Yksinmatkailu

Matkailuaakkoseni

Blogeissa on kiertänyt jonkin aikaa elämäni aakkoset –haaste ja päätinkin nyt toteuttaa sen matkailuteemalla. Eipä sillä, että vastaukseni paljoa poikkeaisivat ajatuksistani muutenkaan, sillä matkailu taitaa tällä hetkellä olla elämässäni yksi tärkeimpiä asioita, josta saan aivan valtavasti voimaa ja inspiraatiota myös arkielämään. Tässä siis vastaukseni aakkosten perusteella – ehkäpä niistä saa hieman enemmän selvyyttä siihen, millainen matkailija olen ja mitä ajatuksia päässäni tällä hetkellä ja matkoilla ollessani pyörii. 🙂

A-KAurinko – Olen syntynyt joulukuun 20. päivä eli lähes vuoden pimeimpänä hetkenä. Syntyessäni minusta käytettiin lempinimeä aurinko, ja onneksi vielä myöhemmällä iällä olen joskus kuullut saman kommentin luonteestani vaikka välillä varsinainen tuittupää voinkin olla. En tiedä onko syntymähetkelläni vaikutusta, mutta kaipaan usein aurinkoon. Pimeästä ja kylmästä suomen talvesta en vain yksinkertaisesti pidä, vaan olen enemmän kotonani lämpimissä ja aurinkoisissa maissa.

Blogi – Aloitin lifestyle-blogini pitämisen vuonna 2008, eli takana on jo 7 vuotta bloggaajana. Nykyisin bloginpito on minulle sivutyö ja kiinteä osa päivittäistä elämääni, joten selvää on, että myös matkoilla bloggaaminen on minulle tärkeää. Onneksi nykyisin voin tallentaa matkatarinoitani aiempien matkapäiväkirjojen ja erillisten kuvakansioiden sijaan yhteen ja samaan paikkaan tänne matkablogiin.

C-vitamiini ja eksoottiset hedelmät – Matkoilla ollessa en voi vastustaa tuoreita ja mehukkaita hedelmiä. Vielä parempi, jos ne saa nauttia suoraan puusta poimittuina. Joka matkalla jaksankin aina ihastella paikallisille tuiki normaaleja hedelmäpuita ja salaa toivovani joskus itsekin omistavani talon, jonka pihassa kasvaisi trooppinen hedelmätarha.

Draivi – Sitä tarvitaan varsinkin yksin matkaillessa, mutta elämässä muutenkin. Haluan mennä kokoajan eteenpäin enkä pysähtyä paikoilleni liian pitkäksi aikaa.

Eläimet – Pienestä asti olen rakastanut eläimiä, isoja ja pieniä. Ala-asteella keräilin WWF:n eläinkortteja ja haaveilin eläinlääkärin ammatista. Vielä lukioikäisenäkin olin kahden vaiheilla siitä, lähdenkö opiskelemaan jotakin eläimiin liittyvää (kuten eläinten käyttäytymistiedettä) vai ympäristöalaa. Valitsin jälkimmäisen, mutta onneksi matkojeni kautta olen päässyt perehtymään iltalukemisten lisäksi eläimiin ympäri maailman. Eläintarhoissa en tykkää vierailla, vaan mieluummin näen eläimet niiden luonnollisessa eläinympäristössä. Niinpä olen matkustanut mm. Galapagos-saarille jättiläiskilpikonnien perään, Ugandan ja Ruandan sumuisille vuorille gorilloja tapaamaan, Intian Ranthamboren luonnonpuistoon Bengalintiikereiden jalanjäljille, Sri Lankaan näkemään Aasian norsun luonnossa, Amazonin sademetsään seuraamaan jokidelfiinien elämää, Borneoon todistamaan orankien suojelukodin toimintaa, Kenian ja Tansanian luonnonpuistoihin big fiven perässä, isolle koralliriutalle snorklaamaan, Pantanalin suistoalueelle jättiläissaukkojen reviirille…. listaa voisin jatkaa loputtomiin!

