Moldova

Moldova – Kevättunnelmaa Chișinăussa

30.3.2018

Se tunne, kun olet juuri saapunut uuteen maahan ja istut auton kyydissä matkalla lentokentältä majapaikkaan. Se tunne, se on jokin sekoitus jännityksen kihelmöintiä ja innostunutta odotusta. Se tunne valtaa minut aina, kun olen lähtenyt uudelle seikkailulle ja saavun uuteen, itselle tuntemattomaan matkakohteeseen. Se on ehkä yksi kiehtovimpia fiiliksiä, mitä matkailuun liittyy. Kun tavallaan et tiedä mitä odottaa, mutta silti kuin pienen lapsen tavoin olet niin innostunut kaikesta edessä olevasta, ettet malttaisi odottaa, että olet perillä. Auton ikkunasta avautuvat näkymät ovat jotenkin uudet ja erilaiset, mutta silti niistä alkaa löytämään jotakin tuttua. Mieli raksuttaa, muistelee paikkoja, joissa on aiemmin käynyt ja nähnyt jotakin vastaavaa. Välillä flash back jostakin aiemmin koetusta ja nähdystä iskee mieleen niin kovaa, että sitä ihan herkistyy. Täällä minä taas olen maailmalla tekemässä sitä, mitä rakastan. Se maailman näkemisen palo ei taida koskaan laimeta.

Ensikosketus Moldovaan

Eilen illalla saavuin Moldovan pääkaupunkiin Chisinauhun, ja matkasin lentokentältä pimeän kaupungin läpi majapaikkaani Ionika Hostelliin. Vaikka en paljon pystynyt kaupungista näkemään pimeyden vuoksi, kiinnitin huomiota pieniin yksityiskohtiin – suoraakin suorempiin teihin, vieri vieressä oleviin toistensa kopioilta näyttäviin kerrostalokomplekseihin, valokoristeltuihin ravintoloiden ikkunoihin ja ohi kaahaaviin autoihin ennen kuin käännyimme yhä pienemmille keskustakaduille ja lopulta rappioituneelle sisäpihakadulle hostellin pihaan. Hostellissa olin hetken hämilläni, olihan edellisestä soolomatkastani tovi, ennen kuin huomasin sulautuvani taas reissuelämään ja mukaan hostellin menoon. Hostellin omistaja tarjoili isänsä tekemää moldovalaista punaviiniä ja sitä muiden matkalaisten kanssa kirjavalla sohvalla siemaillessa tunsin taas sen hassun tunteen. Kuin olisin kotonani jossakin aivan vieraassa paikassa.

Tänä aamuna nukuin pitkään ennen kuin lähdin verkkaisesti tutustumaan Chisinauhun. Päätin suunnata ensimmäisenä tarkkailemaan uutta kaupunkia yläilmoista käsin, onneksi hostellin omistaja oli vinkannut jo edellisenä iltana vain korttelin päästä löytyvästä vanhasta vesitornista, jonka huipulta pääsisi näkemään Chisinaun koko komeudessaan. Ja kun lopulta vesitornin kapeiden kierreportaiden kapuamisen jälkeen sain hengitykseni tasaantumaan ja loin katseeni kevätauringon hivelevän kaupungin ylle, tunsin valtavaa iloa siitä, että olin tässä ja nyt. Annoin kevätauringon lämmittää kasvojani, annoin tuulenvireen virrata kehooni avonaisen takinpieleen läpi. Annoin itselleni luvan pysähtyä, imeä itseeni taas sitä matkailun tuomaa erilaista energiaa, jota olen kaivannut.

Kevätpäivä parhaimmillaan

Vesitornin huipulta olin kiinnittänyt huomion edessä näkyvään isoon Valea Morilor -puistoalueeseen, ja koska minulla ei ollut tänään kiire minnekään, päätin perusnähtävyyksien sijaan piipahtaa puiston poluilla. Ja enpä olisi voinut kuvitellakaan mihin kevätkeitaaseen päätyisinkään: aurinko levitteli lämmittäviä säteitään vielä lehdettömien puiden takaa, mutta kaikesta aisti lämmön ja lähestyvän kesän. Jouduin ottamaan paksun takkini pois, laittamaan aurinkolasit silmille. Kiertelin päämäärättömästi lammen ympärillä olevilla teillä, pysähdellen ihmettelemään lammessa kaakattavia sorsia, hymyilemään puiston penkillä istuville ihmisille, silittelemään vapaana juoksevia koiria ja vain nauttimaan kiireettömästä päivästä. Ja kuin tilauksesta matkan varrelle osui pieni kahvila, jonka luukulta tilaamaa cappuccinoa istahdin nauttimaan vapaalle puiston penkille. Istuin siinä pitkään, katsellen lammen liplattelevien aaltojen pinnassa kimaltelevia auringonsäteitä ennen kuin heräsin ajatuksistani hevosen hirnuntaan. Joku oli tullut nauttimaan puistopäivästä erilaisella kulkupelillä.

