Menu
Arki matkojen välillä

10 kysymystä kesästä

Elokuu on vaihtunut syyskuuksi ja taitaa olla korkea aika myöntää, että kesä alkaa oikeasti olla ohi. Kalenterinlehteä kääntäessäni en voinut olla samalla miettimättä, että voiko siitä oikeasti olla jo puoli vuotta, kun suuntasin maaliskuun alussa viimeisimmälle ulkomaan matkalleni? Koko tämä paikoilleen pysähtynyt maailman tilanne tuntuu oudolta, sillä en edes muista milloin olisin aiemmin viettänyt kesää ja kesälomaa Suomessa, sillä aina aiemmin ovat seikkailut maailmalla kutsuneet. Mutta kai tähän tilanteeseen on jotenkin jo alkanut tottumaan ja turtumaan, vaikkakin kaukokaipuu silloin tällöin päätään toki nostaa.

Bongasin vähän aikaa sitten Jonnan blogista kivan postauksen vastailla kesään liittyviin kysymyksiin, joten tässäpä pientä katsausta, miten kesäni Suomessa onkaan sujunut:

1. Suosikkiravintolasi tänä kesänä?

Yksi ihanimmaksi ravintolakokemukseksi taisi lopulta nousta Tertin kartanon oman huoneen terassilla nautittu illallinen juhannusaattoa edeltävänä iltana. Jotenkin siihen hetkeen kiteytyi Suomen kesä parhaimmillaan auringonlaskuineen. Ja vaikka tilasinkin illalliseksi vain pieneen nälkään useampia alkupaloja maistelumielessä, oli noista jokainen annos jotenkin erityinen ja koko kattaus kesäisen kaunis. Siihen päälle kun laitetaan vielä ystävällisen mutkaton ja koiravieraankin huomioiva palvelu (ja koiraherkut), niin tästä on hankala laittaa paremmaksi.

2. Ihanin kotimaan matkakohde?

Ehdottomasti Naantali! Olin vain niin fiiliksissä tästä merenrantakohteesta ettei tosikaan. Osuutta asiaan varmasti oli trooppisen helteisellä säällä, mutta huomasin siellä ollessani myös miettiväni tosissaan, kuinka ihana Naantalin vanhakaupunki voisikaan olla syksyn ruskassaan tai talven tunnelmavaloissaan. Yövyin Naantalin ehkäpä parhaimmalla paikalla ihan satamarannassa olevassa kahvila-ravintola ja hotelli Amandiksessa*, jossa pääsin nauttimaan niin välipalaa, illallista kuin aamiaistakin maailman parhaimpien makeiden ja suolaisten vohveleiden muodossa.

Naantalin vanhan kaupungin kylpiessä ilta-auringossa kävelin sen mukulakivikatuja pitkin ja ihastelin pastellinvärisiä hurmaavia pieniä puutaloja sekä kurkin sisään houkutteleviin myymälöihin ja kahviloihin. Myöhemmin kävin vielä ihmettelemässä Naantalin vanhaa kirkkoa, ja sen pihalla pyöriessä tuntui hetkellisesti siltä, kuin olisin ollut reissussa jossakin päin maailmaa historiallisella kohteella, niin vaikuttavalta rakennus tarinoineen tuntui. Siihen päälle kun lisätään vielä auringonlaskun ihastelu Amandiksen terassilta ja edessä olevien satamassa parkissa olevien veneiden juhlahumu, tuntui siltä etten vain voinut olla hymyilemättä.

* majoitus saatu.

3. Mikä oli mieleenpainuvin viikonloppu kesältä?

No tuon Naantalin viikonlopun rinnalle voisin nostaa juhannuksen Pohjois-Savossa, jossa ensin vietin yhden yön idyllisessä Tertin kartanossa ja jatkoin siitä matkaa vanhempieni luokse kesän viettoon. Lisäksi yksi alkukesän viikonloppu Helsingissä nousee mieleen – perjantai-iltana suuntasin koirani kanssa rennolle puistopiknikille Mustikkamaalle koiraseurueen kanssa. Se alkuilta oli jotenkin ihanan rento ja tunnelmaltaan niin välitön, ja kaiken sen kevään kotona yksin olemisen jälkeen tuntui niin kivalta nähdä kavereita ja olla “ihmisten ilmoilla”. Vaikka koirilla tulikin hieman erimielisyyksiä nakkipaketin jaosta, niin tuo piknik-ilta oli kyllä kerrassaan aivan täydellinen!

