Bangkok Maailmanympärimatka

Maailmanympärimatka – viimeistä matkapäivää viedään

3.8.2017

Terveiset Bangkokista! Kello on yhdeksän illalla, ja vain 12 tunnin päästä minua odottaa paluulento Suomeen. En voi uskoa, että maailmanympärimatka on näin lopuillaan! Koko päivän olen yrittänyt siirtää ajatukset kotiinpaluusta syrjään, siinä kuitenkaan onnistumatta vaikka täältä Bangkokista bookkasin viimeiseksi illaksi todellisen luksuslukaalinen – S31 Sukhumvit Hotelsin kaksikerroksinen sviitti on vertaansa vailla, ei pelkästään hotellihuoneen sisustuksen vaan myös isoista ikkunoista avautuvien näkymien vuoksi. Saavuin tänne iltapäivällä ja lukuunottamatta pientä piipahdusta läheisessä ostoskeskuksessa, olen viettänyt viimeisen matkapäiväni tässä hotellihuoneessa. Tilannut huonepalvelusta ruokaa. Korkannut valkkaripullon auki. Käynyt vaahtokylvyssä. Ja vain ollut. Mutta vaikka kuinka olen yrittänyt nauttia tästä ylellisestä hotellista ja omasta hetkestäni, en voi sille mitään, että mieli on kaikkea muuta kuin riemukas.

Vähän väliä ahdistus nousee pintaan, kyyneleet kihoavat silmille. Nieleskelen. Sulattelen. Viimeiset 10 kuukautta maailmanympärimatkasta vilisevät pikakelauksella mielessäni. Mutta tuntuu, etten siltikään muista kaikkea. Voiko siitä muka olla jo 10 kuukautta kun lähdin Suomesta? En halua uskoa sitä. Haluan, että seikkailuni jatkuu. Tuntuu siltä, etten ole vielä valmis palaamaan Suomeen, takaisin arkeen. Voi kumpa voisin saada vielä pari ekstrakuukautta! Ehkä sitten kotiin olisi helpompi palata? Vai olisiko sittenkään? Sehän oli naiivi ajatukseni matkaa suunnitellessani, että varmasti 10 kuukauden jälkeen kotiinpaluu tuntuu kivalta, ja ehkä näin pitkän matkan jälkeen se kuuluisa kaukokaipuu olisi sisälläni hellittänyt. Mutta ei.

Kurkkua kuristaa. Tuntuu, etten saa henkeä. Samalla olen pakahtua siihen sanoinkuvaamattomaan onnen sekaiseen riemuun, kun muistelen matkaa. Minä tein sen, minä lähdin rohkeasti unelmieni perään. Ja sain viimeiseltä 10 kuukaudelta enemmän kuin koskaan osasin unelmoidakaan. Samalla kuitenkin ajatus kotiinpaluusta nostaa toisenlaisen pakahtumisen tunteen pintaan. Itku puskee pintaan, ja lopulta illan pimetessä annan sen ottaa vallan. Itken niin kovaan ääneen, etten hetkeen saa henkeä. Haikein mielin sanon hyvästit unelmieni matkalle. Kiitän itseäni matkasta, mutta silti pelon sekaisin tuntein mielessäni pyörii ajatus – mitä seuraavaksi?

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    3.8.2017 at 19:16

    Oi, nytkö se on ohi? Tuntuu, että vasta äskettäin luin sun juttuja siitä, kuinka lähdet unelmien matkalle! Voin vain kuvitella, miltä susta tuntuu. Kuten sanoit, en tiedä olisiko kotiinpaluu yhtään helpompaa kahden kuukauden päästä. Eiköhän se kiitollisuus ole kuitenkin lopulta se suurin tunne tuollaisen reissun jälkeen. <3 Hyvää kotimatkaa!

