Matkaunelmia Yksinmatkailu

Tee mitä rakastat

26.7.2015

Olin kuukauden päässä 27-vuotissyntymäpäivistäni, kun silloinen avomieheni ilmoitti haluavansa erota. Taivas putosi niskaani tuona päivänä, enkä näin jälkikäteen enää edes kunnolla muista mitä seuraavien kuukausien aikana tein tai ajattelin. Sen kuitenkin muistan, että sen lisäksi, kuinka selviäisin elämästäni yksin, olin huolissani siitä, kuinka voisinkaan enää matkailla. Kuinka ikinä uskaltaisin lähteä matkalle, kun joutuisin tekemään sen yksin. Kun erokriisin pyörteissä läheiseni kannustivat minua tekemään sitä, mikä tuo elämääni eniten iloa, huomasin ajattelevani yhä enemmän matkailua. Matkailu oli aina ollut minulle yksi sydäntä lähellä olevia asioita, joten miksi luopuisin siitä vain sen takia, että olen joutunut luopumaan ihmisestä elämässäni? Huolellisten etukäteisselvittelyjen jälkeen lähdinkin pitkästä aikaa matkalle yksin – Thaimaaseen saarihyppelylle. Ja kun sieltä palasin takaisin Suomeen, huomasin miettiväni, että tämä oli juttu, jota oikeasti rakastin tehdä.

Yksinäisinä iltoina listailin ylös exceliin kohteita, joissa olin jo käynyt ja joissa vielä haluaisin käydä, ja kun lopulta laskin yhteen maailman maat ja omat kohteeni, kasvoi halu nähdä vielä enemmän. Halusin matkailla yhä enemmän ja vierailla kaikissa niissä maissa, missä se olisi vain mahdollista. 27-vuoden iässä olin reissannut noin 30 maassa, ja yhtenä iltana asetin itselleni tavoitteeksi, että ennen kuin täyttäisin 30-vuotta, olisin käynyt 50 maassa. Siitä hetkestä noin kahden vuoden päästä olin jo ylittänyt 50 maan rajan ja kun viime vuonna täytin 31 vuotta, oli maalistani kasvanut jo yli 60 kohteeseen. Siinä vaiheessa pysähdyin miettimään, ja itseasiassa jouduin selittelemään myös läheisilleni ja puolitutuillekin, miksi matkailen näin paljon. Mikä minua vie aina uusiin maihin, mikä minut saa aina uudelleen ja uudelleen varaamaan lentoliput kohti tuntematonta.

KerkiniEn tiedä osaanko siihen antaa kunnollista vastausta, sillä varsin epämääräisesti voisin sanoa sen vain kumpuavan jostakin sisältäni – se on tunne, jota ehkä kutsutaan kaukokaipuuksi. Janoan kokoajan uusia matkoja ja matkoilla ollessani tunnen olevani omimmillani – omassa elementissäni. Onnellisimmillani. Olen myös miettinyt, että pelkkien maapisteiden kerääminen ei tuo minulle tyydytystä, eikä se missään nimessä ole se eteenpäin ajava tekijä, vaan ennen kaikkea haluan vierailla uusissa maissa, jotta pääsisin näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon. Jo se, että menee rajan yli naapurimaahan, voi tuoda matkaan niin paljon uutta ja ihmeellistä, että en tiedä voinko enää koskaan pysähtyä matkoillani paikoilleni. Ja miksi pysähtyisin, jos minulla on mahdollisuus jatkaa matkaani eteenpäin ja yhä kiehtovampiin kohteisiin? Mitä enemmän olen matkaillut, sitä enemmän minusta on alkanut tuntumaan siltä, että voisin oikeasti matkustaa ihan minne vain. Enää en pelkää yksin matkustamista, mutta samalla myös pelot monesta muusta matkailuun – ja myös elämään – liittyvästä asiasta on karissut pois harteiltani.

