Arki matkojen välillä

Meille joulupakolaisille

26.12.2017

Hei sinä siellä. Juuri sinä, joka nyt kesken jouluhulinoiden olet eksynyt internetin ihmeelliseen maailmaan. Ehkä olet hieman ahdistunut joulun paineista, sosiaalisista tilanteista, siitä kun pitäisi nauttia. Ehkä jossakin sisälläsi sinusta tuntuu siltä, että haluaisit oikeasti olla jossakin aivan muualla. Ehkä tunnet itsesi yksinäiseksi. Ehkä takanasi on kipeitä asioita, menetyksiä. Niitä, mistä jouluissa ei välttämättä haluta puhua. Mieluummin vaietaan. Jouluna pitäisi olla kiitollinen kaikesta. Nauttia, iloita. Mutta mitä jos ei pysty? Mitä jos kaikista mieluiten olisi jossakin aivan muualla, kuin suorittamassa perinteistä joulua?

Tiedän, olen kokenut saman. Ollut juuri siinä samassa tilanteessa. Viisi pitkää vuotta sitten marraskuun loppupuolella silloinen avomieheni, elämänkumppanini, johon hänet olin ajatellut loppuelämäkseni, totesi minulle, että haluaa erota. Noiden sanojen muodostamiseen tarvittujen sekunttien aikana koko maailmani mureni, oli kuin matto oli vedetty jalkojen alta ja jäin vain siihen putoamiselta tuntuvaan tilaan. Kaikki se mitä elämässäni oli, ei enää ollutkaan. En edes enää kunnolla muista, mitä noina shokkiaallon täyttäminä viikkoina tein sen järkyttävän itkemisen ja ahdistuksen lisäksi. En kai mitään. Ainakaan mitään muistamisen arvoista.

Lähestyväksi jouluksi yritin tsempata. Matkustin vanhempieni luokse joulun viettoon, olinhan viettänyt siellä kaikki jouluni sitten syntymäni. Joulu oli minulle ollut jotakin tärkeää, siihen liittyi aina sitä ihanaa tunnelmaa, muistoja lapsuudesta. Pientä taianomaista odotuksen tunnelmaa. Mutta tuona vuonna jouluni muuttui. Eikä ole sen jälkeen koskaan palannut entiselleen. Sinä vuonna yritin viimeisillä voimillani nauttia joulusta, vain huomatakseni, että vein vain kaikki lähipiiristä mukanani eroahdistukseen. Siihen kamalaan luopumisen tuskaan, siihen muutokseen, joka oli jo käsillä ja vääjäämättä edessä, sitten joskus joulun jälkeen. Sinä jouluna jonkin kaiken sen suremisen keskellä muistan ajatelleeni, etten halua enää ikinä viettää joulujani näin. En halunnut enää koskaan kokea sitä samaa kurkkua kuristavaa tunnetta kuin silloin. Lähipiirini tsemppasi. Sanoi, että ensi joulu on erilainen. Vietän sen juuri niin kuin itse haluan.

Ja niin olen tehnyt. Tuon joulun jälkeen löysin itseni viettämästä joulua ensin seilaamasta luksusristeilyllä Karibialta, sitten seikkailumatkalta Intiasta, sitä seuraavana vuonna kiertomatkalta Väli-Amerikasta. Yhden joulun rauhoitun Suomeen vain sen ajatuksen voimalla, että seuraavana vuonna lähtisin maailmanympärimatkalle. Ja se seuraava joulu oli mitä parhain Argentiinassa, hevosratsastusretkellä ja joulun barbeque-lounaalla matkaporukkamme kanssa. Joulu oli läsnä, muttei liian lähellä. Tänä vuonna taas vietän jouluni Marrakechin vilinässä keskellä muslimikulttuuria, joka ei joulua juhli. Nyt tuntuukin siltä, että tästä on muodostunut minun jouluperinne. Vietän sitä jossakin maapallon toisella puolella, tuttujen tai tuntemattomien kanssa, joka vuosi eri tavalla, eri asioista nauttien. Enkä tiedä tulenko koskaan edes kaipaamaan sitä perinteistä joulua Suomessa.