4. Mikä oli kesän paras hankinta?

Auto. Siis en ollut oikeasti edes ikinä haaveillut omasta autosta, mutta kun korona iski ja reissuun ei päässyt, alkoi tutut lähikulmat pikkuhiljaa kyllästyttää ja huomasin miettiväni kuinka paljon enemmän vapautta ja ennen kaikkea liikkumismahdollisuuksia auto toisikaan. Kesällä testailin varovaisesti auton käyttöä vuokra-auton turvin, ja kun vakuutuin sen tuomista mahdollisuuksista (ja omista ajotaidoista), päätin heinäkuun lopulla palauttaa vuokra-auton ja hankkia itselleni ihan oman auton leasing-sopparin turvin.

5. Lempiasusi kesältä?

Tää on helppo. Joogapantsit ja urheilutoppi. Niillä vedin menemään kodin lisäksi lähes kaikkialla muulla (kodin ulkopuolelle mennessä laitoin päälle tosin joskus jonkun puseron säästä riippuen). Jalkaan valkoiset tennarit ja olalle laukku, josta löytyi aina ainakin koiran nameja ja kakkapusseja. Muutamina kesäisinä päivinä päälle eksyi myös mekko, mutta ei ole luottovaatteiden joogapantsien voittanutta.

6. Mitä jäi bucket listiltä seuraavalle kesälle?

Heti alkuun voin paljastaa, ettei minulla ollut tälle kesällä yhtikäs mitään bucket listillä. Sellaisen olen tehnyt matkoja maailmalla silmällä pitäen, mutten koskaan Suomen varalle. Pitäisi varmaankin. Nimittäin huomasin, että varsinkin tänä kesänä bucket listalta olisi voinut löytyä vaikkapa niinkin erikoisia asioita kuin lempijätskitötterön syöminen meren rannalla, köllöttely kotisohvalla koiran kanssa, päiväretki johonkin lähiluontokohteeseen, pinkin auringonlaskun ihailu, kiiretön kesäpäivien vietto vanhempieni kanssa, kotiin tilattu vegaanibrunssi Oh My Goodnessilta, kauniiden kartanorakennusten ihastelu tai eronneiden sinkkukerhon ilta terassilla. Hahha. No seuraavaa vuotta ja kesää silmällä pitäen taidan koota sen reissujen bucket listan lisäksi ihan vain kotioloihin tarkoitetun vastaavan listan.

7. Mikä biisi muistuttaa tästä kesästä?

Jaahas. Varmaankin monet TikTok-trendibiisit, jotka pauhasivat joka paikassa, ja myös autoradiossa tämän tästä. Mutta sanotaan vaikka, että Trevor Danielin ja Selena Gomezin Past life. Spotifyn soittolistoista eniten taisi olla luukutuksessa joko jokin peaceful piano covers tai sitten leidit lavalla potpurin biisit. Aikamoinen musiikkivalikoima.

8. Suosikkikesäruokaa?

Ehdottomasti isäni grillaamat herkut uusien perunoiden tai perunasalaatin kera. Ja lisäksi Cafe Torpanrannan valkoviini. No questions.

9. Mikä oli yllättävintä tässä kesässä?

No varmasti se, etten reissannut ulkomaille kertaakaan! Blogin kautta tuli loppukesästä kutsu Riikaan, mutta aikataulujen yhteensopimattomuuden vuoksi sitä siirrettiin, ja nyt syyskuun puolella en taas tiedä mitä miettiä matkojen suhteen. Yllättävää olikin ehkä huomata se, että vaikka kesällä reissuun olisi voinut ihan valtion luvan kanssa lähteä muutamiin Euroopan kohteisiin, en käyttänyt tilaisuutta hyväkseni. Jotenkin se tuntui turhalta – olinhan noissa maissa jo aiemmin reissannut, enkä nähnyt koronatilanteessa matkailun tuovan mitään lisäarvoa noille aiemmille reissuilleni ja jotenkin samalla en halunnut omalla esimerkilläni ainakaan kannustaa ihmisiä liikaa reissukuumeiluun tai -riskeihin. Toki myönnän, että välillä vilkuilin muutamien kaukokohteiden, kuten Balin, tilannetta, todeten aina uudelleen itselleni, ettei nyt vain ole oikea hetki matkustaa. Niiden seikkailujen aika on sitten myöhemmin.

10. Mikä kesässä 2020 oli parasta?

Oma koti. Mun pikkukoira. Munkka. Kävelylenkit meren rannalla. Aurinko. Ystävät ja perhe. Uuden oppimisesta innostuminen ja sitä kautta itsensä löytämisen uudelleen aloittaminen sitten maailmanympärimatkan. Ajatus siitä, miltä tulevaisuus voisikaan näyttää.

