Matkavinkit

Sairastuminen matkalla – ja kuinka selvisin

17.2.2018

Nyt ei tule terveisiä maailmalta vaan ihan kotoa sängyn pohjalta. Rooman matkan jälkeen nimittäin ei mennyt kuin vajaa vuorokausi ja ärhäkkä flunssa tainnutti minut lepäämään. Ja tätä lepäilyä olenkin nyt jatkanut tänään viidettä päivää. Tällä hetkellä kuume näyttäisi madaltuneen suht normaalille tasolle, ja vaikka pää tuntuu edelleen kuin joltakin pönttö-örvelöltä, en enää vain jaksanut maata sängyssä nukkuen ja tuijotellen maailman karseinta hömppää nettitv:stä. Päätinkin tulla kirjoittelemaan yhdestä kysytystä aiheesta tänne blogin puolelle – nimittäin sairastumisista matkoilla. Vaikka tällä kertaa flunssa iskikin vasta matkan jälkeen, olen myös matkoilla joutunut kokemaan sairastumiset. Tässä 5 erilaista sairastapausta ympäri maailmaa ja kertomukseni siitä, kuinka selvisinkään:

1. Vatsatauti Thaimaassa

Matkailijan varmasti yleisin sairastuminen matkoilla on erilaiset vatsataudit ja niistä jonkinasteiset ruokamyrkytykset. Olen itse selvinnyt näiltä onneksi aika vähällä, sillä vatsani tuntuu kestävän suht hyvin eri maiden pöpöjä. Ensimmäisen kokemukseni tästä sain kuitenkin ensimmäisellä yksin matkallani Thaimaassa. Keskellä yötä heräsin järkyttävään vatsakramppiin ja vietinkin loppuyön kylpyhuoneen puolella. Asiaa ei auttanut fakta, että olin bookannut seuraavalle aamulle speed boat -kuljetuksen toselle saarelle. Yön aikana mielessäni jyskyttikin ajatus, miten ihmeessä selviäisin siitä ja vieläpä yksin. Aamuun mennessä olo onneksi hieman tasoittui, ja vaikka fyysisesti olin heikossa hapessa, selvisin Imodiumin ja pahoinvoinnin estolääkityksen avulla parin tunnin laivamatkasta.

Jälkikäteen olinkin suht ylpeä itsestäni – vaikka kokemus oli karmea, olin kuitenkin selvinnyt omatoimisesti tästä koettelemuksesta. Vastaavan voimakkaan vatsataudin koin seuraavan kerran Madagaskarilla, ja silloin osasin jo suhtautua yön kauheuteen sillä, että todennäköisesti aamuun mennessä oireet häviävät ja niin onneksi kävikin.

Vinkki: Vatsataudin ensioireisiin ei kannata heti ottaa lääkettä, vaan antaa kaiken tulla ulos niin pahalta kuin se tuntuukin. Jos vatsatautiin liittyy kuumetta, varsinkin korkeaa, kannattaa silloin kipin kapin hakeutua lääkäriin ja saada mahdollisesti antibiootit vatsassa jyllääviä bakteereita vastaan. Nesteytyksestä kannattaa huolehtia ekstrahyvin, sillä varsinkin lämpimissä maissa kuivuus yllättää nopeasti. Mukaan matkoille kannattaakin ottaa ensiapuun pari pakettia apteekista saatavia nesteytysjauheita, ja vatsataudin iskiessä sekoittaa niitä veteen. Jos taas vatsataudin pahin vaihe tuntuu jo menneen ohi, ja sinun on pakko esim. siirtyä paikasta toiseen, voi silloin Imodiumista ja pahoinvoinnin estolääkityksestä olla hetkellistä apua.

2. Flunssa Chilessä

Etelämantereen risteily oli juuri päättynyt ja lensin Chilen Santiagoon. Lentomatkan aikana flunssan ensioireet alkoivat vaivata ja seuraavana päivänä flunssa vei totaalisesti sängyn pohjalle. Kuulostelin oloani pari päivää lepäillen, mutta kun olo muuttui kuumeiseksi ja flunssa tuntui vain pahenevan, suuntasin lääkäriin – silläkin uhalla, että en puhunut espanjaa. Google-translatorin avulla pääsin kuitenkin lopulta vastaanotolle ja pienten selittelyiden jälkeen sairaalasta onneksi löytyi englanninkielen taitoinen lääkäri. Selvisi, että ylähengitystien infektio oli muuttunut poskiontelotulehdukseksi (niin kuin minulle yleensä tuppaa käymään), ja sain tähän sopivat lääkkeet, jotta oloni helpottaisi. Viikko Santiagossa kului kuitenkin sängyn pohjalla, mutta onneksi lopulta lääkkeet tehosivat ennen kuin jatkoin matkaani Pääsiäissaarelle.

Vinkki: Matkalla ollessa flunssaan kannattaa suhtautua alkuun kuten kotonakin: levätä ja kuulostella oloa. Jos oireet eivät hellitä tai pahenevat, kannattaa silloin mennä lääkäriin tarkistamaan tilanne ja saamaan lievitystä oireisiin sopivien lääkkeiden muodossa. Monissa maissa apteekista saa suoraan ties mitkä reseptilääkkeet, mutta omalääkärinä ei kannata itselleen kovin pitkään toimia vaan hakeutua ammattilaisten luoksi. Mukaan matkalle kannattaa kuitenkin aina pakata särkylääkkeitä (ibuprofeiini & paracetamol) sekä jos sinulla on taipumusta tukkoisuuteen kuten minulla, matkalla hyvänä ensiapuna toimii erilaiset nenäsuihkeet (erityisesti lennoille) sekä esim. Duact.

