Maailmanympärimatka Myanmar

Myanmar – Inle-järvi markkinapäivänä

Aamuaurinko kurkistelee pilvien takaa, kun hyppään kapean puuveneen kyytiin hotellin laiturista. Veneen moottori säksättää agressiivisesti kun kuski ohjaa veneen kapealta joelta kohti Inle-järveä. Kohta edessä avautuukin silmänkantamattomiin ulottuva järvimaisema, jossa lähes tyyni veden pinta heijastelee valkoisten pilvenhattaroiden kuvia. Veneemme nostattamat pikkuaallot kuitenkin rikkovat peilipinnan ja laittavat vehreän kaislikon heilumaan. Silloin tällöin ohitse suhahtaa muita veneitä. Veneisiin on saatettu lastata koko perhe (tai parhaimmillaan suku) tai niissä kärrätään tavaraa kuin rekka-autoissa konsanaan. Pitkulaisten veneiden ulkonäkö hämää. Eivät ne olekaan niin kiikkeriä kuin ensisilmäyksellä voisi luulla, vaan päinvastoin ne ovat luotettavia työjuhtia täällä Inle-järvellä, jossa vesistö tarjoaa parhaimman kulkuväylän paikasta toiseen. Autoa ei täällä tarvita, mutta vene pitää olla.

Markkinoilla kiertelyä

Tänään järvellä riittää vilinää enemmän normaalin päivään verrattuna. On nimittäin viikoittainen markkinapäivä, jolloin lähestulkoon kaikki järven reunuskylien asukkaat suuntaavat markkinoille. Sinne minäkin haluan päästä, sillä paikalliset markkinat ovat yleensä varsin kiinnostava tapahtuma. Sen lisäksi, että markkinoilla pääsee hämmästelemään kaikkea ihmeellistä myynnissä olevaa, tarjoaa se myös sopivan paikan paikallisten elämään kurkistamiselle. Ja voi, sitä elämää Inlen markkinoilla riitti! Järven rannalle oli viritelty katosta jos toista ja kapeiden markkinakäytävien varrelle aseteltu myyntiin kaikkea mahdollista, mitä voi vain kuvitella tarvitsevansa asuessaan Inle-järvellä. On vihanneksia, on mausteita. On kukkia, koruja, vaatteita, kenkiä, cd-levyjä, kattiloita, koulutarvikkeita, karkkia, lääkkeitä, lakanoita ja ties mitä muuta.

Kuljeskelen kiinnostuneena ympäriinsä. Tekisi mieli pysähdellä enemmän, kurkistella, hypistellä, mutta jotenkin en tohdi häiritä paikallisten kaupankäyntiä. Eräs mummo ojentaa minulle lusikkaa, johon on lastattu maustetta. Nuuhkaise, hän näyttää ja hymyilee leveästi. Teen työtä käskettyä ja pehmeän aromikas aavistuksen tulinen tuoksu täyttää nenäni. Jos en olisi vielä matkalla useampaa kuukautta, olisin ostanut mummolta kotiin viemisiksi pari eksoottista maustepurkkia. Vaikken mikään kotikokki olekaan, olisi mausteiden tuoksujen nuuhkaisu tuonut kotonakin varmasti aina mieleen tämän markkinapaikan Myanmarissa. Rankkasade kuitenkin keskeyttää päämäärättömän kiertelyni markkina-alueella, ja livahdan nopeasti katoksen alta löytyneeseen baariin. Huomaan sen olevan paikallinen miesparkki. Naiset ovat shoppailemassa, ja miehet tyytyväisinä oluella keskenään. Jotkut asiat eivät muutu, missäpäin maailmaa sitä onkaan.

