Laos Maailmanympärimatka

Laos – Aamut Luang Prabangissa

19.7.2017

Nouseva aamuaurinko on hädintuskin ennättänyt nousemaan horisontin yläpuolelle, kun lisääntyvä valon määrä herättää minut yöunilta. Katsoessani kelloa, totean sen olevan vielä auttamattoman vähän, kuka nyt lomalla viideltä vielä heräisi ylös. Mutta koska uni ei enää tule, päätän kiskaista lenkkitossut jalkaan ja lähteä pienelle aamukävelylle tutustumaan Luang Prabangin kaupunkiin ennen kuin vasta seitsemän jälkeen pääsisin istahtamaan hotellini aamiaiselle. Kaduilla on vielä hämärää, kun askellan joenvartta pitkin. Ilma tuntui ihanan raikkaalta edellisen illan superhelteiden jälkeen. Muutama muukin aamulenkkeilijä näyttää olevan liikkeellä, mutta muuten kaduilla on todella hiljaista.

Kun käännyn Sisavangvon-pääkadun kulmasta, vaikuttaa Luang Prabang vasta heräilevän uuteen päivään. Ranskan siirtomaa-ajoista kertovat rakennukset paljastuvat pastellisävyisiksi aamuauringon valossa, kun taas buddhalaistemppeleiden koristeelliset kultareunukset alkavat välkehtimään auringon osuessa niihin. Kaikkialla on vielä hiljaista, pääkadun ranskalaishenkiset kahvilatkin ovat vielä kiinni, vaikka niiden ulkopuolelle unohtuneet kyltit muistuttavat aamuvirkkuja sisällä odottavasta croisant-aamiaisesta cafe au lait -kahveineen.

Kävelen hiljakseen eteenpäin, pysähdellen, ihmetellen. Nauttien tästä hiljaisesta hetkestä. Katua eteenpäin kävellessäni huomaan paikallisten mummukoiden parkkeeraavan kadun varteen kattiloiden ja kulhojen kanssa. Ihmettelen aluksi mitä ihmettä täällä tapahtuukaan, ennen kuin huomaan katua pitkin kulkevan kymmenpäisen munkkijoukon oranssinsävyisissä kaavuissaan. Munkit kulkevat mummukalta toiselle, ja mummot ojentavat heidän koreihinsa ruokaa. Kyseessä onkin siis perinteinen joka aamuinen almujen antamisen hetki ennen kuin munkit vetäytyvät temppeleihin meditoimaan ja muita askareitaan hoitamaan. Hetkessä on jotain harrasta, kun munkit pysähtyvät erään naisen kohdalle, ehkä rukoilemaan hänelle. Naisen silmät kostuvat ja hän painaa päänsä alas kuin kumartaen kiitokseksi munkeille. Jatkan matkaa, en halua olla liian utelias toisten selvästi pyhällä hetkellä. Kun aamuaurinko on noussut kokonaan esiin, alkaa kadunvarsille perinteisten myyntikojujen pystyttäminen. Skootterit pärisevät, katuja lakaistaan. Jostakin kantautuu nenään tuoreen kahvin tuoksu. Päätän palata takaisin hotellilleni nauttimaan aamiaista.

Vietin Luang Prabangissa yhteensä viikon ja lähes jokaisena aamuna toistin tämän saman kaavan. Oli ihana herätä aamuvarhaisella ennen muita ja päästä todistamaan aamusta toiseen tätä Luang Prabangin aamurituaalia. Yhden pastellitalon rappusilta saatoinkin istuskella kaikessa rauhassa ja seurata kaupungin heräämistä uuteen päivään. Joskus ne parhaat matkakokemukset saattavatkin olla juuri näissä pienissä tavallisen tuntuisissa hetkissä, kun vain osaa pysähtyä ja katsoa ympärilleen.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    23.7.2017 at 19:40

    Tuo munkkien aamurituaali on kyllä ainakin kertaalleen seuraamisen arvoinen, vaikka sitä varten vähän aikaisemmin joutuikin heräämään. Samalla tavalla kuin kiipeäminen ne sata tai kolmesataa porrasta ylös temppelille auringonlaskun aikaan 🙂
    Muistan Luang Prabangista myös pienet linnut, joita pidettiin häkissä ja joiden ”vapauttamista” sitten myytiin turisteille – ja vaikka ne linnut hetkellisesti sitten ehkä vapautettiinkin, niin todennäköisesti ne päätyivät kohta taas takaisin häkkiin. Monet on tavat yrittää hankkia elantoa tuollakin.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.7.2017 at 05:42

      Itse heräsin automaattisesti auringon noustessa viiden aikoihin, ja kun uni ei enää tullut, tuli liikkeelle lähdettyä aikaisemmin. 🙂
      Aasiassa tosiaan näkee paljon häkkilintuja, mutta Luang Prabangissa en kiinnittänyt niihin jotenkin huomiota – eikä kukaan tullut kauppaamaan niiden vapauttamista. Mutta kaikkea sitä näköjään keksitäänkin turistien päänmenoksi!