A-KFödelsedag – Koska syntymäpäiväni on niin lähellä joulua, olen usein joulupäivien loman turvin jo syntymäpäivänäni matkoilla. Ehkä parhaiten mieleeni on jäänyt vuoden 2014 synttärini Costa Rican Monteverdessä, jossa sain ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosieni synttärikakun aamulla sänkyyn laulun ja kynttilöiden kera. Lisäksi illan juhlat ovat jääneet mieleeni, kun kylän pikkuruisessa yökerhossa oli tunnelma katossa. Lattaribiisit raikasivat ja paikalliset opettivat meille matkalaisille salsan askeleita ennen kuin tilanne kääntyi toisinpäin ja tanssikilpailun turvin lavalla nähtiin niin letkajenkkaa, ripaskaa kuin wiener-valssiakin. Synttäreitäni olen juhlistanut Väli-Amerikan lisäksi niin Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa kuin Karibiallakin.

Galapagos-saaret – Matkakohde, joka on ollut ylitse muiden. Galapagoksen maisemat olivat kuin toiselta planeetalta, jonka lisäksi eläinten arkuuden puute hämmästytti. Tällaisen luontomatkailijan kohokohta olikin nähdä lähietäisyydeltä Galápagoksenjättiläiskilpikonnat, ja erityisesti jo edesmennyt kuuluisa Lonesome George. Lisäksi snorklausretki pikkupigviinien, merileijonien ja haiden keskellä oli unohtumaton.

Hetket – Matkoilla tuntuu siltä, että osaan elää enemmän hetkessä kuin arkielämässä. Osaan heittäytyä paremmin hetkeen ilman sen kummempaa stressaamista ja toisaalta osaan ehkä myös arvostaa niitä pieniä kauniita hetkiä enemmän. Nämä pienet suuret hetket matkoilta ovatkin niitä, joita mieluusti kannan matkamuistoina mukanani loppuelämän. Onneksi nykyisin valokuvien muodossa osan hetkistä voi tallentaa kameran muistiin, ja valokuvaus onkin yksi isoimpia intohimojani matkailun ohella.

A-KItsenäisyys – Kun erosin neljä vuotta sitten, pelkäsin ehkä eniten sitä, etten voisi enää matkailla – ilman turvaa ja tukea tuovaa matkakumppania. Tästä pelosta sisuuntuneena päätin kuitenkin aloittaa matkailun yksin, vaikka aluksi se jännittikin. Nyt takana on monta upeaa matkaa ja maata yksin valloitettuna, enkä voisi enää edes ajatellakaan etten matkailisi itsenäisesti. Omatoimimatkat ovatkin opettaneet minulle paljon niin elämästä ylipäänsä, mutta myös itsestäni. Matkojeni myötä olen oppinut, että olen itsenäinen ja pärjään hyvin erilaisissa ja yllättävissä tilanteissa. Se jos mikä on antanut itsevarmuutta myös muuhun tekemiseen.

Joko tai – Olen aina ollut hyvin tavoitteellinen persoona, ja se näkyy jollakin tavalla myös matkojeni toteutuksessa. Kun huomasin, että käytyjä maita alkoi kertymään aikalailla, laitoin itselleni ensimmäiseksi tavoitteeksi vierailla 50 maassa ennen kuin täytän 30 vuotta. Kun viime vuonna täytin 31 vuotta, oli maalistani kasvanut jo yli 60 kohteeseen ja tällä hetkellä käytyjä maita on yli 70, vaikka vasta tämän vuoden joulukuussa juhlin 32-vuotissyntymäpäiviäni. Olenkin tietynlainen joko tai -persoona sen suhteen mitä haluan saavuttaa. Sen mitä haluan, tavoittelen sinnikkäästi ja lannistumatta, ja saatan joissakin, kuten matkailun tapauksessa, toteuttaa esteistä huolimatta.

Kyllä – Ennen olin hyvin varovainen kaiken uuden suhteen, mutta nykyisin mottonani on sanoa ennemminkin uusille asioille kyllä kuin ei. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vaikka kuinka pelkään korkeita paikkoja ja hallitsematonta vauhtia, olen löytänyt itseni muun muassa Etelä-Amerikan pisimmältä ja korkeimmalta ziplining-radalta sekä tosissani ajattelevani seuraavaksi laskuvarjohypyn toteutusta. Say yes to new adventures!

