Matkaystävät

Matkaystävät – Annika

19.9.2017

Suurimman osan matkoistani olen tehnyt yksin, mutta lähes jokaisella matkalla olen tutustunut uusiin ihmisiin – osaan jopa niin hyvin, että voin tänä päivänä kutsua heitä ystävikseni. Yksinmatkailussa yksi parhaimpia puolia onkin ehdottomasti toisten samanhenkisten ihmisten tapaaminen. Olen jo aiemminkin sanonut, että matkalla ollessa jo parissa päivässä uusiin ihmisiin tutustuu aivan eri tavalla kuin arjessa. Kaiken lisäksi usein arjesta erillään olo saa aikaan myös sen, että sitä ollaan jollakin tapaa aidompia ja avoimempia sekä näin ollen ”alttiimpia” ystävystymään.

Koska matkoillani olen tutustunut mitä upeampiin tyyppeihin, päätinkin aloittaa uuden postaussarjan, jossa he pääsevät ääneen. Ehkä heidän kauttaan pääset kuulemaan hieman erilaisia matkatarinoita kuin suoraan minun kynästä, ja ehkä myös saat inspiraatiota lähteä rohkeammin matkalle yksin – matkalla ollessa kun vastaan voi tulla vaikka se sydänystävä tai sielunsisko! Mutta pidemmittä puheitta, annetaan puheenvuoro ensimmäiselle matkaystävälleni, Annikalle:

Moikka Annika! Kerro hieman itsestäsi – kuka olet ja mistä tulet?

Moikka moi! Olen syntyisin turkulainen, junantuoma helsinkiläinen, vauvasta asti reissukipinän saanut maaninen maankiertäjä. Kirjoitan matkatarinoitani Travellover-blogiin.

Miten olet tutustunut Anna-Katrin kanssa? Mitä reissuja olette tehneet yhdessä?

Tämä on aika hauska tarina. Tapasimme kerran ehkä kymmenen minuuttia matkabloggaajaillassa Klaus K hotellissa. Jotenkin siinä tuli puheeksi, että olemme samaan aikaan Kaukoidässä kesällä 2017. En muista, mitä tapahtui, mutta päätimme matkustaa Myanmariin yhdessä. Ja kun tapasimme lentokenttäloungessa Bangkokissa, tuntui, kuin olisimme tunteneet suunnilleen aina. Yhteinen latu tuntui löytyvän välittömästi. Sen verran mainiosti matkanteko yhdessä sujui, että kaikenlaisia suunnitelmia tulevastakin on jo tehty.

Mitkä ovat olleet suosikkimatkakohteitasi? Miksi?

Tämä on joka kerta yhtä vaikea kysymys. Kun oikeastaan ei ole yhtään kohdetta, josta en olisi lainkaan tykännyt. Venetsia on suuri rakkauteni. Toisille se on klisee, ulkoilmamuseo, haiseva turistihelvetti. Minulle se on kauneutta, niitä rauhallisia kujia ja kanaaleja, pikkupullo belliniä laiturilla, loputonta eksymistä. P.s. Eikä se haise.

Toisaalta minut on saanut vaikuttumaan niin moni paikka. São Tomé ja Princípe koskemattomuudellaan, Kappadokia sydämellisyydellään, Italia monipuolisuudellaan, New York sykkeellään. Olen ollut 108 maassa, ja jokaisessa on aina ollut jotain todella ihanaa.

Mikä matkakokemus, elämys tai kohtaaminen on jäänyt parhaiten mieleesi?

Ehkä kaikkein eniten edelleen naurattaa jo kymmenen vuoden takainen tapahtuma Japanista. Oltiin ryokanissa, perinteisessä majatalossa, jossa nukutaan tatamilla ja hiihdellään kylpytakeissa ja sopimattoman kokoisissa tossuissa ympäriinsä. Japanilaisten englannin lausuminen on joskus vähän haasteellista. Meille sitten sanottiin, että tulkaa illalla tähän vastaanottoon, koska ’bath’. Tai niin me kuulimme. Tulimme kylpytakeissa, pyyhkeet olalla. Mutta ei ollut ’bath’, oli ’bus’. Hyppäsimme puolen hotellin kanssa bussiin ja lähdimme katsomaan tulikärpäsiä. Japanilaiset ovat kohteliaita ja haluavat säilyttää kasvonsa, joten kukaan ei edes ilmeellään osoittanut vaatetuksemme olevan jotenkin outo. Siellä sitten katsoimme tulikärpäsiä pellon laidassa kylpytakkeihin kietoutuneina.

