Brasilia Etelä-Amerikka 2011 Pantanal

Pantanal – villieläinten jalanjäljillä

20.3.2016

P1090863_pantanal IMG_2404_pantanal IMG_2374_pantanal IMG_2400_pantanal IMG_2375_pantanalIMG_2222_pantanalIMG_2321_pantanalIMG_2369_pantanal IMG_2212_pantanalIMG_2356_pantanal IMG_2309_pantanal IMG_2299_pantanal IMG_2173_pantanal IMG_2200_pantanalIMG_2192_pantanalIMG_2444_pantanalP1090978_pantanalIMG_2262_pantanalIMG_2432_pantanalIMG_2275_pantanal IMG_2274_pantanal IMG_2422_pantanal IMG_2419_pantanalKun olen viettänyt pari päivää Brasilian Pantanalilla, ymmärrän, miksi aluetta kehutaan jopa paremmaksi eläinbongauspaikaksi kuin luontokohteiden kuningasta, Amazonin sademetsää. Ennen matkaani luin, että useat turistit kehuivat nähneensä Pantanalilla jo päivän aikana enemmän kuin Amazonilla viikossa. Ei siis ihme, että Pantanalin luonnonsuojelualue, joka Brasilian lisäksi levittäytyy Paraguay’hin ja Boliviaan, on viimeisten vuosien aikana noussut luontomatkailun paratiisikohteeksi. Kosteikkoalueen avoimuus nimittäin takaa, että eläimiä ja lintuja näkee helposti – oli liikkeellä sitten veneellä, hevosella, autolla, pyörällä tai vaikka ihan kävellen. Välillä riittää, että istuu vain majatalon pihalla riippukeinussa ja samalla voi laskea ohi löntysteleviä vesisikoja tai bongailla yllä lenteleviä lintulajeja.

Parhaimmat luontokokemukset koin lipuessani veneellä pitkin Paraguay-joen pieniä sivujokia. Aloitan päivän auringonnousun aikaan ja lähden luonto-oppaani Ailonin kanssa päivän ensimmäiselle safarille. Pari kertaa valitsemme kanootin, jotta moottoriveneen ääni ei pelottaisi eläimiä tiehensä. Välillä Ailon meloo, ja välillä hän joutuu työntämään vauhtia pohjasta, jotta pääsemme vesistöalueen tiheiden pensaikkojen läpi. Iltapäivisin saatamme suunnata majatalosta kauemmaksi avarammille vesialueille, jolloin täytyy ottaa moottorivene alle. Tunnit kuluvat kuin siivillä veneestä käsin luontoa tarkkaillen, sillä miltä tahansa oksalta saattaa bongata uuden linnun tai apinan, tai veneen vierestä uida ohi niin kaimaani kuin harvinainen jättiläissaukkoperhekin. Ennen kuin palaamme veneretken jälkeen takaisin majapaikkaan, levittäytyy kosteikkoalueen ylle jokaisena iltana häkellyttävän värikäs auringonlasku, kun sekä taivas että vedenpinta heijastelevat samoja sävyjä.

Toinen erinomainen bongauspaikka on Pantanalia halkova Transpantaneira-tie, sillä yllätys yllätys, myös eläimet käyttävät sitä usein kulkureittinään kosteikkoalueella. Tien vierustaa eteenpäin saattaakin kulkea niin vesisikoja, nenäkarhuja kuin vaikka kilpikonniakin, kun taas pensaiden takaa kurkistelemasta voi paikallistaa peuran tai aran tapiirin. Ja jos hyvä tuuri käy voi sitä ylittämässä nähdä harvinaisen jättiläismuurakarhun, puuman tai Pantanalin upeimman eläimen – jaguaarin, jonka tosin vain harva pääsee näkemään, niin sukupuuttoon metsästetty tämä eläinlaji on. Täällä liikkuu myös anakondia, jonka hännänpäästä onnistuin ratsastusretkellä nähdä vilauksen, sekä isoja karvaisia tarantelloja, joita pääsen ihmettelemään yöllisellä safariajelulla. Yöaikaan tehdyt retket tuovatkin safariin aivan uudenlaista eksotiikkaa, sillä taskulampulla pimeyteen heijastettuna voi huomata itseään tuijottavan kymmeniä kaimaanien silmäpareja. Parempi siis pysytellä autossa.

Jo neljän päivän aikana Pantanalilla ehtii näkemään paljon, sillä luonto on niin lähellä. Tällä Paraguyajoen kosteikkoalueella elämän monimuotoisuus ja eläinmaailman runsaus jaksaa silti hämmästyttää päivästä toiseen, eikä ihme, että alue kuuluu oikeutetusti Unescon maailmanperintökohteisiin. Vaikka eläinten paikantaminen täällä on aina arpapeliä, on mahdollisuudet silti huikeaan luontoseikkailuun takuuvarmasti olemassa. Jos siis olet vähänkin kiinnostunut luonnosta ja suuntaamassa Brasiliaan, kannattaa matkaohjelmaan ehdottomasti sisällyttää Amazonin lisäksi Pantanal.

    Leave a Reply