3. Haaveri Botswanassa

Olin juuri palannut ryhmäni kanssa yön yli kanoottiretkeltä Okavangon Deltalla, ja kannoin ryhmäläisten kanssa tavaroitamme kanootista autoon. Yhdellä kantokeikalla iskin varpaani maassa sojottaneeseen keppiin, joka sivalsi isovarpaani pään auki ja samalla halkaisi kynnen. Verta alkoi pulputa valtoimenaan ja könkkösin yhdellä jalalla äkkiä vesipulloni luokse ja kaadoin sen suoraan varpaani päälle. Kohta ryhmässämme ollut eläinlääkäri otti ohjat käsiinsä, sillä haava oli sen verran syvä. Tikkejä siihen ei eläinlääkärin arvion mukaan tarvinnut, joten haava puhdistettiin desinfioivalla aineella ja päälle laitettiin suojaava side. Safariautossa jouduin istumaan jalka ylhäällä ja kipua varten vedin ties mitä namibialaisia särkylääkkeitä.

Seuraavina kahtena päivänä sidekääre vaihdettiin ja haava puhdistettiin, ja kiitin onneani, että ryhmässä oli osaavia henkilöitä, sillä en itse pystynyt alkuun haavaa hoitamaan kivun vuoksi. Ja varsinkin haaverin jälkeisenä päivänä siteen vaihto sai koko leirin nuotioalueen näyttämään siltä, kuin siinä olisi teurastettu jokin pieni eläin (ja omasta huudostani päätellen lähellä tätä kuvitelmaan oltiinkin). Kun pääsimme seuraavaan isoon kaupunkiin, könkkäsin apteekkiin hakemaan antibiootteja, ja vaikkei niitä turhaan kannata syödä, oli se kuitenkin näissä Afrikan pölyisissä ja likaisissa leiriolosuhteissa, kuuman kosteasta säästä puhumattakaan, tärkeää haavan paranemisen kannalta. Kun haava oli hieman umpeutunut, pidin huolen, että haava saattoi hengittää, ja aina tilaisuuden tullen poistin sen ympäriltä siteen. Leirintäalueella puuhastellessa ja suihkussa käydessä kuitenkin suojasin haavan hyvin siteen päälle laitetulla muovipussin palalla. Pari viikkoa jouduin haavaa putsailemaan ja tarkkailemaan, mutta viimeistään Sansibarilla huomasin päässeeni eroon tästä ikävästä vaivasta.

Vinkki: Missä tahansa liikkuukaan, kannattaa mukana kantaa pientä ensiapulaukkua, sillä koskaan ei tiedä mitä käy. Mukaan kannattaa pakata edes pieni purkki desinfioivaa ainetta, laastareita, eri kokoisia steriilejä harsotaitoksia, teippiä ja elastista harsosidettä. Haavan hoitoon vesi on usein paras apu, mutta matkalla ollessa kannattaa maasta riippuen suosia pullotettua vettä tähän. Haavan paranemista kannattaa seurata tarkasti, ja jos se alkaa märkimään tai matkakohteen olosuhteiden vuoksi tulehduksen todennäköisyys on suuri, kannattaa piipahtaa lääkärissä tai apteekissa hakemassa sopivat antibiootit paranemista nopeuttamaan.

4. Migreenikohtaus Italian Alpeilla

Kesäisellä Euroopan roadtripillä olin juuri päässyt pitkän ajomatkan jälkeen istahtamaan ravintolaan pienessä alppikylässä. Odotellessani pizzaa eteeni, alkoi toisesta kädestäni mennä tunto. Kohta puutumisen tunne ulottui toiselle puolelle kasvojani, ja puheeni alkoi sammaltaa. Aloin panikoimaan. En tiennyt mikä ihme minuun iski, ja pelkäsin jonkinasteista halvaantumista. Ravintola soitti ambulanssin paikalle ja kohta minua kiidätettiinkin ties mihin laitteisiin kiinnitettynä ambulanssilla pitkin kiemuraisia vuoristoteitä. En tiedä kuinka pitkä matka läheiseen sairaalaan oli, mutta tuo matka ja ambulanssin ääneet vilkkuvine valoineen on piirtynyt mieleeni yhtenä pelottavimmista kokemuksista.

Kun minua siirrettiin paareilla sairaalan käytävillä tunsin kirkkaiden kattovalojen aiheuttavan järkyttävää vihlontaa päässäni. Silloin tajusin – ehkä kyseessä olikin migreenikohtaus, joka kohdallani oli iskenyt vain kerran aiemmin, mutta silloin lähes yhtä voimakkaana. Olin jo vuosien aikana unohtanut koko migreenin olemassa olon, mutta nyt sain siitä kammottavan muistutuksen. Sairaalatarkastusten jälkeen sain samaa migreenilääkettä, mitä minulle oli Suomessa aikoinaan määrätty, ja kohta oireet alkoivat helpottaa. Parin tunnin jälkeen pääsin sairaalasta pois hotellille lepäämään. Tuon kokemuksen jälkeen olen aina joka ikisellä matkallani kantanut mukanani pari tablettia migreenin estolääkitystä, jonka muistan nyt ottaa heti jos oireita vähänkään ilmenee. Onneksi näitä kertoja ei ole ollut kuin muutama viimeisen viiden vuoden aikana.