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:32

      Voi älä, nyt se on oikeasti ohi! Vaikka kuinka toivoisin että matkan loppuminen olisikin ollut vain pahaa unta! 😀 Kiitos paljon kannustuksestasi, eiköhän tämä arkeenpaluu ala tästä pikkuhiljaa (toivottavasti) sujumaan…

  • Reply
    Sini
    3.8.2017 at 23:17

    Matkaasi on ollut ilo seurata <3

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:31

      Kiitos Sini, että olet seurannut matkaani! ♥

  • Reply
    Anna-Liisa
    3.8.2017 at 23:33

    On ollut ilo seurata näitä matkatarinoita nämä 10 kk, kiitos niistä. Olen saanut vinkkejä omaankin matkusteluun. Ymmärrettävästi olosi on nyt haikea, mutta jäähän tästä sinulle upeat muistot ja ystäviä maailmalla. Hetken päästä taas uudet seikkailut odottaa 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:31

      Kiitos sinulle, että olet ollut matkallani mukana! ♥ Näissä kokemuksissa on kyllä muistelemista vielä pitkäksi aikaa, ja ottaa varmasti oman aikansa että kaiken saa prosessoitua mielessä. Mutta eikun vain uusia seikkailuja kohti, me molemmat! 🙂

  • Reply
    Travelloverin Annika
    4.8.2017 at 07:30

    Terkkuja Bangkokista. Samoissa mietteissä. Matkasi oli pidempi ja sheikkailuiltaan ihan vertaansa vailla, enemmän toki kuin omani, mutta päättymiseen liittyvät tunteet on niin helppo ymmärtää. En usko, että palaaminen olisi kahden kuukauden kuluttua yhtään helpompaa, jollei olisi reissuväsymys niin paha, että jotenkin ei vain jaksaisi enempää. Mutta en tiedä, voiko niin käydä.

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:28

      Meidän olisi pitänyt olla samaan aikaan Bangkokissa, vertaistukea parhaimmillaan – kotiinpaluuahdistus, vascosta ja kasvisruokaa!

  • Reply
    Noora
    4.8.2017 at 08:42

    Aika menee nopeasti, kun on kivaa. Sulla on ollut hieno ja kokemusrikas matka, mutta ymmärrän kuinka kotiin paluu varmasti ahdistaa. Tsemppiä! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:27

      Tällä reissulla aika on mennyt kyllä aivan liian nopeasti! Mutta kiitos, toivottavasti tämä kotiinpaluu tästä alkaa helpottamaan… 🙂

  • Reply
    Jessi
    4.8.2017 at 09:17

    On ollut ilo seurata matkaasi ja ihania kuviasi. Kieltämättä unelmoin itsekin samanlaisesta irtiotosta. Voin vain kuvitella ahdistuksen palata kotiin,mutta onneksi meillä on vapaus valita jos kotisuomi tuntuu liian ahdistavalta. Aina voi lähteä takaisin. Tervetuloa Suomeen ja kiitos hetkistä matkallasi 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:27

      Ihanaa että olet seuraillut mukana, kiitos! ♥ Nyt vain alat rohkeasti suunnittelemaan sitä omaa irtiottoasi, uskon, että se on mahdollista kun vain aloitat unelman siirtämisen käytännnön tasolle.
      Ja toivottavasti tämä minun arkeenpaluu alkaa tästä pikkuhiljaa sujumaan, huomenna kutsuvat jo työt, joten ei onneksi tarvitse jäädä pitäksi aikaa ”välivaiheeseen” ja ahdistukseen pyörimään. Ja totta, nyt ei kun vain uusia seikkailuja suunnittelemaan! 🙂

  • Reply
    Anni
    4.8.2017 at 10:16

    Kyllä aika menee niin kovin nopeasti. Aloin seuraamaan blogiasi juuri maailmanympärys matkasi alku taipaleella. Kiitos kun olet jakanut meille lukijoille upeita tarinoita seikkailuistasi. Monesti olen saanut kylmiäväreitä ja itkenyt kun olen lukenut tarinoitasi. On mahtavaa päästä seuraamaan kun ihmiset lähtevät toteuttamaan niitä suurimpia unelmia. Uusia upeita kohteita olen saanut omaan matkailu listaani ja niin paljon inspiraatiota eri seikkailuja varten, esimerkkinä risteily Antarktikselle haluamme suunnata sinne mieheni kanssa häämatkalle. Kiitos! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:25