Tätä kirjoittaessani istun Kreikan Kastorian pikkukylässä hotellin terassilla, ja katselen alapuolella olevan järvenrantakylän kimmelteleviä valoja ja sen yläpuolella hohtavaa kuunsirppiä, ja mietin, kuinka monessa maassa voisin vielä elämäni aikana vierailla. Vielä en ole asettanut itselleni uusia tavoitteita matkailun suhteen, mutta mielessäni on häivähtänyt ajatus, että voisinko saavuttaa sadan maan virstanpylvään vielä ennen kuin täytän 35 vuotta?

  • Reply
    Sari
    26.7.2015 at 19:19

    Niin rohkaisevia ajatuksia kaikille sinkuille! Yksin voi niin hienosti matkustaa, mutta monilla on ne esteet pään sisällä. Kun on yhden reissun heittänyt, niin huomaa, että hyvinhän se meni ja antoisaa on ollut. Terveiset lähettelen minäkin Kreikasta Skiathokselta! Ihana, aito kreikkalainen saari upeine rantoineen ja patikointireittejä riittää. Ensimmäistä kertaa melko alkeellinen majoitus eli olemme kuin kreikkalaisella kesämökillä😀

    • Reply
      Anna-Katri
      27.7.2015 at 23:20

      Kiitos, toivon todella että näillä kirjoituksillani voin kannustaa edes jotakin lähtemään rohkeasti omien matkaunelmiensa perään – oli sitten sinkku tai suhteessa. 🙂
      Oi, ihanaa Kreikan lomaa sinne – joskus juuri niissä alkeellisissa majoituksissa on paras tunnelma ja pääsee ihanasti kiinni paikan aitoon elämänmenoon. 🙂 Minä vierailin ensimmäistä kertaa Kreikassa, ja ei kyllä varmasti jää viimeiseksi kerraksi!

  • Reply
    Susanna
    26.7.2015 at 22:58

    Olet rohkea, kaikesta pääsee eteenpäin kun aikaa kuluu.. mutta tuo jättämisen ajoitus ei kyllä ollut mitenkään sopiva :/ minä olen ollut jo pidempään yksin, eikä se kyllä kaduta! on muutenkin paljon helpompaa matkustaa, en itse tykkää mistään suhdedraamailusta enkä mustasukkaisuudesta. Se on myös hyvä kun saa itse päättää mihin lähtee!

    minustakin tuntuu että voisin lähteä lähes minne tahansa, mutta on myös hyvä olla tietoa siitä missä on vaarallista liikkua. Euroopassa on melko rentoa matkustaa ja liikkua. Minä haaveilen kovasti trooppisille saarille matkailusta 🙂 ne olisivat varmaan tosi upeita kohteita

    • Reply
      Anna-Katri
      27.7.2015 at 23:18

      Kiitos paljon sanoistasi! <3 Yksin matkailu onkin ehdottomasti yksi niistä asioista, joita suosittelen kaikkia naisia, varsinkin eronneita kokeilemaan - silloin pääsee itse päättämään kaikesta, ja matkan keskellä saattaakin havahtua huomaamaan, että pärjää hyvin myös yksinkin. Oli kyse sitten matkasta tai elämästä ylipäätään. 🙂
      Lähde vain rohkeasti trooppisille saarille unelmiesi perään, takaan ettet tule pettymään! Itseasiassa tulen syksyn mittaan kirjoittelemaan täällä enemmän matkastani Karibian kahdeksalla eri saarella sekä unelmarantakohte Seychelleistä. Eli kannattaa pysyä kuulolla!

  • Reply
    camilla
    27.7.2015 at 22:18

    Sulla on munaa! Ensimmäinen reissu yksin vaatii rohkeutta. Saattaa parhaimmillaan jopa tajuta, että nauttii yksin matkustamisesta vieläkin enemmän, kuin muiden kanssa reissaamisesta. On aikaa heittää aivot narikkaan ja tehdä asioita joista itse tykkää..

