Valuuttapeliä

Tuhlaajatytöstä maailmanmatkaajaksi

19.11.2017

Joitakin vuosia sitten saatoin tuhlata Pariisissa yhden viikonlopun aikana useamman tonnin euroissa mitattuna. Oli ylellistä buotique-hotellia, pitkän kaavan kautta nautittuja illallisia, samppanjalla kippistelyä macarons-leivoksineen ja piipahduksia merkkiliikkeissä, ei vain yhdessä vaan useammassa. Chanelit viuhuivat olalla, Loubotinit kipittivät asfalttia pitkin ja Tiffanyt välkkyivät ranteessa. Paperikassien silkkipaperisisukset rahisivat kutkuttavasti. Kerrankos täällä eletään, joten miksi en nauttisi ja satsaisi elämääni!

Jos loma oli pröystäilevää, ei arjessakaan osannut ihan joka päivä kitsastella. Kiiltävin pinnoin varusteltu vaatehuone kuiskutteli ostamaan lisää täytettä vaaterekeilleen ja kenkähyllyilleen. Vaikka säilytystilaa oli runsaasti, paikat pursuilivat yllättävän nopeasti käyttämättä jääneitä muotioikkuja. Välillä tavaramäärä ahdisti, mutta nopeasti sitä karisti nämä ajatukset syrjään ja keskittyi seuraavaan illanviettoon. Elämä on tässä ja nyt!

Se palkka mitä kahdesta työstäni sain, tuli ja meni usein samantien. En miettinyt säästämistä pidemmän päälle, elin siinä hetkessä ja nautin työn hedelmistä materian muodossa. Onneksi olin sentään aiemmin ostanut oman asunnon, joten palkastani siirsin säännöllisesti tietyn summan asuntolainan lyhennykseen,  mutta muuten kaikki ylimääräinen tulo oli suoranaista humputtelua varten. Joskus saatoin havahtua takaraivossani jyskyttävään ajatukseen siitä, että miksi ihmeessä elän näin, ja surutta tuhlaan rahojani pinnallisiin asioihin, mutta nopeasti kuittasin sen kliseisillä tsemppilauseilla ja jatkoin vaatehuoneeni aarteiden hipelöintiä. ”I like my money right where I can see it: hanging in my closet.” – Carrie Bradshaw

Jossakin vaiheessa jotakin sisälläni alkoi kuitenkin muuttumaan. Muistan edelleenkin elävästi sen hetken, kun palasin ensimmäiseltä Afrikan matkaltani takaisin Suomeen. Kotioven avatessani vastassa oli vitivalkoinen koti, joka pursuili luksustavaraa, ja hetken epäröin istahtaa pölyisillä safarihousuillani omalle valkoiselle sohvalleni. Sehän menisi likaiseksi. Katselin ympärilleni hämmentyneenä. Tuntui, että olin murtautunut jonkun ventovieraan kotiin. Enhän minä voinut tälläisessa ylellisessä asunnossa asua? Olinhan viimeiset viikot viettänyt yöt teltassa alkeellisissa leiriolosuhteissa Keniassa ja Tansaniassa, jossa elämän prioriteetit olivat vaatehuoneen täydennyksen sijaan, että juomavettä riittää, eikä yöllä tarvinnut kohdata hyeenaa silmästä silmään teltasta vessaan kömpiessä.

Mutta pian Afrikan olot unohtuivat. Kotona ollessa oli helppo luiskahtaa takaisin samaan vanhaan totuttuun kaavaan. Varsinkin tietyssä seurassa. Shoppailukadut täältä tullaan, kippis ja niin edelleen! Kuitenkin jokin pieni peikko jäi tuon ensimmäisen Afrikan matkan jälkeen koputtelemaan takaraivooni. Huomasin kaipaavani matkalle lähtöä yhä uudelleen. En viihtynyt enää samalla tavalla kulutusarjessa. Kaipasin matkoille. En Pariisiin shoppailemaan, vaan yhä erikoisempiin ja eksoottisempiin kohteisiin, sellaisiin, joista en ennen osannut tai edes uskaltanut haaveilla. Aloin myös tiedostamaan, että taisin olla muuttumassa ihmisenä.

