Maailmanympärimatka

Matkalta paluu kotiin ja arkeen…

12.8.2017

Ensimmäinen viikko arkielämää takana. Kun palasin Suomeen viikko sitten keskiviikkona, vietin ensimmäiset pari yötä hotellissa, mikä osoittautui yhdeksi parhaimmista ideoista ikinä! Näin sain pehmeän laskun Suomeen paluuseen, eikä arki iskenyt heti vasten kasvoja. Hotelliöiden jälkeen oli kuitenkin aika palata vanhaan tuttuun asuntooni ja aloittaa valmistautuminen arkeen.

Kotiutumista ja rinkan purkamista

Kun kannoin rinkan sisälle asuntooni ja katselin hetken ympärilleni, tuntui ensin siltä, kuin en olisi koskaan täältä lähtenytkään. Kaikki näytti aivan samalta, jopa ikkunoita vasten piiskaava sade. Samalla kuitenkin mieleeni muistui ne ahdistavat viikot ennen matkalleni lähtöä, kun tein pitkiä päiviä töissä ja niiden päälle pakkasin asuntoani pakettiin sekä siinä sivussa yritin hoitaa kaikkia käytännönasioita maailmanympärimatkaa varten. Jännitti ihan pirusti kaikki mitä edessä onkaan, mutta samalla ahdisti, että miten ihmeessä koskaan pääsen lähtemään kokoajan vain kasvavan to do -listan vuoksi. En varmasti nukkunut noina viimeisinä viikkoina juuri yhtään, sillä illan pimetessä asiat alkoivat vain pyörimään mielessäni ja superstressi valvotti koko kroppaa. Ja nyt kotiin palatessa tuntui aivan äärettömän hankalalta aloittaa tavaroiden kantaminen takaisin asuntoon, sillä se muistutti liikaa noista matkaa edeltävistä hetkistä – ja toki myös siitä, että matka olikin nyt jo ohi.

Viikonlopun aikana purin rinkan viimeistä kertaa haikein mielin, ja joka ikisen vaatteen, tavaran tai paperilapun kohdalla mieleen tulvahti liuta muistoja matkalta. Voi taivas niitä hetkiä ja elämyksiä, joita olenkaan matkan varrella päässyt kokemaan! Välillä meinasin lopettaa koko rinkan purkamisen, niin tuskaiselta se tuntui. Olihan se ollut pieni kotini ja toimistoni viimeisen 10 kuukauden ajan, ja ensimmäisten haparoivien kuukausien jälkeen olin onnistunut järjestelemään rinkan sisällön niin, että kaikelle oli oma paikkansa. Nyt kuitenkin joutuisin kantamaan rinkan varastoon ilman tietoa seuraavasta kerrasta, kun saisin sen ottaa esille ja suunnata seikkailuun maailmalle. Ahdistava ajatus kerta kaikkiaan!

Töitä, töitä, töitä…

Maanantaina palasin takaisin töihin. Toimistolle bussimatka ja lyhyt kävely metsikön läpi tuntui liian tutulta. Taas sama tunne siitä, etten olisi ollut poissa ollenkaan nosti päätään. Minne nämä kuukaudet kuluivatkaan? Vastahan kävelin tätä samaa polkua toimistolle viimeisenä työpäivänäni ilon ja jännityksen sekaisesta onnesta hihkuen. Silloin tuntui niin epätodelliselta, että voiko viimeinen työpäivä oikeasti olla täällä ja maailmanympärimatka alkaa ihan kohta. Nyt tilalla oli kuitenkin pelonsekainen ahdistus, miten sopeutuisinkaan takaisin arkielämään, saati sitten työmaailmaan kymmenen kuukauden lomailun jälkeen? Toimiston ovella todellisuus muistutti poissaolostani. En muistanut pääsykoodiani, vaan tottuneesti yritin syöttää luottokorttini pin-koodia lukijaan. Hihitytti. Eihän minun matkalla tarvinnut paljon muita numerosarjoja muistaakaan kuin luottokortin koodi.

