Unelmia ja ajatuksia

Unelmien toteuttamisesta

Kun pari vuotta sitten palasin takaisin Suomeen Afrikan matkaltani ja istahdin kotini valkoiselle sohvalle reissussa rähjääntyneissä housuissani, huomasin siltä istumalta, että jokin oli muuttunut. Kodissani oli kaikki kuten ennenkin, mutta minä olin matkallani kokenut jotain niin suurta, että oma arkielämä Suomessa tuntui kuin jonkin toisen elämältä. Sinä aurinkoisena sunnuntaina tuijotin häkeltyneenä ympärilleni ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni mietin todella, mitä haluaisinkaan elämältäni.

Matkani Ugandan ja Ruandan sademetsiin, Kenian ja Tansanian savanneille sekä Seychellien hiekkarannoille oli ollut haaveissani jo kauan, melkeinpä lapsuuden Avara luonto -lauantai-illoista lähtien, mutta varsinkin eroni jälkeen, en uskonut minusta koskaan löytyvän rohkeutta lähteä toteuttamaan unelmaani omin päin. Unelma ei kuitenkaan koskaan jättänyt minua rauhaan, joten vuoden verran asiaa kypsyteltyäni ja tietoa etsittyäni, tiesin, ettei vaihtoehtoja ollut. Minun olisi pakko tehdä tämä matka, tai ajatus siitä ei koskaan jättäisi minua rauhaan. Niinpä yhtenä kesäkuisena iltana kannoin rinkkani Helsinki-Vantaan lentokentälle, ja ojensin kädet täristen lentokenttävirkailijalle lentolippuni kohti seikkailuja.

Ja sillä matkalla tunsin eläväni pitkästä aikaa. Sillä hetkellä, kun Ugandan maaseudulla istuin paikallisen perheen pihapenkissä lasten leikkejä katselemassa. Sillä hetkellä, kun Ruandan sumuisilla vuorilla villigorilla kosketti hennosti jalkaani. Sillä hetkellä, kun eläväisten Nairobin katujen läpi löysin päämäärääni ilman ongelmia. Sillä hetkellä, kun Tansanian luonnonpuistossa heräsin teltassani keskellä yötä ulkoa kantautuvaan leijonan karjuntaan. Sillä hetkellä, kun istuin yksin autiolla paratiisirannalla Seychelleillä ja kuulin vaan meren aaltojen rauhoittavan äänen niiden osuessa rantaan. Sillä hetkellä, kun lensin takaisin kohti Suomea ja huomasin, etten haluaisikaan palata.

A-KSuomeen palattuani (ja malariatarkkailun läpikäytyäni) aloin ymmärtämään, että ehkä meistä jokaisella on yksi suuri intohimo elämässään, se unelma minkä eteen haluaa nähdä vaivaa ja tavoitella sen toteutumista yhä uudelleen ja uudelleen. Toisille se voi olla perheen perustaminen, toisille unelmatyön löytäminen ja kolmansille ehkäpä varallisuuden kasvattaminen – sekä varmasti kaikkea siltä väliltä. Lisäksi joukosta löytyy myös niitä, jotka haluavat jotain tavallisuudesta poikkeavaa – jotain sellaista, jota joutuu ehkä tovin jos toisenkin selittelemään muille. Afrikan matkani jälkeen nimittäin ymmärsin, että haluan elämässäni matkailla entistä enemmän, sillä janoan uusia seikkailuja ja matkoilla koettua vapauden tunnetta, uusiin paikkoihin tutustumista, erilaisten kulttuurien kohtaamista, hetkiä villin luonnon parissa, eteenpäin menoa. Matkoilla jos missä tunnen nimittäin eläväni täysillä.

Matkoihini liittyen olen ehkä eniten kuullut kysymyksen ”miten sinä uskallat?”, mutta sen jälkeen heti hyvänä kakkosena tulee kysymys “Milloin sinä rauhoitut paikoillesi?”. Niin. Vaikka 2015-luvulla elämmekin, tuntuu silti välillä Suomessa ollessa siltä, että meidän kaikkien pitäisi suorittaa elämää saman kaavan mukaan: Lähteä opiskelemaan, löytää elämänkumppani, valmistua, mennä kihloihin, hankkia oma asunto (mielellään omakotitalo), järjestää prinsessahäät ja saada pari lasta. Ja kaikki tämä ennen kuin täytät 30 vuotta. Omalla kohdallani yritin myös tavoitella tätä jokaisen suomalaisen unelmaa aina prinsessahäiden järjestämiseen saakka, mutta eron jälkeen jouduin (onneksi) puntaroimaan vähän tarkemmin sitä mitä elämältäni oikeasti haluankaan. Ja onneksi lähdin matkalle Afrikkaan, sillä tuon matkan jälkeen viimeistään ymmärsin, että meistä jokaisella on lupa tavoitella niitä omia unelmiaan.

You Might Also Like

8 kommenttia

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    15.6.2015 at 21:49

    Noiden jo luettelemiesi kysymysten lisäksi matkabloggaajana tulet varmasti myös saamaan paljon kommentteja myös siitä, että millä rahalla matkustat. Matkustaminen on jotenkin eri juttu kuin vaikka kesämökkiin panostaminen: harvempi kysyy miten Sinulla on varaa kesämökkiin, mutta aika moni hiukan ihmettelee, jos teet useamman ulkomaan matkan vuodessa.