Pian lähdinkin seikkailuun Intiaan, Sri Lankaan ja Malediiveille. Sitten löysin itseni kiertomatkalta Väli-Amerikassa viilettäen halki Costa Rican, Nicaraguan, Hondurasin, El Salvadorin, Guatemalan, Belizen ja Meksikon. Tuon matkan jälkeen kun palasin takaisin Suomeen, myönsin sen itselleni. En ollut enää sama vanha itseni. Vaikka kuinka yritin pitää vanhoja kulisseja Suomessa yllä, olin peruuttamattomasti muuttunut. Tuntui siltä, etten ollut lintu tai kala, en tiennyt enää kuka olin. Olin jossakin peruuttamattomattamassa välitilassa, matkalla kohti jotain tuntematonta, missä en ollut ikinä ennen ollut. Pelotti. Kukapa nyt haluaisi löytää itsensä tilanteesta, jossa ei enää ole varma kuka on tai edes tiedä, kuka haluaa olla. Muutos, varsinkin suuri sellainen, on aina aikamoinen ponnistus, sillä ympäriltä löytyy aina ihmisiä, jotka haluavat muistuttaa sinua siitä, millainen sinun pitäisi olla. Vetää takaisin siihen vanhaan ja totuuttuun. Ei kannustaa siihen, mitä haluaisit olla.

Pariisi shoppailu

Näistä omista muutosajatuksistani en osannut, enkä uskaltanutkaan puhua kenellekään. Välillä kaveriporukassa tuntui kuin olin susi lampaiden vaatteissa. Elin näennäisesti samanlaista elämää kuin aiemminkin kaveriporukan kanssa, mutta sisimmässäni mylläsi muutos. Minua ällötti shoppailu, materialla oman egon pönkittäminen. Pinnalliset keskustelut. En halunnut enää käyttää rahojani tyhjänpäiväisiin asioihin, mutta tuntui, että ympärilläni vain niitä asioita arvostettiin. Kun lähdin matkoille, tunsin olevani vapaa arjen kahleista, sain olla aidosti sellainen kuin olen. Minun ei tarvinnut olla enää se tuhlaajatyttö, joka olin aiemmin ollut, vaan saatoin tuntea itseni joksikin muuksi. Siksi tytöksi, joka arvostaa ympäriltään pieniä rahassa mittaamattomia asioita, joka herkistyy tuntemattomien ihmisten ystävällisyyden edessä ja joka tuntee sanoin kuvaamatonta riemua mitä alkeellisimmissa paikoissa auringonlaskua tuijottaessaan.

Väli-Amerikan matkalta kotiin palattuani päätin, että lähtisin maailmanympärimatkalle. Sille totaaliselle irtiotolle, josta haaveilin ja jota kaipasin. Sen toteutumiseksi minun tulisi kuitenkin saada rahaa säästöön – ei vain humputtaa kaikkea menemään. Tarvitsin oikeasti totaalisen muutoksen totuttuihin tapoihini. Ja sen tajuttuani aloin järjestelemään asioita elämässäni uusiksi.

Aloin muuttamaan kulutuskäyttäymistäni shopaholicista vain tarpeeseen ostajaksi, välillä siinä onnistuen ja välillä takapakkia ottaen. Luovuin kaikesta tyhmästä ja turhasta nurkkiin kertyneestä materiasta, ja suunnittelin hankkivani vain matkalle tarpeellisia tavaroita. Hammasta purren kieltäydyin turhista illanvietoista ja dinnereistä, mieluummin vietin illan kotona tulevaa unelmamatkaani suunnitellen. Työlounaiden tai take-away-lattejen sijaan aloin valmistamaan terveelliset lounaseväät sekä kahvit kotona. Kuntosalijäsenyyden sijaan yritin käydä omatoimisesti kävely- ja juoksulenkeillä. Turhanpäiväiset kaupoissa kiertelyt, saati sitten Stockan kulmilla hengailut, jätin taktisesti syrjään, ja keskityin mieluummin tekemään enemmän rahaa vapaa-ajalla kuin kuluttamaan sitä. Ja ties mitä muita keinoja kokeilinkaan saada rahaa yhä enemmän sukanvarteen maailmanympärimatkaa varten!

Pariisi

Ja voin kertoa, ettei tämä muutos todellakaan ollut helppoa. Tuon puolentoista vuoden aikana tunsin välillä, etten elänyt ollenkaan, vain olin ja odotin. Ja toivoin parasta. Hammasta purren askelsin askel askeleelta lähemmäs maailmanympärimatkalle lähtöpäivää, ja minua pelotti epäonnistuminen. Entä jos en saakaan tarpeeksi rahaa säästöön? Entä jos minusta ei sittenkään ole siihen? Entä jos joudunkin lopulta turvautumaan lainarahaan tai pahimmassa tapauksessa perumaan koko matkan? Stressasin ja vietin unettomia öitä, pyörittelin excelissä laskukaavoja ja tuijottelin pankkitilejäni. Yritin päämäärätietoisesti kaikin keinoin vain saada tavoitesäästöni kasaan matkaa varten.

