Yksi bucket list -haaveeni on ollut vierailla mystisessä kiiltomatojen luolassa Uudessa Seelannissa. Kun Uuden Seelannin kiertomatkani aikana sain tietää, että yhtenä stoppina matkalla olisi Waitomo, tuo kiiltomatojen luvattu pikkukaupunki, en aikaillut. Halusin nimittäin ehdottomasti bookata heti ensimmäisen retken Waitomosta löytyviin luoliin, joiden pimeydessä voi nähdä tuhansia tähtitaivaan lailla kimmeltäviä kiiltomatoja.
Waitomossa hyppäsin päiväretken järjestäjän minibussiin muiden kiiltomatointoilijoiden kanssa ja vajaan puolen tunnin ajomatkan jälkeen tulimme rehevän metsän siimeksessä olevalle luolan suuaukolle. Saimme turvakypärät päähämme ja hetkisen otsalamppua testailtuani askelsin oppaan johdolla luolaan. Jo ensimetreillä luolan pimeys tuntui sokaisevan näköni lähes kokonaan, eikä ihme, sillä ainoana valonlähteenä toimivat yhä syvemmälle mentäessä enää vain otsalamppujen kapea valokeila. Pienen kävelymatkan jälkeen jouduimme sammuttamaan otsalamppumme: mutta kun silmät tottuivat pimeyteen, alkoi yläpuolelta luolan katosta erottaa kiiltäviä pisteitä. Nämä ainoastaan Uudessa Seelannissa elävät kiiltomadot houkuttelevat saaliin luoksensa valonsa avulla.
Infotuokion jälkeen saimme sytyttää otsalamput uudelleen, jotta näkisimme kulkea yhä syvemmälle luolan uumeniin. Eteenpäin kulkiessa luolan pohjalla oleva vesialue tuntui vain kasvavan ja kun läheisen vesiputouksen ääni alkoi voimistumaan, siirryimme varovaisesti luolassa meitä odottaneen kumiveneen kyytiin. Hetken aikaa ehdin jo jännittämään kuinka läheltä vesiputousta reittimme kulkisikaan, mutta opas vakuutti, ettemme menisi luolassa liian pitkälle. Pian tulikin taas käsky sammuttaa otsalamput ja kumivene jatkoi etenemistä pilkkopimeydessä. Jokainen kyydissä olija istui hiirenhiljaa paikoillaan, ympäriltä kuului ainoastaan vesiputouksen solina ja silloin tällöin kumiveneen hiljaisen etenemisen aikaan saama veden liplatus. Olo tuntui oudolta pilkkopimeydessä, aivan kuin silmien ympärille olisi laitettu side, jonka takaa ei nähnyt mitään. Täytyi vain luottaa siihen, että kohta näkökentässä näkyisi jotain.
Ja kun ensimmäisen kerran näin pimeyden jälkeen luolan katossa loistavat miljoonat kiiltomadot, en voinut uskoa näkyä todeksi. Kiiltomadot välkkyivät mustan luolan uumenissa kuin kirkas tähtitaivas ja niiden valo välkehti unenomaisesti alapuolella olevasta peilikirkkaan veden pinnasta takaisin ylöspäin. Oli kuin olisin astunut keskelle salaperäisen sadun lavasteita, niin epätodellinen näky oli. Aivan kuin kattoon olisi viritetty tuhansia pieniä led-valoja, joista osa loista kirkkaampana kuin toiset ja osa taas välkehti enemmän vihreänä kuin kirkkaana. Aika tuntui pysähtyvän kokonaan kun yritin saada katseeni tarkentumaan yhä uudelleen tämän luonnonihmeen aikaan saamaan näkyyn. Ja jokaisen pienen mutkan jälkeen edessä vaikutti olevan vieläkin upeampi näky.
Kun opas kuiskasi meille hiljaa kääntyvämme nyt takaisin lähtöpisteeseen, olisin halunnut pysäyttää veneen siihen paikkaan. Kiiltomatojen valoshow oli niin ihmeellinen, että sen taianomaisessa tunnelmassa olisin mielelläni viettänyt vielä pidemmänkin ajan. Takaisin kohti luolan suuaukkoa kulkiessani en voinut muuta kuin vain todeta kuinka upeita paikkoja maailmasta löytyykään.
No Comments