    Minua kyllästyttää aika usein. Minun pitää houkutella itseni matkustamaan, koska minua jännittää matkustaminen. Normielämässäni en ole paljon ihmisten ilmoilla. Onneksi Madventuresissa on hoito tällaisia tilanteita varten. Ei pidä matkustaa enemmän, vaan syvemmin. Pitää osata kohdata ja pysähtyä.

  • Reply
    Nina
    6.5.2019 at 06:43

    Samoja ajatuksia minullakin. Välillä tuntuu, että pitäis jättää menemättä ja olla vaan aloillaan. Pyrin kuitenkin pitämään reissujen välillä sen verran taukoa, että en vedä itseäni piippuun.

  • Reply
    Santra
    6.5.2019 at 08:11

    Hieno kirjoitus! Iysekin kyllästyin matkustamiseen ja nyt odottelenkin milloin into lähteä maailmalle palaa. Kyllä se vielä palaa.
    Tällä hetkellä Lapin lumous on saanut huomioni ja suuntaan seuraavat matkani sinne. Tärkeää löytää balanssi arjen ja loman välillä ettei molemmat mene suorittamiseksi.
    Itselle tärkeää matkoilla on olla läsnä ilman somea ja siitä saan voimaa.
    Mukavaa keväänjatkoa!

  • Reply
    Heli / Heli voyage
    6.5.2019 at 08:28

    En ihmettele, jos sun reissu- ja työtahdilla alkaa uuvuttaa. Sillä uupumuksesta uskon kyllästymisessä olevan kyse. Tosi hienoa, että osaat ja uskallat kuunnella itseäsi, pysähtyä ja muuttaa suunnitelmia. Eiköhän reissuinnostus pian palaa.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    6.5.2019 at 09:04

    Siinä vaiheessa kun siirryin ”kokopäivämatkailijaksi” kehittelin sääntöä, että korkeintaan kolme matkaa saa olla varattuna kerralla – jos matkoja on varattuna pitkälle seuraavaan vuoteen, niin elämä tuntuu liian suunnitellulta. Lisäksi jokaisen matkan jälkeen ”pitää” olla kotona ainakin ko. matkan pituus. Näillä on suunnilleen menty, joitakin poikkeuksia ja pieniä sääntöjen venytyksiä jossain kohdin, mutta ei ole vielä kyllästyttänyt.
    Parisuhteessa eläminen ja matkustaminen tarkoittaa myös sitä, että normaali elämä kulkee matkoilla mukana, tavallinen arki on lähempänä!
    Tärkeää on myös panostaa vaan kohteisiin, jotka ovat omalla listalla ja itselle tärkeitä – ei siis myöskään yhtään yhteistyötä tai blogimatkaa, joka ei aidosti kiinnosta itseään, sillä se olisi sitten omista toiveista poissa.
    Mutta toisaalta, minullahan on tätä nykyä enää vain tämä yksi ”työ”, eli matkablogin kirjoittaminen, joten ymmärrän kyllä että Sinulla voi olla liian paljon nyt samaan aikaan menossa elämässä!

  • Reply
    Anni
    6.5.2019 at 09:08

    Moni asia alkaa luoda paineita, jos sille luo nimen. Oikeastaan se käy vahingossa. Tuo mitä juuri alussa sanot, että olet luonut kuvan seikkailijattaresta, on luonut sulle tosi kovia paineita. Hyvä ja rohkea kirjoitus ja varmaan hyvä päätös perua kesän reissu ja lähteä johonkin, jos siltä tuntuu 🙂

  • Reply
    Maria
    6.5.2019 at 10:04

    Rohkeasti sanottu. Onhan se rankkaa matkustaa koko ajan, vaikka kuinka ihanaa se onkin 🙂