Mutta kun huomasin, että olinkin saanut kerrytettyä tililleni suuremman summan, lyhyemmässä ajassa kuin ajattelin, olin mykistynyt. Ja helpottunut. Minä tein sen, minä sain muutettua sen vanhan sisäisen shopaholicini ponistelemaan kaikin keinoin sen todellisen unelmani eteen. Ja kun maailmanympärimatkalle lähtö koitti, tiesin sillä sekunnilla, että koko muutosprosessini ja kaikki se ponnistelu oli ollut sen arvoista.

Ja voi taivas, en edes tiedä miten kuvailisin sitä maailmanympärimatkalla olon tunnetta?! Sitä ilon sekaista riemua kun olin vihdoinkin vapaa kaikista vanhoista kahleista ja pystyin elämään sitä matkailijan elämää, josta olin niin haaveillut ja töitä sen eteen tehnyt. Maailmanympärimatkalla löysin itseni mitä erikoisemmista paikoista kokemassa hetkiä, joiden arvoa ei voi mitenkään rahassa mitata. Niitä hetkiä, jolloin et voi enää mitenkään ymmärtää, miten olet aiemmin tuhlannut rahaa matkaelämysten ja kokemusten sijaan materiaan, joka menettää merkityksensä melkein seuraavana päivänä. Kokemukset ovat niitä, jotka pysyvät muistoina mielessä ja jotka rikastuttavat elämää vielä vuosienkin päästä. Maailmanympärimatkalla ollessa huomasin useamman kerran kiittäväni itseäni siitä, että olin kuunnellut sisintäni ja laittanut vuosia sitten alkuun sisäisen muutosprosessini. Ja olin sanoinkuvaamattoman onnellinen muutoksestani – mitä elämäni olisikaan ilman matkoja!

”Travel is the only thing you buy that makes you richer.”

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    19.11.2017 at 13:01

    Ihana tarina! Itse en oo koskaan merkkilaukuista piitannutkaan, mutta silti pystyin hyvin samaistumaan tuohon muutoksen tunteeseen. Ne maailmalla koetut asiat on kuitenkin niin paljon arvokkaampia kuin mikään materia tai bileviikonloppu. Meillä on nyt käynnissä omaisuudesta irtaantuminen ennen kuin lähdetään Aasiaan viettämään nomadielämää, ja ihan naurettavaa mitä roinaa sitä onkin kertynyt, niin paljon turhuutta. Siitä huolimatta, että aika paljon sitä muutosta onkin vuosien varrella tapahtunut enkä ihan samalla tavalla huolettomasti törsää kuin joskus. 🙂

  • Reply
    Mia
    19.11.2017 at 13:02

    Näitä kirjoituksia on todella kiva lukea, matkailu ei ole ainoastaan siirtyminen paikasta A paikkaan B, vaan yhtä lailla oma henkinen matka jonka aikana joutuu menemään itseensä ja välillä todella syvälle. Kiva lukea miten olet prosessoinut kaikkea! Tunnistan itseni monesta kohdasta, tarinani ei ole aivan sama, mutta ponnistelin itse irti Suomi-arjen kahleista noin 12 v takaperin ja elämä muuttui sillä hetkellä peruuttamattomasti. En edes tiedä millä 19-vuotiaan päättäväisyydellä siihen pystyin, mutta kun päätöksen olin tehnyt ja lähdin ulkomaille, elämä ei enää ollut ennallaan. Tänään olen pisteessä, josta en olisi koskaan voinut unelmoidakaan (vaikka salaa unelmoin) ja niin kiitollinen, että uskalsin hypätä tuntemattomaan ja pyristellä pois muiden ihmisten ajatuksista siitä, mitä elämän tulisi olla. Minun opetukseni matkan varrella on ollut, ettei asioita tai elämää kannata yrittää kontrolloida. Kun avoimin mielin katsoo mitä eteen tulee, tapahtuu yleensä hyviä asioita. Välillä vastaan tulee vastoinkäymisiä, mutta niiden jälkeen on aina tapahtunut jotain vielä parempaa ja olen ajatellut, että ”ahaa, näinhän tämän pitikin mennä”!