Mitä sun kesään kuului?

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

4 Comments

  • Tuli käytyä lapissa ensimmäistä kertaa kesällä ja hämmästyin hyttysten vähyydestä. Olin odottanut, että niitä olisi ollut vastassa todellinen armeija, mutta niitä oli todella vähän. Tosin oltiin matkassa vasta elokuun puolenvälin paikkeilla, joten ilmeisesti pahin aika oli mennyt ohi. Tykättiin kyllä niin paljon, että nyt ruska-aikana pitää lähteä uudestaan patikoimaan. Täytyy toivoa, että aurinkoisia tai edes sateettomia päiviä olisi mahdollisimman paljon.

    Reply
    • Anna-Katri
      20.9.2020 at 11:16

      Ruska ja lappi kuulostaa kyllä upealta yhdistelmältä – ehkä joskus itsekin päädyn sinne reissuun tähän aikaan vuodesta! 🙂

      Reply
  • Anonyymi
    6.9.2020 at 23:20

    Täältä löytyy ainakin yksi pitkän linjan blogisi lukija, joka on ihan rehdisti toivonut että joku vaikka vähän kannustaisikin ulkomaille ja loisi sitä kuumetta 😉
    Nimittäin kesän aikana tulin jotenkin tosi surulliseksi huomatessani, että kukaan – ei niin kukaan, missään – viitsinyt tai halunnut mainita mitään matkustamisesta, ainoastaan kannustettiin kotimaan reissuihin ja vannoutuneimmatkin trävellääjät olivat yhtäkkiä kadottaneet kaukokaipuunsa. Tuli sellainen olo, että puoliksi sanotaan niin vain koska se on hyväksyttävää ja halutaan suojella omaa imagoa/brändiä/olla vastuullisia yms. Meni vähän maku koko somesta tämän kevään koronahysterian takia…
    Myönnetään, itsekään tätä en omalla nimellä viitsi kirjoittaa juuri koska ajojahti on ollut aika kova reissaajia kohtaan. Itse olen alusta asti pitänyt Suomen virallista linjaa aivan liian tiukkana ja nyt syksyä kohden valittu linja alkaa näyttää yhtä kestämättömämmältä. Toivottavasti se muuttuu pian! Onneksi meillä ei ole sinänsä estoja matkustamisen suhteen, joten olen päässyt reissaamaan Euroopassa mukavasti, mutta kun ihmiset on peloteltu olemaan menemättä, niin eihän kukaan liiku mihinkään, ja tämä näkyy kyllä lentojen harvenemisena.
    No mutta kuitenkin, tänäkin poikkeuksellisena kesänä blogiasi on ollut kiva lukea kun aiheesta riippumatta teet sen rehellisesti ja kirjoituksesi tuntuvat juurikin aidoilta, mikä on edelleen jokseenkin harvinaista herkkua somessa. Jatka samaan malliin ja ihanaa alkanutta syksyä sinulle 🙂

    Reply
    • Anna-Katri
      20.9.2020 at 11:15

      Ei se kaukokaipuu ainakaan osaltani minnekään hävinnyt, mutta kuitenkin koin, ettei nyt ole oikea aika reissata tai ainakaan kannustaa muita harkitsemattomasti reissuille lähtemään – oma kokemukseni koronan vaikutuksesta matkailuun kun oli keväällä aika raju, eikä tälläkään hetkellä voi kovin tarkasti ennustaa miten eri maat muuttavat koronakäytäntöjään tai lentoyhtiöt lentojaan. Tokihan nytkin reissuun pääsisi, mutta itse mieluummin odottelen että oikeasti pääsen niihin kohteisiin, jotka kiinnostavat, enkä vain reissaa reissaamisen takia kuten ehkä aiemmin olen tehnyt. Kyllähän tämä välillä turhauttaa ja ahdistaakin vain kököttää Suomessa, mutta näillä mennään.
      Mutta kiva kuulla, että vaikka tuoreita reissujuttuja en ole päässyt täällä julkaisemaan, löytyy sentään jotain tarttumapintaa näistää jutuistani – ja tosiaan olen aina pyrkinyt kirjoittelemaan tänne tuntojani niin reissuilta kuin nyt kotona ollessakin mahdollisimman rehellisesti ja avoimesta. Kiitos siis kommentista, ja kauniita syyspäiviä sinne! 🙂

      Reply

Leave a Reply