  • Reply
    Eeru
    6.5.2019 at 10:19

    Hyvä kirjoitus!
    Samaistuin niin moneen ajatukseen, että oikein hämmentää. Itsellä takana puolitoista vuotta ympäri Eurooppaa vapaaehtoistöiden parissa reissaamista. Välillä vauhti paikasta toiseen menemisessä on ollut niin kova ettei itsekään ole meinannut pysyä mukana omissa suunnitelmissaan. Tyhjiä päiviä kalenteri ei pahemmin ole nähnyt, sillä se olisi ollut vain ajan hukkaa. Kotiin en ole ikävä tullut, enkä rutinoitunutta arkea kaivannut vaikka järjestelmällisyydestä pidänkin… kuitenkin tämän vuoden alkupuolella kypsyi ajatus aavistuksen pidemmästä hengähdyspätkästä kotimaassa. Edelliset kaksi kertaa, kun ole kotona käynyt, olen viikossa vaihtanut reissuvarusteet ja juossut pää kolmantena jalkana kaikkia ystäviä ja sukulaisia tapaamassa.
    Oli kyllä aivan oikea ratkaisu, sillä vaikka kuinka ihanaa onkin ollut nähdä ja kokea uusia paikkoja, niin siitä matkustamisesta oli tullut enemmän suorittamista. Tästä eteenpäin koitan muistaa fiilistellä enemmän kuin suorittaa ja varsinkin kuunnella enemmän itseäni.
    Moni pitää naisena maailmalla soolona matkailemista todella rohkeana (mitä se kyllä onkin), niin mielestäni vielä rohkeampaa on olla oikeasti rehellinen itselleen ja juuri sitä olet tämän postauksen perusteella. 🙂

  • Reply
    Anna
    6.5.2019 at 12:08

    Hyvin kirjoitettu ja kyllä samaistuin monessa kohdassa. Tärkeintä on pitää huolta omista voimavaroista ja päämääristä. Itsellä ulkomaille kaipuu oli voimakas jo nuorena ja lähdin opiskelemaan ja jäin sille tielle. Kiersimme maapallon kaksi kertaa poikaystävän kanssa, menimme naimisiin ja sitten kansainvälisiin töihin (hän omaan ulkoministeriöönsä ja minä YK:lle ja kehitysyhteistyön pariin). Matkustelu muuttui kansainväliseksi elämäksi ulkomailla. Lapset syntyivät kuumuuden keskellä – ei kerennyt huolehtimaan tuleeko ”luomu” synnytys kun jännitettiiin keretäänkö sairaalaan suurkaupungin matelevan ruuhkan keskellä. Lapset oppivat ensimmäisiksi kielikseen Suomen ja Englannin lisäksi erikoisemman paikallisen kielen (joka tosin unohtui muuttaessa eteenpäin). Jatkoimme matkustamista lasten kanssa ja tulimme Eurooppaan jouluna ja kesällä käymään Suomessa ja mieheni kotimaassa hengähtämään. Niinsanottu ”hupi” matkailu muuttui vuosien aikana ja nyt kaipaamme Suomen puhdasta ilmaa ja rauhallisuutta kun lomailemme. Välillä on ihan okei pysähtyä ja priorisoida arki. Sitten taas jaksaa ajatella niitä vähän eksoottisempia matkoja (esim Keski-Aasian kierto lasten kanssa pari vuotta sitten osui juuri tällaiseen seikkailun-puutos hetkeen). Olen pakkailemassa taas kun perheemme muuttaa töiden perässä Indonesiaan kesällä ja mietin miten saamme matkailun, perheiden näkemisen Euroopassa ja sujuvan hyvän arjen Indonesiassa sovitettua yhteen. Olen ilolla lueskellut blogiasi ja monet tutut paikat ja maat vilahtelevat teksteissä. Hienoa että kirjoitat, joskus ehkä itsekin kirjoitan muistoksi kaikkea kokemaamme. Iloista kevättä!

  • Reply
    JaanaT
    6.5.2019 at 19:30

    Kerron sinulle yhden stanin kokemuksista elokuussa 😉. Nauti uudenlaisesta kesävapaudesta!

