Yksinmatkailu

Silloin pelotti – muutama tarina matkoilta

22.9.2017

Yksinmatkailuun liittyen minulta kysellään aina silloin tällöin, että eikö sinua pelota!? No varsinaisesti matkailu ei pelota minua missään muodossa, ja mitä tulee yksinmatkailuun, olen tottunut pitämään itsestäni huolta. En niinkään jaksa etukäteen hätäillä, mitä kaikkea kamalaa voisikaan sattua, vaikka toki uusiin kohteisiin matkatessa otan aina turvallisuuteni huomioon. Mutta matkalla ollessa ei varsinaisesti pelota. Lukuun ottamatta muutamia erikoisia tapauksia, jolloin olen hetkellisesti säikähtänyt tai pelännyt. Tässä listattuna niistä muutamia:

Matka Papua-Uusi-Guineaan

Olin ties kuinka kauan haaveillut matkasta Papua-Uuteen-Guineaan, mutta tyrmännyt matkahaaveet maan turvattomuuden vuoksi. No maailmanympärimatkalla uteliaisuus kuitenkin voitti ja päätin hyvien etukäteisvalmistautumisten siivittämänä matkata lopulta maahan. Vatsanpohjassa kuitenkin kihelmöi aikalailla lentokoneessa kohti Port Moresbyä, eikä suotta – jouduin viettämään haluamattani yön tuossa yhdessä maailman vaarallisimmasta pääkaupungeista. Eikä seuraava siirtymäkään keskelle sademetsää lievittänyt jännitystä, ja kieltämättä hetkellisesti hieman pelotti, kun löysin itseni yksin paikallisbussista Alotaun kylän raitilla. Loppu hyvin kaikki hyvin – matka Papua-Uuteen-Guineaan on ollut yksi unohtumattomimpia ja upeimpia.

Savimajassa Ruandan viidakossa

Ensimmäisellä soolomatkallani Afrikassa huomasin pelkääväni mitä omituisemmissa tilanteissa. Yksi näistä oli ehdottomasti yöpyminen Ruandan viidakoissa. Minulla oli oma jättikokoinen savimaja syrjässä hotellin päärakennuksesta ja pimeän tultua mielikuvitukseni lähti laukkaamaan. Eikä asiaan auttanut, että majapaikasta sähköt sammutettiin myöhemmin illalla ja sen seurauksena valot olivat poissa koko yön. Silmiin piirtyivät kuvat Ruandan sisällisodasta ja pienikin rasahdus majan ulkopuolella sai sydämeni pamppailemaan. Olin ihan varma, että kohta majaani hyökätään ja minut ryöstetään. Olin onneksi nukahtanut jossakin vaiheessa ja aamulla lähinnä naureskelin omalle typeryydelleni herätessäni taskulamppu vieressäni päällä. Seuraavan yön nukuin samassa paikassa kuin tukki.

Poliisipysäytys huumekaupungissa Perussa

Olin matkalla Perussa Titicaca-järveltä Juliacan kaupunkiin aikaisin aamulla, sillä minulla oli lento Juliacasta Limaan. Juliacassa ei tehnyt mieli muuten pysähtyä, sillä olin jo aikaisemmin siitä ohi kulkiessani kiinnittänyt huomiota kaupungin levottumuuteen ja kuullut kertomuksia siellä valloillaan olevasta huumekaupasta. Taksikuski kaahaili tottuneesti kohti lentokenttää, mutta keskellä epämääräisiä kadunpätkiä poliisi pakotti taksin tiensivuun. Kuski ruuvasi ikkunan auki ja alkoi keskustelemaan poliisin kanssa. Kohta keskustelu yltyi kiivaaseen väittelyyn ja vaikken espanjankielestä selvää saanut, vaikutti tilanne kaikinpuolin uhkaavalta. Olin lähes varma, että kohta jompi kumpi vetäisee käsiaseen esiin ja alkaa räiskimään (niin kuin elokuvissa aina tapahtuu). Yritin näyttää mahdollisimman pieneltä takapenkillä. No lopulta tilanne kai saatiin jotenkin selvitettyä ja kuski pääsi jatkamaan matkaa. Livahdin lentokentän ovista sisään kyllä aika nopeasti.