  • Reply
    Emppu
    19.11.2017 at 13:31

    Kiva lukea tällainen tarina 🙂 Itsekin koen muuttuneeni eniten juuri matkoilla hieman eksoottisempiin paikkoihin. Toisaalta olen myös miettinyt, onko muut elämässä tapahtuneet muutokset ajaneet minut lähtemään tuollaisiin kohteisiin. Niin tai näin, koen, että muutos on palauttanut minua enemmän ns. perusasioiden äärelle. Samalla tavalla kuin sinä kerroit, käytän nykyisin mieluiten matkustamiseen tai sitä tukeviin asioihin, ja ylipäätään omaan hyvinvointiini materian sijasta. Päin vastoin, kaikki kaappien tyhjentäminen tuottaa pelkästään hyvää oloa. Osa tästä menee ehkä konmarihypetyksen piikkiin, mutta uskon kyllä vahvasti, että taustalla on paljon merkityksellisempi muutos.

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    19.11.2017 at 13:57

    Mä oon lukenut muiltakin bloggaajilta vähän vastaavia kokemuksia ja se on tosiaan hyvin kiehtovaa, miten matkailu avartaa sisimpää. 🙂 Mä en ole teini-iän jälkeen juurikaan välittänyt shoppailusta, mun pahe on enemmänkin ulkona syöminen ja juominen, mutta ne on asioita, joihin mielelläni käytän rahaa Suomessa. Mutta muuten matkailu on mun mielestä parasta, mitä rahalla voi saada. <3

  • Reply
    Noora
    19.11.2017 at 14:23

    Hei! Oikein tyypillinen tarina länsimaissa. Monella ei ole vapaa-aikaa lainkaan, ja “iloa” yritetään ostaa. Esim. Jenkeissä mahdoton ilmiö!
    Minulla on kova veto shoppailuun, vaikka tuttavapiirini ei ole lainkaan materialistinen. Olen kamppaillut ostoshimon kanssa koko aikuisikäni ja onnistunut melko hyvin. Suurin syy materialismilleni on mielestäni köyhä, niukka ja onneton lapsuuteni. Kaikilla on omat syynsä; hyvä tiedostaa ne ja opetella vastustamaan kiusausta!

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    19.11.2017 at 14:35

    Matkailuun palaa rahaa, matkusti sitten millä tavalla tahansa, mutta toisaalta se kyllä vähentää kulutusta muualla. Jos on ison osan ajasta muualla kuin kotimaassa, niin jotenkin vaikka kodin kohentamiseen panostamiseen ei jää aikaa tai energiaa. Toki mekin joskus uusimme kulahtaneeksi menneen tuolin verhoilun tai ostamme uuden maton tai uusia viherkasveja kuolleiden tilalle, mutta ajatus vaihtaa jotain vaan näön vuoksi tuntuu oudolta. Myöskään muita kun matkavaatteita tarvitsee vähemmän ja niukoilla varusteilla matkatessa ei matkoilla montaa vaatekappaletta tarvitse, joten syyt hankkia uusia vaatteita rapisevat kummasti. Lisäksi eihän siihen shoppailuun jää oikein aikaakaan 🙂
    Ja nämä kaikki siitä huolimatta, ettei seniori-iässä, meidän ainakaan, enää juuri tarvitse budjetteja miettiä. Mutta kun ei kiinnosta – sitähän Sinäkin oikeastaan sanot, et säästä rahaa matkoihisi siksi, että ”olisi pakko” vaan rahat säästyvät niihin, koska uudet sohvat tai vaatteet eivät enää jaksa innostaa 🙂

  • Reply
    Maija
    19.11.2017 at 15:10

    Mahtava kirjoitus taas kerran, kiitos! Olen seurannut blogiasi jo pitkään ja muistan nuo shoppailuajat. Olet todella rohkea kun seuraat unelmaasi ja inspiroit samalla muita tekemään samoin! Haaveilen salaa nomadielämästä, mutta tuntuu pelottavalta ajatukselta hypätä pois kaikesta mitä on ns. pitkään rakentanut Suomessa. Tällä hetkellä lyhyemmät matkat helpottavat kaukokaipuuta jonkin verran 🙂