Vinkki: Älä koskaan lähde matkalle ilman vakituista lääkitystäsi, ja pidä lääkkeet aina käden ulottuvilla oli kyseessä sitten vain lyhyt piipahdus majapaikasta ulkoilmaan. Tämä korostuu yhä enemmän silloin kun olet kaukana sivistyksestä ja matka lähimpään sairaalaan on pitkä. Jos omassa olossa huomaa jotain erityisesti poikkeavaa, kannattaa aina suunnata lääkäriin tarkistuttamaan tilanne. Omista sairauksista ja lääkityksistä vaikuttavine lääkeaineineen kannattaa ottaa matkalle aina mukaan englanninkielinen lista (vaikka puhelimeen tallennettuna), jotta eri kielisissä maissa tilanteen selvittäminen on helpompaa.

5. Lääkeyliherkkyys Perussa

Olin viettänyt päivän Machu Picchulla, kun seuraavana aamuna Aquas Calientes kylässä herätessäni minuun oli iskenyt flunssa jäätävän kipeän kurkun kera. Majapaikka soitti paikallisen poppamiehen paikalle ja hän antoi minulle salkustaan joitakin lääkkeitä kurkkukipuun sekä antibiootteja flunssaan. Kiltisti popsin pillereitä poskeeni ennen kuin tästä vuorokauden päästä voimakkaat lääkkeet saivat kroppani sekaisin. Kroppani alkoi hylkiä kaikkea vatsaan päätyvää, enkä lopulta pystynyt enää ottamaan edes kulausta vettä, kun jäätävä vatsakramppi iski heti. Tiesin, että minun tulisi saada vatsaani nopeasti jotakin täytettä, sillä lääkkeille herkistynyt tyhjä vatsa ja uhkaava kuivuminen ei ollut paras yhtälö korkean ilmanalan kanssa lähes 3 400 metrissä sijaitsevassa Cuscossa. Lopulta mieleni alkoi tekemään vesimelonia (don’t ask why), ja lopulta sellainen minulle löydettiin paikallisilta markkinoilta. Vaikka vettä mahani ei sietänyt, jostakin ihme syystä vesimeloni pysyi sisälläni. Sitä nakersin pitkin iltaa pienissä erissä, ja lopulta pystyin kulauksittain alkamaan juomaan nestettä. Sanomattakin selvää, että tämän jälkeen en laittanut perulaisia lääkkeitä enää kurkustani alas, ja onneksi flunssakin alkoi helpottamaan.

Vinkki: Kuten kohdassa 2 jo mainitsinkin, perusflunssaan kannattaa suhtautua kuten kotona (lepäillen ja oloa kuulostellen), eikä heti kiiruhtaa popsimaan lääkkeitä – varsinkaan hevoskuuria outoja paikallisia antibiootteja. Eri maissa lääkkeet ja varsinkin niiden annostukset voivat olla hyvin erilaisia, eikä koskaan tiedä miten oma kroppa tulee reagoimaan. Jos sinua yhtään epäilyttää saamasi lääkkeet tai hoito, voi tarpeen tullen olla paikallaan kilauttaa suomalaiselle lääkärille ja kysyä neuvoa (esim. yksityisiltä lääkäriasemilta saa myös puhelinaikoja). Jos lääkekuuri on pakollinen, kannattaa vatsan kuntoon kiinnittää erityistä huomiota esim. maitohappobakteereilla eikä popsia lääkkeitä tyhjään vatsaan.

+ Malariaepäily Suomessa

Olin palannut ensimmäiseltä Afrikan matkaltani Suomeen, kun flunssa alkoi vaivaamaan. Flunssan oireet hälvenivät mutta kuumejaksot tulivat ja menivät. Kävin pari kertaa lääkärillä, ja ensimmäisen perusflunssadiagnoosin jälkeen seuraava lääkäri alkoi epäillä jotain muuta tartuntaa, kun selvisi että olen ollut lähiaikoina malaria-alueella Afrikassa. Lopulta minulle kirjoitettiin lähete sairaalaan malariatarkkailuun, jos kuumepiikkejä vielä ilmenisi. No sehän tuli jo seuraavana iltana, ja lähes 40 asteen kuumeessa hortoilin taksilla lähimpään sairaalaan.

Sairaalassa vietin pitkän ja raskaan yön, kun kuumeisesta kropastani otettiin verinäytteitä pitkin yötä ja lääkärit kävivät kyselemässä minulta ties mitä kysymyksiä. Aamulla ympärilläni seisoi pari lääkäriä ja hoitajaa minulle ilmoittaen, ettei kyseessä ole ainakaan malaria, mutta koska he eivät ole saaneet selville tautiani, minut siirrettäisiin trooppisten tautien osastolle päivän aikana. Aamupäivällä päänsärkyni vain kasvoi kipulääkkeistä huolimatta ja lopulta he päättivät kuvata vielä pääni. No ei siellä mitään trooppista ötökkää ollut, vaan otsaontelontulehdus pitkittyneen poskiontelotulehduksen seurauksena: Sain syyttää vain itseäni, sillä matkan jälkeen en ollut pysähtynyt lepäämään ja sairastamaan flunssaa, vaan suoritin töitä ja arkea vimmalla.

