Afrikan kaikki maat käyty!

Vihdoin ja viimein viime vuoden lopulla olin siinä tilanteessa, että pystyin ilmoittamaan yhden unelman toteutuneen. Nimittäin marraskuussa 2022 matkustin kahteen viimeiseen Afrikan itsenäiseen valtioon ja niiden myötä pystyin merkitsemään matkalistalleni käyneeni kaikissa Afrikan 54 maassa! Noissa maissa on kyllä ollut seikkailua kerrakseen ja niistä riittäisi tarinoita vaikka ihan omaksi kirjakseen, mutta otetaan ensin pieni läpileikkaus matkoihini Afrikan mantereelle.

Ensikosketus Afrikkaan

Ensimmäinen Afrikan maa, johon matkustin, oli kohdallani Egypti vuonna 2013. Nappasin edulliset lennot suomalaisten suosimaan lomakohteeseen Hurghadaan, josta rantapäivien ja aavikkoseikkailujen vastapainoksi tein päiväretken pääkaupunki Kairoon näkemään Gizan pyramidit – jotka olivat aloittelevalle matkailijalle yksi unohtumaton näky!

Saman vuoden kesällä olin jo saanut rohkeutta soolomatkailuun, niinpä suuntasin pitkään unelmoimalleni matkalle Afrikan keski- ja itäosien luontokohteisiin. Ugandassa ja Ruandassa pääsin kokemaan vaelluksen sumuisten vuorten vuorigorillojen luo, kun taas Keniassa ja Tansaniassa viiletin safarilla Avarasta luonnosta tutuissa maisemissa yöpyen teltassa keskellä kansallispuistoja. Lopuksi suuntasin vielä Seychelleille karistamaan safaripölyt taakse ja nauttimaan paratiisisaarista sekä tietenkin näkemään jättiläiskilpikonnia.

Seuraava Afrikan reissuni suuntautui vuorostaan mantereen länsiosaan vuonna 2015, jolloin reissasin Gambiassa sekä sen naapurimaissa Senegalissa ja Guinea Bissaussa. Jälkikäteen näen itsessäni tiettyä naiiviutta tuolla reissulla “hyväntekijänä”, mutta onneksi olen niistä ajoista oppinut ja nykyisin yritän toimia vastuullisemmin niin matkan suunnittelun, paikallisten ymmärtämisen kuin vaikkapa kuvien julkaisemisen suhteen.

Noiden reissujen lisäksi palasin töiden puitteissa vielä Ugandaan lyhyelle matkalle. Mutta sanomattakin selvää, että näiden Afrikan matkojen myötä alkoi tuntumaan siltä, että haluan nähdä tätä valtavaa maanosaa lisää!

Mailmanympärimatkalla Afrikan etelä- ja itäosissa

Niinpä maailmanympärimatkaani suunnitellessa oli reissun alkuvaiheen pääpaino ehdottomasti Afrikassa, jossa halusin reissata useamman kuukauden putkeen. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui kauan haaveilemani mystinen Madagaskar, joka oli omalla tavallaan upean erikoinen kohde. Sieltä matkani jatkui Etelä-Afrikan kautta Lesothoon, Mozambikiin ja Swazimaahan (nykyiseen Eswatiniin) ennen kuin aloitin Kapkaupungissa pitkän kiertomatkan overland truckilla aina Nairobiin saakka.

Ja en voi sanoin kuvailla mikä huikea kokemus tuo seikkailu läpi Afrikan luonnonpuistojen olikaan! Teltta pystytettiin matkapäivän päätteeksi ties mihin paikkoihin keskelle ei mitään, ja teltasta ulos mennessä piti olla valppaana ettei törmää hyeenaan tai virtahepoon – tai pahimmillaan leijonaan! Kaiken kruunasi yöllinen upea tähtitaivas, savanneilta kantautuvat villin Afrikan äänet sekä tietysti myös uudet matkaystävät, joiden kanssa nämä elämykset pääsi jakamaan.