Moottoripyöräonnettomuus Senegalissa

Olin matkalla Gambiasta Guinea-Bissauhun gambialaisen kuskini kyydissä. Koska olimme lähteneet aamulla liikkeelle ennen auringonnousua, pysähdyimme jossakin kohtaa Senegalin puolella hakemaan aamupalaa. Kuski halusi minun jäävän autoon odottamaan, mutta manguin itseni mukaan jaloittelemaan. Juuri kun olimme kävelleet tien yli patonkikojulle, kuului selkäni takana valtava pamaus. Säikähdin sydänjuuriani myöten, mutta samalla hetkellä ympäri kääntyessäni tajusin takanani sattuneen onnettomuuden. Moottoripyöräilijä oli törmännyt aamupalakoria kantavaan naiseen. Maassa makaavan moottoripyöräilijän ja naisen ympärille alkoi kerääntyä auttajia. Sen nähdessäni en tiennyt mitä ajatella, osittain se oli jotain pelon sekaista tunnetta, osittain hämmennystä ja toivottomuuden tunnetta. Sanotaan, että sen jälkeen ei aamiaispatonki enää maistunut.

Leijonan saartamana Sambiassa

Sambiassa telttaleirillä sade yllätti yhtenä iltana. Kun muut jäivät istumaan katettuun baarikatokseen tai hoitamaan askareitaan teltoille, päätin lähteä käymään suihkussa ja vaihtamassa lämmintä päälle. Kun tulin suihkurakennuksesta ulos, ihmiset tulivat hihkuen sanomaan minulle, että näinkö leijonan. Ihmettelin, että minkä leijonan, sillä olin ollut suihkussa. No ei kauaa tarvinnut pimeässä illassa taskulampulla zoomailla, kun minulle näytettiin leijonan tassunjäljet suihkurakennuksen oven edessä. Kylmä hiki valtasi mieleni. Onneksi en ollut tullut ulos aiemmin, sillä olisin saattanut joutua tuijottamaan leijonaan silmästä silmään.

Mafioiden kanssa kahvilassa Budapestissä

Olin äitini kanssa Budapestissä ja yhtenä päivänä päätimme mennä päiväkahveille historialliseen café Astoriaan. Juuri kun olimme saaneet kahvit ja leivokset eteemme alkoi kahvilassa tapahtua. Ovelle ilmaantui isoilla tummilla aurinkolaseilla varustautunutta porukkaa, ja hetkellisesti tarjoilijoille tuli kiire palvella näitä vieraita. Meidän viereiseen pöytään seurueesta tuli neljä miestä ja yksi nuori nainen, muut aurinkolasipäiset hemmot jäivät oven suuhun vartioon. Pulleiden hauiksien ja tuiman ilmeen lisäksi heillä näytti olevan korvakuulokkeet korvissa kuin gangstereiden henkivartijoilla konsanaan. Mielikuvituksemme lähti laukkaamaan, varsinkin kun viereisen pöydän pelottavan näköinen mies mulkoili meitä. Söimme leivokset nopeasti, emmekä voineet olla kiinnittämättä huomiota siihen, että olimme tämän porukan lisäksi paikan ainoat muut asiakkaat. Emme vieläkään tiedä olivatko he vain jotain kuuluisia henkilöitä, vai osuiko gangsterivibamme oikeaan.

Autolautalla Madagaskarilla

Madagaskarilla Tsingyn luonnonpuistoon päästäkseen täytyi matkaa taittaa jeepillä pitkin olemattomia teitä. Jossakin vaiheessa tie kirjaimellisesti loppui ja edessä oli vain jokikaistale. No toki paikallisilla oli oma autolautta tähän tarkoitukseen, mikä siis oli kahden veneen väliin kyhätty lautaviritelmä. Tämän päälle autojen täytyi ajaa kahta lankkua pitkin, ja voi taivas miten vaaralliselta koko homma näytti. Mutta niin vain jokainen sai autonsa kytiin ja kiikkerällä lautalla lähdettiin jatkamaan noin tunnin matka tökäten autojen rengaiden taakse pienet kivet ikään kuin pitämään autoja paikoillaan. Jep. Pelottiko? No toki, mutta kun vaihtoehtoja ei ollut, niin tällä mentiin.

