Maailman kauneimmat auringonlaskut

Njaah, syksyisen pimeät säät saivat taas mieleni karkaamaan aurinkoisempiin maisemiin. Olenkin tainnut joskus mainita, että olen matkoillani aina aikamoinen auringonlaskujen fiilistelijä – jos vain mahdollisuus on, haluan linnoittautua aitiopaikalle tuijottamaan laskevaa aurinkoa. Siinä hetkessä on mielestäni jotain maagista, sellaista tietyllä lailla rauhoittavaa tunnelmaa, kun katsoo kirkkaan möllykän häviävän pikkuhiljaa horisontista ja samalla värjäten taivaanrannan siitä hetkestä kertovilla sävyillä. Ja kun auringonlaskuja on tullut tuijoteltua tovi jos toinenkin eri puolilla maailmaa, voin todellakin todeta niiden olevan sangen erilaisia eri paikoissa. Auringonlaskuihin taitaakin tavallaan kätkeytyä juuri sen paikan sielu, se omanlainen energialataus?

Tässä listattuna omat 10 parasta auringonlaskua ympäri maailmaa:

1. Madagaskar, Baobab Avenue

Mikään ei kyllä taida päihittää auringonlaskua Madagaskarilla. Odottelimme ystäväni kanssa hyvän tovin Baobab Avenuella jättipuiden ympäröivällä pellolla jo etukäteen fiilistelemäämme auringonlaskua, eikä se todellakaan ollut pettymys. Jättikokoisten Baobab-puiden taakse lipuva auringonlasku oli värejä täynnä ja oman erikoisen leimansa maisemaan antoivat hattivattimaisten puiden jyhkeät mustat silhuetit auringonlaskua vasten. Ne näyttivät kuin joiltakin mystisten satujen hahmoilta, jotka dramaattisesti kurkottelivat käsiltä näyttäviä latvaoksiaan kohti korkeuksien väriloistoa. Tiedän, että tätä auringonlaskua en tule koskaan unohtamaan.

2. Karibia

Yksi täydellisimmistä auringonlaskuista, mitä olen koskaan nähnyt, oli Karibian risteilylläni. En edes muista enää missäpäin Karibiaa olinkaan juuri tuolloin seilaamassa, mutta sinäkin iltana siirryin uskollisesti laivan takakannelle odottamaan auringonlaskua. Ja yhtäkkiä pääsinkin todistamaan tuon polttavan oranssinvärisen möllykän liikkumista kuin askel askeleelta pilvettömällä taivaalla. Jättikokoiselta näyttävä aurinko lipui aina vain alemmas ja alemmas horisontissa, yhtäkkiä kadoten näkyvistä kuin pudoten tumman meren syleilyyn. Siinä jäi ihan prosecco-lasillinen juomatta tätä näkymää ihastellessa.

3. Namibia, Etosha

Yksi puitteeltaan erikoisimmista auringonlaskuista on ehdottomasti ollut Namibiassa. Etoshan luonnonpuistossa siirryin leirintäalueen kupeessa olevan vesilammikon ääreen lähinnä bongailemaan sinne iltahämärän tullen juomaan tulevia eläimiä. Mutta aurinko laskikin suoraan juomalammikon taakse ja juuri auringon painuessa kauempana siintävien kuivuvien pensaiden taa piiloon, norsupariskunta tuli juomapaikalle. Afrikan auringonlaskuissa piilevä energia on varmasti kaikista voimakkain, eikä tämäkään auringonlasku säteitään säästellyt, vaan viimeiseen asti kurotteli keltaisen oransseja lonkeroitaan korkealle taivaalle.

4. Brasilia, Amazonin sademetsä

Ehkä erikoisin paikka auringonlaskun ihailuun on ollut Amazonin sademetsä. Olin Brasilian puoleisessa sademetsässä jokiristeilyllä, ja juuri syömässä itse onkimiani piraijoita pikkupaatin kannella, kun taivaanrannasta alkoi erottua oranssin eri sävyjä. Ensin näytti siltä kuin sademetsä olisi ollut tulessa, mutta sitten tajusin kyseessä olevan auringonlasku. Laskeva aurinko värjäsi koko pilvimassan näyttämään siltä, kuin siihen olisi taiteilija vedellyt siveltimellään eri värisiä vetoja. Joen pinnasta nämä sävyt heijastuivat lähes yhtä kirkkaina ylöspäin, ja tumma sademetsä loi sopivasti kontrastia värien ilotulitukselle.

