Itä-Afrikka 2013 Ngorongoro Tansania

Tansania – Ngorongoron upea luonto

IMG_6695_Tansania-2IMG_6648_TansaniaIMG_6810_TansaniaIMG_6635_Tansania IMG_6673_TansaniaIMG_6658_Tansania IMG_6687_Tansania IMG_6750_Tansania IMG_6701_TansaniaIMG_6804_TansaniaIMG_6737_Tansania IMG_6734_Tansania IMG_6783_Tansania IMG_6764_Tansania IMG_6769_TansaniaIMG_6679_TansaniaIMG_6616_Tansania

Afrikan telttaretkeni viimeisenä safarikohteena oli Ngorongoron kraateri. Vajaan parin viikon reissun aikana jo tutuksi tullut overland truck -ajoneuvomme kaahasi kuin viimeistä päivää Tansanian pomppuisilla teillä, jotta ehtisimme leiripaikalle ennen pimeän tuloa. Perille päästessä aurinko oli kuitenkin jo ehtinyt laskea kraaterin reunojen taa ja leirintäalueella vastassa oli hämärtyvän yön lisäksi koko matkan viilein ilma. Lämpötila saattaisi laskea yön aikana jopa nollaan! Ei auttanut muu kuin vetää kerroksia päälle ja alkaa pystyttämään telttaa pimeyden keskellä.

Kun lopulta hipsin kylmyydestä hytisten suihkukopeille vain todetakseni niistä tulevan jääkylmää vettä, ei itku enää ollut kaukana. Ehkä leirielämä Afrikassa oli vaatinut veronsa, ja nyt ääriolosuhteet tuntuivat erityisen kurjilta pimeässä yössä. Suihkun jälkeen kylmyys tuntui puskevan läpi vieläkin voimakkaammin, mutta onneksi sillä aikaa telttaleirimme viereen oli pystytetty iso nuotio, jonka ääreen saattoi istahtaa lämmittelemään. Kun australialainen matkaystäväni tarjosi minulle vielä omaa lämpökerrastoaan yöksi ja kaatoi mukiini etelä-afrikkalaista punaviiniä, huomasin sittenkin iloitsevani, että olin lähtenyt tälle matkalle. Upeiden luontokohteiden näkemisen lisäksi olin päässyt tutustumaan mitä upeimpiin ihmisiin! Yöksi vedin päälleni kaiken mahdollisen mitä rinkastani löysin, ja käärin makuupussini ympärille vielä pari muhkeaa masai-peittoa. Vaikka yön nukuinkin joten kuten, iloitsin kuitenkin aamulla herätyskellon soidessa 5.30, että karut leiriolosuhteet alkaisivat olla takana tämän matkan osalta. Aamiainen nautittiin leirintäalueella sakean usvan keskellä, ennen kuin hyppäsimme jeeppien kyytiin koko päivän kestävälle safarille.

Tulivuorikraaterin reunamaa ylöspäin kaahaavassa jeepissä oli jäätävän kylmä, mutta sen unohti hetkeksi hiljaiseksi vetävien maisemien edessä. Ylhäältä kraaterin reunalta avautui mykistävän upeat maisemat – koko paikka vaikutti olevan aivan kuin eri planeetalta verrattuna muihin Kenian ja Tansanian luontokohteisiin. Ja kun yhtäkkiä paksu pilviverho alkoi rakoilemaan ja sen välistä auringonsäteet osuivat pitkänä vanana maahan, kulki kylmät väreet koko kroppani läpi. Näkymä oli kuin jonkin suuremman voiman aikaansaamaa. Ja suuret voimat tällä paikalla ovat jyllänneetkin miljoonia vuosia sitten, kun muinainen tulivuori purkautuessaan romahti sisäänpäin ja synnytti tämän jättimäisen kraaterin. Kraaterin reunamat nousevat korkeimmillaan noin 2 kilometriin ja reunojen keskellä on suuri, halkaisijaltaan noin 20 kilometrin levyinen ruohotasanko, jossa asustaa tuhansia eläimiä.