      Kiitos Anni sinulle, että olet ollut matkallani mukana ja jakanut elämykset siellä ruudun toisella puolella. Ihan liikutuin kommenttiasi lukiessani. ♥ Ja aivan mahtavaa kuulla, jos olen oman matkani kautta pystynyt tarjoamaan uusia upeita matkakohteita toivelistallesi. Ja uuuh, häämatka Antarktikselle kuulostaa aivan huikealta – varmasti tulee olemaan vertaansa vailla oleva matka!

  • Reply
    Jenna Claudia
    4.8.2017 at 11:27

    Mulla meni kylmät väreet kun luin sun tekstin! Täällä ollaan seurattu matkaa tiiviisti, toivottavasti kotimatka menee hyvin! ❤️ xx

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:23

      Kiitos tuhannesti Jenna, että olet ollut matkallani mukana! ♥

  • Reply
    Johanna Hulda / Vida de Estrada
    4.8.2017 at 11:57

    Voi, nytkö se jo päättyy! Täälläkin on seurattu matkasi etenemistä tiiviisti ja huokailtu kaikelle kokemallesi upealle ja jännittävälle. Kiitos siitä! Voimia kotiinpaluuseen ja toivottavasti pääset nopeasti uudelle reissulle, tai vaikka muuttamaan ulkomaille. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:22

      Kiitos itsellesi, että olet ollut matkalla mukana! ♥ Kaiken tämän kokemisen sulatteluun tarvitsee varmasti aikaa, toivonmukaan kotiinpaluu alkaa tästä pikkuhiljaa sujumaan ilman sitä isointa tunnekuohua mikä sisällä vallitsee. Ja ei kun vain uusia seikkailuja sitten suunnittelemaan. 🙂

  • Reply
    Elina
    4.8.2017 at 15:18

    Kiitos blogistasi! Olen itse huomannut, että usein syystä tai toisesta pintaan nousseet voimakkaat tunteet ovat juuri se voima joka auttaa isojen päätösten tekemisessä elämässä. Ehkä kotiinpaluusi ja sen aikaansaamat tuntemukset ovatkin juuri se mitä tarvitset muokataksesi tulevaisuudestasi toiveidesi mukaisen 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:21

      Kiitos, oikein viisas kommentti! Kieltämättä tuo on totta, että matkalta kotiinpalatessa sitä ikään kuin katsoo asioita aivan uudelta kantilta. Toivotaan, että kotiinpaluussa on myös jotain hyvääkin – tilaisuus pureskella kokemuksia ja tuntemuksia, ja toivonmukaan elämä johdattaa oikeaan suuntaan. 🙂

  • Reply
    Sunna
    4.8.2017 at 16:18

    Seuraavaksi on varmasti tulossa jotain hienoa 🙂 Kun uskalsit tämän, pystyt ihan mihin vaan! Tuo pitkän matkan jälkeinen fiilis on uskomaton. Niin paljon muistoja, niin paljon uutta, ei mitään kykyä käsitellä tai edes valmistautua paluuseen. Olen tavallaan tosi kiitollinen noista hetkistä, koska harvoin tuntee niin voimakkaasti kuin tuolloin.

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:11

      Kiitos paljon kannustavasta kommentistasi Sunna! Toivon todella, että tämän jälkeen uskallan tehdä mitä vain – ennen kaikkea kuunnella sisintäni ja tehdä sitä mitä oikeasti haluan. Mutta tästä Suomeen paluusta on seuraavaksi jotenkin selvittävä, kaiken tämän tunnekuohun keskellä. 🙂

  • Reply
    Tuuli
    4.8.2017 at 16:25

    Voi ei….voin hyvin kuvitella, että fiilikset (ja paluuahdistus) ovat hiukan toisissa sfääreissä kuin normaalissa lomaltapaluuahdistuksessa. Tuskinpa lisäkuukaudet olisivat itse palaamista helpottaneet, taitaa vaan palaaminen vaikeutua matkan pituuden lisääntyessä.