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    6.5.2019 at 22:10

    Itselle tuli vastaava tunne eteen kymmenkunta vuotta takaperin. Upeita reissuja toisen perään, ja jotenkin kohteista jäi tyhjä olo. Tai ei tyhjä, mutta sellainen, että ne eivät olleet sellaisia elämyksiä kuin kuvittelin. Kun vähensin reissutahtia, niin sama elämyksellinen olo on palannut. En reissaa lähellekään niin usein kuin ennen, mutta näin on minulle parempi. Tosin nyt on viisi reissua varattuna ja kesäloma lyöty lukkoon jo tässä vaiheessa, niin olen miettinyt sitä, että omalla tavallaan oman blogin pitäminen aiheuttaa samaista ”stressiä” kuin sinulle. Matkailu on läsnä 24h vuorokaudessa, vaikka olisi kotona. Blogin pitämisen hyvät puolet on isommat kuin haitat, mutta täytyisi itsekin miettiä ajankäyttöä ja matkailua hieman toisesta näkökulmasta – taas kerran.

    Voimia ja mukavia hetkiä kohti kesää!

  • Reply
    Susanna
    6.5.2019 at 23:37

    Suosittelen sinulle kyllä slow travel matkailua! oon huomannut että se ainakin sopii minulle tosi hyvin, oikeastaan viihdyn paljon paremmin slow travel matkoilla kun missään muualla. Slow travel keskityt yhteen kohteeseen ilman stressiä uusien kohteiden näkemisestä ja majoituksen vaihtamisesta. Minulla niihin on kuulunut mm. kesät Italiassa, olen kiertänyt junilla useita kohteita ja sitten vaan ollut yhdessä tai kahdessa kohteessa nauttien auringosta ja hyvästä ruuasta kesän ajan. Ei siinä sen ihmeellisempää, mutta se aurinko ja ne maisemat. Toinen slow travel oli viime kesä Ranskassa. Oli ihan paras päätös mennä junalla täydestä Barcelonasta Ranskaan, jossa oli edullisempia majoituksia ja pystyi rentoutumaan ilman majoituksen vaihtorumbaa siksi että olisi täyttä ja ahtaat turistikadut. Mutta Barcelona, se on kyllä näkemisen arvoinen etenkin keväällä ennen suuria turistiruuhkia kun kaupunki on kauneimmillaan. Minulla on ollut tosi paha allergia puista nyt ja toivoisin olevani jossain missä ei kasva koivuja kuten Välimerellä, niin olen ottanut siitä stressiä ja allergia ei vaan tunnu menevän ohi. Toivottavasti trooppinen tautisi lähtee pian pois, olethan kokeillut maitohappobakteereja ja probiootti jugurtteja usein? minulle tuli kerran vatsatauti reissussa viikon ajaksi joka lähti melkein heti probioottijugurtilla vaikka lääke ei auttanut se tehosi. Vatsassa kiersi ja sitten se tauti meni jotenkin ihmeellisesti ohi

  • Reply
    Tuuli
    7.5.2019 at 16:16

    Onhan sinulla ollut aika hurja tahti, 2 työtä, blogia, podcastia, ja paljon reissuja – sillä menolla maailman energisinkin ihminen väsähtää jossain vaiheessa. Ehkä nyt on vaan aika hetkeksi hidastaa, antaa tilaa sattumalle ja sille, että elämään voi tulla jotain uutta😃 Olet niin nuori, että ehdit vielä hyvin kiertää kaikki maailman maat, vaikka nyt ottaisitkin pienen aikalisän.

  • Reply
    Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
    8.5.2019 at 06:11

    Hyvä, että tunnistit itsessäsi ne merkit! ❤️ Aikalisä pitää silloin osata ottaa, kun sitä eniten tarvitsee. Maailmassa ei ole kiire mihinkään ja jos haluat nähdä kaikki maailman maat, niin kerkeät ne varmasti vielä näkemään. 🙂 rauhassa ja elämästä nauttien. 🙂

  • Reply
    Anna K. - Kaukaa haettua
    8.5.2019 at 21:44

    Kun tein töitä matkanjohtajana, mulla oli välillä myös näitä hurjia vain parin päivän pysähdyksiä kotona ennen uutta matkaa. Seuraava matka saattoi olla myös ihan oma lomajuttu, mutta ei siitä osannut oikein nauttia. Sun tahti ollut vielä paljon hurjempi, niin ei ihme, että uupumus iski. Tein saman päätöksen kuin sinäkin, tauko matkailuun ja se auttoi. Mutta siihen 8-16 työmuottiin on kyllä vaikea mun sopeutua, siksi pitää tehdä pätkätöitä ja hypätä välillä pidemmäksi aikaa maailmalle. 🙂 Kyllä se seikkailumieli tulee sulle vielä takaisin. Anna itsellesi tärkein lahja: aikaa.