Vinkki: Oli kipeänä sitten matkalla tai kotona, kannattaa kropalle antaa aikaa palautua. Matkalla usein tuntuu, ettei halua tuhlata päivääkään sängyn pohjalla oli olo sitten mikä tahansa, mutta joskus ne pari lepopäivää voivat antaa mahdollisuuden nauttia loppulomasta täysillä, eikä puolikuntoisena höseltäen. Maissa, joissa on trooppisten tautien vaara, kannattaa aina suojautua estolääkityksellä, hyttysmyrkyillä ja pitkillä vaatteilla. Jos näistä huolimatta oidot oireet ilmenee, kannattaa lääkäriin suunnata heti ja kertoa matkustustaustastaan.

  • Reply
    Jani
    17.2.2018 at 14:56

    Pikaista paranemista <3 Ja vaikuttava lista tapahtunutta! Mutta rapatessa roiskuu.

    • Reply
      Anna-Katri
      18.2.2018 at 09:52

      Kiitos paljon, jospa olo tästä lähtisi jo parantumaan! Tylsää olla kipeänä. 🙂

  • Reply
    MM
    17.2.2018 at 16:29

    Nyt on aivan pakko näin lääkärinä kommentoida muutamaa asiaa:
    Flunssia aiheuttavat virukset, joten bakteereita vastaan suunnatut antibiootit eivät flunssiin tehoa. Näin ollen on aivan turhaa hakeutua suoraan ensimmäisinä päivinä lääkärin vastaanotolle ajatuksena hakea antibioottia jotta paranisi nopeammin. Ei parane yhtään sen nopeammin. Poskionteloihin kertyy tutkimusten mukaan flunssan alkuvaiheessa (eli noin viikon ajan flunssan alusta) nestettä joka sisältää viruksia, ei niinkään bakteereita. Ultraäänellä katsoessa voi näkyä nestettä poskionteloissa mutta edelleen antibioottihoito on tässä vaiheessa turhaa.
    Toinen pieni juttu joka omaan korvaan (ammatista johtuen kai) särähti oli tulehdus ”otsalohkossa”. Tuskin kuitenkaan aivosi olivat tulehtuneet vaan lähinnä otsaontelot..?

    • Reply
      Anna-Katri
      18.2.2018 at 09:51

      Koska en itse ole lääkäri, joudun välillä matkoilla ollessa sairastuessa turvautumaan paikallisten lääkäreiden apuun ja tavallaan luottamaan siihen, minkä diagnoosin he tekevät ja sen seurauksena mitä lääkkeitä he suosittelevat. Matkalla ollessa kukaan ei varmastikaan halua tahtomattaaan pitkittää tai pahentaa omaa oloaan. Ja kuten tuossa kohdassa 5 sanonkin, ei lääkäreihinkään varsinkaan kovin erikoisissa matkakohteissa kannata sokeasti luottaa, ja jos saatu hoito tai lääkitys mietityttää, tai muuten on kysyttävää omasta olosta, niin varminta on varmasti kilauttaa suomalaiselle lääkäriasemalle varmuudenvuoksi. Ja totta, tuli itselleni ajatusvirhe tuossa – korjaan tilalle otsaontelot. 🙂

  • Reply
    Lia
    17.2.2018 at 16:42

    Tämä oli mielenkiintoinen postaus. Mielestäni kuitenkin on tärkeää, että aina kun puhutaan antibioottien syömisestä trooppisissa maissa, pitää samalla muistuttaa superbakteeririskistä. Thaimaassa superbakteerit ovat todella yleisiä ja Kaakkois-Aasian matkaaja saa reissultaan tuliaiseksi superbakteerin kaksi kertaa todennäköisemmin, jos on syönyt antibiootteja. Intian reissaajalla luku on jopa 80% niistä, jotka lääkitsevät itseään antibiooteilla.

    Teloin itsekin jalkani kuumissa ja ei niin hygieenisissä olosuhteissa viime reissulla ja oma lääkäriystäväni taas oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei paikallisen lääkärin tyrkyttymiä antibiootteja pidä syödä, ellei sitten haava ala oikeasti näyttää tulehtuneelta.

    Olen myös yksi niistä reissaajista, joka on tuonut superbakteerin Suomeen. Jouduin Thaimaassa syömään antibiootit pahaan korvatulehdukseen, jonka sain sukellusreissulta. Nämä antibiootit olivat sitten antaneet kasvutilaa superbakteerille. Myöhemmin Suomessa selvisi monta kuukautta reissun jälkeen, että minussa elää jotain hyvin epätoivottua. Olin onnekas, ettei tauti oireillut minulla, mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita. Ja koska en tiennyt kantavani koko bakteeria olen saattanut tartuttaa sitä eteenpäin! Tämä tarina opetti minua ja olen ollut supertarkka antibiooteista tämän jälkeen.

    • Reply
      Anna-Katri
      18.2.2018 at 09:46

      Antibiootteja ei missään nimessä kannata turhan takia syödä, ja kuten tuossa kohdassa 5 sanonkin kannattaa reissussa ollessa välillä myös kyseenalaistaa paikallisten poppamiesten määräämät lääkkeet ja vaikka kilauttaa suomalaiselle lääkärille epäselvässä tilanteessa.