    Ihanaa reissua! <3

    ps. Viikon päästä lähtee lento. 😉

    • Reply
      Anna-Katri
      27.7.2015 at 22:49

      Kiitos paljon kannustavista sanoista! 🙂 Ja ihan oikeassa olet siinä, että kun lähtee yksin matkalle, voi todellakin tehdä niitä asioita mistä itse tykkää – ja samalla oppii huomaamattaan itsestään uusia asioita. Kun on kerran matkalle yksin lähtenyt, on lähteminen sen jälkeen aina vain helpompaa.

      Ja ihanaa matkaa sinnekin! <3

  • Reply
    Sarana
    27.7.2015 at 23:40

    Moikka Anna-Katri,

    Nyt on ihan pakko kommentoida, kun kirjoituksesi osuu niin lähelle omia kokemuksiani. Olen pahoillani tapahtuneesta, mutta on hienoa huomata, miten rohkeasti olet toteuttanut omia unelmiasi myös eron jälkeen 🙂

    Puolitoista vuotta sitten olin myös täyttämässä 27 vuotta, kun avomieheni halusi yllättäen erota vain muutama kuukausi ennen häitämme, joita ei sitten ikinä juhlittukaan. Maailmani romahti ja koko kevät ja kesä meni ihan sumussa. Muistan eron keskellä surreeni erityisesti loistavan matkakumppanin menettämistä.

    Juhannuksena sain kuitenkin ajatuksen lähteä (pääasiassa omaa elämää pakoon) reissuun Eurooppaan yksin ja mietin todella pitkään uskallanko lähteä. Ajatus yksin matkustamisesta tuntui ylivoimaiselta. Kavereiden ja lähipiirin kannustamana uskalsin ja olin niin ylpeä itsestäni! Reissu oli todella voimaannuttava kokemus ja sen jälkeen olen voinut paljon paremmin. Talvella uskalsin matkata itsekseni lähes kuukaudeksi myös Aasiaan vapaaehtoistyöhön.

    Vaikka eroa en olisi halunnutkaan, olen hurjan iloinen siitä, millaisia uusia puolia se on minusta pakottanut esille. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että uskallan nyt matkustella myös yksin. Yksin matkustaminen on mukavaa ja saa tosiaankin tehdä sitä, mitä itse haluaa. Onnea matkatavoitteen kanssa ja kiitos tarinasi jakamisesta!

    Minun haaveenani on maailmanympärysmatka, jota en ainakaan vielä ole uskaltanut lähteä yksin toteuttamaan. Mutta ehkä vielä joku päivä 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2015 at 08:42

      Kiitos Sarana kommentistasi! Ymmärrän ja pystyn todella hyvin samaistumaan tilanteeseesi ja on hienoa kuulla, että sinulle(kin) matkailu on tuonut aivan uutta voimaa ja sisältöä elämään – jatka samaan malliin! 🙂 Ja samoin täällä haaveena on maailmanympärysmatka, ja tällä hetkellä ajattelen että ehdottomasti haluaisin tehdä sen sen itsekseni, sillä tällöin voisin räätälöidä matkasta juuri omanlaiseni. Rohkeutta sinnekin toteuttaa omia (matka)unelmia! 🙂

  • Reply
    Nainen27
    29.7.2015 at 19:19

    Sekin on suhteellista mikä on yhdessä maassa vierailu. Lasketaanko rajan ylitys ja nopea jonkun kaupungin vilaisu uudeksi maaksi. Vai vasta pidempi tutustuminen uuteen paikkaan. Miten osaisi pysähtyä ja nauttia kokemastaan, eikä vaan viilettää eteenpäin halutessaan nähdä yhä enemmän, saamatta sen syvällisempää käsitystä uudesta kohteesta. Näitä itse usein pyörittelen.

    Ymmärrän täysin kaukokaipuun. Sisäinen kyökkisprykologini kuitenkin miettii, että mitä jatkuvalla matkailun ja aina uuden näkemisellä lopulta halutaan saavuttaa- halutaanko sillä täyttää sisäistä tyhjiötä kenties.