Mutta työviikko lomailujen jälkeen lähtikin käyntiin yllättävän kivuttomasti. Yllättäen työt eivät olekaan se eniten ahdistava tekijä kotiinpaluussa, vaan päinvastoin töihin meno tuntuu ihan mukavalle, samoin kuin uusien työhaasteiden kimppuun käyminen. Selvästikin pääkoppani on saanut lomailla tarpeeksi, ja nyt tuntuukin, että ajatustyö ja työjuttujen ratkominen on se mitä kaipaan kotiinpaluuahdistuksen selättämiseksi. Kukapa olisi arvannut?!

Uusia ja vanhoja ystäviä sekä sopeutumista

Kotiinpaluuseen liittyen olen saanut paljon yhteydenottoja toki lähipiiriltäni, mutta myös muilta ystäviltä ja tutuilta (sekä jopa tuntemattomilta), että olisi kiva tavata ja kuulla lisää matkasta. Onkin ollut ihana huomata, miten lämpimästi minut on otettu vastaan vaikka poissa olenkin ollut niin kauan. Toisaalta matkan aikana olen huomannut, ketkä ovat niitä oikeita lähiystäviä täällä, ja toisaalta olen ollut innoissaan uusista ystävyyssuhteista, joita matka minulle antoi. Onneksi näistä uusista ystävistä muutamat asuvat Suomessa, joten heidän kanssaan pääsee varmasti pian vaihtamaan matkakuulumisia sekä jatkamaan ystävyyttä ihan kotipuolessakin (reissusuunnitelmia unohtamatta).

Olen kuitenkin hieman varovaisesti sopinut tapaamisia, sillä jotenkin tuntuu siltä, että tarvitsen enemmän aikaa itselleni kaiken kokemani jälkeen ennen kuin voin matkasta aidosti ja oikeasti kertoilla kaikille. Huomasinkin, että ensimmäisinä päivinä minua ihan ahdisti, kun ihmiset kyselivät, miten matka meni. Mitä osaan muka siihen sanoa niin lyhyesti, että joku jaksaa kuunnella, saati sitten ymmärtää? Lisäksi tuntui ja tuntuu edelleen siltä, että en halua vielä avata matkaan liittyviä muistoja mielestäni ja alkaa niitä käymään läpi. Niitä on aivan liikaa, ja tunteet edelleenkin liian pinnassa. Nyt täytyisi ennen kaikkea vain keskittyä siihen, että sopeudun takaisin normaaliin elämään. Onneksi lähipiiri on auttanut ja tukenut arkeenpaluussa. Vanhempani kärräsivät pientä muuttokuormaani Iisalmesta saakka ja käyttivät minua jopa autolla ruokakaupassa, jotta sain kaiken kerralla hankittua. Ystävät ovat keksineet kaikkea kivaa tekemistä yhdessä ja ehdotelleet vaikka mitä huiseja juttuja aina uusista ravintoloista keikkoihin ja jopa ulkomaanmatkoihin.

Joten nyt kun viikko kotipuolessa on kulunut, alkaa elämä pikkuhiljaa Suomessa näyttäytyä ei niin ahdistavana. Erityisesti siihen on varmasti auttanut se, että on paljon tekemistä, mutta varmasti osuutta asiaan on myös sillä, että tajusin voivani aina lähteä täältä, jos alkaa liikaa ahdistamaan. Seuraavat reissut onkin jo suunniteltu, ja itseasiassa minulla on kokoajan ollut menolippu takataskussa… Siitä lisää myöhemmin! 😉

  • Reply
    Sanna Inspired by love
    12.8.2017 at 14:22

    Tervetuloa takaisin! <3

    • Reply
      Anna-Katri
      12.8.2017 at 14:55

      Kiitos muru <3 Ensiviikolla nähdään! 🙂

  • Reply
    Sini
    12.8.2017 at 16:25

    Täytyy udella, että kuka sun blogikuvat ottaa esim matkan aikana? Tarkoitan lähinnä niitä, joissa itsekin olet. Tv: utelias

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 21:06

      Suurinosa kuvista on ihan itseni ottamia itselaukaisimen avulla – niin myös esimerkiksi tässä postauksessa. 🙂 Välillä toki matkalla värvään matkaystävän tai vaikka oppaan räpsäisemään kuvan, silloin tosin joudun itse ensin säätämään kameran ja tsekkailemaan omaa silmää miellyttävät kuvauspaikat, valaistuksen ym.