  • Reply
    Maria
    17.2.2018 at 18:53

    Olen matkustanut ympäri maailmaa yksin pienten lasten kanssa ja suurin huolenaiheena on, että jos itse sairastuisin vakavasti vieraassa maassa ja paikassa. Kuka silloin hoitaisi lapsia? Kurjaa on toki jos lapsetkin sairastavat, mutta ainoana aikuisena matkalla on vielä haasteellisempaa, jos minä sairastun. Onneksi olemme selvinneet matkoilla yleensä terveinä, ruokamyrkytyksiä on tullut, mutta niin kurjia kuin ovatkin, niin menevät onneksi melko nopeasti ohi. Ja näköjään niitä ei voi välttää vaikka kuinka valitsisi hyvätasoisia ravintoloita. Viimeksi Australiassa kaksi lapsista sai ruokamyrkytyksen.
    Boliviassa yllätyimme todella positiivisesti, kun hotelli järjesti meille puolessa tunnissa englantia puhuvan lääkärin ja hoitajan hotellihuoneeseen. Silloin oli kyseessä myös ruuasta saatu pöpö, mutta kuume nousi lapsella niin korkeaksi ja yleistila heikkeni, että tarvittiin lääkäriä. Onneksi lääkäriltä saatiin tehokas apu.
    Tässä kohtaa voisi muistuttaa vielä kattavasta matkavakuutuksesta. Ja aina on hyvä olla matkakassassa ylimääräistä äkillisiä tarpeita varten.

    • Reply
      Anna-Katri
      18.2.2018 at 09:42

      Tuo on varmasti niin erilaista matkustaa lasten kanssa, kun itsensä lisäksi täytyy huolehtia myös muista ja vielä silloinkin kun on itse sairaana. Onneksi teillä on kaikki mennyt reissuissa hyvin, vaikka näitä matkasairauksia aina tulee ja menee. Ja matkavakuutus on kyllä ihan ehdottomasti oltava matkalla, oli kyseessä sitten pienikin sairastuminen, niin vakuutus tuo turvaa.

  • Reply
    Venla / Breezes from my Atlas
    18.2.2018 at 11:38

    Vatsataudit on kyllä ikäviä, eikä niiltä voi kukaan paljon matkustava välttyä täysin, vaikka onneksi itselläkin on aika supervatsa. Oon myös sitä mieltä, ettei sairastumista kannata liikaa pelätä, sillä vaikkapa vihanneksia välttelemällä rupeaa ruokavalio olemaan helposti tylsä ja mauton, sekä täydellinen tiettyjen ruoka-aineiden välttely on monesti hankalaa. Mun pahin pelko on kuitenkin migreenikohtauksen iskeminen matkalla, tai muussa tärkeässä tilanteessa. Oon lähes 10 vuotta syönyt päivittäistä estolääkitystä migreeniin, mutta se ei kokonaan poista vaaraa. Itsellä aurallisessa migreenissä lähtee näkö niin, etten kykene aluksi millään huolehtimaan itsestäni. Viimeisin tapaturma reissulla vaivaa vieläkin: Kuubassa ratsastaessa jalusta hankasi nilkkaa niin pahasti, että iho kuoriutui pois. Sitä koitin heppareissun keskellä desinfioida käsidesillä ja laittaa laastaria päälle; voin sanoa, että teki käsidesinfointi pirun kipeää! :’D Onneks ei tulehtunut pahemmin.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 20:02

      Itse en välttele matkoilla yleensä juuri mitään, paitsi mereneläviä koska en arkielämässäkään voi sietää niiden hajua ja makua. 🙂 Ja itseasiassa Afrikan telttaleirillä opin, että hampaiden peseminen paikallisella vedellä mitä oudoimmissa paikoissa on lopulta ihan hyvä juttu, sillä vaikka vettä ei pesun aikana tietoisesti niele, päätyy vatsaan kuitenkin pisaroita vedestä ja sitä kautta myös paikallisia bakteereita. Näin oma vastustuskyky kasvaa kun ei ihan liian steriileissä oloissa elä. 😀 Ja huh tuota sinun ratsastusjuttua, varmasti ällöttävä kokemus!

  • Reply
    Jenni / Unelmatrippi
    18.2.2018 at 13:20

    Aika hurjia kokemuksia osa näistä, mutta rapatessa tietty roiskuu. Nuo migreenin alkuoireet kuulostivat varsinkin tosi pelottavilta. Mä olen aika hyvin säästynyt vakavammilta jutuilta reissuillani, vaikka onhan sitä kaikenlaista sattunut. Pahin taisi olla se, kun joskus 6-vuotiaana jouduin Saksassa tiputukseen useammaksi päiväksi jonkinlaisen vatsataudin takia – vanhemmilleni tämä siis oli varmasti aika raastava kokemus, ei niinkään itselleni, koska ei tuon ikäinen vielä ymmärrä ihan kaikkea. Olen myös esimerkiksi lohkaissut hampaani Australiassa, joutunut varjoainekuvaukseen Perussa, saanut todella pahan vatsataudin Thaimaassa ja kärsinyt yhdestä jos toisestakin hoitoa vaatineesta tulehduksesta maailmalla. Onneksi kuitenkin kaikesta on selvitty ja loppujen lopuksi aika vähällä vaivalla. Toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin. Sairastaminen on todella kurjaa.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:58

      To migreenikokemus on kyllä ollut yksi kamalampia matkoillani, onneksi sen jälkeen olen oppinut tunnistamaan oireet jo alkumetreillä. Ja huh, sinulla on kyllä ollut myös aika erikoisia sairaskokemuksia, onneksi niistä selvisit suht vähällä! :O

  • Reply
    Kati Suomalainen im Allgäu
    18.2.2018 at 14:34

    Hyviä vinkkejä kaikki ja varsinkin ettei paikallisiin poppamiehiin kannata aina luottaa. Vaikka joskus ne voikin toimia, niin ei aina.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:57

      Paikallisiin poppamiehiin ei kyllä välttämättä ole luottamista. 😀 Toki paikalliset luonnonyrtit voi ollakin toimivia, mutta nuo antibioottien määräykset voivat olla vähän synkempiä tarinoita..

