Maailmanympärimatka Zimbabwe

Zimbabwe – Victorian vesiputouksilla

9.12.2016

img_5659_cape-to-nairobi img_5640_cape-to-nairobi img_5658_cape-to-nairobi img_5636_cape-to-nairobi img_5662_cape-to-nairobi img_5666_cape-to-nairobi img_5674_cape-to-nairobi img_5692_cape-to-nairobi img_5668_cape-to-nairobi img_5739_cape-to-nairobi img_5696_cape-to-nairobi img_5745_cape-to-nairobiSambiassa luksusmaisen hotellielämän viettämiseen oli myös pelkän upgreidauksen lisäksi toinenkin syy: Botswanassa satuttamani varvas esti minulta aktiiviurheilut, juuri ne, mitä Sambia ja sen sydämenä toimivat Victorian putoukset tarjoavat ympäristössään. Alunperin jo varaamani aamu-uinti vesiputouksen huipulla huimilla näkymillä varustetussa Devil’s Pool altaassa oli siis pakko perua, eikä muutenkaan vesiputouksen huimat urheilumahdollisuudet kiehtoneet, joten päätinkin käyttää aktiviteeteistä ylijääneet rahat itseni hemmotteluun.

Mutta koska Victorian putoukset ovat näkemisen arvoiset, lähdin yhtenä päivänä kahden matkaystäväni kanssa kiertämään niin Sambian kuin naapurimaa Zimbabwen puoleiset putoukset. Sambian puolella neljänkymmenen asteen kuuman kostea helle pakotti askeltamaan luonnonpuiston poluilla varsin maltillista tahtia (eikä varpaani olisikaan nopeampaa tahtia sallinnut), ja karun kuiva ympäristö ei tarjonnut luonnoltaan paljoa yllätyksiä. Kaiken lisäksi kuivan kauden aikaan Sambian puoleiset vesiputoukset olivat lähes kuivuneet kokonaan – poissa olivat valokuvissa näkemäni valtoimenaan suihkuavat putoukset, ja tilalla oli muutama hassu pikkunoro. Kauempaa saattoi kuitenkin nähdä vesimassojen valtavan voiman, mutta ne sijaitsivat kauempana Zimbabwen puolella.

Niinpä lähdimmekin hiljakseen kävelemään kohti Zimbabwen rajaa, ensin ylittäen jalkaisin kuuluisan Zambezi-joen yli kulkevan sillan, ja lopulta rajamuodollisuuksien jälkeen päätyen Zimbabwen Victorian putousten luonnonpuiston porteille. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin jo niin nääntyneitä parin kilometrin kävelystä helteessä, joten luonnonpuistoon päästessämme suurimpana houkutuksena toimikin puiston ravintolan viilennyslaitteet – herkullisesta menusta puhumattakaan. Ravintola osoittautuikin leirisapuskojen jälkeen oikeaksi kulinariseksi yllätykseksi, ja pakko myöntää, että raikas fetasalaatti ei ole tainnut koskaan maistua näin hyvältä. Vielä kun lasiin kaadettiin kylmää etelä-afrikkalaista valkoviiniä, tuntui utopistiseltä, että olin Zimbabwen kaltaisessa maassa, ja nauttimassa tälläisista herkuista.

Vajaa pari tuntia kuluikin ravintolassa kuin siivillä jutustellen ja voimia keräillen, mikä tulikin tarpeeseen ennen Zimbabwen Victorian putousten patikointipoluille suuntaamista. Ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen maisemat alkoivat muuttua yhä sademetsämaisiksi ja vesiputousten pauhu yhä kovemmaksi. Vesihöyry leijaili ilmassa viilentäen hellesäätä täydellisesti, samoin kuin varjopaikkoja tarjosi välillä hämyisään sademetsään sukeltava polku. Eikä pitkälle tarvinnut kävellä ennen kuin edessä avautuikin huimat Victorian putousten näkymät – tämä oli sitä, mitä olin etukäteen odottanutkin näkeväni! Kalliojyrkännettä pitkin syvyyksiin syöksyvät vesimassat nostattivat ilmaan sakean sumupilven, eikä niiden valtava voima jäänyt tuntumatta edes kauempaa tarkkailtuna. Näkymän mahtipontisuutta vain lisäsivät taustalla tummuva ukkostaivas ja sen lähettämät salamat. Kohta ukkoskuuron sateet sekoittuvat vesihöyrypilveen, ja olimme pian läpimärkiä. Mutta jostakin syystä se ei haitannut. Tuntui jotenkin vapauttavalta olla niin käsin kosketeltavasti yhteydessä luonnon kanssa – keskellä Zimbabwen sademetsää vesiputouksia ihailemassa.

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    10.12.2016 at 10:49

    Oijoi! 🙂 Siitä on lähes tasan vuosi kun me olimme tuolla ja tosiaan ihan yhtä kuivaa oli silloinkin Sambian puolen putouksilla. Onneksi Zimbabwen puolen putouksissa riittää aina ihasteltavaa.

    Toivottavasti varvas paranee pian! 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:08

      Muistankin teidän postaukset autoretkestä ja niistä rajanylityksistä! 😀

  • Reply
    Eeviregina
    12.12.2016 at 23:57

    Meidän käynnistämme on jo vuosia, mutta sitä uuden vuoden aattoa muistelemme vieläkin! Oliko Zimbabwen sademetsissä vielä niitä pieniä apinoita? Mitä lie olivat, mutta niitä hyppeli kymmeniä pitkin puita päidemme yläpuolella.

    • Reply
      Anna-Katri
      30.1.2017 at 02:05

      Huh, varmasti upea paikka ollut viettää vuoden vaihtumista! Ei ollut apinoita ainakaan noilla poluilla missä itse kuljin, liekö vaikutusta ollut asiaan ukkoskuurolla?

Leave a Reply