Mutta myönnän, että tänä vuonna lähestyvä joulu nosti kuin varkain pintaan vanhoja ahdistuksen tunteita kun olen ollut Suomessa. Omista vanhoista kokemuksistani, mutta myös menetyksien kautta, joita lähipiirissäni, ystävieni ja tuttavieni joukossa on koettu. Puhumattakaan niistä koskettavista tarinoista, joita olen kuullut jopa tuntemattomilta ihmisiltä tänä vuonna. Kontrastina näihin tosielämän juttuihin olen ollut hieman hämilläni siitä, kuinka iltalehtien lööpeissä ja sosiaalisen median nostatuksissa vain boostataan sitä idyllistä joulua, jota vietetään oman elämänkumppanin, ehkä omien lapsien ja isovanhempien kanssa. Kuin kaikkialla Suomessa olisi sanomaton sopimus siitä, että tämä on se ainoa oikea tapa viettää joulua ja niistä pahoista mielenpäällä olevista asioista ei saisi edes puhua. Riittää kun kodin siivoaa perusteellisesti joulukuntoon, nurkat pursuilee upeita joulukoristeita, pöytä notkuu perinneherkkuja ja jouluaatto täyttyy joulupakettien yltiömäisestä kasasta. Kyllähän silloin kaikkien todellakin pitäisi olla onnellisia. Ne pahat asiat ja oman ahdistuksen voi niellä kurkusta alas vaikka glögin muodossa.

Nämä tarinat, tai niiden tarinoiden syvyyden puute, on saanut minut enemmän ajattelemaan, että meistä ihan jokaisen tulisi tehdä elämässämme enemmän asioita, jotka tuovat meille edes hetkeksi lohdutusta, ripauksen onnea – tunnetta siitä, että pystymme nauttimaan juuri siitä kyseessä olevasta hetkestä, vaikka huominen toisi vastaan vaikka mitä. Meidän pitäisi osata ja ennen kaikkea uskaltaa pysähtyä nauttimaan niistä asioista, jotka saavat meidät edes hetkeksi unohtamaan tämän hullunkurisen maailman, elämän reaaliteetit ihmissuhteineen ja niiden poissaoloineen. On kyseessä sitten joulu tai ihan tavallinen arkipäivä. Miksi pitäisi suorittaa joulua sillä tietyllä kaavalla, koska niin on aina tehty? Miksi ei voisi edes yrittää löytää joulusta, ja sen tuomista lomapäivistä jotain sellaista, joka tuo omaan elämään iloa ja energiaa?

Mitä sinä haluaisit juuri nyt tehdä? Jos unohdat kaikki ulkoiset paineet, ne velvoitteet, sopimukset, sanomattomat toteamukset, joita ei ehkä voi noin vain paeta. Mitä tekisit juuri nyt, jos mitään muuta ei tarvitsisi ottaa huomioon? Mitä tarvittaisiin, jotta olisit onnellisimmillasi? Mitä se olisi, jos sinun pitäisi vain ja ainoastaan ottaa itsesi huomioon?

Tiedän todellakin, että nämä päivät vuodesta eivät ole meille yksinäisille niitä helpoimpia. Mutta haluan valaa uskoa, että voimme tehdä näistä päivistä, kuten myös koko elämästämme enemmän itsemme näköisiä. Nauttimisen, iloitsemisen arvoisia. Siihen ei aina tarvita sitä toista ihmistä. Riittää, kun olemme sinut itsemme kanssa, sinut sen vanhasta luopumisen ja sen tulevaisuuden toivon kanssa. Kun hetkeksi osaamme riisua nämä molemmat asiat pois ajatuksistamme ja keskittyä vain kyseessä olevaan hetkeen. Yritetäänkö? Jos ei tänä jouluna niin ainakin ensi vuonna?