Matka kulki tosiaan Kapkaupungista Etelä-Afrikan länsirantaa Namibiaan, josta muodostui kertaheitolla yksi all time favourite -matkakohteeni karun kauniiden maisemien ja runsaiden villieläinbongausten puolesta. Namibiasta suunta otettiin kohti Botswanan rehevämpiä maisemia, ja kulkupeli vaihtui välillä niin pieneen kanoottiin kuin pienkoneeseenkin, jotta päästiin yhä syvemmälle villiä luontoa. Botswanan bongailujen jälkeen reitti kulki Sambiaan ensin Victorian putouksille, josta kävin jalkaisin rajan yli Zimbabwen puolella näkemään putoukset myös siltä puolen – ja onneksi tein tämän, sillä tuohon vuodenaikaan putoukset olivat parhaimillaan juuri Zimbabwessa.

Sambiassa aikaa tuli vietettyä myös South Luangwan luonnonpuistossa ennen kuin auton nokka osoitti Malawiin. Malawissa leirielämää vietettiin Malawijärven rannalla kunnes vuorossa oli minulle jo entuudestaan tuttu Tansania. Tällä kertaa kuitenkin matka vei ensin Tansanian itärannikolle, josta matka jatkui lautalla Sansibarille ennen kuin palattiin takaisin itselleni jo tuttuihin maisemiin Serengetiin ja Ngorongoroon. Sieltä otettiin viimeisinä matkapäivinä suunta Kenian puolelle aina maan pääkaupunkiin Nairobiin, jossa oli aika sanoa hyvästit uusille ystävälle sekä siihen mennessä merkityksellisimmälle seikkailulle!

Piipahduksia Afrikan kamaralle

Maailmanympärimatkan jälkeen vuosina 2017-2018 tein muutamia yksittäisiä matkoja Afrikan kamaralle. Uutena kohteena näistä oli Marokko, jossa vietin aikaa niin pienessä surffikylässä kuin Marrakechissä. Lisäksi palasin jo kolmatta kertaa Tansaniaan – tällä kertaa blogini seuraajien kanssa näyttämään heille omia suosikkipaikkojani tästä luontoelämysten luvatusta maasta.

Koronakurjimuksen keskellä tein päätöksen tavoitella vierailua kaikissa maailman maissa, niinpä kesällä 2021 Pakistanin reissun muuttuneiden matkasuunnitelmien vuoksi aloin haarukoimaan uusia tuntemattomia kohteita kartalta ja tällä kertaa sormi osoitti Afrikan sarveen – Djiboutiin ja Somaliaan, jotka sillä hetkellä olivat jo avautuneet matkailijoille. Pääsin vierailemaan Djiboutin upeissa elokuvalavasteinakin käytetyissä maisemissa sekä tutustumaan Somalimaassa useampaan eri kohteeseen, joista erityisesti Laas Geelin kalliomaalaukset tekivät vaikutuksen.

Pandemian jälkeen haasteellista matkantekoa

Djiboutin ja Somalian jälkeen aloin vakuuttumaan siitä, että Afrikan suuri seikkailu kutsuu ja todella. Niinpä syksyn 2021 käytin järeään matkasuunnitteluun ennen kuin loppuvuodesta lähdin useamman kuukauden kiertomatkalle Afrikkaan. Alkuperäinen haaveeni oli matkata maata pitkin aina Gibraltarilta Kapkaupunkiin, mutta sehän ei tietenkään pandemian jälkimainingeissa ollut edelleenkään mahdollista kun suurinpiirteinen joka toinen reitillä oleva valtio piti edelleen maarajojaan kiinni. Niinpä jouduin luovimaan useamman erilaisen reissupätkän turvin ja säätämään kyllä enemmän kuin koskaan ennen matkan toteutumisen kanssa. Reissusuunnitelmat myös muuttuivat useasti.