    Haluan myös kiittää tästä upeasta nojatuolimatkasta ympäri maailman. Olen seurannut matkaasi alusta alkaen ja lukenut kiinnostuksella kaiken kirjoittamasi. Kiitos, kun olet jakanut seikkailusi lukijoidesi kanssa😊

    Kaukokaipuu taitaa olla joku sisäänrakennettu ominaisuus joissakin ihmisissä. Ei se mihinkään häviä, asettuu vaan joskus olosuhteiden pakosta (esim. pienet lapset) hiukan taustalle, mutta muistuttaa kyllä itsestään kun aika on taas kypsä seikkailuille. Edesmennyt isoäitini meni vuosikymmeniä siten usein satamaan, katselemaan tuntikausiksi lähteviä laivoja, toivoen olevansa niiden mukana matkalla jonnekin kauas, kohti tuntemattomia maita.

    Olen varma, että sinua odottavat jo piakkoin uudet seikkailut. Tsemppiä paluuahdistuksen kanssa kamppailuun.

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:09

      Jos olen tuhertanut itkua jo parin viikon loman jälkeen kotiinpalatessani, niin nyt oli kyllä kunnon Victorian putoukset kyseessä. 😀 Aikamoinen shokki kieltämättä tulla takaisin Suomeen tuollaisen reissun jälkeen, mutta ehkä se arki tästä pikkuhiljaa alkaa normaalimmalta tuntumaan…

      Kiitos itsellesi, että olet ollut matkallani mukana – monet kommenttisi muistan, ja ne ovat lämmittäneet mieltä matkan varrella. Ja saman uskon, että tuo kaukokaipuu joko on tai ei ole sisällämme. Ja se ei ihan noin vain sieltä häviä minnekään, sen kanssa on vain opittava elämään niin kuin isoäitisi on tehnyt.

  • Reply
    SonjaM
    4.8.2017 at 17:57

    Kiitos vielä, että olet jakanut myös meille lukijoille paloja maailmalta. Toivottavasti arki vie pian mennessään ja uudet seikkailut odottavat kulman takana! Kiva seurata mihin elämä sinut vie:) Tällaisen matkan jälkeen olo on varmasti sellainen, että kaikki on mahdollista:)

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:07

      Iso kiitos sinulle, että olet seurannut matkaani! ♥ Katsotaan mitä tässä seuraavaksi keksiikään, mutta ainakin nyt täytyy vain orientoitua arkeenpaluuseen. Ja ehkä sitten alkaa suunnittelemaan seuraavia seikkailuja. 🙂

  • Reply
    ammari
    4.8.2017 at 18:18

    Kiitos ,että sain matkata maailman ympäri kanssasi sohvalta käsin. Itse en olisi aikanaan ollut yhtä rohkea lähteäkseni noin huimaavaan matkaan. Matkakertomuksesi ovat olleet eläviä ja on ollut etuoikeus päästä matkalle mukaan.

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:06

      Kiitos itsellesi, että olet ollut reissussa mukana! Ihan liikutun näitä kommentteja lukiessani, että juttujeni kautta olen päässyt raottamaan ovea uusiin upeisiin paikkoihin.