  • Reply
    Anne
    26.12.2017 at 19:41

    Ihana postaus jälleen💕
    ❤️ feel you, again❣️

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 14:02

      Kiitos Anne, ihana kuulla! ❤

  • Reply
    Sini / Sini matkakuumeessa
    26.12.2017 at 22:34

    I feel you too. Mä olen jouluna ihan mielellään töissä. Toki kaikkein mieluiten olisin toisella puolen maailmaa. On muuten tosi hyvä idea viettää joulua muslimimaassa niin välttyy tuolta ylimääräiseltä härdelliltä. Mun äiti kuoli juuri aatonaattona 6v sitten. Siitä asti jokainen joulu on tuntunut paskalta. Kuitenkin mun juniorin takia laitan kotiin joulua, vaikka en siitä itse niin nautikaan, että hänelle jäisi hyvät muistot joulusta. Hän tietää mun suhtautumisen jouluun eikä mun tarvi teeskennellä megailoista tähän aikaan vuodesta.

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 14:01

      Kiitos Sini kommentistasi ja syvä osaanottoni äitisi poismenoon. ❤ Voin vain kuvitella millaiset jäljet tuollainen menetys jättääkään jouluun, ja todellakin nostan hattua, että pystyt tarjoamaan lapsellesi joulumuistoja. Ehkäpä sitten kun hän on isompi, niin teille muodostuu omanlaiset traditiot matkoineen maailmalla. Rentouttavia välipäiviä ja ihanaa tulevaa vuotta sinulle ja juniorille! 🙂

  • Reply
    Susanna
    26.12.2017 at 23:14

    Olipas hyvä aihe jälleen. Minun perheessäni ei ole ollut oikeastaan sitä ”oikeaa aitoa” joulua enää pitkään aikaani. Isäni kuoli 2010 ja hän tykkäsi tehdä jouluruokia paljon, tosin en koskaan oppinut pitämään jouluruuasta. Se on totta että uutisissa korostetaan aivan liikaa perhejuhlia, ei niitä ole meillä kaikilla ja ilmankin pärjää. Jollekin toiselle perhe voi myös olla lemmikki tai ystävät, kaikilla ei ole mitään. Joulu on se tunne/olotila, jota voi viettää missä tahansa: oli sitten hotellissa tai missä vain, voi ostaa pitämäänsä ruokaa ja kuunnella musiikkia. Joulun jälkiruuaksi ostin tänä vuonna jäätelöä ja lahjat jätän myöhemmäksi koska haluan ostaa jotain alennusmyynneistä ja suunnittelen kallista matkaa..

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:58

      Kiitos Susanna kommentistasi ja tarinasi jakamisesta. Olen samaa mieltä kanssasi tuossa, että joulu on ennen kaikkea se tunne/olotila, ja tärkeintä on viettää sitä itselleen parhaaksi katsomalla tavalla. Sääli sinänsä, että Suomessakin niin moni viettää sitä perinteistä joulua vastentahtoisesti, kun aina on niin kuulunut tehdä. Rentouttavia välipäiviä ja ihanaa tulevaa vuotta sinulle!

  • Reply
    Anni
    27.12.2017 at 10:26

    Todella hieno kirjoitus, on niin hienoa lukea sun kirjoituksia nyt. Aiemmin blogisi oli niin pinnallinen, nykyään näistä paistaa läpi ihminen, joka on oppinut paljon maailmasta ja itsestään <3

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:54

      Kiitos Anni kommentistasi, hienoa kuulla, että nämä syvällisemmät kirjoitukseni otetaan hyvin vastaan vaikka hieman arkaluontoisista asioista tässä kirjoitin.

  • Reply
    Niina
    27.12.2017 at 12:29

    Ihana kirjoitus. Itse olin vain töissä ja unohdin koko joulun.

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:52

      Kiitos kommentistasi. Välillä tosiaan unohdetaan, ettei kaikki välttämättä edes halua viettää sitä perinteistä joulua. Rentouttavaa loppuvuotta ja ihanaa vuotta 2018 sinulle!