  • Reply
    Anna | Tämä matka -blogi
    9.5.2019 at 20:41

    Minä en koskaan tee mitään isoja päätöksiä. Inhoan ajatuksia, että jotenkin määrittelisin etukäteen mitä teen-en tee. Teen justiinsa niin kuin huvittaa 😀 Vähän kauhistuneena luen ihmisten julistuksia, missä he ovat suunnitelleet tulevaisuuttaan pitkälle. Hitsit, eihän sitä edes tiedä, onko täällä huomenna…

    Joku jo tuolla aiemmin sanoikin, että on työmatkoja ja on lomamatkoja. Työmatkat on työtä ja jos ei tee sitä työstä, niin sitten pitää tehdä jotain muuta työtä. Lomamatkat taas on vapaaehtoisia, joten jos ei nappaa, niin ei minusta edes ole mitenkään selitysvelvollinen mistään. Eli jos matkustaminen ei nappaa, mutta sun on pakko tehdä työmatkoja, tee niitä kunnes löydät vaihtoehdon, mutta tee vapaa-ajallasi sitten ehdottomasti ja vain sellaista mistä oikeasti nautit.

  • Reply
    Neiti kevät
    10.5.2019 at 17:09

    Seurasin myös edellistä blogiasi ja älä nyt käsitä väärin – en missään nimessä tarkoita pahalla, mutta mulle tulee molemmista blogeistasi vahvasti sellainen olo, että olet tosi kova suorittaja. Edellisessä blogissa kodin ja ulkonäön tuli olla viimeisen päälle (olet tästä itsekin jossain haastattelussa maininnut) ja nyt tuntuu, että tässä matkailuinnostuksessa on vähän sama fiilis. Mainitset esim. usein kuinka monessa maassa olet käynyt ja koko matkailuinnostuksesi lähti mielestäni liikkeelle tosi ryminällä ”pakko käydä mahdollisimman monessa maassa” ja ennen kuin olit palannut edellisestä reissusta oli jo toinen reissu varattu. Instatiliäsi seuratessa tuli usein sellainen fiilis, että nautitko aidosti reissuistasi vai onko niistä tullut vaan toinen tapa suorittaa. On tietysti helppo sanoa ulkopuolisena, mutta niinkuin itsekin viittasit tällä tekstillä, niin on ihan ok hellittää ja tehdä asioita ihan vaan keskinkertaisesti. Muutenhan sitä vaan siirtää saman suorittamisen seuraavaan kohteeseen ja ajan kanssa siinäkin tulee seinä vastaan. Kaikkea hyvää sulle ja rentoa kesää!

  • Reply
    Sandra
    11.5.2019 at 09:00

    Olen itse aikamoinen suorittaja, joka tunnistaa kaltaisensa suorittajan. Olen kyllä ihmetellyt, miten jaksat päivätyötäsi + tätä blogiuraa ja matkailutahtia. Somea jaksat päivittää ja tehdä podcastia.

    Itse olen kieltämättä välillä mennyt äärirajoilla opintojen ja töiden kanssa, joten olen antanut itselleni luvan jättää blogin ja muun jutun vähemmälle huomiolle. Se on harmi, koska tykkään siitä. Silti jos harrastus ja kirjoittaminen tai matkailu tuntuu pakkopullalta, koen paremmaksi yrittää raivata tilaa arjesta, jotta kropan levättyä uusi innostus matkailuun ja kirjoittamiseen voisi syttyä.

    Tsemppiä ja kuulen mielelläni lisää, mitä isoja päätöksiä on luvassa!