Inle-järven vetonaula

Päivän aikana kiertelen veneen kyydissä järven eri osissa – vierailen vedenpäälle rakennettujen hökkeleiden sisältä löytyvissä työpajoissa, ihmettelen lootuskukan varresta saatavaa lankaa, josta kudotaan huiveja, piipahdan kukkulan laelle rakennetulla hämmästyttävän upealla pagoda-alueella ja hiljennyn munkkiluostarin portaille auringonlaskua odottamaan. Kun auringonlaskun aika koittaa hyppään takaisin veneen kyytiin, ja lähdemme metsästämään Inle-järven kuuluisinta nähtävyyttä: kiikkerien veneiden päällä yhdellä jalalla tasapainottelevia kalastajia, joiden liikkeet jättikokoisen kalastusverkon kanssa muistuttavat tarkkaan hiottuja tanssiliikkeitä.

Mutta kun bongaamme vihdoinkin yhden kalastajan, on pettymykseni suuri, sillä huomaan kyseessä olevan vain turisteille näytöstyyliin tehty yhdenmiehen show. Kyllä hän verkollaan kalan saa kuin saakin pyydystettyä, mutta muuten hän näyttää enemmän poseeraavan kameralleni kuin miettivän meren antimien pyydystämistä illallispöytään. Kuitenkin kun katselen miehen sulavia liikkeitä, en voi olla miettimättä, että näinhän täällä on varmasti ennen vanhaan kalastettukin, mutta kehityksen saapuessa myös Myanmariin, on täällä eri kalastusmuodot vieneet jalansijaa vanhoilta perinteiltä. Vaikka kyseessä ei ollutkaan aito kalastushetki, tarjosi se kuitenkin minulle pienen kurkistuksen siihen vanhaan elämään ja elämäntapaan, joka täällä Myanmarissa on ollut – ja ehkä vielä joissakin osissa järveä tähän tyyliin vielä kalastetaan ihan oikeastikin.

Kaiken kaikkiaan Inle-järvi oli yksi Myanmarin kierrokseni kiinnostavimpia kohteita. Niin erilainen verrattuna Mandalayn upeisiin temppeleihin tai Baganin ruohotasangon pagodatötteröihin, mutta ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Upeat järvimaisemat auringonlaskuineen ja järven ympärille rakentunut paikallinen elämä – niissä riittäisi ihmeteltävää useammaksi päiväksi.

You Might Also Like

6 kommenttia

  • Reply
    Sateenmuru
    2.7.2017 at 21:45

    Olipas hienoja kuvia, ihana värimaailma ja tunnelma! Mietinkin aina noita kalastajakuvia nähdessäni, että mikä on ”aitoa” ja mikä poseerauttua. Sinun matkaa on kiva seurailla (Instagramissa), kuvista välittyy aina niin positiivinen tunnelma maailmalta. ^_^

  • Reply
    Piia
    3.7.2017 at 22:29

    Ihan mahtavia kuvia, jotka saivat minut hymyilemään. Turvallista, seikkailuntäyteistä matkaa sinulle!

  • Reply
    sari / matkallalahelletaikauas
    4.7.2017 at 22:13

    Kyllä Myanmarissa on nähtävää. Tuo Inle -järvi näyttää mielenkiintoiselta paikalta.

  • Reply
    sarrrri | La Vida Loca 2.0
    8.7.2017 at 10:38

    Aivan upeat kuvat! Erityisesti tuo kalastaja, tosin onnellisempihan tässä olisi ollut, jos ei olisi tekstistä lukenut kyseessä olevan lähinnä show. Toisaalta, jos tarkoitus on esitellä entisaikojen tyyliä kalastaa, niin ehkä nyt sitten kuitenkin tämän hyväksyn. 😀 Mutta tosiaan: aivan mieletön tunnelma näissä, aivan kuin jostain toisesta maailmasta.

  • Reply
    xod
    9.7.2017 at 14:29

    Hullun hienoja kuvia!

  • Reply
    Maiju
    17.7.2017 at 11:51

    Huikean näköinen paikka! Ja kylä henkii samankaltaisuutta Brunein water villagen kanssa.

  • Jätä kommentti