  • Reply
    Mari
    27.12.2017 at 12:32

    Minulle kävi 6 vuotta sitten samalla tavalla. Avioeropaperit lyötiin käteeni aatonaattona. Se joulu meni tauotta itkiessä. Ja koko seuraava vuosikin. Elämä mureni hetkessä.
    Elämä on kuitenkin ihmeellistä. Tämän joulun vietin omassa kotona, uuden mieheni, perheeni ja pienen poikani kanssa. Kaikki on siis mahdollista 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:51

      Voin vain kuvitella miten helvetillinen joulu sinulla onkaan ollut. Mutta näissä vastoinkäymisissä ei auta muu kuin suunnata katse tulevaisuuteen, parasta nimittäin on se ettei koskaan voi tietää mitä ihanaa siellä onkaan vastassa. ❤ Ihania välipäiviä ja onnea vuodelle 2018 sinulle ja perheellesi!

  • Reply
    Sk
    27.12.2017 at 20:10

    Minusta on vaan joulujutut ovat vain kupla. Jokaisella on oma tapansa viettää joulua. En ymmärrä miksi otat paineita joistain lehtijutuista tms. Paistaako läpi salainen haave idyllisestä perhejoulusta?

    Me itseasiassa vietetään miehen ja kahden lapsen kanssa aikalailla kuvattua perhejoulua poikkeuksena se, että ei tehdä joulusiivousts eikä aikataulua eikä aika poikkea tavallisesta arjesta juuri lainkaan koska muutenkin pelataan,pulkkaillaan, hiihdetään,ollaan tyynysotaa yms arjessa ihan päivittäin. Itse voisin helposti olla vaikkapa töissä tai reissussa joulun enkä kokisi menettäneen mitään.

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:34

      En ota paineita lehtijutuista tai siitä enää, miten joulua Suomessa pitäisi viettää – sitä varmasti kuvastaa myös se, että vaikka voin vapaasti valita edelleenkin viettää sitä idyllistä perhejoulua lähipiirin kanssa Suomessa, valitsen silti mieluummin joulun pyhiksi matkan jonnekin eksoottiseen paikkaan. Hieman kummaksun myös logiikkaasi siitä, että jostakin rivien välistä yritit poimia salaisen haaveeni idylliseen perhejouluun. Olen henkilökohtaisista asioistani täällä blogissa niin avoimesta ja rohkeasti tähänkin saakka kertoillut, että enköhän uskaltaisi tämänkin kertoa jos asia olisi niin. Lähinnä kirjoituksessani sivusin sitä, että harvemmin lehdissä näkee näitä toisenlaisia tarinoita joulunvietosta, enemmän puhutaan siitä idyllisestä perhejoulusta kuin esim. sinkkujen tai muiden omalla tavallaan joulua viettävien ”jouluperinteistä”. Ymmärrän toki, että monen perheellisen voi olla hankalaa kuvitella, että joku oikeasti ja aidosti haluaa viettää joulun kaikista mieluummin seikkailuissa maailmalla – ja vieläpä ihan yksin. 🙂

  • Reply
    Nanna
    28.12.2017 at 08:40

    Ihmettelen myös hieman että miksi toit esille vain nämä kaksi ääripäätä? Notkuvat pöydät , paketit yms versus joulu jossain ihan muualla. Eiköhän kaikki tiedä ettei Iltalehden otsikkoja kannata ottaa tosissaan?

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:39

      Tämä oli toki hieman kärjistetysti kirjoitettu, mutta kuten tuohon yläpuolelle jo vastailinkin niin harvemmin lehdissä kuitenkaan näkee juttuja niistä toisenlaisista joulunviettotavoista, esimerkiksi sinkkutalouden jouluperinteistä, jotka voivat poiketa hyvinkin paljon lapsiperheiden joulutraditioista. Ymmärrän, että valtaosa Suomessa viettää joulua niin kuin sitä on aina kuulunutkin viettää, mutta kirjoituksellani halusin hieman herätellä miettimään, että onko joulua pakko suorittaa niin, vai voisiko jouluista tehdä enemmän itsensä näköisiä – tarkoittaa se sitten matkaa maailmalle tai muuten vain omanlaisia jouluperinteitä olipa sitten joulua viettämässä yksin tai yhdessä.

