Maailmanympärimatka

Maailmanympärimatka – Vuosi sitten lähdin!

1.10.2017

Tämä viikko on ollut minulle hieman tunteellinen. Ehkä aavistuksen raskaskin. Olen nimittäin elänyt vuoden takaisen viikon ajatuksissani uudelleen, palannut noihin päiviin ja niihin hetkiin mielessäni. Tasan vuosi sitten nimittäin vietin viimeisen viikkoni Suomessa ennen maailmanympärimatkalle lähtöä ja juuri tänä päivänä, sunnuntaina, suuntasin näihin aikoihin jännityksestä sekaisin lentokentälle. Sen hetken muisteleminen saa kyyneleet silmiini ja tunnekuohu valtaa mieleni. Voi vitsi miten jännittynyt silloin olinkaan, kun tutut maisemat kohti lentokenttää ajaessa vilisivät auton ikkunoista. Mutta kun pääsin lentokentälle ja sain tsekattua ehkä kymmenen kertaa pakkaamani ja purkamani rinkan sisään, tuli jollakin tapaa huojentunut oli. Tässä olin, todellakin lähdössä maailmanympärimatkalle – matkalle, josta olin niin kauan haaveillut ja unelmieni eteen tehnyt rutkasti töitä.

Kun kävelin turvatarkastuksen ohi, läpi non-schengen passintarkastuksen ja istahdin loungen pehmeälle sohvalle katselemaan isosta ikkunoista lentokentällä lipuvia koneita laskevan auringon valossa kuplajuomaa siemaillen, en olisi voinut olla onnellisempi. Se sanoinkuvaamaton jännityksen, onnen ja ilon sekainen tunne kupli sisälläni ja kasvoi kasvamistaan. Teki mieli hihkua, pomppia tasajalkaa – 10 kuukauden maailmanympärimatkani alkaisi tästä ja nyt! Mielessä pyöri kymmeniä eri asioita mitä odotin ja toivoin matkalta, mutta vieläkin ihanammaksi hetken teki se, kun tajusin, etten tietäisi puoliakaan mitä vastaan tulisi. Mitä kaikkea näkisinkään? Entä millaisia kokemuksia ja elämyksiä matka toisikaan vastaan? Seuraava 10 kuukautta olisi elämäni seikkailu, siitä olin varma. Kun kävelin lentokoneeseen, kyyneleet tulvivat silmiini, vaikka hymyilin taukoamatta. Se tunnekuohu lähdönhetkellä oli äärettömän voimakas. Se oli jotain sellaista, mitä on hankala sanoin kuvailla. Se oli jotakin sellaista, mitä en ollut koskaan kokenut tai tuntenut. Yhtäkkiä suuri unelmani olikin totta. Yhtäkkiä olinkin vapaa vain matkustamaan ja tekemään niitä asioita, joista olin haaveillut.

Juuri nyt elän tuota hetkeä uudelleen mielessäni. Voimakas tunnekuohu kulkee läpi kroppani ja tekee mieli päästää huutoitku valloilleen. Sen hetken muisteleminen on edelleenkin äärettömän koskettava, mutta samalla jollakin tapaa katkeran suloinen. Nyt olen kuitenkin jo takaisin Suomessa, palannut takaisin tuolta elämäni isoimmalta seikkailulta. Elämäni upeimmalta sellaiselta. Kaikki se on mennyttä, jäljellä on enää vain muistot. Jos voisin, haluaisin niin kipeästi palata takaisin tuohon vuoden takaiseen hetkeen, kun kaikki oli vielä edessä. Mutta nyt olen takaisin Suomessa, ja ympyrä jollakin tapaa sulkeutuu. Tulen varmasti elämään noita matkan hetkiä uudelleen koko seuraavan vuoden ajan tunnetasolla – ehkä jokin päivämäärä muistuttaa minua juuri siitä aiemmin koetusta paikasta, ehkä jokin biisi saa ajatukseni palaamaan tiettyyn hetkeen ja ehkä jotkut muistot tulevat mieleeni, kun niitä vähiten odotan.