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2015 at 08:50

      Pelkkien rajanylityksien tavoittelu olisi aika tylsä malli matkailuun, ja ainakin omasta mielestäni maassa vierailu on ennen kaikkea sitä, että maasta voi mielessään viedä kotiin muistoja ja kokemuksia, jotka ovat jotain muuta kuin pölyiset raja-asemat. Ainakin itse pyrin joka ikisellä matkalla näkemään maasta jotain erityistä ja ennen kaikkea paikallista elämää.

      Ja on ehkä hieman hassua kyökkipsykologiaa ajatella, että matkailu liittyisi vain sisäisen tyhjiön täyttämiseen – jokainen meistä tekee varmasti elämässään asioita, joista nauttii, on se sitten kuntosalilla käynti, mökin kunnostaminen, lasten hoitaminen, gourmet-ruuasta nauttiminen tai matkailu. Ei niistä varmasti mikään ajanviete ole sen enempää tai vähempää tyhjiön täyttämistä, vaan sitä, että toteuttaa elämässään asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja jotka tuovat iloa elämään. Tähän haluan ehdottomasti kannustaa muitakin.

  • Reply
    Eerika
    30.7.2015 at 08:26

    Kiitos mielenkiintoisesta ja inspiroivasta postauksesta. Todella mukava lukea tällaista vähän syvällisempää pohdintaa ja ajatuksiasi siitä, mikä saa sinut tuntemaan kaukokaipuuta. Tämä antaa todella rohkeutta myös meille muille toteuttaa unelmiaan. Olisi myös mukava kuulla, miten yleensä vietät aikaasi matkakohteissa. Kierrätkö turistinähtävyyksiä, pyritkö tapaamaan paikallisia ihmisiä vai annatko itsellesi vain aikaa lomailla ja rentoutua? 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2015 at 08:53

      Ihana kuulla, että tällaiset syvällisemmätkin ajatukset täällä kauniiden matkakuvien joukossa kiinnostavat. Ja erityisen onnellinen olen siitä, jos omalla esimerkilläni voin kannustaa muitakin tavoittelemaan unelmiaan!
      Matkakohteissa tekemäni asiat vaihtelevat usein kohteen mukaan – erityisesti pidän luonnossa liikkumisesta ja eläinbongauksesta, mutta sen lisäksi haluan lähes jokaisella matkalla päästä vierailemaan paikallisten ihmisten keskuudessa ja nähdä miten maassa oikeasti eletään. Toki turistinähtävyyksiäkin tulee kierrettyä ja rannalla löhöiltyä, mutta aktiivilomat taitavat olla enemmän se minun juttu. Ja kaikkein parasta on jos samaan lomaan ja matkaan saa mahdutettua näitä kaikkia sopivassa suhteessa. 🙂

  • Reply
    Hannamaria
    30.7.2015 at 12:51

    Kiitos kivasta kirjoituksesta ja blogista muutenkin! Itse elän parisuhteessa, mutta tykkään reissata myös yksin. Yksin matkaaville suosittelen New Yorkia (valtavasti nähtävää, kaupunki imaisee mukaansa ja huomaat olevasi ex tempore mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa) sekä Kuubaa (upea luonto, mielenkiintoinen historia ja ystävälliset ihmiset). Molemmat kohteet ovat erittäin turvallisia ja rentoja, jota arvostan yksin reissatessa. Nostan hattua sinun reissuillesi, itse en turvallisuushakuisena tylsimyksenä uskaltautuisi itsekseni Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan. No, nille reissuille pääsee sitten mies mukaan!

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2015 at 08:56

      Minä taas nostan hattua sinun rohkeudellesi matkustaa yksin vaikka parisuhteessa oletkin – olen nimittäin liian usein kuullut ihmisten sanovan, ettei voi sinne tai tänne matkustaa, kun tuo kumppani ei oikein tykkää matkailusta.
      New York on kyllä aivan ihana kaupunki! Kuubaan olen jo pitkään halunnut mennä, joten pitääkin kommenttisi perusteella pitää se nyt varteenotettavana vaihtoehtona joululomamatkalleni. Kiitos vinkin jakamisesta!

