Maailmanympärimatka Namibia

Namibia – vaellus hiekkadyyneillä 40 asteen helteessä

10.11.2016

img_4847_cape-to-nairobiimg_4777_cape-to-nairobi img_4779_cape-to-nairobi img_4802_cape-to-nairobi img_4785_cape-to-nairobiYksi pitkäaikainen unelmani on ollut nähdä Namibian hiekkadyynit – eikä mikä tahansa pala niistä vaan Sossusvlein hiekkadyyni yläilmoista käsin. Siis kirjaimellisesti kiipeämällä hiekkadyynin päälle!

Tänä aamuna seikkailuryhmämme lähtikin aamuvarhaisella liikkeelle, jotta päivän neljänkymmenen asteen helle ei vielä pääsisi rajoittamaan kiipeilyämme. Kohta olimmekin paljasjaloin kapuamassa dyyniä numero 45 ylöspäin. Oranssinpunainen hiekka upotti jalkojen alla, ja mitä korkeammalle kiipesin, sitä kapeammaksi dyynin reuna muuttui. Korkeammalla kohdalla eteenpäin kävellessä ei kannattanut kurkata alaspäin – lähes pystysuoraan alaspäin laskeutuva dyyninreunama kun oli jopa 150 metrin korkeudessa. Tosin putoamisen pelkoa hieman lievensi fakta, että hiekka on niin pehmeää, että se pystäyttää ihmisen painon suhteellisen nopeasti. Mutta siitäkin huolimatta pöllyävää aavikon hiekkaa ehtii kyllä nielaista aimo annoksen. Parempi siis pysyä tuulen tasaiseksi puhaltamalla dyynin harjaa halkovalla polulla!

img_4794_cape-to-nairobiimg_4811_cape-to-nairobi img_4867_cape-to-nairobiimg_4818_cape-to-nairobi img_4899_cape-to-nairobi img_4889_cape-to-nairobiYlhäältä näkymät olivat kuitenkin niin upeat, että pian putoamisjännitys hävisi kokonaan! Silmänkantamattomiin oranssinpunaisia hiekkadyynikukkulat loivat lähes epätodellisen kontrastin taustalla kimmeltää kirkkaan sinistä taivasta vasten. Tuntui siltä kuin olisi välillä ollut kävelemässä jossakin toisella planeetalla! Todellisuuteen kuitenkin pian palautti yhä korkeammalle kiipeävä aurinko – täällä Namibian autiomaassa 40 asteen lämpötila on enemmän sääntö kuin poikkeus. Hiekkadyynin huipun valloituksen jälkeen matka alaspäin onneksi taittui nopeammin. Alaspäin dyyniä pitkin saattoi juosta tai kieriä – kukin tyylillään. 🙂

Aavikon reunalla nautitun brunssiaamiaisen jälkeen edessä oli kuitenkin vielä päivän suurin koitos: kävely porottavan auringon alla keskelle aavikkoa olevaa utopistista näkymää: yhtäkkiä punaisten dyynien takaa paljastui Deadvlein laakso, jonka pohja oli valkoistakin valkoisempaa ja siitä ylöspäin törrötti pystyyn kuolleita puita. Entisen vesistön kuivunut pohja loi aavemaisen näkymän, kuin kangastuksen keskellä erämaata. Uuvuttava kävely siis kannatti – en tiedä missä muualla näin erikoista näkyä pääsee todistamaan. Miten oudon upeita paikkoja maailmasta löytyykään!

  • Reply
    Laura / My Passport Pages
    10.11.2016 at 18:39

    Ai vitsit että on upean näköistä! Itsellä myös Namibian reissu edessä muutaman viikon päästä, kyllä jo polttelee päästä noihin maisemiin! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:34

      Voi, Namibia on kyllä upea matkakohde! Toivottavasti matkasi oli kaikin tavoin onnistunut! <3

  • Reply
    Rosa
    11.11.2016 at 16:24

    Kiitos, että jaat meille maailman oudot ja upeat paikat. Kuvasi ovat aivan mielettömän hienoja.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:32

      Kiitos paljon kommentistasi! Koen sen erittäin tärkeäksi, että matkaillessani näihin erilaisiin paikkoihin, pystyn jakamaan kokemuksen blogini kautta myös muille. Ja ehkä samalla kannustaa muitakin matkaamaan kyseiseen kohteeseen. 🙂

  • Reply
    Susanna
    16.11.2016 at 01:08

    Todella kiva kokemus 🙂 on kyllä hienon väriset nuo dyynit ja korkeat
    Euroopassa jos joku haluaa nähdä dyynejä niin muuten Ranskassa, Portugalissa, Kanarialla ja Sardiniassa on dyynit. Ranskassa myös korkeat siis

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:28

      Totta, lähempääkin Suomea voi löytää hiekkadyynejä! Veikkaisin silti, että nämä ovat kyllä sellainen kerran elämässä kokemus – paikka vaikutti olevan kuin jokin toinen planeetta, tai ainakin itse olin ihan ällikällä lyöty paikan upeudesta. 🙂

Leave a Reply