  • Reply
    Heli / Drama On The Road
    11.5.2019 at 10:26

    Saa sanoa ääneen! Itsellä aivan samat fiilikset. Reissussa on ihana olla, enkä todellakaan reissaa yhtä paljon kuin sä, mutta siis. Omistusasunnon syksyllä ostaneena budjettiasiat on pakottanut priorisoimaan, ja jotenkin koti kissoineen tuntuu nyt niin mukavalta paikalta että ekaa kertaa elämässä ei ahdista kun ei ole reissuja/lentoja buukattuna. Vähän kamppailin identiteettikriiseillen, koska mut tunnetaan siitä, että jokin reissu on aina buukattuna, mutta sitten ajattelin että kaipa ihminen muuttuu ja etenkin elämäntilanteet muuttuu. Ihana, että kirjoitit asiasta 🙂

  • Reply
    Sofia / Project Forever
    12.5.2019 at 00:19

    Kuulostaa siltä että olet tehnyt aivan oikean valinnan, kun tehdyistä päätöksistä on tullut huojentunut olo. Itseään täytyy aina kuunnella, vaikka fiilis poikkeaakin aiemmista tottumuksista. Jollain tavalla varmaankin sanonta ”ei liikaa kerralla” pitää paikkaansa, sillä kaikkeen kyllästyy tai ainakin hieman turtuu jos siitä tulee poikkeuksen sijaan sääntö. Eli jollain tavalla myös ehkä matkailu menettää spesialiteettiaan jos siitä tulee arkista? Toisaalta olit pitkällä maailmanympärimatkalla eikä samanlaista fiilistä ilmeisesti silloin vielä tullut. Asiaan vaikuttaa myös varmasti nopeasti paikasta toiseen siirtyminen, jos et ole saanut omalla tahdilla tutustua ja nauttia kohteesta.
    Mä tein oman maailmanympärimatkan neljässä kuukaudessa ja mulla oli palatessa vähän matkailuun kyllästynyt fiilis, etenkin siihen jatkuvaan paikanvaihtoon. Ehkä kaksi kuukautta jaksoin olla kotona ja nyt jo hirveästi polttelee päästä uudelleen reissuun!

    En tiedä oliko tässä viestissä päätä tai häntää, mutta kuuntele tarkasti omia tuntemuksia ja toimi sen mukaan jatkossakin! 🙂

  • Reply
    Veera Bianca
    12.5.2019 at 10:45

    Teen sulle aina makaroonilaattikkoa kun sitä tarvitset, haha! <3 Mutta tä on hyvä, helposti tässä ammatissa sitä kokee suorastaan paineita että pitäisi olla se kaikista villein seikkailija janoamassa reissu toisensa jälkeen taas toinen toistaan eksoottisempia matkoja, mutta välillä on ihan hyvä ottaa iisisti. Huomasin itse viime talvena Hampurissa, että en ehtinyt edes katsoa ympärilleni tai nauttia kaupungista kun olin hypännyt niin kovaa tahtia reissulta toiseen!

  • Reply
    Anne M.
    13.5.2019 at 16:09

    Komppaan edellisiä kirjoittajia siinä, että itseänikin on hieman ihmetyttänyt tahtisi nähdä ja kokea mahdollisimman monta maata, mahdollisimman nopeaan tahtiin. Juttusi ovat kyllä hyviä, mutta hengästyttää tämä jatkuva liikkeellä olo. Ihanaa siis, että ymmärrät rauhoittua ja hiljentää tahtia ilman, että oma terveytesi ensin sanoo sen. Ja terveys on kuitenkin kaikkein tärkein.

    Nautihan Suomesta, kotikaupungistasi ja tulevasta kesästä. Maailma odottaa kyllä. Kaikella on aikansa ja paikkansa, kiire ei ole mihinkään.

  • Reply
    Karri
    15.5.2019 at 17:21

    Oot kyllä Anna-Katri ollut hyvin ahkera matkailijatar. 👍 👍👍 Mageeta, että oot saanut nauttia paljon matkailusta & nähdä huikeet 116 maata. Se on jo harvinaisen paljon. Laiffikin on varmasti nautinnollista, jos saa toteuttaa nautintoja. 😇
    Mut silloin tällöin kandee silti ottaa rauhallisesti. 💁🏼‍♂️ Ahkera voi tehdä sen silloin tällöin hyvällä omalla tunnolla.
    Nauti vaikka lähimaista nyt kesäaikana & palaa kaukomatkoille kun sielu taas tarvii kaukomatkoja. Olisko hieno idis? 😊
    Nautitaan laiffista & kohta alkavasta ihanasta kesästä ❣️

Leave a Reply