Tällä reissulla vierailin seuraavissa maissa: Norsunluurannikko, Nigeria, Benin, Togo, Ghana, Burkina Faso, Mali, Niger, Tunisia, Algeria, Mauritania, Kap Verde, Guinea, Liberia, Sierra Leone, Burundi, Etiopia ja Sudan. Koska nettiyhteydet ja turvallisuustilanne noissa monessa maassa oli mitä oli, jäi arkistojen syövereihin monen monta reissutarinaa julkaistavaksi tänne blogin puolelle. Sentään kaikista taisin saada edes jonkinlaisen matkakertomuksen julkaistua Instagramin puolella.

Lisää Afrikkaa kiitos

Ei näköjään edes edellisen reissun haasteet saaneet minua unohtamaan Afrikkaa matkailumielessä, niinpä ennen kuin huomasinkaan, olin kotiin palatessani suunnittelemassa seuraavaa pidempää reissua vuodelle 2022. Lopulta kuitenkin jouduin toteamaan, että joutuisin logistisista seikoista johtuen, mutta myös työn puolesta, pilkkomaan tämän reissun ainakin kahteen osaan, sillä useammassa näissä kohteessa matkan teko oli haastavaa eivätkä etätyöt todennäköisesti onnistuisi ihan kaikkialla.

Ensimmäinen reissurupeamani kohdistui erityisesti Länsi-Afrikan keskiosien maihin, joista aloitin matkanteon sulkeutuneesta ja tuntemattomasta Päiväntasajaan Guineasta. Siellä tosin ihastuin Biokon saaren kansallispuiston maisemiin – mustahiekkaista merenrantaa, vehreää sademetsää, useita vesiputouksia eikä turistin turistia. Mun mielestä paratiisin tunnuspiirteet täyttyivät täällä heittämällä!

Päiväntasaajan Guineasta jatkoin Kameruniin viettämään aikaa maan pääkaupungissa Doulassa sekä näkemään Tarzan-elokuvan kuvauksissa käytetyn, mutta silti tuntemattoman sademetsän keskeltä syöksevän Ekom-Nkaman vesiputouksen. Kamerunista haaveilin matkan tekoa maata pitkin Keski-Afrikan tasavallan eteläosien Dzanga Bain kansallispuistoon, mutta turvallisuustilanteen vuoksi jouduin tämän skippaamaan. Niinpä siirryin seuraavaksi turvallisemmille vesille Gaboniin, jossa jatkoin matkaa pääkaupungista Librevillestä syvälle Loangon kansallispuiston – haaveenani oli nimittäin nähdä niin tasankogorillat kuin afrikanmetsänorsut.

Gabonista erilaisten lentoreittiuusimisien vuoksi matkustin lopulta Angolan pääkaupunkiin Luandaan, josta onnistuin lopulta jatkamaan matkaa Sao Tomen ja Principeen. Tuo pieni Afrikan saarivaltio, erityisesti sen pienen pieni Principen saari teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Jos joku paikka pitäisi salata muilta matkailijoilta se olisi ehdottomasti tämä – koskematon paratiisisaari, josta harva tietää.

Ja sitten kohti haastavia kohteita

Luulenpa että jokaisella Afrikan matkaajalla viimeisiksi kohteiksi alkaa jäämään niitä hankalampia – joko viisumin saatavuuden tai paikan turvallisuuden puolesta. Omalla kohdallani tällä listalla oli erityisesti Libya. Sinne olin saanut viisumin jo edellisenä vuonna, mutta väärille päiville – niinpä jouduin aloittamaan koko tuskaisen viisumiprosessin uudelleen. Viisumin sain lopulta pari päivää ennen matkani alkamista, huh mikä läheltä piti tilanne taas tämän maan kanssa! Mutta niin vain pääsin Tunisian kautta Libyaan ja vietin mielenkiintoista aikaa Tripolin lisäksi tutustuen Leptis Magnan maailmanluokan nähtävyyksiin, jotka peittovat upeudellaan jopa itse Rooman!