  • Reply
    Ulkosuomalainen
    30.7.2015 at 21:09

    Niin, olet ehkä käynyt 70 maassa mutta miten hyvin olet todella nähnyt niistä yhtäkään? Eli jo yhdessä maassa on yleensä niin paljon nähtävää, että jos on käynyt muutamassa paikassa siellä, ei ole kuin raapaissut pintaa. Kukin tyylillään, en tarkoita, ettakö maiden ”kerääminen” olisi yhtään huonompi vaihtoehto kuin kunnolla maahan kuin maahan tutustuminen. Ja saahan siinä tietysti jonkinlaisen yleiskuvan kun vierailee muutamassa paikassa jossain maassa, siis niistä paikoista, joissa käy.

    Olen itse muuttanut 4 kertaa elämässäni ulkomaille asumaan ihan yksin, tuntematta ketään näissä maissa. 27-vuotiaana olin jo asunut 3 eri maassa. Ei ole tarkoitus mitätöidä matkustamistasi mutta matkalle voi kuka tahansa lähteä ja kotiin on helppo palata, jos matka ei mene ihan nappiin. Siksi minusta ”pelkka” matkustus ei ole kovin rohkeaa sinänsä, sillä vaikka mutkia ja uhkatilanteita matkalla voi tullakin, lomallahan on aina pääsääntöisesti kivaa. No, maapallomme on iso eli nähtävää kyllä riittää loppuelämäksesi! Enjoy!

    • Reply
      Anna-Katri
      17.8.2015 at 09:02

      Mielestäni matkailu ja maassa asuminen ovat aivan eri asioita, joita ei tulisi verrata toisiinsa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, ja tärkeintä onkin tehdä molemmissa asioissa juuri niitä asioita joista itse pitää ja joita arvostaa. Olen asunut ulkomailla, joten tiedän myös sen puolen maahan tutustumisesta, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että myös matkaillessa, ilman yhtä ja samaa osoitetta, voi maasta saada kattavan kuvan. Toki parin päivän visiitillä ei pääse näkemään maata niin kattavasti kuin kahden viikon tai jopa kahden kuukauden visiitillä, mutta sitähän matkailu on – valintoja kohteen, tekemisen, näkemisen ja olemisen suhteen. Se onkin varmasti yksi seikka mikä meitä monia niin matkailussa kiehtookin. Voimme valita oman makumme mukaan, mitä haluamme matkallamme tehdä. Jokainen tavallaan, eikös niin! 🙂 Mukavia päiviä sinulle sinne ulkomaille, nautihan elämästäsi! 🙂

  • Reply
    Elna
    31.7.2015 at 22:50

    Itsekin erosin runsas puoli vuotta sitten 10 vuoden suhteesta. Parisuhteen aikana matkustelin aivan liian vähän, koska avomiehellä ei ollut pahemmin aikaa ja minä en osannut kuvitellakaan matkustavani ilman häntä. Minulla oli monia matkahaaveita, jotka aina vain olivat siitä kiinni, että lähtisikö avopuoliso kyseisellä matkalla, milloin…jne.
    Erotessa surin, että nyt en pääse senkään vertaa matkoille, kun ei ole seuralaista…mutta kettua kanssa! Yhtäkkiä vaan sain rohkeutta…nyt runsaan puolen vuoden aikana olen käynyt jo Dublinissa, Malagassa ja Lontoossa ihanat reissut ja kuukauden päästä koittaa piiiiiitkäaikaisen unelmani toteutuminen; pitkä junamatka Aasiassa. Ja kyllä, kaikki nämä reissut olen tehnyt yksinäni ja nauttinut! Ainoat yksin matkustamista ihmetelleet ovat itse parisuhteessa..he kysyvät heti, että kenen kanssa lähdet reissuun ja näyttävät hämmentyneiltä, kun kerron että ihan yksikseni. Matkailu on ihanaa! 🙂

  • Reply
    Anna-Katri
    2.8.2015 at 11:32

    Kiitos kaikille kommentoijille – Vastailen teille kaikille kunhan palailen takaisin Suomeen, sillä haluan ajan kanssa syventyä teksteihinne. 🙂