Mitä löytyy bucket listaltasi matkailun saralla?

Buenos Aires, Iran ja Uusi-Seelanti ovat sellaisia, joissa en ole ollut ja joihin kovasti tekisi mieli. Sitten on niitä maita ja kaupunkeja, joissa olen ollut, mutta joihin ehdottomasti haluaisin taas, kuten Japani. Afrikka-kuumekin on aika kova.

Mitkä ovat luottotavaroitasi, joita ilman et matkusta?

Olen yrittänyt oppia pakkamaan vähemmän. Reissussa ihan tärkeintä on hyvät kengät, koska tykkään kävellä paljon. Valitettavasti mukavat kengät harvoin ovat kovin nättejä. Tietenkin mukana on aina myös kamera. Passi ja luottokortti ovat kuitenkin loppupeleissä ainoat ihan välttämättömät.

Kuka tai mikä inspiroi sinua matkailemaan?

Minulla on matkustamiseen sisäinen palo. Siihen en tarvitse mitään enkä ketään. Vuosien varrella matkailusta on tullut lähinnä elämäntapa. Tuntuu, että välillä menen useammin lentokentälle kuin Helsingin keskustaan. En kuitenkaan halua, että matkustamisesta tulee yhtä arkista kuin Alepassa käymisestä. Eikä siitä tule. Uusiin paikkoihin – vaikka olisivat vanhoja tuttujakin – liittyy aina jotain taikaa.

Millainen matkailija olet? Millaisissa matkakohteissa viihdyt parhaiten?

Näin matkabloggajanakin olisi varmaan eduksi, jos voisin kategorisoida itseni jotenkin. Tykkään matkustaa mukavasti, asua kivoissa hotelleissa, nauttia elämästä. Mutta siihen luokittelu sitten jää. Pidän kaupungeista, rakastan kauniita rantoja, turkoosia merta, nautin luonnosta, pienestä ponnistelustakin siellä. Nautin hyvästä ruoasta ja juomasta, kulttuurista, kauniista arkkitehtuurista. Toisaalta minusta on ihanaa, että iloitsen niin monenlaisesta. Silloin voin nauttia kaikkialla aina ainakin jostain.

Entä millainen reissaaja Anna-Katri on mielestäsi? Paljasta jotakin mitä muut ei ehkä tiedä!

No nytkö on paljastusten aika? No täältä pesee! Jätetään salaisuudet meidän kahden välille nyt kuitenkin. Anna-Katri oli ainakin minulle helppo reissukaveri, koska arvostimme samanlaisia asioita, halusimme nähdä samoja juttuja. Kaiken teki vielä kymmenen potenssia paremmaksi se, että huumorintaju on molemmilla yhtä huono. Tai siis hyvä. Syntyi yhteisiä sisäpiirin juttuja, joille naureskellaan päivittäin edelleen.

Pelkästään blogia lukemalla ei paljastu ehkä se, että Anna-Katri on oikeasti tavattoman hauska. Tai ainakin hän nauraa minun jutuilleni ja minä hänen. Kippurassa. Koska blogissa ei ole paljon ruoasta, kerrottakoon, että lempivihannes on munakoiso ja katkarapu ei ole ystävä, kuten eivät muutkaan äyriäiset.

Paras vinkkisi tai mottosi reissaajana muille matkailijoille.