  • Reply
    Tuuli
    28.12.2017 at 11:12

    Edellisen jutun kohdalla tuli ensimmäisenä mieleen, että näytät olevan siellä lämpimässä, eksoottisessa maassa juuri siellä, missä sinun kuuluukin olla. Jonakin päivänä varmaan kerrot tavanneesi National Geographicin valokuvaajan, ja jatkavasi seikkailuja hänen kanssaan😊 Aikanaan sitten postaat joulukuvan perhevaellukselta Himalayalta😊😊😊

    Joululla on tosiaan hämmästyttävä sosiaalinen paine. Vaikkei välittäisi siitä, että joulun kattausta, menyytä ja sisustusta hehkutetaan alkusyksystä saakka, alkaa se jossain vaiheessa vaikuttaa, vaikka miten psyykkaisi itseään muuhun. Juuri tuon kaikkialla mainostetun idyllin kääntöpuolena aiheutuu paljon pahaa mieltä asioista, joita ilman joulua ei edes hirveästi miettisi. Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus!

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:41

      Kiitos, aivan ihana ajatus – ja parastahan tässä on, ettei tosiaankaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 🙂 Ja mielestäni osut oikeaan tuon sosiaalisen paineen kohdalla, jota ympärillä lietsotaan. Ehkä joulukuplassa elävät sitä eivät niin selvästi näe, mutta näin sinkkuna useita vuosia joulun ulkomailla viettäneenä tietynlainen jouluhysteria tuntuu jotenkin teennäiseltä. Mutta jokainen toki tavallaan, ja niin kuin tekstissä kirjoitinkin, tärkeintähän on tehdä joulusta sellainen, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja onnellisuutta lisäävänä.

  • Reply
    Elli
    28.12.2017 at 12:04

    Minullekin tuli tästä kirjoituksestasi mieleen sama, mitä SK tuossa mainitsti, ehkä siksi pakenet joulua koska sinulla on edelleen haaveena tuo mainosten ym. luoma idyllinen perhejoulu?
    Minutkin on jätetty joulun aikaan, siitä on nyt kolme vuotta. Kyseinen joulu meni itkeskellessä, mutta sen jälkeen joulut ovat olleet taas ihania. En kovin usein nää vanhempiani, mutta jouluisin menen edelleen heidän luo ja siskoni perhe tulee myös. Joulupäivänä järjestämme illallisen kaveriporukalla 🙂 Molemmat jouluperinteet ovat minulle tärkeitä, enkä haluaisi viettää jouluani missään muualla.

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:46

      Vastailinkin tuohon yläpuolelle, että jos sellainen minulla olisi haaveena, olisin sellaisen idyllisen joulun voinut toteuttaa kaikkina näinä vuosina ja koska täällä blogissani pyrin ajatuksistani ja tuntemuksistani hyvin avoimesti kertomaan, ei minun tarvitsisi tällaisia unelmia peitellä. 🙂 Omalla kohdallani en tunne kaipuuta vanhoihin perinteisiin jouluihin – toki kannan mukanani vanhoja ja ihania joulumuistot, mutta niiden rinnalle olen saanut uusia erilaisia joulumuistoja maailmalta, ja näiden pohjalta huomannut haluavani oman jouluni olevan nykyisin omannäköiseni. Mutta ymmärrän hyvin, että todella moni ei voisi kuvitellakaan viettävänsä joulua muualla – tärkeintä mielestäni onkin, että jokainen löytää sen oman tapansa viettää joulua ja nauttia siitä, oli se sitten Suomessa tai ulkomailla, yksin tai yhdessä. 🙂

  • Reply
    E-A
    28.12.2017 at 12:23

    Täsä taita tulla kirjoitusta, jota ei kai saisi edes kirjoittaa 🙂 Minun lapsuusperheeni isä oli alkoholisti ja koska jouluna oli vapata, niin silloin(kin) oli se perhehelvetti. Kun aikuistun, niin minulla kesti vuosia ennen kuin kykenin nauttimaan joulusta ja siitä että ei tarrvitse pelätä mitään. Nykyään joulu merkitsee minulla lähinnä suomalaisia jouluruokia. Kauhistutin muutaman rouvan englanninkurssillani tämän mainitessani. Minulle on aivan saman olisinko yksin vai seurassa kunhan saan sen lanttulaatikkoni jne ja kukaan ei örvellä. Asumme tällä hetkellä Keskieuroopassa ja kyllä meidän suunntamme jouluna on Suomi ja ne jouluruoat.