  • Reply
    Marianne
    19.11.2017 at 17:41

    Upean rehellinen kirjoitus! Useita vuosia blogiasi seuranneena tuon muutoksen on kyllä huomannut ruudun tälläkin puolella. Jossain kohtaa mietin mitä on tapahtunut, kun ne pintaliitojutut ja -kuvat jäivät pois, ja matkoihin tulla muutakin sisältöä kuin korkkarit ja kuohuvat. Lukijana olen tästä muutoksesta tykännyt – ehkä siksi, että tämä nykyinen tyylisi on lähempänä omaa maailmaani kuin se entinen. Olen todella iloinen puolestasi! Uskon tietäväni mitä tunnet ja tarkoitat tuolla elämänarvojen ja ajatusmaailman muutoksella. Vähän samantapainen prosessi on itsellänikin ollut käynnissä parin viime vuoden ajan, tosin eroa lähtöasetelmaan ei minulla ole ollut ihan niin paljon kuin sinulla.
    Kaikkea hyvää ”uuteen” elämääsi jatkossakin, ja toivon sinulle paljon upeita reissuja myös tulevaisuudessa!

  • Reply
    Heli / Heli voyage
    19.11.2017 at 18:10

    Hieno kirjoitus! Ja on myös ollut kiva seurata tätä sun elämänmuutosta blogiesi välityksellä tässä vuosien aikana. Isot elämänmuutokset vievät aikaa eivätkä varmaan koskaan suju ihan helposti. Olen todella iloinen puolestasi, että olet onnistunut ja uskaltanut tehdä tämän muutoksen joka on tehnyt sinut onnellisemmaksi.

  • Reply
    Pia / Lyhyenä hetkenä
    19.11.2017 at 20:19

    Törmäsin blogiisi ensimmäisen kerran vasta maailmanympärimatkasi viime metreillä ja ihastuin tapaasi käsitellä kokemuksiasi. En siis tiennyt tuhlaajatyttöhistoriastasi aiemmin mitään, mutta nyt näitä kuvia katsoessa käy ilmi, kuinka valtavasta elämäntapamuutoksesta onkaan ollut kyse. Itse en ole koskaan ole ollut kosketuksissa merkkivaatteiden, -laukkujen ja -kenkien maailmaan, en piittaa shoppailusta ja pakolliset hankinnat teen joko käytettyjen tavaroiden ja vaatteiden liikkeistä tai sitten tuen suomalaista muotoilua. Maksan mielummin palveluista, kokemuksista, elämyksistä ja henkisestä pääomasta. Mahtavaa, että olet osannut kuunnella sisäistä ääntäsi sen sijaan, että olisit elänyt ympäristön odotusten mukaan. Ryhmäpaine nuoren ihmisen elämässä voi olla melkoinen. Siksi olet varmasti hieno roolimalli nykynuorille, joille monille tuntuu materia olevan tärkeintä maailmassa. Iso peukku tälle tekstille!

  • Reply
    Tuuli
    19.11.2017 at 21:43

    Kiinnostava kirjoitus, ja mukavaa, että jaoit tarinasi tuhlaajatytöstä maailmanmatkaajaksi😊Iso henkinen muutos, eikä varmaan helppo. Eikä ehkä kaikki silloiset kaveritkaan ole enää kuvioissa… En oikeastaan koskaan seurannut entistä blogiasi, muutaman kerran eksyin sinne jonkun linkin tms. kautta. Mainitsemasi elämäntyyli kun ei suoranaisesti kuulu kiinnostuksen kohteisiin. Muistan kyllä sen, kun jotain kautta törmäsin blogisi Ugandan matkaa ja gorilloja käsittelevään postaukseen, ja ihmettelin ristiriitaa sen shampanjan kippistelijän ja yksinään Ugandassa hengailevan tyypin välillä. Jälkimmäinen oli sitten se aito😊

  • Reply
    Katariina
    19.11.2017 at 22:26

    Hieno ja rohkea kirjoitus kiitos! Olen sen verran uusi lukija, että en tunne taustojasi. Sen perusteella, mitä olen viimeisen vajaan vuoden aikana blogistasi lukenut, niin en olisi arvannut, että olet tehnyt näin ison elämäntapamuutoksen, sillä nykyinen matkustustapasi (ja tapasi kirjoittaa ja valokuvata sitä) vaikuttavat jotenkin todella luontevilta sinulle. Miten sinulle on muuten käynyt maailmanympärysmatkasi jälkeen? Oletko jatkanut kulutuksen suhteen spartalaisella tiellä uusiin matkoihin säästäen vai onko kulutuskäyttäytymisesi löytänyt taas jotkut uudet ja erilaiset uomat?