  • Reply
    Stacy
    18.2.2018 at 16:17

    Elämäni varsinainen teema rupeaa olemaan sairastaminen, etenkin ulkomailla sairastaminen. Jyhkein pöpö oli tuberkuloosi Yhdysvalloissa. Siellä minua myös pisti mustaleski. Perun reissun jälkeen en ole enää ollut terve ja se kuulostaa tosi uhkaavalta. Oikeammin on niin, että olen sairastanut vuosikymmenet, mutta nyt se sama sairaus rupeaa vasta kunnolla tulemaan esille. Kysymys on todellisesta harhaluodista, sillä minulla ei ollut mitään aavistusta, kun minulle hashimoto-diagnoosi tehtiin. Se on perinnöllinen sairaus ja kysely suvussa tuotti tyhjää. Tovi on kulunut ja nyt muillakin on se diagnosoitu. Lääkärin mukaan se on kunnossa, mutta sen aiheuttaja, mikä on kehon jatkuva tulehdustila, kuitenkin jyllää. Tyypillisesti kaadan itseeni kaikkia mahdollisia vitamiineja yliannoksen.
    Lääkelaukun koko kasvaa aina reissun jälkeen. Reissu on sikäli otollista aikaa sairastaa, että fyysistä puristusta on tavallista enemmän.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:56

      No huh, sinulle on kyllä sattunut ja tapahtunut, ja en edes pysty kuvittelemaan millaista onkaan elää tuollaisen sairauden kanssa. Kaikkea hyvää sinulle, ihanaa ja aurinkoista kevättä sekä upeita tulevia matkoja!

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    19.2.2018 at 05:17

    Kauheasti mikään ei reissaamisessa pelota, mutta sairastumista pelkään! Nyt Aasiassa pelottaa dengue ja tietysti ne vatsataudit. Vatsataudit kun ei välttämättä jää siihen muutaman päivän sairasteluun, vaan jos kyseessä on vaikka joku kiva parasiitti niin se voi kestää kuukausia tai kauemminkin. Viimeksi Balilta sain kivan parasiitin, josta kärsin kuukausitolkulla. Rakastan Balin raakaruokaa, mutta seuraavalla kerralla taitaa jäädä syömättä. Madot varpaissa ei olleet kivoja tuliaisia nekään. Omista kauhukokemuksista oon kirjoittanut täällä https://muuttolintu.com/2017/07/18/parasiitti-paratiisista-ja-muita-reissutuliaisia/

    Ihan totta, että heti ei vatsataudin yllättäessä kannata tarttua Imodiumiin, vaan antaa kehon puhdistaa itsensä. Sitten jos se jatkuu pahana tai jos siihen liittyy korkea kuume joka ei nopeasti lähde pois niin lähtisin lääkäriin. Liian helposti ei kannata antibiootteihinkaan tarttua, niitä kun jaetaan vähän miten sattuu ilman edes varmaa tietoa toimiiko. Malariasäikyn koin myös kerran Vanuatulta kotiin tullessa, onneksi jäi siihen.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:54

      Sairastuminen on kyllä ärsyttävää, mutta niitä ei kuitenkaan koskaan voi täysin välttää vaikka mitä tekisi. Sinullakin on kyllä ollut vaikka mitä outoja kokemuksia matkoilta!

  • Reply
    Merja / Matkan tuntua
    19.2.2018 at 11:36

    Aina jännä kuulla, miten tilanteista on selvitty matkalla. Onneksi olen ollut niin onnekas matkustaessani ja pahemmistakin on selvitty säikähdyksellä. Vaikeinta oli kun oli matkustellut vain vähän eikä ollut joutunut muutenkin ratkomaan ongelmaa jos toistakin. Nyt osaisin varmasti keksiä enemmän keinoja ja myös pitää itsestäni parempaa huolta.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:53

      Matkoilla ollessa sitä voi aina sattua ja tapahtua mitä tahansa, tärkeää onkin pyrkiä pitämään itsestään huolta. 🙂