  • Reply
    Mia
    4.8.2017 at 22:06

    Kiitos, että olet ottanut meidät mukaan ”nojatuolimatkalaisiksi” :)! En voi sanoin kuvata, miten hienoa on ollut seurata reissuasi ja sen vaiheita. Jotenkin itselle on jäänyt lähtemättömästi mieleen se postauksesi Ethosan kansallispuistosta, ja treffeistä siellä auringon laskiessa. Siinä hetkessä päätin, että tuonne on pakko päästä. 🙂 Vaikka kotiinpaluu ahdistaa, tervetuloa silti takaisin! Ei seikkailut maailmasta lopu, ja nyt on aika alkaa suunnitella uusia ja seuraavia. <3

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:05

      Kiitos vain itsellesi, että olet ollut matkallani mukana! ♥ Ihan kulki kylmät väreet, kun luin postauksesi. Olen itse vielä niin liikuttunut koko matkasta, ja on sanoinkuvaamattoman ihanaa kuulla, että olen pystynyt omilla jutuillani saamaan tunteita aikaa sinne ruudun toiselle puolelle ja vielä parempaa – kannustamaan lähtemään matkalle noihin samoihin upeisiin paikkoihin! Ja nuo treffit Etoshassa tulevat säilymään mielessäni varmasti loppuelämän. 🙂 Mutta nyt ei kun sitten seuraavia seikkailuja suunnittelemaan!

  • Reply
    Susanna
    5.8.2017 at 00:04

    Matkaasi on ollut kiva seurata ja kävit useissa upeissa kohteissa!
    teetkö koosteen suosikkikohteistasi?

    oletko muuten miettinyt esim. matkaoppaan työtä tai muuta sellaista? saattaisi ehkä sopia sinulle

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:01

      Kiitos Susanna sinulle, että olet blogini kautta ollut reissussa mukana! Muistan ne monet kommentit mitä olet jättänyt – ja uskotko, ne on välillä tullut tarpeeseen piristämään ja kannustamaan! ♥
      Tulen tekemään koosteen suosikkikohteista ja monesta muustakin maailmanympärimatkaan liittyvästä jutusta. Matkaoppaan työ ei kyllä ainakaan toistaiseksi ole ollut se ”ykkösammatti” minulle, mutta eihän sitä jatkossa tiedä mitä työmahdollisuuksia vastaan tulee! 🙂

  • Reply
    Raija
    5.8.2017 at 01:59

    Kyllapa aika meni tosiaa nopeasti. Oli ilo seurata reissuasi ja lukea blogiasi. Jo joskus ennenkin kommentoin, mutta varsinkin juuri sinun blogisi on ollut kiva seurata, koska et missaan kohtaa alkanut paasaamaan etta tyylisi matkustaa on se yksi ja ainut oikea. 🙂

    Tsemppia kotiin ja arkeen paluuseen – toivottavasti saamme viela paljon reissupostauksia menneelta matkalta ja jatkossakin. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 17:00

      Kiitos Raija, että olet blogini kautta ollut matkallani mukana. ♥ Ja eiköhän tämä kotiinpaluu tästä ala pikkuhiljaa sujumaan – uusia reissuja suunnitellessa! 🙂

  • Reply
    Lina
    5.8.2017 at 05:07

    10 kuukautta tosiaan kului nopeasti ruudun tälläkin puolella, blogiasi seuratessa! Reissuasi on ollut ilo seurata. Oma maailmanympärimatkani on edessä vain 20 päivän päästä ja olen saanut sinulta kullanarvoisia vinkkejä, kiitos siitä! Tsemppiä Suomielämään palautumiseen!

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 16:59

      Kiitos, ihana kuulla, että olet seuraillut matkaani ja saanut blogini kautta vinkkejä omalle reissulle! Ja voi että, voinko lähteä sun mukaan?! Sinulla kaikki tuo vielä edessä – tulee varmasti aivan upea matka, nauti joka sekunnista jo nyt ennen matkalle lähtöä! ♥

  • Reply
    Riikka
    6.8.2017 at 14:36

    Upean näköinen hotelli ollut vikana yönä. Aika menee juu tosi nopeesti, välil tuntuu et vähä liianki nopeesti. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 16:53

      Tuo hotelli oli ihan mieletön, eikä edes mikään ökykallis! Täydellinen viimeiseksi yöksi maailmalla. 🙂 Ja kieltämättä tuli vikana iltana paljon pohdittua että mihin ihmeeseen nämä 10 kk katosivat!