Libyan jälkeen matkani vei Tsadiin, jona pääkaupunki Djemenna ei ollut mikään houkuttelevin kaupunkikohde kautta matkailuhistoriani, mutta sentään retki Gaouin kylään tarjosi erilaisen kokemuksen. Tsadista matkani jatkui Etelä-Sudaniin, jossa tarkoitukseni oli viettää pääkaupunkin Juban lisäksi aikaa Mundari-heimon parissa lehmiä paimentaen, mutta telttailu noissa ääriolosuhteissa osoittautui kohdallani kohtalokkaaksi, niinpä lähellä lämpöhalvausta jouduin palaamaan takaisin lähtöpisteeseen aiemmin kuin toivoin.

Etelä-Sudanista matkustin Kongon demokraattiseen tasavaltaan, jonka kohdalla haaveeni oli ollut tehdä reissu maan itäosiin Kivun alueelle ja Gomaan. Sieltä olisi halunnut päästä näkemään Kongon puolen vuorigorillat sekä tehdä vaelluksen Nyiragongon tulivuorelle, mutta tämän alueen levottomuuksien lisäksi tulivuori päätti aiemmin purkautua ja kaikki patikoinnit sinne peruttiin ymmärrettävästä syystä ja alueen ahdingosta. Maan pääkaupunki Kinhasa ei todellakaan ollut suosikkini, niinpä olin tyytyväinen päästessäni kaupunkia pakoon näkemään bonobo-apinat sekä lopulta jatkamaan matkaa veneellä naapurimaahan Kongon tasavaltaan.

Siellä lopulta pääsin parantelemaan itseäni, mutta huonolla tuurilla – sillä kun matkustin Keski-Afrikan tasavaltaan, oli Kongojoessa kylpenyt jalkani saanut ikävän tulehduksen pintaan. Niinpä skippasin Keski-Afrikan tasavallan reissun lyhyeen ja palasin Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan parantelemaan itseäni ennen kuin suuntasin nauttimaan reissun viimeisistä todellisista lomapäivistä Komorokselle.

Viimeiset Afrikan maat 54/54

Komorokselta alkuperäinen tavoitteeni oli jatkaa matkaa vielä Mauritiukselle, mutta tärkeä läheisten ihmisten tilaisuus Suomessa sekä vain muutamat lentoyhteydet Komorokselta minnekkään saivat minut jättämään Mauritiuksen toiseen kertaan. Tuossa vaiheessa minulla oli käytynä peräti 52/54 Afrikan maata.

Seuraavan kerran astuin jalallani Afrikkaan marraskuussa 2022, kun pääsin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen vihdoinkin Afrikan Pohjois-Koreaksi sanottuun Eritreaan. Tuo reissu oli unohtumaton, ja täytyy sanoa että välillä Eritreassa ollessa oli hankala käsittää olevansa Afrikan mantereella ja erityisesti Eritreassa – niin erilaisia kaupungit Asmarasta Kereniin ja Massawaan oli, puhumattakaan Dahlakin alueen Malediivejä lähentelevistä rantamaisemista.

Mutta kukapa olisi uskonut että viimeiseksi Afrikan maaksi kohdallani jää niinkin ikoninen kohde kuin Mauritius? Kun lopulta Eritrean jälkeen astuin Mauritiukselle, oli olo hieman hämmentynyt, mutta todella kiitollinen – minä tein sen, sain mahdollisuuden päästä vierailemaan ja näkemään kaikki Afrikan maat!

Kannattaa myös kurkata Instagram-tilini @adalminasadventures kohokohdat, sillä useimmista maista olen tallentanut myös sinne yksityiskohtaisempia matkajuttuja ennen kuin saan perinteisemmät blogipostaukset aikaan.