Maailmanympärimatka Myanmar

Myanmar – Lankkua pitkin paratiisiin

 

Myanmariin suunnatessa minulla oli etukäteen yksi paikka mielessä, jonka ehdottomasti haluaisin nähdä. Olin nimittäin törmännyt useaan otteeseen valokuviin kauniista valkoisesta pagodasta, jonka muurit kiertelivät koukeromaisesti pagodan alla olevalla rinteellä ja valkoinen väri tuntui vain jatkuvan pagodan seinistä taivaan valkoisiin pilviin. Tämä olisi nähtävä omin silmin! Mutta tietenkään en muistanut paikan nimeä kun Mandalayhin pääsin, joten jouduin kuumeisesti googlailemaan mistä paikasta olikaan kyse. Lopulta sain selville, että  etsimäni paikka on Hsinbyemen Pagoda tai toiselta nimeltään Mya Theindan Pagoda (miksi muuten Myanmarissa lähes joka paikalla on kaksi nimeä…), ja se sijaitsisi Mandalayn kaupungin ulkopuolella.

Lankkua pitkin kuin entisaikojen merirosvot

Sinne siis! Mutta ihan perinteinen päiväreissu tähän pagodaan ei tullut kyseeseen, sillä nopeiten Mandalaysta Mingun kaupunkiin pääsisi jokilaivalla. Autolla kun paikan päälle joutuisi kiertämään useamman mutkan kautta. Aamulla olimmekin Annikan kanssa hyvissä ajoin Mandalayta sivuavan joen äärelle kyhätyllä lippuluukulla jonottamassa lippujamme paattiin – tosin näytti siltä, että kaikki halukkaat pääsisivät joka tapauksessa paatin kyytiin. Supisimmekin, että toivottavasti paattia ei ahdeta niin täyteen, että kohta löydämme itsemme joen pohjasta. Tämä epäilys vain kasvoi, kun kurkimme ”satamassa” kyhjöttäviä, jo parhaat päivänsä nähneitä, puisia laivoja. Ja kun vihdoin lipputiskillä kaikki olivat asioineet, ja suuntasimme laiturin nokkaan aikeissa nousta laivaan, huomasimme laiturin puuttuvan kokonaan. Sen virkaa toimitti laivan ja rantapenkereen väliin viritetty kapea puinen lankku, johon oli näppärästi myös viritetty kaide – kaksi miestä pitivät molemmin puolin bamburiukua paikoillaan. Rannasta ensimmäinen laiva ei suinkaan ollut se meidän paatti, vaan jouduimme kävelemään lankkua pitkin vielä seuraavaan ja sitä seuraavaan laivaan. Siitä eteenpäin ei kannattanut enää kulkea, viimeinen lankku nimittäin johti suoraan mereen…

No paattiin päästiin, ja itseasiassa noin tunnin mittainen jokimatka hitaasti eteenpäin puksuttavalla puuveneellä oli varsin mukava kokemus kaikessa autentisuudessaan. Ja laivan kyydistä pystyi katsleemaan elämää Myanmarissa Mandalayn kaupungin ulkopuolella. Vaikutti todella siltä kuin elämä maaseuduilla olisi pysähtynyt jonnekin menneille vuosikymmenille, tai ainakaan kehitys ei näihin syrjäisempiin paikkoihin ollut (vielä) ehtinyt. Mingunissa rantatörmälle kuljettiin taas tuttua puista lankkua pitkin, jonka jälkeen nurmitasanteella vastassa oli paikallisia takseja, eli perinteisiä härkävankkurikyytejä tarjoavia kuskeja. Tietyllä tavalla sympaattista, mutta päätimme jättää härkäpolot lepäämään ja kävellä omin jaloin vain noin kilometrin matkan kohti pagodaa. Sitä en kuitenkaan etukäteen tiennyt, että Mingunista löytyi muutakin nähtävää – ensimmäisen kyltin perässä mennessäni jo hätääntyneenä ehdin miettimään, että olimmeko sittenkin tulleet väärään kylään. Kyltin takaa kun paljastui kallioon koverrettu askeettinen temppeli, eikä taivasta syleilevä valkoinen pagoda.