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:48

      Kiitos, että kirjoitit. Voin vain kuvitella, millainen peikko jouluista sinulle on saattanutkaan kehkeytyä ja varmasti hankalaa vielä myöhemminkin osata nauttia jouluista. Onneksi olet onnistunut löytämään joulusta ne omat jutut, joihin keskittyä ja iloita – tärkeintä onkin viettää joulua juuri itselle sopivalla tavalla. Ihania välipäiviä ja onnellista vuotta 2018 sinulle!

  • Reply
    Aino
    28.12.2017 at 12:29

    Välillä olen ollut myös jouluna reissussa ja jos joulua pakoilee niin noin se kyllä onnistuu parhaiten. Mukavaa lomaa!

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 13:49

      Kiitos paljon – parastahan on juuri se, että voimme vapaasti valita miten joulua viettää. Samoin sinulle mukavia välipäiviä ja ihanaa vuotta 2018!

  • Reply
    Aino
    28.12.2017 at 16:59

    Hyvä postaus, mutta annetaan silti meidän joulua rakastavien viettää joulua! Juuri sellaista, että talo on siivottu, joululahjoja tolkuttomasti ja koristeita siellä täällä. Eihän mekään arvostella niitä, jotka matkustaa muualle, miksi sitten kirjoittaa blogiin arvostelevaan sävyyn joulusta, jota moni viettää perinteiseen tapaan?!

    • Reply
      Anna-Katri
      28.12.2017 at 17:02

      Niin, tämä postaus oli ennemminkin kirjoitettu heille, jotka ehkä hieman tahtomattaan viettävät joulua eri tavoin kuin toivoisivat tai ovat ehkä kohdanneet kritiikkiä omasta tavastaan viettää joulua siitä perinteisestä poikkeavalla tavalla. Jo otsikko ”Meille joulupakolaisille” tämän osoittaa. Tarkoitus ei siis ollut kritisoida perinteisestä joulusta pitäviä, vaan päinvastoin kannustaa ihmisiä viettämään joulua juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu – on se sitten Suomessa tai ulkomailla. 🙂

    • Reply
      Anna
      6.1.2018 at 16:23

      Hei, olen Ainon kanssa aivan samaa mieltä.
      Rakastan joulua, vietämme sitä miehemme kanssa kahdestaan ja emme ota mitään paineita perinteisestä joulusta. Nautimme joulusta ja siitä rauhasta kiireisen syksyn päätteeksi. Vietämme omasta halusta joulua kahdestaan vaikka meitä joka vuosi pyydetään perheimme luokse.☺

      Mielestäni jokainen saa viettä joulun omalla tavallaan ja en kritisoi kenenkään tapaa viettää joulua. Jokaisen joulutapa on ihan yhtä hyvä, pääasia että jokainen rakentaa siitä oman näköisensä juhlan.
      Herää kysymys, että olisitko ilman joulun alla tapahtuvaa eroa löytänyt omaa tapaa viettää joulua? Jos ero olisi tapahtunut kevällä, olisitko samalla tavalla suhtautunut joulun viettoon? 🤔

      Mielestäni mediassa ja blogeissa nostetaan esille myös sinkkujen jouluja, ulkomailla joulua viettävien suomalaisten tarinaa. Mielelläni niistä kuulen ja luen vaikka poikkeasi omastani.

  • Reply
    Linnea
    30.12.2017 at 19:09

    Kiitokset hyvästä postauksesta ja ihanasta blogistasi .
    10 vuotta sitten toteutimme pitkäaikaisen unelman ja vietimme perheeni kanssa 2 viikkoa joulun aikaan Thaimaassa , se oli yksi parhaimmista jouluistani ikinä . Myös pari uutta vuotta olemme olleet siellä . Lämpimässä yössä seisoimme avojaloin meren rantahiekalla rakettien räiskyessä taivaalla , uskomattoman ihanaa !
    Matkailu on myös minun intohimoni . Muutaman viikon kuluttua lähden aikuisten tyttäreni kanssa Meksikoon . Seuraan blogiasi aktiivisesti . Kaikkea hyvää sinulle vuoteen 2018 !