Vaikka tällä hetkellä tunnen käsittämätöntä levottomuutta siitä, etten saa tuota hetkeä enää takaisin, olen äärettömän kiitollinen siitä matkasta, jonka vuosi sitten aloitin. Matka maailman ympäri oli heittämällä parasta mitä olen koskaan elämässäni tehnyt, ja sen 10 kuukauden aikana kokemaani vaalin mielessäni varmasti loppuelämän. En pelkästään niitä kaikkia kauniita paikkoja tai upeita hetkiä, joita pääsin todistamaan, vaan myös sitä kasvupolkua, jonka tuon matkan aikana itse henkisesti tein. Nyt vuoden jälkeen olen aivan eri ihminen kuin lähtiessäni, vaikkakin se kasvuprosessi on jollakin tapaa edelleen käynnissä. Toivon, että vuoden päästä tästä hetkestä olen päässyt taas askeleen, tai ehkä askeleita, oikeaan suuntaan, siihen suuntaan mihin haluan elämäni kulkevan. Onko se sitten Suomessa, onko se sitten ulkomailla, siihen en vielä ole vastausta löytänyt.

Postauksen kuvina on hetkiä vuoden takaiselta päivältä, kun olin juuri lähdössä maailmanympärimatkalleni, sekä kuvia Johannesburgista, josta heräsin yölennon jälkeen seuraavana päivänä. Kasvoiltani ehkä näkyy se iso jännitys, mutta jollakin tapaa myös helpostus ja innostus. Olin vihdoinkin lähtenyt maailmanympärimatkalle, josta niin pitkään unelmoin!

 

  • Reply
    Suunnaton
    1.10.2017 at 17:40

    Sulla on ollut niin mieletön maailmanympärimatka ja upeita kohteita, että sitä kelpaakin muistella. Kiitos, että otit lukijat mukaan noihin hetkiin!

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 17:50

      Kiitos! <3 Matka oli kyllä ihan mieletön, ja ihanaa että olet seuraillut mukana!

  • Reply
    Sanna I Siveltimellä
    1.10.2017 at 19:42

    Ihana kirjoitus! Ja noihin tunteisiin on niin helppo samaistua <3 Se, että tietää tosiaan, että on vapaa vaan matkustamaan seuraavan vuoden, on jotain MIELETÖNTÄ! Mä luulen, että oon ikuisesti kiinni noissa hetkissä ja päivämäärissä jolloin lähdettiin ja saavuttiin, koska jo FB itsessään niistä muistuttelee. Maailman paras matka ja onneksi se tuli tehtyä <3 Onnellista vuosipäivää!

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 20:28

      Siis se hetki oli jotakin ihan mieletöntä! Sitä ei vaan voi kuvailla, se täytyy kokea, jotta ymmärtää mistä puhun. Kiitos siis kovasti kommentistasi ja vertaistuesta. <3

  • Reply
    Palmuaseman Sanna
    1.10.2017 at 20:15

    Voi miten ihanasti kuvattu tuota päivää! Tunteellinen viikonloppu täälläkin takana. Parhaillaan olen lentokenttähotellissa, jossa muistot jotenkin vielä moninkertaistuvat. Eikö me ihan just toivotettu toisillemme ihanaa matkaa, miten siitä voi olla jo vuosi? Nähdään toivottavasti pian!

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 20:29

      Voi muistan kyllä niin hyvin, kun sinun lähtötunnelmia luin ja niihin silloin samastuin! En ymmärrä miten vuosi menikin niin nopeasti?! Nähdään pian, ja muistellaan matkojamme! <3

  • Reply
    Nicola
    1.10.2017 at 20:33

    Ilolla tuli luettua maailmanympärys matkaasi. Ihastellen, haaveillen ja pienellä jännityksellä seuraten. 🙂
    Blogistasi tuli kerta rysäyksellä suosikkini.! <3

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 21:37

      Oi miten ihana kuulla, kiitos paljon mukana elämisestä ja kauniista kommentistasi! <3