    Me olemme lähestyneet tätä mm. siten, että avaamme yleensä blogissamme myös matkojen kustannukset – emme ota kantaa erikseen siihen, että miten meillä on varaa, mutta kerromme ainakin, ettei sitä varaa nyt aina niin paljoa tarvitse olla.

    • Reply
      Anna-Katri
      15.6.2015 at 22:29

      Hei Pirkko, ja kiva saada sinulta kommentti täällä – olet varmasti yksi Suomen uraa uurtavimpia matkabloggaajia ja maalistasi on huikea!
      Rahakysymykseen olen jo hieman tottunut vastailemaan lifestyle-blogini puolella, ja raha onkin varmasti yksi sellainen aihe, minkä ihmiset usein kokee esteeksi matkustaa enemmän. Omasta mielestäni, aivan kuin sinunkin mielestä, jokainen meistä kuitenkin voi valita elämässään sen mihin taloudellisesti haluaa panostaa. Toisille se on kunnostusta (ja rahaa) joka vuosi kaipaava kesämökki, toisille matkat maailman ääriin erilaisine elämyksineen. Mutta hienoa, että olette tuoneet myös kustannuspuolen enemmän esille blogissanne – ehkäpä se kannustaa niitä vähemmänkin matkailleita lähtemään useammin matkalle, kun kustannukset ei hirvitä enää niin paljoa. 🙂

  • Reply
    Pirjo
    16.6.2015 at 23:51

    Kesäasunnon omistajana piipahdan silloin tällöin jossakin muualla maailmalla.
    Ei se sen kummempaa ole kun hyppää koneeseen vaan.
    Kesäasunnon omistaminen ei rajoita matkustamistani, pitää vaan katsella hieman mihin milloinkin satsaa.
    Perhe on tietysti se ykkösjuttu, mutta yhdessä mennään.

    • Reply
      Anna-Katri
      17.6.2015 at 08:44

      Kiva kuulla, että mökkeilyyn ja matkailuun on löytynyt sopiva balanssi – niinhän se pitäisikin olla, että elämään sisällyttää niitä asioita, jotka tuovat itselleen eniten iloa. 🙂

  • Reply
    Inka
    17.6.2015 at 09:45

    On jotenkin niin inspiroivaa lukea siitä kun ihmiset uskaltaa toteuttaa unelmiaan! Toisaalta kun ajattelee niin eipä siinä mitään sen suurempaa rohkeutta edes pitäisi olla, kunhan tekee niitä juttuja mistä tykkää, mutta siitä huolimatta se on monille yllättävän vaikeaa.

    Oon seuraillu sun seikkailuja silloin tällöin toisen blogin kautta, mutta kiva jos tarinat päätyvät nyt tänne matkabloginkin puolelle. 🙂 Iso peukku eksoottisille kohteille, niistä on superkiva lukea!

    • Reply
      Anna-Katri
      17.6.2015 at 16:02

      Samaa mieltä! Ja hassua Afrikan matkaani liittyen muuten oli, etten kokenut siihen tarvittavan mitään erityistä rohkeutta matkalle lähtiessäni, mutta jälkikäteen muiden kauhistellessa matkaani, aloin miettimään, että olin sittenkin tainnut olla aika rohkea lähtiessäni sinne seikkailulle yksin. 🙂

      Ja ihana kuulla, että olet löytänyt matkajuttuni jo aiemmin, ja nyt vihdoinkin minulla on oikeanlainen kanava matkatarinoilleni – myös niille eksoottisille kaukokohteille. 🙂 Niistä onkin tulossa varmasti tässä seuraavien kuukausien aikana paljon uusia juttuja, sillä sormet oikein syyhyävät päästä vaikkapa Afrikan tai Etelä-Amerikan matkakertomusten pariin.

  • Reply
    Inka
    19.6.2015 at 08:33

    Olisi mielenkiintoista saada postaus siitä, mitä kaikkea esim juuri Afrikan matkalle pakata rinkkaan. Kiitos tästä aivan huikeasta uudesta blogista, matkainsporaatiota kerrakseen! Uusia postauksia odotellaan täällä aina innoissaan. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      19.6.2015 at 08:50

      Kiitos itsellesi, että vierailet täällä! 🙂 Kieltämättä Afrikan matkalle oli hieman haastavaa pakata rinkka, kun omalla matkallani kohteita oli paljon ja sääolosuhteet vaihtelivatkin hurjasti eri paikoissa. Mutta voisin ehdottomasti tehdä jonkinlaisen listauksen siitä, mitä kaikkea mukana kulkikaan, ja mikä oli hyödyllistä ja mikä ei. Luultavasti tosin ehdin postauksen toteuttamaan vasta kesälomamatkan jälkeen, mutta toivottavasti on vielä silloin sinulle ajankohtainen. Ja toki saa kysymyksiä enemmänkin esittää! 🙂

    Jätä kommentti