Lentokoneet – Lentokoneet merkitsevät minulle uusiin paikkoihin pääsemistä, mutta samalla myös tietynlaista omaa aikaa. Ennen uuteen matkakohteeseen pääsemistä on hyvä lentomatkan turvin heittää hyvästit arkielämälle koti-Suomessa ja orientoitua uusiin seikkailuihin. Vastaavasti varsinkin pidemmän matkan jälkeen lentomatka takaisin Suomeen toimii usein terapeuttisena pakkopullana – matkan aikana joutuu hyvästelemään matkaan liittyvät asiat ja yrittää keskittää ajatukset niiden sijaan arkielämään.

Muistot –Matkamuistot eivät mielestäni ole niinkään fyysisiä tavaroita vaan niitä hetkiä ja kokemuksia, joita matkalla kohtaa ja kantaa takaisin koti-Suomeen mukanaan – ja parhaimmassa tapauksessa ne muistot kulkevat mukana loppuelämän ja antavat arkielämälle aivan uutta perspektiiviä.

A-KNenäsuihke – Minulla on rakenteellisesti liian ahtaat nenäkäytävät, joten kärsin lähes kokoajan kroonisesta tukkoisuudesta. Lentämään en pysty ilman lääkkeitä, sillä muuten paine voi käydä liian tukalaksi ja pahimmassa tapauksessa tärykalvoni räjähtävät.Tästä samaisesta syystä en luultavasti tule koskaan sukeltamaan, sillä en pysty tasaamaan painetta nenäonteloista. Käsimatkatavaroistani löytyy siis aina ainakin oloani helpottava nenäsuihke.

Optimisti – Olen pienestä asti ollut varsinainen optimisti, joka pahimmassakin tilanteessa osaa ajatella ja tuoda esiin niitä positiivisia puolia. Olen myös huomannut tämän piirteen auttavan itseäni niin eriasteisissa kriisitilanteissa koti-Suomessa kuin ennalta arvaamattomissa hetkissä matkoilla maailmalla. Elämä on helpompaa kun siihen suhtautuu hymyllä ja ajatellen huomisen tuovan parempaa tullessaan.

Poni – koska H-kirjain oli jo varattu, päädyin hevosen sijaan käyttämään tässä ponia. Tämä sopii siinä mielessä itseeni oikeastaan paremmin, sillä nuoruusvuosinani omistin ponin, jolla ratsastin päivittäin lähes 5 vuoden ajan kilpaillen esteratsastuksessa maajoukkuetasolla. Ratsastus jäi rakkaan ponin myymisen jälkeen, mutta silloin tällöin matkoilla olen noussut uudelleen hevosen selkään. Noina hetkinä tunnen eläväni aivan uudella tasolla, kun vanhat opit ja muistot virtaavat mieleeni laukatessani mahdollisimman kovaa eteenpäin. Omasta suht pienestä koostani johtuen minulle usein annetaan ratsastusretkille kaikista pienin ja laiskoin poni, ja nykyisin olenkin oppinut matkoilla vaatimaan alleni sen villeimmän tapauksen.

Question – Jos emme kysy ja kyseenalaista, miten voimme saada selville maailman todellisen tilanteen. Minua ärsyttää Iltalehtien lööpit ja nostatukset ties mistä aiheesta erityisesti siitä syystä, että jotkut ihmiset uskovat niitä sokeasti. Ei vaivauduta perehtymään taustoihin ja syy-seuraus-suhteisiin, vaan ajatellaan mustavalkoisesti asioiden olevan niin kuin niistä on lööpeissä kirjoitettu tai tuttavalta kuultu. Toivoisinkin medialta vieläkin enemmän kansantajuisempaa otetta uutisointiin viihdearvon sijaan, varsinkin kun kyseessä on maailman tilanne ja poliittiset seikat. Samoin toivoisin ihmisiltä entistä enemmän kiinnostusta ja avarakatseisuutta oman elämän ulkopuolelle.