  • Reply
    MaijaL
    19.11.2017 at 23:13

    Järkeen käyvää tarinaa, jos sitä olisi syntynyt kultalusikka suussa, niin tuo kaikki aikuisena (tyttönä) kokema rahallinen humputtelu ei nostaisi noin voimakkaasti päätään.
    Vapaus kaikesta, uudenkokeminen, raha sekä mitä rahalla voi saada siinä onkin opettelemista, ennen kuin kaikki tasoittuu.
    Mutta kaikki oppii kantapäänkautta loppujenlopuksi.
    Maailmassa on paljon asioita, sekä arvoja ja tuon arvokkaimman olet sinäkin tainnut löytää.
    Itsensä löytäminen voi tarvita tuollaisen maailman ympärysmatkan, joskus useammankin.
    Kauniita kuvia olet ottanut.

  • Reply
    Susanna
    20.11.2017 at 00:18

    Hyvä aihe, johon voi varmaankin moni nuori nainen samaistua. Minusta tuntui vähän samalta myös aikaisemmin: tuntui että pitäisi muka aina ostaa jotain uutta etenkin jos seurasi tai kirjoitti muotiblogia. Kaiken tulisi olla jotain merkkiä. On aivan normaalia jos nuori nainen etsii omaa tyyliään ja tekee virheostoksia, mutta jossain vaiheessa voi herätä siitä osteluvimmasta pois. Minäkin aloin enemmän matkustella kun aiemmin matkustin kerran vuodessa. Myönnän että aluksi raahasin mukana matkoilla kenkälaukkua jossa oli suosikkikenkiäni, mutta lopulta annoin korkokengät pois. Ne painoivat ja veivät liikaa tilaa muiden matkatavaroiden kanssa. Nyt voin ihailla korkokenkiä kauppojen hyllyillä, mutta enää ei tule sellaista tunnetta että nuo ja nuo on heti ostettava. Talvitakkeja olen päättänyt pitää yhden ja käsilaukkuja myös, sitten kun hajoavat ostan uudet. No koruja tykkään yhä kerätä, mutta lähinnä rihkamaa. En kuitenkaan häpeä tuota, koska nuorilla on normaalia se oman tyylin etsiminen, eri asia jos tyyliään ei löydä myöhemminkään mutta kokeilemalla se löytyy. En halunnut että ostelu olisi harrastukseni. Suomessa on jotenkin trendikästä koko ajan kuluttaa ja ostaa, vaikka samoja tuotteita esim. vaatteet ja korut saa muualta halvemmalla. Merkkikosmetiikkaa ostin välillä mutta en huomannut paljoa eroa sen ja halvemman välillä, joten halvemmatkin kosmetiikat kelpaa. Mutta aivan sama kulutustyyli on myös Keski-Euroopassa, jossa monien viikonlopun vietto vietetään ostoskeskuksissa vaikka nähtävänä olis linnoja, palatseja ja vaikka mitä. Minua on auttanut ostelun vähentämisessä myös se että luen vähemmän muotiblogeja ja muotilehtiä kuin aiemmin. En halua antaa mainosten viedä. Nyt ostan mieluiten matkalehden tai vaikka tiedelehden

  • Reply
    Eveliina / Korkkarit rinkassa
    20.11.2017 at 02:02

    En ole aiempaa blogiasi aktiivisesti seurannut, mutta huomaan kyllä selvän eron blogien ”sinän” välillä. Onneksi seurasit sisintäsi! 🙂 Pystyn osittain samaistumaan sinun tarinaasi. Möin mielestäni kaiken ylimääräisen ennen kuin lähdin kahdeksaksi kuukaudeksi reppureissaamaan, loput tavarat vein vanhemmilleni. Reissussa pärjäsin yhden rinkan sisällöllä loistavasti. Välillä tosin jopa odotin, että osa vaatteista kuluisi puhki ja saisi ostaa jotain uutta tilalle. Kotiin tullessani kaivoin vanhoja laatikkojani ja ahdistuin. Möin toisen satsin vaatteitani kirpputorilla. Nykyisin ostan huomattavasti vähemmän, välillä kalliimpaakin, jos vain tiedän, että vaate tai laukku on täydellinen eikä vain ”ihan kiva – ehkä joskus.”

