Intia Kerala

Munnar – teemaisemien lumoissa

13.3.2019

Matka toteutettu yhteistyössä: Incredible India

Auto kiemurtelee kapeaa tietä pitkin mäkeä ylös ja sitten taas alas, välillä sukeltaen sisään tien ylle kaartuvien sademetsäpuiden katveeseen ja välillä viilettäen ohi eukalyptuspuiden alla kasvavien ananasplantaasien. Kochista lähtiessä ensimmäiset pari tuntia auton ikkunasta saattoi katsella eläväisiä keralalaisia kyliä ja vilkasliikenteisiä katuja, mutta nyt kun kuljemme yhä lähemmäs yli 1500 metrin korkeudessa sijaitsevaa Munnaria, maiseman ovat vallanneet luontomaisemat. Silloin tällöin tiheiden metsäalueiden välissä on aukko, josta saatan nähdä vilauksen auringonlaskun lempeässä valossa kylpeviä teepensaiden täyttämiä kumpuilevia maisema ja jo ne nähdessäni tiedän, että Munnar tulisi varmasti olemaan maisemiensa puolesta yksi reissuni kohokohtia. Kun pääsen perille ylhäällä kukkulalla sijaitsevalle hotellilleni, en malta odottaa että pääsisin aamulla näkemään huoneeni terassilta auringonnousun ja sen jälkeen tutustumaan paremmin tähän Etelä-Intian suurimpaan teeviljelyalueeseen. 

Kun aamulla avaan hotellihuoneeni oven ja hiippailen terassille, tervehtii minua juuri kukkulan takaa säteitään maiseman ylle levittävä aamuaurinko. Kukkuloiden välisissä laaksonpainanteissa leijailee mystisiä usvapilviä ja niiden alta maisemasta alkaa vähitellen erottua silmänkantamattomiin jatkuvia teeviljelmiä. Hetken vain ihailen sanattomana tätä maisemaa – kuinka upeita paikkoja maailmasta voikaan löytyä, puhumattakaan siitä onnen tunteesta, mitä voi kokea, kun pääsee todistamaan tällaista kaunista hetkeä uuden päivän alkaessa. Joudun melkein nipistämään itseäni, että uskon todellakin olevani täällä Etelä-Intian yhdellä kauneimmista alueista. Ajatuksistani havahdun lopulta viereiseltä parvekkeelta sirkuttavan eksoottisen linnun lauluun ja huomaan olevan aika mennä aamiaiselle sekä sen jälkeen tutustumaan teen viljelyyn.

Aloitan tutustumismatkani Munnarin teemuseosta, ja vaikka en yleensä ole matkoillani kovin suuri museoiden kävijä, on tämä ehdottomasti hyvä startti päivään. Intian historia aina muinaisista taruista brittien hallintoaikaan ja sen jälkeiseen itsenäistymiseen on kiinnostanut minua erityisesti ensimmäisen Intian matkani jälkeen, ja olenkin lukenut aiheesta, kuten myös entisajan elämästä teeplantaaseilla kirjan jos toisenkin. Mutta silti mielikuvat alkoivat muodostua ajatuksissa konkreettisemmiksi, kun pääsin tutustumaan en vain Munnarin alueen historiaan, vaan myös siihen, kuinka teetä täällä aikoinaan alettiin viljellä. Kuvitella, että ensimmäiset teepensaat istutettiin tänne 1880-luvulla ja siitä alkoi Munnarin teeviljelyn kukoistus. Vielä tänäkin päivänä alue on yksi merkittävimpiä Intian suurimman teetuottajan Tatan alueita.

Museokierroksen jälkeen aloin kaivata jo tosissani lähemmäksi teeviljelmiä, näkemään mitä teeplantaaseilla todella tapahtuu. Pieniä mutkittelevia teitä pitkin huristaessamme kohti teefarmia huutelin tämän tästä ”stop, stop!”, kun maisemat olivat vain niin häkellyttävän kauniita – välillä näytti siltä, että teepensaat olivat kumpuilevilla peltoalueilla kuin smaragdinvihreitä mattoja, joita rytmittivät pensaiden leikkauksen veistokselliset kuviot. Ja kuinka valtavat alueet Munnarissa onkaan teeviljelmien käytössä. Viljelmien keskellä on siellä täällä pienten värikkäiden rakennusten muodostamia kyläkeskittymiä, ja kuulen niiden olevan teeviljelmillä työskentelevien koteja. Isot teeyhtiöt pyrkivät nykyisin huolehtimaan työntekijöiden eduista aivan eri tavalla kuin vuosisatoja sitten, ja koska viljelmillä työskentelee tälläkin alueella tuhansia ihmisiä, on heidän kotiensa ympärille rakennettu niin päiväkoteja, kouluja ja lääkäriasemia kuin muitakin tarpeellisia palveluita.