  • Reply
    Suunnaton
    13.8.2017 at 19:40

    Mua jo lyhyenkin lomamatkan jälkeen ärsyttää heti vastailla kysymyksiin siitä, miten matka meni. Mitä se mahtaakaan olla noin pitkän reissun jälkeen.
    Kotiinpaluun jälkeen ottaa aikaa, että saa kaiken kokemansa järjestettyä niin, että muistoihin pääsee edes itse käsiksi. Ja usein siinä vaiheessa kun olisi itse valmis kertomaan matkasta, ei ketään enää kiinnosta ☺ Onneksi on blogi!

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 21:08

      Joo matkat voi olla jotenkin niin henkilökohtaisia, että niistä kertominen muille on todella haastavaa! Varsinkin heti kotiinpalatessa kun kaikki on vielä niin pinnalla. Mutta enköhän tästä pikkuhiljaa tokene ja pääse muistojen kimppuun. 🙂 Ja oikeassa olet, miten ihanaa onkaan, että kirjoittelin koko matkan ajan juttuja tänne blogiin – nyt voin palata noihin hetkiin matkan jälkeen helposti postausten avulla!

  • Reply
    TerhiKoo
    14.8.2017 at 10:24

    Minuakin on mietityttänyt että kuka kuvia on ottanut, etenkin kun ne ovat usein tosi hyviä 🙂

    Mitä tulee siihen että ihmiset kyselevät matkasta ja ovat siitä kiinnostuneita, se on toisaalta tosi kiva asia! Itse kun muutin ulkomailta Suomeen, tuntui että ketään ei oikein kiinnostanut kuulla kokemuksistani. Itse olin tietysti ihan kulttuurishokissa ja olisin mielelläni kertonut ja mielessäni palannut entiseen kotimaahani, mutta ymmärsin melko pian että ei se juurikaan ketään kiinnostanut. Ainoastaan toisten paluumuuttajien kanssa pystyi vaihtamaan ajatuksia kulttuurieroista ja niistä kokemuksistakin.

    Mukavaa paluuta arkeen – itselleni parasta lääkettä lomalta (lue matkalta)-paluuseen on seuraavan loman (lue matkan) suunnitteleminen 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 21:10

      Suurinosa kuvista blogissani ja instassa on ihan itseni ottamia. Monen vuoden yksinmatkailukokemuksella sitä on harjaantunut näihin juttuihin. 🙂 Mutta voisin itseasiassa kirjoitella tästä valokuvaamisesta ihan oman postauksen, se kun tuntuu kiinnostavan!
      Ja joo, saman olen huomannut, että täällä kiireisessä arjessä elävät eivät oikein osaa ottaa matkajuttuja vastaan, ja ymmärtäähän sen, että jos ei ole ollut itse sitä kokemassa, voi jutut tuntua varsin etäisiltä, kun ei saa mitään tarttumapintaa kohteeseen, saati sitten toisen kokemuksiin ja tuntoihin.
      Ja kiitos, eiköhän tämä arkeenpaluu tästä. 🙂 Ja heh, tuo on niin totta – ei kun vain uusia reissuja suunnittelemaan!