5. Kenia, Masai Mara

Ensimmäisellä Afrikan matkallani pääsin Kenian Masai Maran luonnonpuistossa näkemään elämäni ensimmäisen todellisen Afrikan auringonlaskun, ja sen jälkeen olen janonnut nähdä noita yhä enemmän. Eikä ihme, sillä päiväsafarilta leirintäalueelle suunnatessa savanni sai ylleen häkellyttävän upean auringonlaskun. Taivas oli utuisen pilviverhon peittämä, mutta Afrikan voimakas aurinko puski pinkin oransseja sävyjään päättäväisesti sen läpi. Laskun loppumatkan aurinko oli visusti pilvien takana, mikä sai sen näyttämään lähes pinkiltä kuulta siellä möllöttäessään – auringonlaskuksi sen kuitenkin tunnisti pallon jälkeensä jättämän väriloiston perusteella.

6. Filippiinit, Donsol Bay

Olimme ystäväni kanssa ensimmäistä iltaa Filippiinien Donsol Bayssä, ja suuntasimme auringonlaskun aikaan rannalle kaljat kädessä. Kamerat oltiin toki jätetty huoneeseemme, sillä emme ajatelleet auringonlaskun olevan sen ihmeellisempi kuin missään muuallakaan. Mutta vielä mitä – kun aurinko hävisi näkyvistä, se värjäsi koko taivaankannen pinkin ja violetin sävyillä, ja koko ranta muuttui kuin joksikin satumaaksi, sillä veden pinnasta taivaan värit heijastuivat takaisin ja koko tienoo hohkui puuterisia sävyjä. Olimme molemmat mykistyneitä tämän näyn edessä. Kuvan nappaisin hätäisesti kännykkäkameralla, ja tuumimme, että seuraavina iltoina kyllä otamme kunnon kamerankin mukaan, mutta vastaavaa emme päässeet enää koko matkan aikana näkemään.

7. Sri Lanka, Mirissa

Sri Lankan Mirissassa siirryin rantapäivän päätteeksi odottamaan illallisaikaa majapaikkani läheiseen rantabaariin ja samalla vilkuilin vähän väliä laskevaa aurinkoa. Jos Sri Lankassa rantahietikko on muihin maihin verrattuna oranssinpunertavaa, olivat sitä myös auringonlaskut. Tuo kyseinen auringonlasku ei ehkä ollut taivaan sävyiltään niitä upeimpia, mutta oman erikoisen leimansa siihen antoi auringon muodostama valosilta veden pintaan – rannalla istuessa tuntui siltä kuin joku olisi heijastanut minua oranssilla lampulla. Maisemasta täydellisen tekivät taustalla huijuvat palmupuut ja rantaveteen iltasurffiltaan palaavat surffarit.

8. Fiji, Nadi

Saavuin Fijin Nadiin illansuussa, ja matkustamisesta hieman väsyneenä raahauduin hotellin rantaravintolaan illalliselle. Illallista nauttiessani huomasin yhtäkkiä olevani aitiopaikalla auringonlaskua ihailemassa. Auringonlasku vaikutti samettisen pehmeältä puuterisissa vaaleanpunaisissa sävyissään, ja oman leimansa näkymään antoivat yläpuolellani roikkuvat jättikokoiset palmunlehdet. Kameraa ei tietenkään tuolloin sattunut mukaan, mutta kännykällä napsaisin kuvan auringonlaskusta juuri ennen sen katoamista horisontista. Muina iltoina Fidzillä en enää päässytkään vastaavaa todistamaan!

9. Gambia

Gambiassa hieman jännitin iltaisin rannalle menoa, mutta en onneksi antanut jännitykseni estää auringonlaskuista nauttimista. Yhtenä iltana menin tapani mukaan iltakävelylle rannalle ja yhtäkkiä selkäni takaa alkoi heijastumaan pinkkejä sävyjä meren pintaan. Kun käännyin ympäri, en voinut uskoa näkymää todeksi: Illan tullen nousuvesi oli täyttänyt rannan pienet, lähes kuivuneet lampareet, joiden matalikosta laskeva aurinko heijasteli sävyjään takaisin ylöspäin muodostaen näin lähes epätodellisen näyn. Koko tienoo oli kuin vangittuna epätodelliseen värinäytelmään. Onneksi en jäänyt hotellille tuona iltana!

10. Ranskan Polynesia, Moorea

Ranskan Polynesiaan kuuluvalla Moorean saarella olin viettänyt leppoisia rantapäiviä ja kuin tilauksesta, viimeisenä iltana minua hemmoteltiin mitä kauneimmalla auringonlaskulla. Istuin rannalla palmun alla yksin pitkään ja hartaasti vain horisonttiin tuijotellen. Kiitin itseäni siitä, että olin uskaltanut lähteä maailmanympärimatkalle ja tavoittelemaan unelmiani. Tuo hetki rannalla oli ehkä se ensimmäinen kerta koko matkan alkutaipaleella kun ymmärsin kuinka onnekas olenkaan ollessani täällä maailman toisella puolella katselemassa meren taa laskevaa aurinkoa. Ja jos Afrikassa auringonlaskut olivat intensiivisiä ja täynnä energisiä värejä, tarjoilivat Oseanian saaret pehmeämpiä pastellisia violetin-vaaleanpunaisia sävyjä.