Matkusta sinne, minne itse haluat, siten kuin itse haluat. Älä välitä, mitä muut ajattelevat. Minä matkustan kuulemma liikaa ja vääriin paikkoihinkin. Minusta tällainen ajatus on ihan älytön. Jos joku haluaa joka vuosi samaan kohteeseen, samaan hotelliin ja se tekee onnelliseksi, pitää niin tehdä. Jos haluaa kiivetä Annapurnalle, sinne kannattaa mennä. Ja jos ei halua matkustaa, on ihan okei pysyä kotona. Elämä on ihan liian lyhyt siihen, että antaa muiden määrittää omia valintoja.

Kiitos, ystävä, wine buddy since 2017, että sain olla aloittamassa matkaystävä-sarjaasi. Toivon meille monia hulvattomia reissuja tulevaisuudessakin enkä yhtään epäile, etteikö niitä tulisi. Ja milloin matkustat yksin, koe, nauti ja pysy turvassa.


Matkaystävät on uusi postaussarja, jossa ääneen pääsevät reissukaverini. Jotkut heistä olen tuntenut jo ennen matkaani, mutta moniin heistä olen tutustunut sattumalta matkoillani. Näiden postausten kautta voi tutustua muihin samanhenkisiin reissaajiin sekä saada kannustusta lähteä rohkeasti matkalle yksinkin – reissussa kun voi tavata mahtavia uusia ihmisiä ja saada elinikäisiä ystäviä. ♥
  • Reply
    Marjaana
    20.9.2017 at 11:19

    Ah ihania nämä uudet postaussarjat <3 Kiitos <3 <3 <3

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 19:50

      Hiiih, ihana kuulla! <3

  • Reply
    Reetta / Matkasto
    26.9.2017 at 13:55

    Olipas kiva juttu! On muuten hassua, että samanhenkisen ihmisen tunnistaa muutamassa minuutissa. Mahtavaa, että yhdessä reissaaminen on antanut kummallekin paljon. Mullakin on muutama luotto-reissukaveri, keiden kanssa matkustaminen vaan sujuu aina ilman ongelmia – yhteiset kiinnostuksen kohteet ja samanlainen mentaliteetti sekä huumorintaju ovat kyllä oleellisia!

    Voin kuvitella tuon hassun tilanteen Japanissa – ”bus” todellakin ääntyy samalla lailla kuin ”bath” japanilaisten suussa… Tosin kovin suurta etikettimokaa ei tapahtunut siinä, että tulikärpäsiä katseltiin yukatat päällä, kesäisin ”kylpytakki” on ihan ok asu! 😊

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 19:47

      Se on totta, että aika nopeasti huomaa synkkaako vai ei! Annikalle on kyllä reissujen varrella sattunut ja tapahtunut – takana on niin monta eri seikkailua! Mutta tuo Japani-episodi oli kyllä hauska!

  • Reply
    Aissa
    27.9.2017 at 04:09

    Uusiin ihmisiin tutustuminen on kyllä yks kivoimmista asioista reissatessa! Suomessa elinpiiri töineen ja harrastuksineen on niin pieni että harmittavan vähän tulee aikuisiällä enää tutustuttua täysin uusiin ja erilaisista taustoista tuleviin ihmisiin. Vuosien reissaamisen jälkeen alkaa kavereita löytymäänkin jo tosi monista maista ja niihin on jatkossa kiva mennä käymään kun tuttu ihminen parhaine vinkkeineen on vastassa.

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 19:46

      Ehdottomasti! Maailmanympärimatkan aikana tapasin niin paljon uusia ihania ja kiinnostavia ihmisiä, ja olen onnekas että useampaa heistä voin kutsua tänä päivänä ystäväkseni. <3

  • Reply
    Heidi / Maailman äärellä
    28.9.2017 at 14:42

    Ihana juttu Annikasta <3. Aikuisiällä saadut sielunsisarystävät on kyllä vaalimisen arvoisia! Teillä on selvästi ollut aivan huippu ihanaa Aasiassa.

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 19:38

      Annika kyllä osasi kiteyttää tähän kaiken oleellisen! 🙂 Ja on kyllä mahtavaa löytää vielä aikuisiällä tällaisia sielunsiskoja – enpä olisi uskonutkaan silloin kun Klaus K:ssa ensikertaa tavattiin, mitä Myanmarin matka toisikaan tullessaan. 🙂

Leave a Reply