  • Reply
    sara
    10.8.2015 at 11:42

    Ihania blogitekstejä sinulla! <3 Ja ihanaa kun matkustelet! Hieman oudoksuttaa nuo negatiiviset kommentit, että yritetäänkö matkustelulla täyttää sisäistä tyhjiötä (luulen, että kaikilla ihmisillä on jonkilainen tarve täyttää elämä asioilla.. joillain se on työ, joillain sisustaminen joillain on pakko saada perhe…) tai että vasta asuminen maassa olisi sitä jotain, kun lomalla on aina kivaa.. 😀 Mitä väliä jos lomalla on kivaa?? 😀 Ja arki se on arkea missä vaan oli sitten Suomessa tai muussa massa asumassa! 😀 Itse oon viettänyt pidempiä aikoja 1-2 kk ulkomailla lomaillen, opiskellen ja nyt on tulossa muutto Englantiin syksyllä opiskelemaan myös. Lisäksi olen tehnyt monia matkoja kavereiden ja perheen kanssa eri maihin. Ja en kyllä voi sanoa, että ne matkat olisivat mitenkään vähempiarvoisia tms. Vaan aivan ihania! <3 Ja ihanat muistot jäänyt kaikista! Mä tykkään asua Suomessa! 🙂 Ja reissata täältä käsin. 🙂 Ihana toki muuttaa hetkeksi Englantiin, mutta ihana tietää, että olen tulossa takaisin Suomeen keväällä. 😉

  • Reply
    Christa
    27.9.2015 at 13:52

    Ymmärrän sinua oikein hyvin. Aloitin itse reissaamisen 16-vuotiaana eikä sen jälkeen ole ollut paluuta. Suurimman osan matkoista tein sinkkuaikoina. Minun tavoitteeni oli vaatimattomampi 30 maata ennen kuin täytän 30 ja sen savutin. Heti 30-vuotispäivän jälkeen syntyi esikoisemme ja seuraavan 5 vuoden sisään myös keskimmöinen ja kuopus. Lapset ovat toki tuoneet omat rajoituksensa matkustamiseen, mutta olen oppinut nauttimaan myös perinteisistä pakettimatkoista heidän kauttaan. Minua helpotti kun sain maapisteet kasaan, sillä sen jälkeen olen voinut valita kohteet kiinnostuksen mukaan välittämättä siitä, saanko maapisteen. Edelleen matkakuume on jatkuva. Välillä reissaamme koko perheenä, toisinaan lähden kaverin kanssa kaupunkilomalle tai miehen kanssa weekend getawaylle. Tänä vuonna olen tehnyt jokaisen kolmen lapsen kanssa kahdnkeskisen matkan: 8- vuotiaan esikoisen kanssa viikoksi Madridiin tutkailemaan erilaisia kulkuneuvoja, huvipuistoilemaan, syömään ravintoloissa rauhassa, 7-vuotias pääsi Dubaihin kameleita katsomaan ja hissillä maailman korkeimpaan rakennukseen ja 4-vuotias nautti ihan vain uimisesta ja rantaelämästä Sisiliassa. Lapset ovat reissanneet jo useammassa maassa ja olen heihinkin onnistunut kuumettani tartuttamaan. Mies ajattelee minua taloudellisemmin ja toppuuttelee matkoja, mutta on tässä yhdentoista yhteisen vuoden aikana onneksi ymmärtänyt miten paljon tarvitsen matkustamista ollakseni tasapainoinen ja onnellinen. Matkalla pystyy rentoutumaan ihan toisella tavalla kuin kotona, jossa on aina ne arkrutiinit ja työstressit läsnä. On mahtavaa päästä näkemän miten hienoja paikkoja maailmassa onkaan ja eri kulttuueit ovat kovin kiehtovia. En keksi parempaa tapaa sijoittaa rahojani. Matkoista saa elämyksiä jo suunnitteluvaiheessa, puhumattakan niistä lukemattomista muistoista ja tunnelmista vielä vuosia matkan jälkeen.

Leave a Reply