  • Reply
    Susanna
    19.2.2018 at 21:12

    Hyvä ettei ollut malariaa. Olen ollut välillä myös flunssassa reissussa, tuntui että niitä tuli yhteen aikaan joistain hotelleista joihin en enää majoitu. Italiassa sain pitkäkestoisen keuhkokuumeen vuosia sitten, johtui myös siitä kun oli kylmä ilman lämmitystä. No lopulta ihme kyllä apteekista sai antibiootit, jotka tulivat tarpeeseen sillä tauti ei lähtenyt edes kuukaudessa pois. Muutama vuosi sitten kävin Venetsiassa ja sain viikon kestäneen taudin, johon tarvitsin myös antibiootit. Apteekissa Pohjois-Italiassa oli erittäin vihainen työntekijä, joka ei suostunut myymään minulle mitään lääkettä paitsi kurkkutapletteja. Vasta reseptillä sai lääkkeet tosin apteekin työntekijä varmisti vielä toiselta työntekijältä voiko hän myydä ne lääkkeet. Saksassa olen saanut erittäin ankeaa ja kehnoa palvelua lääkärissä, vaikka olisin maksanut kohdeltiin ilman sairasvakuutusta huonosti. Koko rakennus oli ahdistavan vanha savupiippua myöten, vaikka usein Saksaa kehutaan. Lääkäri ei kuunnellut mitään ja hän kysyi onko varaa maksaa, joka oli mielestäni törkeää. Koska lääkäri ikään kuin ei uskonut että naisilla on varaa maksaa lääkäriä, jos ei ole paikallista saksalaista sairasvakuutusta. Mutta tulipahan sekin nähtyä, paljon Saksaa kiertäneenä ei aivan kamalasti enää huvita Saksassa aikaa viettää tuon jälkeen. Lääkäri ei ollut edes ilkeä, hän ei vain tuntunut ymmärtävän ettei kaikilla ulkomaalaisilla ole sairasvakuutusta

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:51

      No sinulle on kyllä myös sattunut ja tapahtunut! Mutta niinhän se on että kun paljon reissaa, ei näiltä jutuilta ja epäonnisilta tarinoilta voi välttyä.

  • Reply
    Emma
    19.2.2018 at 22:12

    Tuo migreenikohtaus noin yllättävänä ja vakavana oli varmaan todella pelottava paikka! Yksin reissatessa sairastaminen on kyllä yleisestikin ottaen paitsi tylsää, niin myös ihan erilailla stressaavaa ja jopa pelottavaakin kuin kotimaassa.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:50

      No se oli kyllä aikamoinen kokemus, onneksi siitä opin ainakin tunnistamaan migreenin oireet. Ja kieltämättä yksin sairastaminen, oli sitten matkoilla tai kotona, on kurjaa, mutta matkoilla se toki vain korostuu.

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    20.2.2018 at 19:57

    No hui, miten paljon on ikäviä sairastumisia sattunut kohdallesi matkoilla! Toki matkustatkin niin paljon, että ihme jo olisi, että olisit pysynyt täysin terveenä vieraiden bakteerien keskellä,

    Ruokamyrkytystä en onnekseni ole kokenut kuin kerran, ja senkin sain Phuketissa jostain turistiravintolasta. Taisi tehdä mieli länkkäriruokaa, ja sen seurauksena sitten makasin sängyn pohjalla seuraavat kolme päivää… Migreenistä kärsin usein ihan kotioloissakin (viimeksi nyt viikonloppuna pään vihlonta pakotti lepäämään kolme päivää ja kaikki viikonlopun suunitelmat piti perua), mutta en lähellekään noin voimakkaista kuin sinä. Huh, tuossahan tulisi toinen migreeni päälle jo pelkästä paniikista!

    Malariaepäillyn vuoksi olen minäkin ollut pari päivää sairaalassa. Loppuvaiheessa ei meinannut enää löytyä kyynärtaipeista paikkaa verinäytettä varten, kun oli jo niin paljon pistelty. Onneksi malariaa ei ollut, mutta enpä haluaisi kokea uudestaan tuota epäilyvaihettakaan 🙁

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:47

      Kieltämättä muutamia näitä ei niin hehkeitä reissukokemuksia on matkan varrelle sattunut, mutta onneksi ei tämän pahempaa. Ja koen myös selvinneeni loppujen lopuksi aika vähällä jos vertaa niihin epäonnisiin, jotka kärsivät lähes jokaisella reissulla vatsataudista.
      Ja tuo malariatarkkailu on aivan kamala! Itselläni oli sama homma, ettei näytteitä saanut enää kunnolla otettua ja kun oli kuume niin korkealla niin jokainen pisto sattui ihan sairaasti.

  • Reply
    Tiina / Makuja ja seikkailuja
    20.2.2018 at 21:32

    Voi ei, kuulostaa hurjalta, varsinkin tuo migreeni.. Itsekin olen migreenin takia kiitänyt ambulanssilla (ihan Suomessa) sairaalan päivystykseen – tosin en tiennyt vielä silloin sen olevan migreeniä mutta sehän selvisikin sitten myöhemmin kun asiaa tutkittiin. Reissussa on koettu mahatauti (ihan järkyttävää, matkustin mm. yöbussilla taudissa!!) ja olimme vaeltamassa Perun Andeilla kun nyrjäytin nilkkani todella pahasti (luulin etten todellakaan selviä sieltä vuorelta alas, onneksi se ei ollut murtunut :D). Mutta onneksi asioilla on yleensä tapana järjestyä ja ainakin on oppinut pitämään huolen että vakuutus on kunnossa. Ja ehkä sitä tulee varovaisemmaksikin iän myötä.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:45

      Joo tuo migreeni oli kyllä yksi kamalimmista kokemuksistani matkoilla so far! Onneksi nykyisin tiedän, että mihin nämä oireet viittaa ja niitä ei ole matkoilla tuon jälkeen enää esiintynyt. Ja sinun kohtaus kuulostaa kyllä myös pahalta ja pelottavalta! :O