  • Reply
    Teljänneito Jessica
    20.11.2017 at 02:02

    Kyllä rohkeus palkitaan, se vaatii kovasti uskallusta muuttaa asioita hitaasti mutta varmasti! Onneksi se peikko jäi sinua koputtelemaan takaraivoon ja eipä sinunkaltaista fiksua naista ei kelpuuteta kaveriksi vain merkkilaukkujen takia 😉

  • Reply
    Katja/jumalainenseikkailu
    20.11.2017 at 10:14

    Kokemuksia ei todellakaan voi rahassa mitata, ne ovat arvokkaampia, kuin raha. Itsessäni tunnistan kyllä suuren tarpeen omistaa ikioma kaunis koti, jossa viihdyn, enkä luopuisi vanhojenpäivän mekosta tehdystä juhlamekostani tai muistakaan minulle arvokkaista esineistä/vaatteista. Kuitenkaan rahani sijoitan matkoihin, en tavaran tai vaatteiden ostamiseen.

  • Reply
    ss
    20.11.2017 at 19:04

    Toisaalta jatkuva matkustelukin on valtavaa kuluttamista. Itse tunnen siitä jonkun verran huonoa omaatuntoa, vaikka matkustelenkin jonkun verran. Lentämisen hiilijalanjälki on valtava ja turismi pilaa aitoja alkuperäisiä paikkoja maailmassa ja monet turistihotellit roskaavat ylettömästi luontoa jne.

  • Reply
    Kaisa/Life Without Seasons
    21.11.2017 at 01:55

    Se on totta, että raha ei tee onnea vaan ne kokemukset jotka maailmalla tulee vastaan. Ihmiset, kulttuurit, upeat paikat..kaikki mikä jää muistoihin. Tavarasta luopuminen on vapauttavaa! Silloin kun lähdettiin reissuun vappuna 2015 myytiin omaisuus pois ja nyt on vaan rinkat selässä. Ei sitä paljon ihminen tarvitse 😃

  • Reply
    Mari
    21.11.2017 at 02:50

    Hienon muutoksen olet läpikäynyt. Onko ystäväsi pysyneet samoina matkan varrella vai koetko olevasi jotenkin ulkopuolinen nykyään? Varmasti olet löytänyt myös uusia tärkeitä ihmisiä ympärillesi.

  • Reply
    Jenna / Huge passion for life
    21.11.2017 at 21:46

    Parhaimpia elämyksiä ei saa rahalla. Tuollainen muutosprosessi ei varmasti ole ollut helppo, mutta vitsi se on varmasti ollut palkitsevaa. Sun blogia seuranneena voi kyllä todeta, että sun hyvä fiilis ja oman polun seuraaminen on kannattanut. Rohkeus palkitaan!

  • Reply
    Petra / Journey by Petra
    22.11.2017 at 11:10

    On upeaa, miten pystyt katsomaan taaksepäin ja näkemään kaikki muutosprosessin eri vaiheet. Kesällä matkustin yksin Kiinan läpi junassa ja ikkunasta ulos katsoessani mietin, miten ihmeessä minulla on varaa matkustaa junalla kaukana kotoa tuntemattoman maan halki. Sillä hetkellä kokemus tuntui paljon arvokkaammalta kuin sen hinta rahassa mitattuna oli. Postauksesi lukeminen palautti tuon tunteen mieleen ja samalla inspiroi panostamaan rahallisesti oikeiden unelmien toteuttamiseen. On myös ihanaa nähdä miten reissukuvistasi paistaa aito sisäinen ilo!

  • Reply
    Anne / Matkahetket
    23.11.2017 at 12:09

    Olipa kiva lukea tarinastasi! Matkustaminen on myös matka omaan itseensä ja varmasti kun olet noin paljon matkustanut, nähnyt ja kokenut, väkisin siinä muuttuu prioriteetit ja ajatukset. Itse koen, että matkoihin investoiminen on ollut yksi suurimmista pääomista, mitä olen hankkinut elämääni. Vaikka ne noin paljoa olekaan matkustanut. Niitä kokemuksia ja ajatuksia kantaa mukanaan aina, eikä ne jää kaappiin pölyttymään.