  • Reply
    Runway - Kiitoradalla/ Merja
    14.8.2017 at 21:41

    Tervetuloa Suomeen! Hienosti näyttää käynnistyneen sulla arki heti reissun päätteeks 👍 Saa heti muuta tekemistä ja toisaalta upea tilanne, että on jo seuraavat matkat varattuna! Mulla iski ihan hurja matkakuume nyt lähemmäs pari kuukautta maailmanympärimatkan kotiinpaluun jälkeen, mutta onneks ehti jo pienesti reissata ja seuraavat meilläkin odottamassa 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 20:58

      Kiitos Merja! Töihin paluu olikin iisimpää kuin ajattelin, ja siitä saikin heti sopivaa rutiinia arkeen. Uusimmassa postauksessa kirjoittelenkin uusista reissusuunnitelmista – niiden ajattelu auttaa kyllä kummasti täällä arjen keskellä selviytymisessä! Mukavia reissusuunnitelmia ja uusien matkojen odotusta myös sinulle. 🙂

  • Reply
    Sofia
    15.8.2017 at 13:45

    Tervetuloa takaisin! Kulttuurishokki / paluushokki on varmasti pitkän matkan jäljiltä aikamoinen. Tärkeintä on ottaa nyt alkuun rennosti ja antaa mielelle aikaa totutella. Kannattaa välttää nyt alkuun ylimääräistä stressiä ja tosiaan suunnata ajatukset vaikka siihen seuraavaan reissuun 🙂 Innolla jään odottelemaan mihin maailma sinut seuraavaksi vie! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 20:56

      Kiitos! Olenkin yrittänyt nyt olla ottamatta turhaa stressiä, ja mieluummin keskittyä yhteen asiaan kerralla, kuin aloittaa heti kamala hötkyily. Jää hieman enemmän palautumisaikaa niin ajatuksille kuin kropallekin palata arkeen. Ja hih, seuraavia reissuja onkin jo luvassa pian! 🙂

  • Reply
    Katja / Lähtöselvitetty
    16.8.2017 at 12:29

    Oli varmaankin viisas päätös mennä takaisin töihin nopeasti paluun jälkeen. Usein ihmiset peräänkuuluttavat sitä, että pitäisi olla aikaa kotiinpaluun ja töihinpaluun välissä, mutta minusta lyhyemmänkin matkan jälkeen on kivempi heti hypätä takaisin arkeen. Kotona vain jäisin pyörimään nurkissa ja miettisin, miksen ole edelleen reissussa. Töissä saa ajatukset päivän ajaksi muualle, ja illalla voi taas keskittyä laukkujen purkamiseen ja pyykinpesuun.

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2017 at 20:52

      Joo, töihinpaluu on kyllä helpottanut arkeen kiinni pääsemistä! Olisin varmasti ollut enemmän kissa pistoksissa, jos olisin yrittänyt vain kotosalla löhöillä. 🙂

  • Reply
    Jonna Laine
    19.8.2017 at 00:21

    Kiitos ihanasta matkasta mailman ympäri nojatuolissa. Ihan itse et ole matkaasi maksanut vaan sponsorit ovat selvästi auttaneet sinua. Suoraan sanoen minuakin alkoi ärsyttää kaikki selfie-kuvasi, jotka taitavat sisältyä sopimukseesi. Minua askarrutti sairastumisesi Balilla. Todettiinko sinulla dengue? Se on nimittäin viime kuukausina tarttunut moniin Balilla ja siitä pitäisi mainita. Muuten blogisi olisi todella mainio.

    • Reply
      Anna-Katri
      20.8.2017 at 12:15

      Kiitos, kiva että olet ollut mukana seurailemassa matkaani maailmalla! Mutta mistähän tällaisen mielikuvan olet saanut, että sponsorit olisivat matkaa tukeneet? 🙂 Koko matka on tosiaan ihan omalla rahalla maksettu, ja sitä matkakassaa vuosia säästelty. Ja perinteisiä selfieitä blogissani näkyy kyllä todella vähän, sillä käytän mieluummin yksinmatkaillessa kolmijalkaa kuin selfiekeppiä. Mutta toki ymmärrän jos mieluummin katselee maisemakuvia kuin kuvia joissa olen itse mukana. 🙂
      Balilla saamani flunssa oli ihan perinteinen tylsä poskiontelotulehdus, joka todettiin sekä Balilla kansainvälisessä sairaalassa että vielä kotiin palattuani Suomessa lääkärillä, joten trooppisilta taudeilta vältyin koko matkan ajan.

Leave a Reply