Rauha – Olen aina pitänyt omasta rauhasta, ja silloin tällöin huomaan kaipaavani omaa aikaa ilman muita ihmisiä. Matkoilla osaan arvostaa rauhallisia hetkiä, jolloin voi keskittyä vain tiettyyn asiaan ilman häiriötä ja unohtaa ajantajun kokonaan. Rauha merkitsee minulle myös yleisesti maailman rauhaa, sillä varsinkin matkailijana joutuu todistamaan maailman politiikan jännitteet aivan uudella tavalla kuin kotisohvalta käsin. Haluan elämäni aikana vierailla kaikissa maailman maissa, mutta epäilen, että joidenkin maiden poliittisen epävakauden ja rauhattomuuden takia se saattaa olla mahdotonta.

A-KSeikkailu – Matkat ovat tuoneet elämääni kaivattua seikkailun fiilistä, ja niiden myötä olen muuttunut avarakatseisemmaksi myös normielämässäni. Matkoilta janoakin yhä useammin eksoottisia ja erikoisia seikkailuja, sellaisia kokemuksia, joita voin vielä vanhainkodin kiikkustuolissa muistella. Mitä enemmän olen matkaillut, sitä seikkailuhenkisemmäksi olen muuttunut. Seuraavaksi haluaisin seikkailla Papua-Uusi-Guinean sademetsissä, tehdä vapaaehtoistyötä Madagaskarilla ja matkustaa läpi Länsi-Afrikan villien maiden.

Työ – Olen siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että päivätyöni, joka välillä stressaakin aikalailla, tarjoaa uran kannalta kiinnostavia mahdollisuuksia. Tänä vuonna saavutin yhden unelmani työrintamalla kun matkustin Ugandaan, mutta jatkossa minun täytyy tehdä entistä enemmän työtä, jotta pääsisin kiinni haaveilemiini tehtäviin. Päivätyöni lisäksi blogityöt pitävät ajatukseni virkeinä ja tarjoavat vastapainoa päivätyölleni. Blogitöiden puitteissa olen matkustanut toistaiseksi vain Tukholmaan, Lontooseen ja Turkuun. Tällä hetkellä en kuitenkaan ole varma siitä mikä minusta tulee isona, ja mitä oikeastaan onkaan se unelma-ammattini. Jos siis täysipäiväistä matkailua tähän ei voi laskea. 🙂

Unelmat – Unelmat on tehty saavutettaviksi, ja olen sitä mieltä, että unelmia täytyy aina olla. Ne kannustavat jatkamaan eteenpäin ja tavoittelemaan itselle tärkeitä asioita. Ne myös tuovat niihin synkempiinkin päiviin valoa, kun voi ajatella, että se elämän isompi unelma on vielä edessä. Sanon kuitenkin, että unelmat eivät usein toteudu itsestään, vaan niihin täytyy ja kannattaakin nähdä vaivaa. En tiedä mitä elämä olisi ilman unelmia – pysähtyisimme varmaan kokonaan paikoilleen. Oma matkailu-unelmani on vierailla maailman kaikissa maissa, ja ehkä sitäkin toteuttamiskelpoisempi unelma on lähteä maailmanympärysmatkalle lähitulevaisuudessa.

Villi ja vapaa – Ensin valitsin tähän pelkästään sanaan vapaa, mutta pian huomasin siihen liittyvän elämässäni kiinteästi sanan villi. Villi ja vapaa kuvaakin tämän hetkistä elämäni vaiheitta kaikista parhaiten. Sinkkuna olen vapaa tekemään mitä vain, mutta toisaalta matkat ovat tuoneet elämääni aivan erilaista vapautta. Ja toisaalta myös vapauden kaipuuta. Villeys näkyy minussa ehkä siinä, että en vieläkään malta asettua paikoilleni, vaan janoan yhä uusia kokemuksia erityisesti matkailurintamalla. Mistähän löytyisi elämänkumppani joka pysyisi tässä kaikessa mukana?

X – kuvastaa minulle estettä, jotain sellaista mitä ei kannata toteuttaa ja tavoitella. Itseni tuntien x-merkistä huolimatta saatan kuitenkin tehdä juuri päinvastoin. Matkoillani en ole mikään superrohkea tai yllytyshullu, mutta silti usein toteutan omat matkasuunnitelmani muiden etukäteisvaroitteluista huolimatta. Hyvällä maalaisjärjellä ja tilannetajulla pärjää onnesi pitkälle.