Lopulta sain itseni ylös puiston penkiltä ja jatkoin matkaani Scala Cascadelor -nähtävyydelle, se oli se mistä hostellin omistaja oli myös vinkannut. Enkä olisi voinut arvatakaan kuinka kauniilta tuo kymmenistä portaista ja patsaista muodostuva alue näyttäisikään pehmeän kevätauringon valossa. Koko paikka huokui kevättä, sellaista luonnon heräilevää voimaa. Olisin voinut jopa väittää, että puiden oksilta puskevat pienet lehtisilmut kasvoivat lämmön ansioista kuin silmissä, ja olisi vain ajan kysymys milloin paikka heräisi vihreään loistoonsa. Valkoiset koristepielet ja tasanteet houkuttelivat pysähtymään, istahtamaan aistimaan kevättunnelmaa. Kaikki näytti niin kauniilta, sellaiselta mitä en todellakaan kuvitellut rappioromanttisesta Chisinausta löytäväni. Ja vähiten olin odottanut tätä lämpöaaltoa. Olin ehkä Suomen kylmästä keväästä johtuen pukenut päälleni aivan liikaa vaatetta, ja nyt auringossa paistatellessani en voinut muuta kuin hymyillä riisuessani ensin huivia, sitten villapuseroa ja lopulta takkia pois, vain huomatakseni että silti tarkeni pelkässä kukkamekossa.

Rappioromantiikkaa ja hymyilevä mummukka

Kun vihdoin pääsin jatkamaan matkaani puistosta eteenpäin, oli päiväaurinko jo alkanut laskemaan. Alkuperäinen ajatukseni oli ollut tämän päivän aikana kiertää kaikki Chisinaun nähtävyydet, mutta päätin lopulta skipata suorittamisen. Sen sijaan jatkoin matkaani hostellin lähikortteleihin, kävellen verkkaisesti ympäriinsä, katselemaan kirkontornien sijaan paikallista elämää. Rappeutuneilla kaduilla täytyi katsoa tarkasti mihin jalkansa laittoi, sillä asfalttipinnassa oli siellä täällä huoltamattomia laikkuja, joihin kevätsateet olivat kasanneet lammikoita. Rakennukset oli maalattu eri väreillä ja pehmeässä auringonvalossa niiden pinnat muuttuivat pastellisiksi. Kadut olivat kauniit, siitä ei päässyt minnekään, mutta ne olivat sekoitus rappiotunutta entisaikaa ja uuden ajan odotusta. Kaikessa mihin katsoin oli jotain kiehtovaa, jotain omanlaista tunnelmaa.

Chisinaussa vietettiin tänään aivan normaalia perjantaita, sillä ortodoksit juhlivat pääsiäistä vasta viikon päästä. Mutta silti näillä pikkukaduilla vallitsi verkkainen tunnelma. Siellä täällä saattoi nähdä vain jonkun mummukan kulkevan ohi kauppakassia kanten tai ruusukuvioista huivia päähän tiukemmin kietoen. Yksi niistä huivipäisistä mummoista alkoi ohikulkiessani pulputtaa iloisesti juttua minulle ja kun häpeillen sanoin englanniksi, etten ole paikallinen, mummo ymmärtämättä tippaakaan sanoistani väläytti rosohampaisen hymynsä. Se oli vieläkin lämmittävämpi kuin Chisinaun kevätaurinko.

  • Reply
    Nicola
    30.3.2018 at 23:57

    Kuvat ja teksti oli niin ihania. Jatkoa odotellessa tästä reissusta.! 🙂

  • Reply
    Jukka
    31.3.2018 at 11:06

    Saat todella tarinallasi rappioromantiikan puhkeamaan kukoistukseensa. Pitkiä jaksoja eri kehitysmaissa asuneena tunnistan tapasi hahmottaa autentisen ympäristön viehätyksen ja ympäristöä rikastuttavien yksityiskohtien charmin.