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    6.8.2017 at 15:06

    Kymmenen kuukautta reissun päällä on pitkä aika, ja on ihana kuulla, että kaikki meni niin upeasti, että kotiin on haikea palata.

    Muistan itse lähtiessäni Australiasta kohti Suomea vuoden reissun jälkeen, että olo oli niin tyhjä ja jopa pettynyt, että en edes itkenyt hyvästellessäni ystäviä. Koko kotimatka meni totaalisessa sumussa, ja eniten Suomeen menossa pelotti tuo, että mitäs ihmettä mä nyt teen. No, enpä minä sitten Suomessa viihtynytkään paria viikkoa enempää, vaan lähdin takaisin maailmalle – ja sillä reissulla olen edelleenkin, yli viisi vuotta myöhemmin 🙂

    Tsemppiä Suomeen kotiutumiseen!

    • Reply
      Anna-Katri
      6.8.2017 at 16:52

      Voi, olisin kyllä voinut jatkaa matkaa vielä vaikka kuinka pitkään, siitä varmasti suurin haikeus tuli…

      Mutta voin vain kuvitella millaista on ollut olla samassa paikassa vuosi ja palata sitten toiseen maailmaan sieltä. Ihana kuitenkin kuulla, ettet jäänyt Suomeen murehtimaan, vaan lähdit rohkeasti maailmalle uudelleen kun siltä tuntui! Kiitos sinulle rohkeasta esimerkistäsi ja sen jakamisesta, itse joudun näitä asioita pohtimaan nyt Suomeen palattuani. 🙂

  • Reply
    sari / matkallalahelletaikauas
    6.8.2017 at 21:27

    Toivottavsti kotiinpaluusi on ollut tai tulee olemaan sinulle mieluisa! Noin siinä ilmeisesti käy, kun pidempään on matkassa…..Mutta uskotko kaikki tuleva ratkeaa aikanaan, juuri siihen suuntaan kuin pitääkin. Tuossa taitaa olla syy, miksi en esim itse uskaltaisi lähteä pitkälle matkalle vaikka välillä ajatus kutkuttaakin.

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 21:33

      Kotiinpaluu sujui onneksi suhteellisen kivuttomasti, onneksi oli läheisiä ympärillä ja sopivasti tekemistä. 🙂 Ja toivon todella, että asiat järjestyvät niin kuin on tarkoitettu. Kiitos sanoistasi!

  • Reply
    Meri / Syö Matkusta Rakasta
    9.8.2017 at 08:24

    Juuri noin minäkin ajattelisin viettäväni sen viimeisen päivän, jos maailmanympärysmatkalle joskus lähden. Olet elänyt upeat 10 kuukautta, ja vaikka kotiinpalu on tuona hetkenä tuntunutkin vaikealta (ja tuntuu varmasti vielä pitkään Suomessa), niin kaikki kääntyy hyväksi.

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 21:26

      Tuohon paikkaan oli kyllä hyvä päättää tämä seikkailu, vaikken kotiin millään olisi vielä halunnutkaan tulla. 🙂 Ja kiitos kauniista sanoistasi, pitää vain uskoa siihen silloinkin kun arki täällä alkaa puuduttaa!

  • Reply
    Jenni
    12.8.2017 at 10:17

    Voi miksi löysin blogisi vasta nyt?! Niin ihania kommentteja jätetty sinulle, että laitan tämän nyt itselleni talteen ja alan lukemaan alusta! Olitko muuten matkalla yksin vai jonkun kanssa?

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 21:18

      Oi voi, juuri kun matka on ohi – mutta onneksi jutut on tallentunut tänne blogiin talteen, ja seuraavia seikkailujakin jo luvassa. 🙂 Olin matkalla alusta loppuun yksin, tosin matkalla muutamissa paikoissa treffasin ystäviäni.

Leave a Reply