Maailmanympärimatka Uusi-Seelanti

Uusi Seelanti – uintiretki villidelfiinien kanssa

Vihdoin koitti Uuden Seelannin kiertomatkan viimeinen kokonainen matkapäivä. Kolmeviikkoiseen turneeseen oli sisältynyt vaikka mitä näkemistä ja kokemista, mutta kieltämättä kaiken jälkeen olin salaa onnellinen, että kohta pääsisin hengähtämään muutamaksi päiväksi omiin oloihini ensin Wellingtoniin ja sitten Aucklandiin, kun kiertomatka olisi ohi.

Viimeisen päivän aamuna Pictonissa heräsin aamuvarhaisella, ja suuntasin bikinit shortsiasuni alla paikallisen tour-järjestäjän toimistolle. Edessä olisi nimittäin, jos hyvä tuuri käy, uintihetki villidelfiinien kanssa! Ennen matkaani olin lukenut useamman artikkelin ja blogipostauksen siitä, miten Uudessa Seelannissa, Kaikourassa, voisi päästä kokemaan unohtumattoman hetken villien delfiinien seurassa. Kuitenkin ennen reissuani Uutta Seelantia ravisuttaneet maanjäristykset olivat koetelleet Kaikouraa sen verran kovin, että kiertomatkan stopiksi oli muuttunut Kaikouran sijaan Pictoniksi. Lisäksi koko alueelta oli keskeytetty kaikki valassafarit, sillä maanjäristykset olivat saaneet nämä herkät eläimet suuntaamaan turvallisemmille vesille. Saatoin vain toivoa, että Picton tarjoasi vastaavan kokemuksen kuin mitä olin kuullut Kaikouran delfiineistä.

Ujuttuauduttani tiukkaan märkäpukuun ja käytyäni läpi briiffauksen, hyppäsimme vajaan kymmenen muun matkalaisen kanssa pieneen veneeseen. Veneen kapteeni ja delfiinibongariopas kertoi retkemme kulusta, ja siitä miten käytännössä toimisimme uintiretkillä. Harjoittelimme yhteen ääneen kuinka laulaa snorkkeliin – tämä kuulema samalla kiinnostaisi delfiinejä ja rauhoittaisi niitä, toisin kuin veden kovaääninen louskuttaminen. Hyppääminen veteen oli siis ehdottomasti kiellettyä!

Kohta edessä jo näkyikin leikkisästi vedestä ylös pomppiva delfiinilauma! Ne kisailivat ohi kulkevien veneiden nostattamilla aalloilla, ennen kuin syöksähtivät seuraavan potentiaalisen leikkipaikan luo. Näiden common dolphinien lisäksi saattaisimme matkan aikana nähdä myös isompia pullonokkadelfiinejä, hyvällä tuurilla jopa orcan tai harvinaisen Hector’s dolphinin! Venematkan edetessä näimme lukuisia muita common dolphin -parvia, mutta oppaan mukaan yrittäisimme löytää pullonokkadelfiinien parven, ne kun yleensä ovat uteliaimpia ja leikkisimpiä vedessä pulikoivien kanssa.

Reilun tunnin veneajelun jälkeen emme kuitenkaan olleet nähneet vilaustakaan pullonokkadelfiineistä, niinpä oppaat päättivät kääntyä takaisin satamaa kohti ja päästää meidät uimaan kohdassa, jossa common dolphinit parveilivat. Kohta veneen kylkien vieressä näkyikin sinne tänne sukkuloivia delfiinejä, joista osa innostui hyppimään aaltojen yläpuolelle. Pian tikkaat oli kiinnitetty veneen toiselle puolelle, ja ”go, go, go” käskyjen saattelemana yritimme letkassa edeten päästä veteen mahdollisimman nopeasti. Paksusta märkäpuvusta huolimatta vesi tuntui samantien jäätävän kylmältä koko kropassa, ja pään veden alle painaminen, saati sitten ”laulaminen” snorkeliin oli lähes mahdotonta, kun jokaisella sukelluksella hengitys tuntui kylmyyden voimasta salpautuvan. Parin minuutin pulikoinnin jälkeen meidät komennettiin takaisin veneeseen. Delfiinit olivat kuulema poistuneet paikalta.