Ystävä hukassa Costa Ricassa

Yhtenä iltana Costa Rican Monteverdessä lähdimme isolla matkaporukalla juhlimaan paikalliseen sademetsäbaariin. Juuri kun olimme suuntaamassa hauskan illan jälkeen takaisin majapaikkaamme, yksi seurueen tytöistä juoksi luoksemme hätääntyneenä ja sanoi, ettei löydä ystäväänsä mistään. Yritimme kaikki käydä paikkaa vielä läpi, huhuilla joka puolelle ja kysellä ihmisiltä oliko kukaan nähnyt tätä tyttöä. Joku kertoi hänen olleen tupakkapaikalla paikallisen miehen kanssa. Alkoi hieman pelottamaan, että missä hän onkaan sillä hetkellä. Hajaannuimme niin, että osa meistä lähti takaisin majapaikkaan katsomaan, ettei hän olisi jo siellä ja osa jatkoi etsintöjä. Jossakin vaiheessa tyttö palasi omin avuin majapaikkaan, ja olimme sanoinkuvaamattoman huojentuneita. Hänellä kuulema oli ollut hauska ilta.

Bussipysäkillä Mozambikissä

Matkasin Etelä-Afrikan Johannesburgista yksin bussilla Mozambikin pääkaupunkiin Maputoon. Olin etukäteen sopinut majapaikkani kanssa, että heiltä tulisi kuski minua bussiasemalle vastaan. No sitä en tiennyt, että pysäkki, jolla jäin pois, oli lähinnä kaupungin laidalla oleva epämääräinen tiepätkä, jossa norkoili epämääräistä porukkaa. Kun minut ja rinkkani heitettiin bussista ulos, alkoi ympärilleni kerääntyä portugalinkielellä huutelevia taksikyytien myyjiä. Kieltämättä kylmähiki nousi otsalle, kun en heti nähnyt sovittua kuskia minua vastassa nimilapun kera. Yritin näyttää siltä, etten pelännyt, ja lähdin kävelemään huutelijoiden ohi. Onneksi kohta bongasin kuskini ja pääsin kipittämään auton kyytiin.

Lue myös viisi omituisinta kokemusta matkoiltani sekä erikoisimmat lentomatkani.

  • Reply
    Tuuli
    22.9.2017 at 15:54

    Sinulla ei kyllä paljon päätä palella, kun reissailet yksin myös vaarallisemmissa tai positiivisesti sanoen haasteellisissa kohteissa. Itseäni taas ärsyttää oma arkajalkuuteni. Olisi joskus kiva kuulla, millaisilla etukäteisvalmisteluilla lähdet matkaan, vaikka nyt tuonne Papua-Uusi-Guineaan. Mistä hankit tarkempaa tietoa maasta ja erityisesti turvallisuudesta? UM:n turvallisuustiedotteista syntyy kuva, että esim. Etelä-Amerikassa joutuu heti vähintään express-kidnappauksen kohteeksi, mutta ei kai se sentään ihan niin ole. Minusta on jotenkin hankalaa saada realistista tilannekuvaa eri maiden tilanteesta.

  • Reply
    Johanna Hulda / Vida de Estrada
    22.9.2017 at 16:04

    Kääk mitä tilanteita! Onneksi mitään ei kuitenkaan ole sattunut, vaan olet selvinnyt näistä säikähdyksellä. Tätä lukiessa tuli monia kauhun hetkiä mieleen omienkin reissujen varsilta, joten pitää ehkä jossain vaiheessa tehdä samantyylinen listaus. Brasiliassa ylitettiin kansallispuistossa joki varmaan aika samankaltaisia lankkuja pitkin ja vieläpä pienellä vuokra-auton kotterolla, mikä kyllä hieman hirvitti. Ja minäkin olen pelännyt leijonia Sambiassa löydettyämme leiristämme lukuisia leijonan jälkiä. 😀 Mutta tästä jäi askarruttamaan, että miksi ihmeessä portugalinkielisessä Mosambikissa olisivat taksikuskit puhuneet ranskaa?

    • Reply
      Anna-Katri
      22.9.2017 at 17:30

      Hahha, apua kun kiireessä kirjoittelin tätä postausta niin tuli vahingossa ranska portugalin sijaan tuohon 😀 Kiitos vain tarkkasilmäisyydestä, muutinkin sen jo tekstiin!