Häikäisevä valkoinen pagoda

No onneksi oikea pagoda sijaitsi tästä vain muutaman askeleen päässä, ja pian pääsinkin hiipimään paljain jaloin Hsinbyumen pagodalle vieviä valkoisia rappusia pitkin. Alhaalta pagodan juurelta näky oli yhtä hämmästyttävä, ehkä jopa vielä upeampi, kuin valokuvissa. Samalla kun ihastelin näkymää, muistelin lukeneeni että muinainen prinssi oli rakennuttanut pagodan vuonna 1816 ja omistanut sen hänen ensimmäiselle vaimolleen, prinsessa Hsinbyumelle (jonka nimi muuten tarkoittaa valkoista elefanttiprinsessaa). Prinsessa oli kuollut lapsensa synnytykseen, mutta pagodassa hänen sielunsa oli silti läsnä menetystään surevalle prinssille. Pagodan arkkitehtuuri oli kyllä hämmästyttävää katseltavaa, ja sainkin selville sen olevan täysin erilainen kuin missään muualla Myanmarissa. Pagodan ympärillä kiertävät valkoiset kumpuilevat terassimuurit kuvastavat seitsemää vuoristoa Meru-vuoren ympärillä. Buddhalailsen uskomuksen mukaan Meru-vuori oli maailmankaikkeuden keskus, ja täällä pagodan huippu edusti tätä kosmista keskusta.

Pagodan apeaa porraskäytävää pitkin ylös päästessäni edessä näkyi vain valkoista. Auringonvalo sokaisi silmäni, ja silmiä siristellessäni edessä avautuva näky vaikutti olevan kuin suoraan taivaan porteilta. Kun sain aurinkolasit päähäni, pystyin paremmin ihastelemaan tämän valkoisen pagodan rakenteita. Yläterassilla tuulessa lepattivat buddhalaiset viirit ja sinne tänne oli kiinnitetty heliseviä tuulikelloja. Pagodan sisäosista löytyi muutama buddhapatsas, mutta niiden ihastelun sijaan pujahdin nopeasti takaisin ulkoilmaan. Pagodan parasta antia olikin sen huima arkkitehtuuri ja valkoisuus – tälläistä ihmettä ei kyllä tule missään muualla nähtyä!

You Might Also Like

18 kommenttia

  • Reply
    Laura / Irtiottoja maailmalle
    21.6.2017 at 08:46

    Oi ihana Myanmar, mä ihastuin maahan tosi paljon pari vuotta sitten. Me käytiin myös Mingunissa, mutta sillon tuo pagoda oli pajon tummuneempi, melkein likaisen näköinen. Tää on taidettu sen jälkeen maalata kun näyttää niin erilaiselta, upea paikka tuo silloinkin oli, mutta nyt vielä upeampi!

    • Reply
      Anna-Katri
      22.6.2017 at 15:52

      Sama juttu, Myanmar ihastusta täälläkin ilmassa! Huomasin, että erityisesti Baganissa näytti olevan pagodojen ja temppeleiden kunnostustalkoot meneillään. Joten varmasti ovat tuollakin laittaneet paikat kuntoon viime vuosina. 🙂 Mutta kyllä paikka oli aivan häikäisevän upea, ja hienoa että he näitä entisöivät myös turistien iloksi.

  • Reply
    Jaakko / Lomalla viimeinkin
    25.6.2017 at 13:05

    Upea paikka 😀 Ja täytyy sanoa että tuolta näyttää saavan hienot kuvat eli täydellistä somemateriaalia 😀😀

    • Reply
      Anna-Katri
      26.6.2017 at 06:49

      Tuo valkoinen pagoda oli aivan mieletön! Olin itseasiassa siitä kuvan Instagramissa etukäteen nähnyt ja sen seurauksena halusin ehdottomasti tuonne matkata sen omin silmin näkemään. 🙂

  • Reply
    Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
    25.6.2017 at 18:08

    Oi miten kauniita kuvia! Ja nuo lankku- ja kaideratkaisut ovat kaikessa alkeellisuudessaankin jotenkin viehättäviä nykyaikanakin 🙂 Tosin olisi saattanut kyllä olla minunkin ajatus aika pitkään, että näinköhän tässä perille pääsee…

    • Reply
      Anna-Katri
      26.6.2017 at 06:49

      Kiitos, tuolla kyllä kelpasi kuvia nappailla. 🙂 Ja heh, tuo lankku- ja erityisesti kaideratkaisu oli kyllä melkoinen. Mutta kukaan ei sentään tippunut yli laidan! 😀

  • Reply
    Heidi/Himomatkaajan Turinoita
    25.6.2017 at 19:01

    Kylläpä olikin valkoinen pagoda! Ja hienoja kuvia, hyvin olet saanut fiiliksen vangittua.
    Lankku näytti sellaiselta, että luultavammin olisin pudonnut siitä alas veteen. Tosin vesi taisi olla lämmintä? 🙂
    Millainen maa Myanmar on matkustaa?