  • Reply
    sari / matkallalahelletaikauas
    24.7.2017 at 18:50

    Voi niin haaveilen näkeväni nuo aamurituaalit. Varmaan samalla tavoin lähtisin aamuisin nauttimaan noista hetkistä!

    • Reply
      Anna-Katri
      30.7.2017 at 05:38

      Itse heräsin joka aamu auringon noustessa enkä saanut sitten enää unta, joten päätin hyödyntää aamut ja lähteä aamukävelylle kaupungin kaduille. Ja nuo aamurituaalit olivat seuraamisen arvoisia!

  • Reply
    Travelloverin Annika
    25.7.2017 at 05:14

    Ensimmäisenä aamuna lähdin hotellilta. Lähitemppeliltä lähti munkkien jono, jota seurasin. Ensimmäiset aamujen antajat olivat jo kulman takana. Siitä jatkoimme kohti keskustaa. Lisää munkkeja, lisää aamujen tarjoajia, mutta aivan hulluna turisteja. Rituaalia olisi ollut ihana seurata silloin, kun se ei ollut yleisölaji, silloin kun paikalle ei ollut vielä tungosta ja tusinoittain pikkubusseja turistilaumoineen.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.7.2017 at 05:37

      No voi harmitus, että sulle sattui turrebussit sinne samaan aikaan! Itse olin pääpaikalla useampana aamuna ja lisäkseni kaduilla ei silloin liikkunut kuin muutama hassu turisti, jotka istuskelivat itseni tavoin hiljaa paikoillaan rituaalia seuraten.

  • Reply
    Katariina
    29.7.2017 at 10:48

    Upeita kuvia ja upeasti kirjoitettu teksti, kiitos! Tunnelma Luang Prabangin aamuisilta kaduilta välittyi hienosti tänne ruudun taakse. Olen itse ollut Luang Pranbangissa vajaa viisitoista vuotta sitten, ja tätä lukiessani tajusin, että en muista sieltä enää oikein mitään yksityiskohtaisesti. Olisi vissiin syytä tehdä joku uusintareissu tuolle(kin) suunnalle jossain vaiheessa 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      30.7.2017 at 05:27

      Voi kiitos, kiva kuulla Katariina! Luang Prabang oli kyllä aivan ihana paikka, joten mielelläänhän sinne takaisin matkustaisi muistoja verestämään. 🙂 Samalla varmasti näkisit onko paikka muuttunut mitenkään, varmasti ainakin turisteja on enemmän, mutta onko tunnelma muuten säilynyt samana.

  • Reply
    Anna K. - Kaukaa haettua
    29.7.2017 at 23:44

    Vitsi mä tykkään näistä sun kuvista! Ihanan eteerinen tunnelma.
    Kävin Luang Prabangissa katsomassa myös tätä aamuseremoniaa, mutta vain kerran. Turisteja ei ollut silloin vielä kamalasti mutta osa rynni siellä ihan vieressä, koin myötähäpeää näiden urpojen vuoksi.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.7.2017 at 05:25

      Kiitos kovasti, aamuauringon valossa saa kyllä kivan tunnelmallisia kuvia. 🙂 Itselleni taisi sattua jotenkin hiljainen viikko tuolla, sillä turisteja ei kadulla näkynyt kuin muutama, ja kaikki onneksi käyttäytyivät asiallisesti.

  • Reply
    sarrrri | La Vida Loca 2.0
    30.7.2017 at 08:23

    Aivan ihana aamuhetki! Aamuvirkkuna rakastan juuri tällaisia kävelyretkiä ennen, kuin muu elämä lähtee kunnolla käyntiin. Nyt kesälomalla tosin heräsin vain kerran Koh Samuilla auringonnousua kuvaamaan, muuten tuli nukuttua vanhoja univelkoja pois oikein olan takaa. Ei tullut sitten munkkejakaan nähtyä – tällä kertaa. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:49

      Voi kunpa sitä osaisikin herätä useammin todella aikaisin, aikaisissa aamuissa on ihan omanlainen tunnelma! Mutta onneksi lomalla on sallittua ja jopa toivottua myös nukkua jos siltä tuntuu. 🙂

Leave a Reply