  • Reply
    Susanna
    23.9.2017 at 00:52

    Onneksi sinulle ei ole sattunut mitään kamalaa. Juuri oli Dailymailissa juttua siitä kun joku nainen lähtenyt seikkailemaan Amazonille eikä päässyt enää takasin. Niin kyllä joskus on parempi mennä ryhmäretkelle eikä yksin kanootilla vaarallisille vesille, moni ei kai sitten ajattele että on vaarallista porukkaa oikeastaan missä vain. Olen kokenut pari kertaa murron yrityksiä Saksassa loma-asunnoissa, jolloin laitoin kyllä heti valot päälle ja outo kurkkija siirtyi toiseen taloon. Jäi kyllä omituinen tunne kun yritettiin tulla yhden syöpäsairaan naisen asuntoon joka lomavuokrasi asuntooaan. Ikkunasta näin kun ohitse ajoi eri ajoneuvoista koottu karavaani. Kaiken lisäksi talon vieressä oli vanha natsibunkkeri niin kyllähän siitä aika oudot tunteet jäi! No jotain näistä opin meinaan sen että verhot pitäisi olla aina ikkunassa, niin kuin Englannissa monilla on. Muutakin on tullut nähtyä oikeastaan yksi tuorein kokemus oli Itävallasta se kun yhden huijarihotellin (huijasivat laskuttaen liikaa rahaa) lähettivät toisen hotellin ovelle feikkipoliisit ”kuulustelemaan”. Pyysivät myös rahaa mutta eivät saaneet, hyvä opetus kuitenkin se ettei avaa ovea. Etelä-Italiassa vuokrasin kerran kauniin, kaksikerroksisen lomatalon jonka katolle hypähti joku yöllä ja omistaja ei ollut uskoa kun oli rauhallinen alue kyseessä. Kuitenkin aita piti korjata. On tullut nähtyä tai lähinnä kuultua myös auto-onnettomuus Saksassa niin että olin itse bussissa ja tietysti odotteluun kului aikaa

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    24.9.2017 at 13:01

    Mietin koko ajan tätä lukiessa, että toivottavasti missään näistä tapauksista ei ole käynyt huonosti. Mutta voin kyllä kuvitella, että on ollut aika kuumottavia hetkiä. Tuo leijonan vierailu suihkun vieressä jäi kyllä näistä mieleen – huh!

  • Reply
    sari
    24.9.2017 at 22:15

    Huh mitä stooreja. Olet kyllä melkoisen rohkea! Onkohan niin, että yksin matkailu vahvistaa luonnetta ja antaa lisää rohkeutta? Mutta nukkua yksin bambumajassa pimeässä, olla suihkussa kun leijona on oven takana jne. Tuonne Madagaskarin tsingy tielle haaveilen pääseväni mutta taitaa matka sinne olla melko haasteellinen.

  • Reply
    Terhi
    25.9.2017 at 00:39

    Kaikenlaista olet kokenut, mutta usein on niin, että oma mielikuvitus tekee tilanteesta vaarallisen. Täytyy kyllä sanoa, että jos joudun pimeällä kulkemaan jonkun aution puiston läpi tai hiljaisilla kujilla niin väkisinkin vilkuilen taakseni odottaen jotakin tapahtuvaksi ja onhan sitä jotain pientä joskus tapahtunutkin.

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    25.9.2017 at 14:47

    Onneksi mitään pahempaa ei reissulla sattunut ja pelottavimmat tilanteet olikin usein pään sisällä tapahtuvia. Toisaalta, kun on pitkään yksin reissussa, niin väkisin kaikkea tapahtuu. Muisteltiin juuri kaverin kanssa vuoden 1994 Coast to Coast reissua Jenkeissä ja jälkeenpäin mietittynä totesimme, että tekisimme jotain valintoja kyllä nyt toisin… Mitään ei sattunut ja muistot upeita.

    Vaaleana naisena yksin matkustamisessa on varmasti omia ongelmia, mitä miehet eivät ei edes aina tiedostokaan. Kuitenkin tällaisella matkalla varmasti huomasi sen, että niinkin voi aivan hyvin matkustaa!

  • Reply
    jonnahah /Allergic to Kiwi
    25.9.2017 at 18:45

    Nostan kyllä kaksin käsin hattua maanläheiselle ja oikealla tavalla rohkealla asenteellesi! Itselle lähes kaikki noista maista aiheuttaisivat pieniä pelkotiloja, vaikka ei edes yksin reissaisikaan, pitäisi kyllä avartaa omaa maailmankuvaa siinä suhteessa.

  • Reply
    Suunnaton
    28.9.2017 at 08:18

    Aikamoisia kokemuksia. Näistä näkee hyvin, miten erilaiset tilanteet matkoilla voivat jännittää tai pelottaa. Tosi kiva, kun avaat näitäkin tilanteita.
    Täytyy nostaa hattua, että uskallat matkustaa yksin mitä erikoisemmissa paikoissa.