  • Reply
    Christa
    31.12.2017 at 17:43

    Olen viettänyt monenlaisia jouluja: idyllisiä lapsuusjouluja, yksinäisiä sinkkujouluja, sinkkujouluja vanhempieni kanssa, pariskuntajoulua, joulua oman perheen kanssa sekä kotona että reissussa. Niistä löytyy parempia ja huonompia kokemuksia. Tykkään eniten joulusta, jossa ei ole paineita, mutta silti myös jouluperinteitä. PerinteItä on tullut myös uusia lasten myötä, kun lapset selvästi haluavat muodostaa ihan omia perinteitä. Ehkä tärkeintä on olla välittämättä ulkoisista odotuksista, joita helposti itselleen luo sosiaalisen median kautta. Harvalla ne joulut ovat ihan niin idyllisessä kuin kuvat ja hehkutusta antavat ymmärtää. Ja aikansa kutakin: ehkä jonkin aikaa tuntuu hyvältä olla poissa jouluisia ja sitten tuleekin kausi, kun mielellään laittaa joulua. Näin ainakin minulla ja toki siihen on paljon vaikuttanut elämäntilanne.

  • Reply
    Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
    31.12.2017 at 21:40

    Kiitos tästä 🙂 En ole koskaan paheksunut niitä viimeisen päälle perinteisiä joulunviettotapoja, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miksei jokainen saisi tehdä joulustaan juuri sellaisen kuin haluaa tai juuri sellaisen kun se oma ”joulunviettopiiri” milloinkin haluaa. Just noin. Kyllä minullakin on jouluun liittyviä juttuja, joita mielellään teen ja ihmisiä, joiden kanssa mielellään ”vietän joulua” eli meidän tapauksessa syömme hyvin porukalla. Jokainen tavallaan, missä sitten onkin:)

  • Reply
    Virpi/Hätälasku
    2.1.2018 at 09:22

    Niin totta ja niin hyvä kirjoitus! Itse en ole mikään jouluhössöttäjä ja omassa lähipiirissä on jo luovuttu esim. lahjoista aikuisten kesken. Periaatteessa joulu on ”ihan kiva” siinä läheisten kesken, mutta pyrkimykseni on silti tulevassa vähän toisenlaisiin jouluihin, nyt kun lapsenikin alkavat olla aikuisuuden kynnyksellä. Pikkuhiljaa hiotaan jouluja vähän toiseen muottiin.

  • Reply
    Rosa
    2.1.2018 at 23:37

    Haaveilen joulusta lämmössä. Sellisesta joulusta, että voisi istua terasilla yömyöhään ja nauttia glögiä. Olin jo sopinut itseni kanssa, että kun mummoni ei enää ole täällä niin voin lähteä etelään. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Saattaa olla, että en uskalla lähteä kokeilemaan erilaista joulua, koska pettymys olisi niin suuri, jos siellä toisaalla joulu ei olisikaan täydellinen.

  • Reply
    Anna
    2.1.2018 at 23:58

    Tiedän että blogisi on matkablogi, mutta mulle tuli tästä ja on tullut aiemminkin jostakin kirjoituksistasi aika hämmentynyt olo – välittyy juurikin sellainen kuva, että pakenet jotain. Toki tämän blogin idea ei ole varmaankaan hehkuttaa sitä ihanaa arkea, mutta matkahehkutuksesi tuntuu välillä jopa ahdistavalta. Pystytkö ollenkaan nauttimaan elämästä Suomessa ja arjestasi, vai käytätkö kaiken ajan haaveiluun ja suunnitelmiin? Välillä tuntuu, että sisustus- ja vaateshoppailu on vain vaihtunut matkashoppailuun.

    Hienoa tietysti, että olet löytänyt elämäntavan, joka tekee onnelliseksi. Näin lukijana kaipaisin kuitenkin siis pelkän matkahehkutuksen sijaan joskus syvällisempääkin pohdintaa matkalla olemisesta ja asioista jotka ovat sinulle tärkeitä.

Leave a Reply