Sama tilanne toistui vielä kolme kertaa. Yhdellä kerralla muutama ryhmämme jäsen oli sentään nähnyt vedessä ollessaan delfiinit vilahtavan ohitse, yksi snorklaaja delfiinien sijasta hylkeen. Mutta mistään sanoinkuvaamattoman upeasta luontohetkestä tässä ei voinut missään nimessä puhua. Tuntuikin lähes absurdilta yrittää sännätä veneestä yhä uudelleen veteen mahdollisimman nopeasti. Vielä kun mukaan otetaan jääkylmä vesi ja vain noin metrin näkyvyys, voi olla varma, ettei hetkestä ainakaan pääse kovin pitkään nauttimaan – varsinkin kun otetaan huomioon, etteivät delfiinit todellakaan tulleet kuin ehkä vahingossa veden varassa olevien turistien luokse.

Olin aiemmin tosiaan nähnyt jopa videoita Kaikourasta, jossa kolmekymmenpäinen villien pullonokkadelfiinien lauma leikkii turistien ympärillä ja vaikutti siltä kun turistien sijaan delfiinit olivat niitä, jotka nauttivat eniten. En osaa sanoa, onko Kaikourassa aikoinaan tilanne ollut aina samanlainen, mutta Pictonin jääkylmissä vesissä pulikoidessa tuntui lähinnä vitsiltä maksaa tästä kokemusta ”dolphin swim” nimikkeellä. Retken parasta antia olikin nähdä delfiinien riemu veneestä käsin, mutta heti vedenvaraan joutuessa tuntui siltä, kuin olisin vastentahtoisesti yrittämässä tunkeutua jonnekin, jonne en kuulu.

Yhteenvetona sanoisinkin, että ainakin toistaiseksi villidelfiinien kanssa uiminen Uudessa Seelannissa voi olla parempi jättää väliin, mikäli kohteena on Picton. Jään odottelemaan muiden kokemuksia Uuden Seelannin delfiiniuinneista – hitti vai huti? Vai olisiko parempi jättää delfiinien katselu pelkästään veneestä ihailuun vedessä räpiköinnin sijaan?

You Might Also Like

4 kommenttia

  • Reply
    piia
    16.3.2017 at 13:24

    Moi,
    mä tein vastaavan swimin Kaikourassa ja mulle kokemus jäi mieleen postiivisena, vaikka ensimmäisen uinnin aikana ihan itsekseni kehitin paniikin ja oli pakko nousta veneeseen ensimmäisenä. Olin ensimmäistä kertaa snorkkeli päässä ja meressä ja en vain osannut uida sen kanssa saati houkutella delfiinejä laulamalla tai tekemällä kuperkeikkoja jne. kuten meitä neuvottiin. Delfiinit kyllä uivat niin läheltä, että niitä olisi voinut koskettaa, joten sain kokemuksen ”uimisesta” niiden kanssa. Tein samalla reissulla whale watching -retken ja se oli minusta pettymys, sillä (ymmärrettävästi toki) jäätiin aika kauas valaasta ja siitä näki vain pienen palan selkää.

    • Reply
      Anna-Katri
      21.3.2017 at 06:21

      Kaikourasta minäkin olen kuullut paljon hyvää, mutta nyt maanjäristysten vuoksi retki tehtiin tuolta Pictonista. En tiedä, onko tämä juuri syy, miksi oma kokemus oli pienoinen pettymys… Mutta tuo sinun kokemus kuulostaa mielettömän hienolta, olet onnekas kun pääsit sellaisen kokemaan!

  • Reply
    Timo
    2.10.2017 at 12:34

    Jos on muutaman päivän välilasku Christchurchissa, niin ehtiikö siinä tekemään mitään hienoa? Onko Pingviinejä lähistöllä?

    • Reply
      Anna-Katri
      2.10.2017 at 21:05

      Hmm, näyttäisi google mapsin perusteella olevan hieman liian pitkä matka päiväretkelle Christchurcistä tuonne Pictonin villidelfiinipaikkaan. Kannattakin vähän tsekkailla missä retkiä tällä hetkellä järjestetään – silloin kun olin itse siellä, oli kaikki vielä hieman sekaisin järistysten vuoksi eikä aiemmin järjestettyjä toureja esim. Kaikourassa ollut tarjolla ollenkaan. Pigviinejä voi kyllä bongailla monesta eri paikkaa, joten uskaltaisin veikata että niitä myös Christchurcin lähistöltä löytyisi. Suosittelen hankkimaan vaikkapa Lonely Planetin sähköisen version – se on kätevä myös matkalla mukana! Ja paikan päältä löytää kyllä hyvin infoa!

    Jätä kommentti