  • Reply
    Eleela
    31.3.2018 at 20:59

    Vau, saat aina tallennettua ihania tunnelmia ja hetkiä kuviin! Oliko sulla jalusta mukana, vai löydätkö aina sopivan tasanteen mihin kameran laittaa?

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 21:31

      Kiitos kauniista sanoistasi. ♥ Yksin reissatessa minulla on aina jalusta mukana, tosin se on niin matala, että joudun useimmiten asettamaan sen jollekin korkeammalle alustalle. Tässä kuvassa kamera ja jalusta oli kaiteen päällä. 🙂

  • Reply
    Laura
    1.4.2018 at 13:54

    Hienoja fiiliksiä. Itselleni Chisinau ei jättänyt wow-fiilistä, mutta löytyo sieltä kivojakin hetkiä. http://alanmaailma.matkabloggaajat.fi/chisinau-moldova/

    Oletko menossa Transnistriaan? Se on metka. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 21:25

      Chisinau on kiinnostava, siitä ei pääse minnekään. 🙂 Transnistria kiehtoi ja kummitteli mielessä, mutta lopulta päätin jättää väliin kun olisin voinut tehdä vain päiväretken.

  • Reply
    Anonyymi
    1.4.2018 at 14:03

    Vau. Tervetuloa tänne mun rakkaaseen kotikaupunkiin, jossa olen viime keväästä saakka ollut vapaaehtoistöissä. Osaat niin kauniisti pukea sanoiksi sen lämmön ja tunnelman, mitä mä tunnen joka päivä näitä katuja kulkiessani. Aurinkoja päiviisi!

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 21:24

      Kiitos paljon, aivan ihanan kiehtova kaupunki ja kieltämättä sää kyllä helli tuolla ollessa – ensimmäiset kunnolliset kevätpäivät aurinkoineen tuli koettua! 🙂 Kaunista keväänjatkoa myös sinulle sinne!

  • Reply
    Suunnaton
    1.4.2018 at 14:32

    Moldova on kiinnostanut matkakohteena jo pidempään. Nämä upeat ja monipuoliset kuvat saivat innostuksen nousemaan entisestään! Kiva päästä lukemaan kokemuksiasi maasta.

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 21:21

      Moldova on kyllä kiehtova kohde. Vielä hieman lapsen kengissä matkailun suhteen, mutta varmasti nouseva kohde kaikessa rappioromantiikassaan!

  • Reply
    Anna-Maria K
    1.4.2018 at 19:48

    Mulle se ihanin hetki on se, kun astun ulos lentokoneesta vieraassa maassa ja kohtaan uuden maan energian ja tuoksun. Huh! Se on hieno hetki <3

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 21:20

      Tuo kuvailemasi hetki on juuri se hetki, kun viimeistään tajuaa olevansa matkalla. ♥ Parasta!

  • Reply
    Frida Ingrid
    1.4.2018 at 21:02

    Tunnelmallisia kuvia, ja ihana mummukka! Parhautta 😀

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 21:18

      Tuo mummukka oli niin ihana, pinkki takki ja kukkahuivi ♥

  • Reply
    Stacy Siivonen
    2.4.2018 at 07:02

    Kvaakpuistot ja niiden kvaakkuvat asukit ovat kyllä parhaita paikkoja, oli maa mikä tahansa. Nyt kun on lumi-inferno vannoo taas, että ensi vuonna ei tee sitä erehdystä, että on ns. ”keväällä” Suomessa.

