Italia Montalcino Toscana

Montalcinon viinialueella

2.6.2016

IMG_9734_ToscanaIMG_9730_ToscanaIMG_9795_ToscanaIMG_9743_ToscanaIMG_9797_ToscanaIMG_9741_Toscana IMG_9762_ToscanaIMG_9727_ToscanaIMG_9753_Toscana IMG_9700_Toscana IMG_9689_Toscana IMG_9772_ToscanaIMG_9851_Toscana IMG_9845_ToscanaIMG_9854_Toscana IMG_9804_Toscana IMG_9807_Toscana

Kun majapaikan lähimaisemat olivat alkaneet käydä tutuiksi, oli aika hypätä takaisin auton rattiin ja suunnata tutkimusmatkalle Toscanan maalaiskyliin. Piskuinen vuokra-auto osoittautui kelpopeliksi viinipeltojen keskellä mutkittelevilla teillä, joissa vauhti ei onneksi ainakaan omalla kohdallani osoittautunut niin huimaksi, etteikö maisemista olisi ehtinut rattia käännellessä myös nauttimaan. Ensimmäisen retkipäivän kohteeksi valitsimme Montalcinon kylän ja sen ympäristön maaseudun, ei vähiten siksi, että viime vuosien aikana alue on noussut tunnetuksi erityisesti alueella tuotettujen, ja maailmanraadin voittajiksi valitsemien, viiniensä ansioista – mutta toki myös alueen kauniiden matkakohteidensa vuoksi.

Montalcinoa lähestyessä kumpuileva maisema oli täynnä viiniviljelmiä ja niiden tienvierustoille pystytettyjä viinitiloille houkuttelevia kylttejä: suurinosa paikoista tarjosi viinimaisteluita, jotkut myös majoitusta ja muita aktiviteettejä. Jos en olisi ollut itse auton ratissa, olisi kieltämättä ollut houkutuksena pysähtyä useampien pientuottajien tiloille tutustumaan heidän viinintuotantoon sekä toki maistelemaan sadon parhaita antimia. Samalla myös huomasin haaveilevani, että vielä joskus haluan yöpyä viinitilalla, ellen peräti jopa osallistua vapaaehtoisena viinintuotannon eri vaiheisiin  – vaikka vain rypäleitä poimien. Tällä kertaa kuitenkin matkan määränpäänä oli Montalcinon kylän keskustusta, joka jo kauempaa näytti taustalla häämöttävien ukkospilvien vuoksi kuin viinialueen satukaupungilta.

Montalcinon upeimpia rakennelmia onkin sen kukkulan laelta kohoava linna Il Xastello di Montalcino, joka rakennusvuodestaan (v. 1936) huolimatta on varsin hyvin säilynyt. Tänä päivänä linna tarjoaa muuriensa korkeuksista tähystettynä upeita maisemia, mutta myös linnan sisäosiin rakennetun viinitupansa muodossa muitakin nautintoja matkalaisille. Linnan Enoteca La Fortezza di Montalcino -viinituvasta löytyy yhden ja saman katon alta varmasti kaikki Montalcinon alueen parhaat viinit, joita pääsee maistelemaan maksua vastaan. Osaavien viiniasiantuntijoiden opastuksella oma suosikki löytyy varmasti valikoimista, ja mikä parasta, kyseisen viinin voi myös ostaa mukaan tuvan myymälästä. Paikka myös tarjoaa erilaisia ruokia viinin kaveriksi, joten Montalcinon linnan viinitupa onkin varsin oivallinen paikka viininystävän lounastauolle.

Toki niin lounaspaikkoja kuin viinitupia löytyy myös Montalcinon keskiaikaisen kylän pieniltä kujilta, ja tunnelmansa lisäksi moni paikka tarjoaa myös kauniita maisemia kylän alapuolella avautuvien maalaismaisemien muodossa. Parhaiden ravintoloiden metsästyksen sijaan keskityin tosin ihastelemaan pienten kujien yllättävän rauhallista tunnelmaa, ihmetellen, missä kaikki muut turistit mahtoivat juuri tuona päivänä olla, sillä ainakin edellisenä päivänä toisen suositun kylän, San Gimignanon, kujat olivat paljon eläväisemmät ja täynnä viinin- ja jätskinnälkäisiä turisteja. Mutta hyvä näin, sillä nyt Montalcino näytti varmastikin niitä parhaimpia puoliaan tyhjien kujien, välillä pilkahtelevan auringon ja draamattiset maisemat linnan ympärille muodostavien tummien ukkospilvien muodossa.

Montalcinon kylän lähistön yhdeksi vetonaulaksi voi myös laskea Sant’Antimon luostarin ja sen lähes rauhoittavan kauniit perinnemaisemat. Luostarissa pitäisi olla joka päivä (ainakin nettisivujen mukaan) gregoriaanisen kuoron esitykset, mutta etukäteisselvityksistä huolimatta luostarilla ei näyttänyt olevan ristinsielua, kuorolauluista puhumattakaan, sinne saapuessamme. Varmuuden vuoksi jäimme vielä odottelemaan hieman pidemmäksi aikaa, josko munkit sittenkin päättäisivät päiväohjelmansa mukaisesti osallistua seremoniaan. Mutta vanhan keskiaikaisen luostarin pihamaalla lähinnä kujertelevat kyyhkyt olivat ainoa äänenlähde, joka muistutti kuorolaulantaa. Vaikka kuoroesitys jäi tältä erää kokematta, tarjosi luostarin ympäristö kuitenkin häkellyttävän upeat maisemat nuokkuvine oliivilehtoineen ja sellaisen täydellisen rauhan, jota turistien kansoittamissa kyläkeskittymissä on lähes mahdotonta löytää.

    Leave a Reply