Kraaterin reunamaa alaspäin jeeppi syöksyi pelottomana jyrkästi laskevaa ja mutkittelevaa tietä pitkin. Alas onneksi päästiin turvallisesti paikallisen kuskin rehvakkaista ajoliikkeistä huolimatta, eikä Ngorongoron kauneus pettänyt alhaaltakaan katsottuna. Savannin kontrastiset sävyt keltaisesta vihreään ja vuorten ja taivaan siniseen värjäsi maiseman välillä jopa violetin sävyiseksi, ja näkymä oli upea, minne tahansa katsoikin. Kun siihen vielä lisättiin suuret eläinlaumat, pystyin hyvin toteamaan Unescon perintökohteeksikin listatun Ngorongoron olevan yksi Itä-Afrikan kauneimmista luontokohteista. Suuret seepralaumat vaelsivat ohi aivan jeepin vierestä, ja jättikokoisia vesibiisoineita saattoi tuijotella silmästä silmään vain parin metrin etäisyydeltä. Siellä täällä hyeenat lekottelivat heinikon suojissa, välillä nostaen päätään kuin kurkistaen olisiko aamiainen jo lähietäisyydellä. Mutta paikan kuninkaita olivat ehdottomasti leijonat. Niiden laumat eivät välittäneet tippaakaan jeepeissä kyyhöttävistä turisteista vaan kävelivät ronskisti aivan autojen vierestä, kuin näkösuojaa saalistuspuuhilleen hakien. Pidätin vaistomaisesti hengitystäni, kun leijonanaaras pysähtyi aivan jeeppini viereen. Mutta sitä näytti enemmän kiinnostavan edessä näkyvä laumastaan eksynyt seeprapolo. Leijonat alkoivatkin virittelemään saalistusasemiaan, kun olimme jo lähdössä liikkeelle. Saivatkohan ne seepran kiinni?

You Might Also Like

8 kommenttia

  • Reply
    Maarit
    18.9.2016 at 00:27

    On kyllä upeat kuvat ja mukavaa tarinaa lukea! Meillä on muutaman viikon päästä eka Afrikan reissu edessä, niin Afrikka-teema kiinnostaa nyt kovasti. Jännittää omakin leirielämästä selvityminen, mutta eiköhän kaikki suju. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      16.10.2016 at 19:56

      Pahoittelut että ehdin vastaamaan vasta nyt – terveiset vain Johannesburgista. 🙂 Oikein ihanaa matkaa teille, nauttikaa Afrikasta – uskon että edessä on upea seikkailu! Ja leirielämä vaikka eksoottista onkin, tarjoaa myös vastapainoksi niin uniikin kokemuksen että kaikki muut unohtuu. 🙂

  • Reply
    Sofia
    18.9.2016 at 10:30

    Ihania kuvia! En ole aikaisemmin kommentoinut, mutta haluaisin vain sanoa, että odotan innolla tulevaa postausta säästämisestäsi matkaa varten. Itse harkitsen käynnistäväni samanlaisen projektin, mutta en ole ihan varma siitä, onko matkustusunelmani kuitenkaan niin merkittävä että se olisi kustannusten arvoista. Jos löytyisi hyviä säästövinkkejä, niin voi kuitenkin olla, että löytäisin tähän uutta inspiraatiota. Hauskaa ja turvallista matkaa sinulle! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      16.10.2016 at 19:57

      Kiitos Sofia, ett jätit kommentin! Nämä aina kannustavat minua tekemään yhä parempia juttuja tänne matkablogin puolelle. Ja kunhan vain tästä matkan ensi-innostuksesta olo hieman tasoittuu, lupaan paneutua tarkemmin kustannuspuoleen. Sekä toki voin myös jakaa säästövinkkejäni! Ja jos minulta kysytään, ei mikään rahasumma ole ollut liikaa matkoihin – päinvastoin. Olen kokenut, että matkat ovat antaneet elämääni enemmän kuin mikään muu mitä rahalla normielämässä Suomessa olisin saanut. Mutta kirjoittelen tästä vielä lisää, kiitos siis postaustoiveesta!

  • Reply
    Lilian
    19.9.2016 at 12:00

    Mielettömät kuvat!
    Edelliselle kommetoijalle ( Sofia) pakko vähän vastata omasta puolestani. Reissaaminen vie tosiaan älyttömästi rahaa, ja joskus olen miettinyt, miten paljon asuntolainaa olisi jo maksanut niillä rahoilla…Mutta kyse on arvomaailmasta ja siitä, miten elämänsä haluaa elää.

    • Reply
      Anna-Katri
      16.10.2016 at 20:01

      Itse olen maksanut sekä asuntolainaa vuodesta 2009 sekä siinä rinnalla myös onnistunut matkailemaan varsin paljon, joten sanoisinkin kyse olevan enemmän valinnoista. Muutin reilu vuosi sitten pienempään asuntoon vain siitä syystä, että sain asumiskustannukset alas ja näin enemmän rahaa maailmanympärimatkaani varten säästöön. Toki myöhemmin valintani voi olla jokin muu, mutta tällä hetkellä tälläinen elämäntyyli sopii minulle. Uskonkin siihen, että kun vain kuuntelee sisintään, voin löytää balanssin siihen mitä haluaa ja mitä voi tehdä elämässään – oli kyse sitten matkailusta tai jostakin muusta. 🙂

  • Reply
    Ansku
    24.9.2016 at 11:39

    Ahh ne leiriolosuhteet tosiaan. Mä olin tuolla pari vuotta sitten. Todella rakas reissu, mutta siitä on jääneet ihan parhaat muistot, joiden pariin palaan viikottain.

    • Reply
      Anna-Katri
      16.10.2016 at 20:02

      Juuri tälläiset extreme-kokemukset ovat niitä, jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi mieleen. Parhautta! <3

    Jätä kommentti