    • Reply
      Anna-Katri
      26.6.2017 at 06:48

      Joo kyllä siellä sai ensin silmiä siristellä ilman aurinkolaseja! 🙂 Ja kieltämättä itseäkin vähän jännitti kävellä lankkua pitkin flipflopeissani, vesi sentään olisi varmasti lämmintä ollut, mutta pudotus kuitenkin muutama metri tuohon mutaiseen matalikkoon…
      Myanmar oli ehdottomasti yksi suosikkikohteeni Kaakkois-Aasiassa, ja matkustaminen siellä oli varsin helppoa ja turvallista. Maa on jo hyvää vauhtia kehittymässä turismille, joten kaikki normaalipalvelut matkalaiselle sieltä löytyy. Ja ihmiset ovat todella ystävällisiä!

  • Reply
    Ne Tammelat
    25.6.2017 at 19:42

    Ihailin jo viikolla näitä kuvia. Ihan huikean hieno paikka ja vitsi miten mageet kuvat! Kännykällä selatessa ei tee kyllä oikeutta vaan piti ihan koneen ruudulla tulla uudelleen katsomaan läpi.

    • Reply
      Anna-Katri
      26.6.2017 at 06:46

      Ihana kuulla, kiitos! 🙂 Oli kyllä aivan huikea paikka valokuvien kannalta, voi kun muissakin matkakohteissa löytäisi tällaisia paikkoja kuvattavaksi.

  • Reply
    Katja/jumalainenseikkailu
    27.6.2017 at 15:50

    Mielettömiä kuvia tosiaankin! Tulipa mieleeni lempimaani Kreikka noista värisävyistä <3

    • Reply
      Anna-Katri
      30.6.2017 at 05:45

      Voi kiitos paljon, kiva kuulla. Ja totta, nuo valkoisen ja sinisen sävyt tuovat kyllä Kreikan, ja itselleni erityisesti Santorinin mieleen, vaikka siellä en olekaan käynyt. 🙂

  • Reply
    Anna K. - Kaukaa haettua
    27.6.2017 at 20:21

    Pelkään aivan sikana tuollaisia lankkuratkaisuja! Ne on niin kapeita ja heppoisia ja panikoin että putoan jonnekin jorpakkoon. 😀
    Todella kaunis paikka tämä! Aivan ihania kuvia ja ihanasti sun sininen mekko sopii tuonne valkoisen keskelle. Mä mätsään Kreikassa vaatteeni sinivalkoiseen maisemaan, (tulee kivoja kuvia!) oliko tämäkin harkittu teko? 😉

    • Reply
      Anna-Katri
      30.6.2017 at 05:43

      Hahha, en itsekään ole mikään turvattomien korkeiden paikkojen ystävä, mutta kun valinnan varaa ei ole niin siitä sitten vain mennään. 😀 Ostin mekon Vietnamin Hoi Anista, kun ihastuin sen upeaan väriin ja kuosiin, ja itseasiassa Myanmariin mennessä tiesin kyllä heti, mihin paikkaan mekon haluaisin erityisesti laittaa päälleni. Temppelialueilla pidin mekon päällä mustaa t-paitaa, mutta muuten maksimekko tarjosi sopivasti peittävyyttä ja vilpoisuutta noihin oloihin.

  • Reply
    Lotta
    29.6.2017 at 19:03

    Oioioi nämä kuvat ovat niin ihania, siis oioioi olet taitava! Tuli kunnon matkakuume!
    Mukavaa kesää ja jatka samaan malliin ❤️
    T.: Lotta

    • Reply
      Anna-Katri
      30.6.2017 at 05:34

      Kiitos paljon Lotta, valokuvaaminen varsinkin matkoilla on yksi niitä rakkaimpia juttujani joihin ei vain kyllästy. 🙂 Ja kiito samoin mukavaa kesää sinullekin!

  • Reply
    Lotta | Watia.fi
    1.7.2017 at 17:59

    No vau, onpa kyllä upea! Aivan mielettömiä kuvia, kuten kaima tuossa yllä totesikin. Myanmar on edelleen kovin mystisen oloinen paikka, vaikka aika paljon sieltä saakin jo juttuja lukea. Meillä oli tarkoituksena viime talvena käydä siellä, mutta ei sitten kuitenkaan ehditty. Jospa tänä talvena uusi yritys.

  • Reply
    Travelloverin Annika
    8.7.2017 at 18:22

    Olihan tämäkin kokemus veneukkeleineen, minisortsimiehineen… Mutta niin ehdottomasti kyllä kokemisen arvoinen, vaikkei pagodasta odottamaani wau-efektiä tullut.

  • Jätä kommentti