Ajelemme ylös-alas teepeltojen viertä kiemurtelevia pikkuteitä ja minun tekisi mieli mennä kirmaamaan teepensaiden keskelle, hypistelemään niiden lehtiä ja nuuhkimaan pensaiden huumaavaa tuoksua. Lopulta onneksi saan luvan tähän ja pääsen seuraamaan lähietäisyydeltä teelehtien poimintaa. Peltoalueella työskentelee parikymmentä topakkaa naista, jotka tottuneesti leikkaavat teepensaiden yläosan lehtiä leikkurillaan. Ennen lehdet nypittiin aina käsin, ja siihen hommaan naiset olivat kuulema selvästi miehiä parempia tarkkuutensa ja näppiherkkyytensä vuoksi, mutta nykyisin käytössä on työtä nopeuttavat leikkurit. Kello ei ole vielä puolta päivää, mutta naisten teelehtien täyttämät säkit ovat jo täynnä. Pikkuhiljaa he alkavat siirtyä punnituspisteelle teesäkkejä päänsä päällä kantaen, ja mitä sivummalta seuraan, näyttävät naiset hymyineen olevan tyytyväisiä aamupäivänsä tulokseen. Nyt heillä on edessä lepotauko, sen jälkeen he kai jatkavat vielä iltapäivällä keräämistä. Kun vilkutan heipat naisille, jään miettimään, että mitähän miehet sillä aikaa tekevät, kun naiset uurastavat pelloilla.

Seuraavaksi pääsen visiitille yhdelle teen valmistuslaitoksista, ja siellä kiertelemällä näen konkreettisesti, miten pelloilta kerätyistä teelehdistä jalostetaan erilaisia teetuotteita. Vaikka nykyisin monet prosessin vaiheet ovat automatisoitu, työskentelee tehtaalla silti eri prosessin vaiheissa useita työntekijöitä laatua tarkkaillen. Lopulta pääsen myös maistelemaan tilan tuotoksia, ja vaikka en mikään teehifistelijä olekaan, voin sanoa, että taisi olla parhaimman makuista teetä mitä olen koskaan maistanut. Ehkä osuutta tähän oli myös autenttisilla maisemilla, sillä istuskelin teetä siemailemassa teefarmin puutarhassa korkeiden puiden varjossa ja ympärilläni kukoisti kauniiden värikkäiden kukkien loisto. Puutarhassa vallitsi tietynlainen pysähtyneen viipyilevä tunnelma, ja ympärilleni katsellessani saatoin kuvitella itseni keskelle lukemieni kirjojen tarinoita ja maisemia. Ja kuin suoraan jostakin vanhasta bollywood-elokuvasta, kohta farmin etuoville ajoi vanha vihreä jeeppi ja sieltä ulos hyppäsi vanhanajan poliisiasuihin pukeutuneita miehiä. Pian sainkin kuulla, että kyseessä oli todentotta elokuvan kuvaukset, eli en ollut vain ajatuksiini uppoutuneena kuvitellut näkemääni. Hörppään jo viilenneen valkoisen teeni loppuun ja siirryn takaisin autolle. Haluaisin ehtiä takaisin hotellilleni ennen auringonlaskua, jotta pääsisin ihastelemaan sen upeita maisemia vielä uudelleen ilta-auringon valossa.

  • Reply
    Venla / Breezes from My Atlas
    19.3.2019 at 16:53

    Tässä postauksessa on erityisen kauniit kuvat, vaikka kaikki sun kuvat hienoja onkin! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      24.3.2019 at 21:02

      Kiitos paljon, noissa maisemissa kelpasi kyllä kuvailla – oli aika satumaiset puitteet. 🙂

  • Reply
    Liina
    13.4.2019 at 16:59

    Näyttää aivan huippukauniilta! Maailmassa on niin paljon kauniita paikkoja, mutta nämä kuvat pysäyttivät erityisen paljon! Kiitos postauksen, mielikuva Intiasta maana avartuu aivan toisella lailla, kuin ennen! 🙂

Leave a Reply