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 21:17

      Niin suloisia pikkuasukkaita tuolla, ja tuon niiden koppi! ♥

  • Reply
    Sandra
    2.4.2018 at 08:16

    ”Se tunne, kun olet juuri saapunut uuteen maahan ja istut auton kyydissä matkalla lentokentältä majapaikkaan. Se tunne, se on jokin sekoitus jännityksen kihelmöintiä ja innostunutta odotusta. Se tunne valtaa minut aina, kun olen lähtenyt uudelle seikkailulle ja saavun uuteen, itselle tuntemattomaan matkakohteeseen. Se on ehkä yksi kiehtovimpia fiiliksiä, mitä matkailuun liittyy. Kun tavallaan et tiedä mitä odottaa, mutta silti kuin pienen lapsen tavoin olet niin innostunut kaikesta edessä olevasta, ettet malttaisi odottaa, että olet perillä. Auton ikkunasta avautuvat näkymät ovat jotenkin uudet ja erilaiset, mutta silti niistä alkaa löytämään jotakin tuttua. Mieli raksuttaa, muistelee paikkoja, joissa on aiemmin käynyt ja nähnyt jotakin vastaavaa. Välillä flash back jostakin aiemmin koetusta ja nähdystä iskee mieleen niin kovaa, että sitä ihan herkistyy. Täällä minä taas olen maailmalla tekemässä sitä, mitä rakastan. Se maailman näkemisen palo ei taida koskaan laimeta.”

    Tämä. Yksi parhaista asioista matkailussa on taatusti tämä löytämisen riemu; se kutkuttava jännitys, kun seisot uuden edessä mieli avoimena ottamaan vastaan kaiken, mitä tulee. Ihanaa seikkailun jatkoa sinne!

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 21:16

      Tämä on juuri se outo, ihana tunne, mikä kiehtoo. Kiitos kommentistasi, ja ihania tulevia matkoja myös sinne. ♥

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
    3.4.2018 at 15:13

    Mulla ei ollut ennen tätä postausta oikein mitään mielikuvaa tuolta, joten oli tosi kiva tutustua taas uuteen kaupunkiin. Tänne kyllä iskee hyvin aina tuo rappioromantiikka!

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 20:21

      Moldova oli kyllä rappioromantiikkaa pullollaan, mitä vain puolsi tämä keväisen aurinkoinen sää. Olisi mahtavaa päästä näkemään maa kesäkaudella, kun kaikkialla vihertää.

  • Reply
    Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
    4.4.2018 at 09:43

    Ihanaa välillä matkustaa rauhassa ja tutustua kaupunkiin omaan tahtiin. Yleensä kun reissuilla tulee mietittyä, että mitähän kaikkea sitö kerkeää näkemään 🙂 ihania kuvia.

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 20:18

      Juuri Moldovassa ollessani mietin, että onpa ihanaa olla reissussa kaikessa rauhassa ilman suurempia suunnitelmia. Ja kun on yksin, niin pystyy tekemään mitä haluaa, tai sitten olla tekemättä mitään. 🙂 Ja kiitos, tuolla oli kyllä mahtavaa napsia kuvia kevätpäivän auringossa.

  • Reply
    Marianne/Heavy Metal Traveler
    6.4.2018 at 07:37

    Ihania kuvia! Hauska yhdistelmä kauneutta ja rähjäisyyttä tuo kaupunki,

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 20:13

      Chisinau oli todellakin kiehtova yhdistelmä kauneutta ja rähjäisyyttä.

  • Reply
    Katariina | Lomaluumu
    7.4.2018 at 11:51

    Aivan ihania kuvia! Jos ennen tätä Moldova kiinnosti paljon ja nyt se kiinnostaa vieläkin enemmän 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 20:06

      Ihana kuulla! ♥ Ja Moldova on kyllä kiehtova kohde, olisi ihana nähdä se kesällä kaikessa vehreydessään!

  • Reply
    Martta / Martan Matkassa
    7.4.2018 at 19:55

    Kuten tuolla aikaisemminkin on sanottu niin tunnistan kanssa tuon innostuksen uudessa paikassa ja katselen kanssa suurella mielenkiinnolla nenä kiinni kulkuneuvon lasissa uusia paikkoja. Mahtava tunne! Upeita kuvia jälleen kerran!

    • Reply
      Anna-Katri
      7.4.2018 at 20:04

      Tämä tunne taitaa vaivata meitä lähes kaikkia reissukärpäsen puraisemia, mikä ihana tunne! 🙂

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    16.4.2018 at 01:35

    Chisinau ja Moldova kuuluu kohteisiin, jonne ilman muuta tekee mieli jossain vaiheessa. Meillä oli jo sovittuna vanhan työpaikan porukan kanssa päivät reissulle, kunnes yksi sun toinen alkoi vaihtamaan työpaikkoja ja sitten aika ei sopinutkaan enää kaikille. Harmi homma, sillä tämän lähemmäksi en Chisinauta ole vielä päässyt, oli kiva kuitenkin lukea kiinnostavasta kohteesta!

Leave a Reply