  • Reply
    Heidi / Himomatkaajan Turinoita
    28.9.2017 at 10:39

    Onneksi olet selvinnyt tapauksista pelkällä säikähdyksellä! Itse en yksin tuollaisille reissuille lähtisi, mutta voi sitä tapahtua myös isommalle sakille.
    Vuokrasimme nimittäin Dominikaanisessa tasavallassa vieraillessa taksin ja kuljettajan käyttöömme. Yhteistä kieltä ei oikein ollut, mutta suunta oli selvä -piti päästä matkaoppaissa kehutulle valkoiselle hiekkarannalle. Noin puolivälissä matkaa, keskellä ei mitään, seisoi sotilasasussa mies jolla oli rynkky lantiolla valmiina ampumaan. Hän näytti taksikuskille pysähtymiskäskyä. No mitä teki kuski, ajoi ohi ja vilkutti sotilaalle. Me kyydissäolijat uskoimme että nyt tulee luotisuihku perään, mutta enneksi ei tullut. Kuskin ele- ja saksan-, ranskan- ja espanjankielen sölkkäyksestä selvisi, että alueella on puolisotilaallisia rosvojoukkoja, jotka putsaavat niin turistit kuin paikallisetkin. Jos siis pysähdyt ja menet sille hiekkakuopalle, jonne sotilas sinut haluaa ajavan. Onneksi kuskimme ei ollut heidän leivissään!

  • Reply
    Travelloverin Annika
    28.9.2017 at 11:08

    Olet sinä rohkea nainen! Harvaan noista paikoista olisin yksikseni lähtenyt. Toisaalta ei maailma sen turvattomampi taida lopulta olla yhdelle kuin kahdelle, jos jotain oikeasti on sattuakseen. Olen kerran joutunut väkivaltaisen ryöstön kohteeksi. Mitään ei varsinaisesti käynyt, mutta sen jälkeen olen alkanut enemmän pelätä. Luonnollisesti silloin loman ensimmäisenä iltana sattunut ikävyys pilasi sen loman kuitenkin kokonaan, ja samaan maahan en koe mitään tarvetta enää päästä. Eniten olen pelännyt hulluna ajavien taksikuskien kyydissä. Jossain Pohjois-Kreikan ja Albanian rajamailla oli sattunut kuolonkolari, mutta kuski vain totesi ohi ajaessamme, että noita sattuu eikä hidastanut edes vauhtiaan.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    28.9.2017 at 11:56

    Mahdammekohab olla asuneet samalla alueella Ruandassa, sillä tuo kokemuksesi melko etäällä toisistaan olevista majoista, pimeästä polusta ja rajallisesta sähköstä vaikutti tutulta! Kahdestaan emme nyt oikeastaan pelänneet, mutta vähän siellä pimeydessä oli kieltämättä oudompi fiilis kuin perushotellissa jossain kauoungissa!

    • Reply
      Anna-Katri
      1.10.2017 at 19:38

      Voi olla että olimme samassa paikassa, siellä lähialueella kun ei taida (vielä) kovin montaa majapaikkaa olla!

  • Reply
    Sanna I Siveltimellä
    30.9.2017 at 10:23

    Sä oot kyllä rohkea nainen! Voi jos saisin edes piirun verran tuota reissurohkeutta itselleni. Tosin, mä en ole varma haluaisinko edes reissata yksin. Olen niin tottunut reissaamaan kaksin tai porukalla ja silloinkin osaan toisinaan pelätä, mutta onneksi on aina se toinen vieressä. Muutamat noista kertomistasi jutuista olivat sellaisia, että mun sydän olis varmaan vaan pysähtynyt kauhusta, jos olisin ollut yksin noissa samoissa tilanteissa. Huh heijaa! Mutta, sitten taas tiedän ja uskon siihen, että ihminen pystyy mihin vaan ja tuollaiset kokemukset jos mitkä, kasvattaa vaan itseluottamusta enemmän! Oot todellinen seikkailijatar!

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    30.9.2017 at 16:36

    Huh, mitä tarinoita! Onneksi ei sattunut mitään. Minulla on jännittävimmät paikat olleet Venezuelassa kun taksikuski ei lupauksista huolimatta tullut hakemaan meitä lähikylästä. Jouduimme ottamaan epävirallisen taksin, koska ilta alkoi pimenemään eikä muita vaihtoehtoja ollut. Pelotti, kun lapset oli mukana ja kuski olisi voinut viedä meidät minne vaan. Onneksi kyseessä oli rehellinen kaveri, joka vei meidät suoraan hotellille.

Leave a Reply