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
    2.10.2017 at 13:44

    Aivan huipulta kuulostaa, pystyn jotenkin niin aistimaan tän postauksen kanssa fiilikset mitä tunsit vuosi sitten lentokentällä ja nyt tällä hetkellä, kun reissu on ohi. Tuollainen olisi kyllä myös niin oma unelmien täyttymys! Sun seikkailuja maailmanympäri oli enemmä kuin ilo seurata <3

    • Reply
      Anna-Katri
      2.10.2017 at 21:01

      Voi kiitos paljon Veera, yritin kirjoittaa jutun aidosti juuri niin kuin tunsin. Vaikkakin tuohon hetkeen palaaminen tekikin hieman kipeää. <3

  • Reply
    Anna
    3.10.2017 at 13:58

    Oletko koskaan miettinyt tekeväsi uutta maailmanympärysmatkaa? Jos tekisit, tekisitkö jotakin aivan toisin? Kiitos ihanasta blogista 😊

    • Reply
      Anna-Katri
      4.10.2017 at 07:01

      Oi, jos vain olisi mahdollisuus, lähtisin vaikka samantien uudelleen maailmanympärimatkalle! Päivääkään en tuolta reissulta vaihtaisi, mutta toki uudella reissulla tekisin varmasti jotakin toisin… Täytyykin pohtia tätä tarkemmin ja kirjoitella asioita ylös vaikka ihan erilliseen postaukseen! 🙂

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    6.10.2017 at 15:51

    Voi, miten ihana (ja haikea) kirjoitus! Näistä fiiliksistä tuli mieleen yksi oma – kenties elämäni merkittävin – seikkailun alku, kun eilen tasan kolme vuotta sitten muutin miehen perässä minulle entuudestaan tuntemattomaan Kööpenhaminaan. Voi sitä jännityksen, innostuksen ja jopa pelon määrää kun hyvästelin silloiset työkaverit ja Kroatian kotini, ja hyppäsin koneeseen ja kohti tuntematonta. En tiennyt yhtään, mitä tulisi tapahtumaan, viihtyisinkö ja toimisiko suhde. Uskoin kaiken kuitenkin menevän hyvin, ja todella hyvin on mennytkin! Eilen tuli kyllä mietittyä koko päivä, että mitä tapahtui juuri sillä hetkellä kolme vuotta sitten, ja mitkä olivat silloin fiilikset… 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      7.10.2017 at 08:24

      Oi tuo on kyllä varmasti ollut myös jännittävä hetki! Ja uuden maan lisäksi siinä jännityksen aihetta lisää myös uusi ihminen. Mutta ihana kuulla, että kaikki meni hienosti – sitä vain täytyy olla rohkea ja lähteä <3

  • Reply
    Jenni / Unelmatrippi
    29.10.2017 at 19:28

    Voi, pystyn niin hyvin samaistumaan! <3 Omien kokemusteni perusteella maailmanympärimatkan muistelu tuskin jää vain siihen yhteen vuoteen: itse olen edelleen harva se päivä muistojen vallassa, kun Facebook muistuttelee kolme vuotta sitten alkaneen matkan tapahtumista. Ja olen myös ihan järkyttynyt siitä, että matkalle lähdöstä yleensäkin on jo niin kauan! Kuten sinäkin, lähtisin itse vaikka heti uudelleen – toivottavasti siihen vielä tulee mahdollisuus. Juuri nyt on kyllä tehtävä parit projektit elämässä valmiiksi ihan täällä Suomessa, mutta kuka tietää, jos vähän myöhemmin… 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      29.10.2017 at 21:13

      Taitaa ollakin niin, että ainoastaan samanlaisen reissun/irtioton tehneet voivat samaistua näihin fiiliksiin – yritäpä selittää oloasi Suomessa lähipiirillesi ja saat osaksi vain kommentteja tyyliin kyllä se siitä. Vaikka hyväähän he tarkoittavat. 🙂 Tsemppiä sinulle projekteihin sekä maailmanympärimatkan uudelleen toteuttamiseen – pidetään peukkuja, että pääsemme vielä joskus kokemaan tuon saman matkailun huuman!

Leave a Reply