A-KYstävät – Minulla on vain muutamia läheisiä ystäviä, ja olen huomannut elämänmuutosten myötä ystäväpiirin vain supistuvan. En kuitenkaan pane sitä pahakseni, sillä olen aina ollut persoona, joka ei vain jaksa miellyttää tai ylläpitää paikoilleen puutuneita tai energiaa vieviä suhteita. Matkojen myötä olen huomannut, kuinka erilaisiin ihmisiin positiivisessa mielessä voikaan tutustua matkoilla. Sanotaankin, että matkailu avartaa – myös ystävien suhteen. Olenkin kiitollinen siitä, että matkojeni kautta olen saanut ystäviä ympäri maailmaa.

ZZZZZ – Tästä kirjaimesta tulee mieleen vain nukkuminen. Nykyisin arkielämässä nukun aivan liian vähän, keskimäärin noin 6 tuntia per yö, mutta matkoilla voin helposti nukkua 8-10 tuntia ilman stressiä. Matkoilla voin yöpyä mitä alkeellisimmissa olosuhteissa, mutta usein korvatulpat tuovat paremmat yöunet. Erityisesti mieleeni ovat jääneet telttamajoitukset Afrikan savanneilla, joissa yöllä telttaan kantautui mitä ihmeellisempiä ääniä, eikä teltasta voinut poistua yöaikaan tarpeille villieläinvaaran vuoksi. Toinen nukkumiselämys oli iso dorm room Nicaraguassa Los Brasiles -saarella, jossa muiden matkalaisten kuorsauksen lisäksi korvatulppien läpi kantautui rantaan iskevien aaltojen kumea pauhu.

Åbo – Yksi suosikkikaupunkejani Suomessa – Helsingin jälkeen.

Äiti – Olen äitini kanssa todella läheinen, ja mitä enemmän vuodet ovat menneet eteenpäin, sitä läheisemmäksi äitini on tullut. Äidilläni on kuitenkin hieman rasittava tapa stressata matkojani, ja kysellä perääni tekstiviestein matkoilla ollessani. Kirkkaasti muistan edelleenkin tapauksen kuinka Gapapagoksella kuuluvuuden puuttuessa etsin paniikissa nettikahvilaa, jotta voisin morsettaa äidilleni kaiken olevan kunnossa. Sen jälkeen olenkin aina sanonut hänelle, että yhteydet eivät luultavasti matkoillani toimi ja otan itse yhteyttä kun pystyn.

Öinen – Jos olet koskaan yöaikaan katsonut taivaalle, varsinkin muualla kuin Suomessa, voit varmasti yhtyä siihen että öinen tähtitaivas uskomattoman upea. Millaista onkaa maata selällään kirkkaan tähtitaivaan alla ja metsästää tähdenlentoja. Priceless.

You Might Also Like

4 kommenttia

  • Reply
    Peppi
    4.11.2015 at 18:46

    Kiinnostaisi kovasti postaus noista jokidelfiineistä! Onko sellaista olemassa jo (mennyt ohi silloin..) tai onko suunnitteilla tehdä?:)

    • Reply
      Anna-Katri
      7.11.2015 at 21:20

      Jokidelfiineistä voisin vaikka tehdä kokonaan oman postauksen! Nyt olen Etelä-Amerikan postaussarjassani menossa vasta Ecuadorissa, jonka jälkeen vuorossa on vielä Galapagos ja Pantanal ennen Amazonin jokia, joten seikkailuja luvassa! Ja pakko muuten paljastaa, että Amazonilla elelee myös muutamia vaaleanpunaisia delfiineitä, jotka ovat todella harvinaisia – mutta niistäkin voi joskus nähdä pienen vilauksen kun ne pomppaavat pintaan. 🙂

  • Reply
    Kata
    5.11.2015 at 20:58

    Mielenkiintoisia kohtia kirjainten alla! Mukava lukea näitä. Jaan kanssasi mielenkiinnon eläimiin ja kysymyksiin. Uteliaisuus ja tiedonjano kehittävät ihmisiä! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      7.11.2015 at 21:18

      Mukava kuulla, että tällaisista vähän henkilökohtaisemmista kirjoituksista löytyy myös samaistuttavia asioita. 🙂

    Jätä kommentti