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    22.2.2018 at 19:46

    Huh, kaikenlaista on sinullekin sattunut. Minäkin kärsin migreenistä ja se on ikävä matkakaveri. Tällä hetkellä olen kuumeessa ja flunssassa. Huomenna olisi lähtö Gambiaan, joten ikävä lentää kipeänä. Toivottavasti olo parempi huomenna. Mulle ei ole – kop kop – reissuilla vatsatautia ja migreeniä pahempaa sattunut. Usein on matkan jälkeen iskenyt vatsatauti (varsinkin Thaimaan matkojen jälkeen) tai Elbrusille kiipeilyn jälkeen sain kurkunpäätulehduksen.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:42

      Kipeänä ei kyllä ole kiva olla matkalla, oli kyseessä sitten mikä tahansa juttu. Toivottavasti sinulla meni lento hyvin, ja olo muuttui paremmaksi ♥

  • Reply
    Virpi/Hätälasku
    24.2.2018 at 09:27

    Onneksi en ole matkoilla juurikaan sairastellut, mutta tässä postauksessa on kyllä älyttömän hyviä vinkkejä jos joskus matkan aikana sattuu sairastumaan. Täytyy laittaa postaus muistiin.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:29

      Mukava kuulla, että oli hyödyllinen postaus. :=)

  • Reply
    Rosita - Matkaopas Vapauteen
    24.2.2018 at 13:28

    No on sulle sattunut monenlaista, mutta toki kun paljon reissaa ja vähän eksoottisemmissa kohteissa niin näinhän voi käydä. Onneks kaikesta oot selvinny 🙂 Matkavakuutus on aika kiva kaveri, jos jotain vaivaa, etenkin yhtään isompaa pukkaa. Ite en oo pariin vuoteen tarvinnu lekuria, mutta viimeks 2,5 vuotta sitten oli sellainen punkin pureman näköinen rinkula-hässäkkä reidessä (Chiang Maissa) ja siihen sain dropit ja rinkulat vähitellen katos. Sairaalaan en oo tainnu joutua ku kerran Budapestissä. Sieltä oonkin muuten saanut elämäni kaks pahinta vatsapöpöö. Muuten oon aika vähillä selvinnyt.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:25

      No näinhän se on, että rapatessa roiskuu. Mutta onneksi olen selvinnyt suht vähällä, sillä perinteiset turistien vatsataudit harvemmin omalle kohdalleni ovat osuneet. Ja huh, varmasti kuumottava tuo punkkipuremahässäkkä, vähemmästäkin säikähtäisi!

  • Reply
    Laura / Huoletonta Matkaa
    24.2.2018 at 14:22

    Kaikenmoisia sairastumisia kyllä väkisellä sattuu matkaan, kun noin paljon reissaa, onneksi kaikista on jotenkinpäin aina selvitty! Sairastuminen reissussa on kyllä aina ikävää, mutta onneksi moneen juttuun voi varautua ja ehkäistä jo ennalta ja toisaalta sitten osaavia, länsimaalaiseen lääketieteeseen nojaavia lääkäreitä alkaa löytyä ympäri maailmaa. Nuo antibiootit ja superbakteerit on kyllä äärimmäisen pelottava aihe, toivotaan, että piakkoin myös muualla yleistyisi ajatus siitä, että antibiootteja ei määrättäisi kuin silloin kun niitä todella tarvitaan.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:24

      Kieltämättä kyllähän näihin reissuvuosiin kaikenlaista on mahtunut, mutta loppujen lopuksi koen onneksi selvinneeni aika vähällä. Ja joo, antibiootit ja superbakteerit ovat kyllä huolestuttava aihe!

  • Reply
    Anne | Metallia Matkassa
    24.2.2018 at 19:02

    Auts tuo varvashaaveri! Teki oikein pahaa ajatella sitä. Mä olen onneksi säästynyt pahemmilta sairastumisilta reissuilla (nyt pitää koputtaa puuta), joten ainoa matkoillani kokemani ruokamyrkytys jonka sain Intiassa on kyllä jäänyt erityisesti mieleen. Rupesin keskellä yötä oksentamaan ja sitä jatkui oikeastaan läpi yön. Jokaisen pöntön halaamisen jälkeen kulautin sisuksiin varmaan litran vettä, että seuraavalle kierrokselle olisi jotain, mitä saada pihalle. Seuraavana aamuna mieheni joutui kuskaamaan minut paikalliseen sairaalaan, koska olo oli aika heikko. Jouduin istumaan hänen edessään käsien välissä, etten putoaisi mopon kyydistä. 😀 Sairaala näytti hylätyltä, mutta lopulta sieltä löytyi pölyinen vastaanotto ja pääsin lääkärin puheille. Sain kassillisen lääkkeitä mukaan ja lääkäri halusi antaa vielä antibioottia pistoksena (!!). Laitoin hoitajalle olkapään esiin, että tökkää tuohon, niin hän vastasikin ”No, no, take pants off”. Sain pistoksen suoraan kankkuun ja lähdettyäni huoneesta kävelemään, lääkeaine alkoi vaikuttaa niin voimakkaasti, että pyörryin sairaalan lattialle. Seuraavaksi heräsin sängyltä ja hoitaja kysyi minulta, että miten mä silleen menin pyörtymään. En osannut vastata 😀 Olo oli seuraavina päivinä vielä voimaton eikä ruoka oikein maistunut, mutta hengissä selvittiin.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.3.2018 at 19:22

      No huhhuh tota sun Intia-kokemusta! Kuulostaa tosi rajulta ja rankalta! Mutta Intia taitaakin olla yksi riskialttiimmista kohteista vatsataudille, ihan yllätyin itse kun en sellaista omalla Intian reissullani saanut.
      Ja

Leave a Reply