  • Reply
    Mimmu / 666places
    24.11.2017 at 12:40

    Tää oli mielenkiintoinen tarina. Ja uskon että monella on siihen helppo samaistua.
    Mua on joskus kiinnostanut kanssa enemmän shoppailu (tosin en käynyt Pariisissa tai ostanut merkkikamaa 🙂 ) ja baareissa käynti ja ei juuri kiinnostanut jäikö rahaa yli ja ainahan sitä sai lainaksi. Huh! Nykyään mua ei kiinnosta shoppailu täällä, ostan paljon mielummin mitä tarvitsen ulkomaan matkoilta ja käytän ”säästyneet” rahat matkoihin!
    En tajunnut ennen kuin rupesin nyt ajattelemaan, että kuin on oikeasti muuttunut suhtautuminen rahaan ja rahan käyttöön. Meinasin eka väittää ihan pokkana et oon aina ollut ”tämmönen” mutta tajusin että damn, oon ollu tyyliin samanlainen tuhlaajatyttö. Tosin mun muutos on tullut itsekseen ja pikku hiljaa, ehkä osittain pakosta? mutta ei pakotettuna.

    Muistan lukeneeni ekan kerran sun blogia kun olit juuri lähdössä tuonne maailmanympärimatkalle ja en muista tarkalleen mitä sanoit (mikä kirjotus oli) mutta jotain että toivot asioiden selviävän tän matkan aikana.
    Mua kiinnostaakin, kuinka sun tulevaisuuden suunnitelmat muuttui tuon matkan aikana/jälkeen ja mitä teet nyt kun matka on ohi?!

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
    24.11.2017 at 21:27

    Aikamoisen muutoksen oot kyllä käynyt, hieno ja inspiroiva tarina oli. Ei se materiaali välttämättä vain sitä onnellisinta onnea tuo vaan ne uudet kokemukset ja elämykset maailmalta. Vaikka pakko myöntää, aika ihanahan tuo vaatehuone on. :’D

  • Reply
    Rosita - Matkaopas Vapauteen
    25.11.2017 at 04:12

    Hieno kasvu- ja muutostarina! Näinhän se menee, että me ihmiset kasvetaan ja muututaan koko elämän ajan. Arvot päivittyvät sekä se mikä tuntuu missäkin kohtaa tärkeältä. Ite oon myös tuhlaillut en niin vaatteisiin ja merkkikamaan, mutta huolettomampaan syömiseen ja juomiseen. Esim. Festarireissut ja bilematkat Suomessa ja Euroopassa kyllä nielivät hyviä summia monen vuoden ajan. Mutta toisaalta niistä nauttikin silloin hurjan paljon. Pääasia, että kuuntelee sitä omaan tunnetta ja on lojaali sisimmälleen, oli se mitä hyvänsä, mitä kulloinkin arvostaa. Ja käyttää rahansa siihen, mikä kulloinkin onnellistuttaa. Siitä syntyy tämän elon ja olemisen mielekkyys. Matkustaminen on kyllä asia mikä avaa silmiä ja sydäntä muutokselle tehokkaammin kuin moni muu juttu <3

  • Reply
    Johanna / Fin Nomads
    25.11.2017 at 06:17

    Aikamoisen muutoksen oot käyny läpi! Ihanaa että lähdit seuraamaan omaa unelmaa ja uskalsit muuttaa kulutustottumuksia. Vaatii varmasti paljon itsekuria varsinkin jos kaveripiiri tykkää kuluttaa rahaa. Vanhempana sitä tulee varmasti muisteltua kaikkia niitä upeita reissuja eikä sitä, montako Pradan laukkua on omistanut vuosien varrella.

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    27.11.2017 at 09:38

    Todella hieno kirjoitus ja mahtava todeta, että olet onnistunut elämänmuutoksessasi. Vuosien varrella ihmisen mieli voi muuttua ja ne asiat jotka ennen oli merkityksellisiä, muuttuu merkityksettömiksi toisten asioiden ajaessa ohi. Itsellä ”ostohysteriä” kulutustavaroihin on loppunut muutama vuosi sitten kokonaan, joskin ruokaan laittamani raha ravintolaelämyksineen on kasvanut. Toki eniten rahaa menee edelleen matkailuun, ja se on tietysti sellainen asia, mistä itse tykkäänkin. Mitä eksoottisimmissa paikoissa käy, yleensä matkakuume siitä vaan kasvaa. Sinä tottavie olet nähnyt viime vuosina paljon erittäin mielenkiintoisia kohteita!

  • Reply
    Erittäin puolueelliset Awardsit - Reason for Season
    28.11.2017 at 17:05

    […] Vuoden stoori: Adalmina’s Adventures, Tuhlaajatytöstä maailmanmatkaajaksi […]

Leave a Reply